Vaikka tiede voi aidoimmillaan olla lähes täysin "puolueetonta", absoluuttisesti mitattavaa totuutta, niin tiedettä harrastavat ihmiset, kaikkine puutteineen. Ei ihminen muutu vähemmän ihmiseksi tiedettä tehdessään.
Aiheuttaako tupakointi syöpää? Miksi ilmasto lämpenee? Mistä ne tieteitä harrastavat oikein kinastelevat, jos eivät harrastamansa tieteen eri puolista?
Et ymmärrä asiaa. (Tai annetaan hyvin pieni todennäköisyydelle sille, että valehtelet.) Tupakoinnin vaikutuksista tai ilmastonmuutoksesta on täysin mahdollista keskustella tieteellisesti, nyt ja aina.
Kuka tahansa saa saa osallistua diskurssiin, tiedeyhteisölläkin on roolia, mutta itse kunkin "tuotokset" asetetaan
suhteeseen itse luonnon kanssa. Kas tässä, päteekö vaiko ei päde? Tämä on
toisarvoista siihen nähden, että "vakuuttaako" vai eikö "vakuuta"? Humanisti ei ymmärrä tieteen kieltä, matematiikkaa. Humanisti ei ymmärrä tieteen metodologiaa. Vertaisarvioinnin humanisti sen sijaan ymmärtää, ja vetää tämän perusteella vääriä johtopäätöksiä tieteen sisällöstä.
Tupakoinnin vaikutusten osalta olimme pitkään seurantatutkimusten valossa, näyttö vaikuttavista mekanismeista ei ollut sillä tasolla, etteikö tutkimusta olisi tullut jatkaa ja keskustelua myös kliinisestä puolesta käydä. Kuolleisuuden ja todennäköisyyksien valossa oli kiistatonta pitkään, että vaikutuksia on, mutta jos ajatellaan esimerkiksi yli satakiloista ahtaajaa, niin tämän sairauksien tai kuolemansyyn diagnosoiminen ei ole mitenkään yksiselitteinen asia. Korrelaatio ei ole aina kausaatiota.
Ja se mitä on, tulisi erottaa siitä, että miten tulisi olla. Ja tätä kaikki eivät halua tehdä.
Todellisuudella on objektiivinen korrelaatti, samoin kuin on on olemassa ideoita, joita voidaan tavoitella.
Meillä itse asiassa
oli tieteessä puolia vielä jonkin aikaa sitten, mihin viitattiin esimerkiksi Tuntemattomassa sotilaassa repliikillä, jossa "kapitalistiseen" tiedemieheen viitattiin argumenttina evoluution "puolesta". Marxilaisen "tieteen" tehtävänä oli levittää
antagonismia ja "todistaa" sosialismin ylivertaisuus maailmassa, aseiden kehittämisen lisäksi myös puhtaan tieteen keinoin.
David Bohm kehitti
pilottiaaltoteoriaa (in English) kvanttimekaniikan "kööpenhaminalaisen ortodoksian" haastamiseksi, keskeinen filosofinen perustelu oli, että marxilaisuuden rakenteen kannalta on välttämätöntä, että determinismi ulotetaan joka paikkaan. Miksi historiallinen determinismi olisi vakavasti otettavaa, jos edes materia ei noudattaisi determinismiä? Tätä syvää "totuutta" kvanttiteorialle annettu yleinen tulkinta ei näyttänyt täyttävän. Silti Bohmin työ on irrotettavissa tästä taustastaan "tieteeksi", huonoista alkuoletuksistaan huolimatta. Teoria on virheellinen, mutta siitä huolimatta sillä on tietty rooli, kun yritetään ymmärtää maailmaa. Niin avointa se tiede on.
Esimerkkejä myös vastakkaiseen suuntaan on paljon, tunnetuimpina
lysenkolaisuus ja toveri Leninin "lahjoittama"
empiriokritiikki. Kun ideologia tai filosofia ohjaa täysin ajattelun suuntaa ja vapautta, Pirkkalan monisteen tapaan, kysymys ei ole enää tieteestä. Kysymys on siitä, että soitetaan jotakin kappaletta "Pavlovin koirille".