Pula-ajan Tretjak kirjoitti:
Ja hyvä ettei marssinut. Toisaalta oli hyvä, että Niinimaa lähti, koska jos hänestä tuntui, että hän ei toimi tuossa joukkueessa niin pitääkö sinne väkisillä jäädä? Olisiko joukkueelle ollut hyväksi, että tulehtuneet välit aistisi yhden pelaajan (jonka puolella on useampi pelaaja.. luultavasti kaikki) ja valmentajan välillä. Tulokset puhuvat minun mielestä puolestaan ja sen takia olen tyytyväinen Niinimaan ratkaisuun. Joukkue pärjäsi ja Summanen muutti tyyliään kesken turnauksen.
Niinimaan lähtö joukkueesta oli ihan pikku detalji isossa prosessissa, ei Summasen ja jääkiekkoliiton välinen suhde ennen sitäkään ruusuilla tanssimista ollut. Tämä tapaus kuitenkin pisti jotain olennaista liikkeelle, eikä asia nyt valitettavasti vaan ollut niin, että yhdellä pelaajalla oli huonot välit Summaseen ja kun hän lähti, kaikki muuttui hyväksi. Näinhän asia suurelle yleisölle selitettiin.
Tosiasiassa helvetin monella muullakin pelaajalla oli mitta täynnä Summaseen mm. Niinimaan takia. Muita syitä olivat ainakin Summasen jatkuva Kurrin dissaaminen, joka on pöntöintä mitä nhl-pelaajien miehittämässä joukkueessa voi tehdä. Summasen omat näytöt nhl:ssä olivat seitinohuet Kurriin verrattuna ja pelaajat pitivät / pitävät yhä Kurria suuressa arvossa. Kaikkiaan Summasella ei ollut silloinkaan minkäänlaista psykologista silmää, vaikka hän helvetin hienoa kiekkoa peluuttikin. Polttaessaan välinsä merkittävään osaan joukkueesta, joka ei koostunut prospekteista, vaan omissa nhl-seuroissaan arvostetuista huippuammattilaista, Summanen teki jatkostaan suhteellisen mahdottoman yhtälön. On hienoa, että joukkue Kummolan johdolla -ilman Summasta- kokosi rivinsä ja pelasi Pohjois-Amerikassa upeasti. Mutta jo tuolloin Summanen oli hieman ulkopuolinen joukkueen keskellä eikä tietääkseni osallistunnut vapaa-ajan aktiviteetteihin ja joukkueen sisäisiin päättäjäisiin.
Joukkue ei myöskään rakastanut sitä, että Summanen vyörytti Ruotsin tyypillisen loppukirin kaikkien muiden paitsi itsensä niskoille. Aravirta vedettiin melkein kölin alitse, kun hänelle kävi samoin. Okei, Aralle kävi vielä pahemmin, sillä Ruotsi puhalsi ohi. Summanen ei saanut joukkueeseensa otetta Ruotsi-ottelun loppuvaiheessa ja sama koski Saksa-matsia. Hän veti tästä järkyttävät pultit ja Kurri, Niinimaa ja moni muu sai kuulla kunniansa. Vastuuvalmentajana Ruotsin loppukirin aikana oli kuitenkin Summanen itse.
Tämä oli myrskyisää aikaa ja uskon, että Summanen jatkaessaan olisi joutunut paitsi katsomaan peiliin, myös opettelemaan uuden tavan kommunikoida pelaajien kanssa. Edelleen muistutan, että Teme, OJ ja kumppanit ovat tulleet toimeen vuosikaudet maailman kovimmassa kiekkosarjassa mitä erilaisimpien valmentajien alaisuudessa. Summasella ei olisi ollut varaa suhtautua tämän tason pelaajiin niin moukkamaisesti kuin hän teki. Sääli, sillä Summasen isona visiona oli vain ja ainoastaan joukkueen menestys, ei hän suunnitellut sivutuotteena joukkueen mopottamista. Mutta fanaattisella tavalla asiaansa uskova tekee usein tämäntyyppisiä virhearvioita eli syyllistyy huonoon managementiin. Firman, lätkäjengin tai armeijan liidaaminen ei ole sooloduunia, vaan siinä pitää kunnioittaa omia alaisiaan. Joka on eri asia kuin heidän paapominen. Vaativaa valmentajaa vastaan kenelläkään ei ole mitään. Mutta vaativa valmentaja, joka menee jatkuvasti henkilökohtaisuuksiin, ei tule toimimaan pitkään valmentajana samassa joukkueessa.