Tulipa tuossa lueskeltua pd:n aiemmin linkittämää Howstuffworks-sivuston artikkelia räjähdepuruista, joka löytyy
täältä. Teksti herätti muutamia ajatuksia tai paremminkin ihmettelyn aiheita. Pari esimerkkiä:
Artikkelissa todetaan seuraavasti:
This feat* requires such skill that only a handful of demolition companies in the world will attempt it.
*=räjähdepurku imploosiolla niin, että rakennus tulee alas tontilleen.
Jos tuollaisen purun osaajat ovat noin harvassa, niin mistä salaliittolaiset löysivät vaiteliaan, salaisuuden satavarmasti pitävän porukan, joka hoiti tonttiin ei vain yhden, vaan peräti kolme pilvenpiirtäjää, jotka kaiken lisäksi olivat aivan helvetin korkeita? Tuosta kun voisi ymmärtää, ettei tuollaista hommaa hoida ihan jokainen rivijannu, vaikka räjähteiden päälle ymmärtäisikin. Urakan mittasuhteet ja vaatimus siitä, että tarkkaa mitoitusta vaativa panostus piti hoitaa salassa, lisäävät vaikeusastetta huomattavasti. Ilmeisemmin asennusporukankin olisi pitänyt olla melkoisen iso.
Artikkelin 2. sivulla on mielenkiintoinen
kuva (tässä erillisenä) räjähdepurkuvalmiista rakennuksesta, jossa lataukset on asennettu paikalleen. Että tuollaisetko sitten olisi pitänyt saada asennettua niin, että kukaan ulkopuolinen ei huomaa mitään? WTC:n tapauksessa ei tietenkään voinut käyttää noita sytytyslankoja, vaan kaikkien panosten täytyi olla erillisiä, jolloin ne olisi pitänyt räjäyttää radio-ohjattuina tmv. systeemillä (minkä senkin luulisi edelleen vaikeuttavan projektia, kun sytytyslangoilla paloaika on tarkasti tiedossa ja räjähdykset etenevät niiden avulla halutussa aikataulussa).
Artikkelissa on myös kaavio siitä, kuinka räjähdepurku etenee. On se täälläkin jo mainittu eli alhaalta ylös. WTC1 ja 2 romahtivat päinvastoin eli sortuma alkoi ylhäältä (so. kerroksista, joihin lentokoneet osuivat).
Spekulatiivistahan tämä pohdinta on, mutta mielellään tähän lukisi muunkin kommentin kuin sen, että ei voida tietää ja että on rikostutkinnan asia selvittää kuinka tämä kaikki onnistui.
