Yhteenveto:
Summanen on ainoa joka voi tulla julkisuuteen totuuden kanssa. Koska ei tule, niin hänessä on ainakin vikaa. Muissa ei ole vikaa.
OK. Tästä lähetään eteenpäin ja unohdetaan koko kaveri, koska selvästikään ei pysty toimimaan Suomenmaajoukkueen koutsina vallitsevassa tilanteessa.
Erkka sai maajoukkueen menestymään vielä suuremmalla materiaalierolla kuin Summanen. Kurrin manageroima maajoukkue menestyi vastoin odotuksia.
Nämä ovat faktoja, ja ne on mukava tunnustaa sellaisiksi.
Kaikki tämän ulkopuolella on vain ja ainoastaan sanahelinää.
Professori Westerlund
Nykyään puhutaan paljon pelikirjasta ja sen merkityksestä Suomen maajoukkueelle. Sihvonen huutaa maajoukkueen kadotetun pelitapaidentiteetin perään. Hän kaipaa samanlaista permanenttia kuin Ruotsin maajoukkueessa.
Itsekin välillä ihmettelin mitä on tapahtunut.. vai onko sellaista edes olemassakaan kuin Suomen maajoukkueen pelitapa?
Mieleeni tulee väistämättä Contextual Design, joka on vallalla oleva 'pelitapa ajattelu' menetelmien systemoinnissa. Termi on joillekin oletettavasti tuttu, mutta niille joille se ei ole selvennän asiaa.
Kiekkotietäjät puhuvat Tammisen, Aravirran tai vaikkapa Kari Jalosen pelikirjasta. Ne ovat erinlaisia...tai ainakin niissä on uniikit rakenteensa.
Samankaltaisesti vuosikymmeniä on työelämässä ollut voimassa teknokraattinen ja sen vastapainona sofistikoitunut työprosessi. Teknokraattinen prosessi on käytössä monissa tuotantolaitoksissa, jossa työn tekevät koneet ja tuotos on laadultaan ja ominaisuuksiltaa melko homogeenistä.
Sofistikoituneita prosesseja käytetään sellaisilla aloilla, jossa työntekijän tulee tuntea itsensä tärkeäksi ja hänen hyvinvointinsa työprosessin aika halutaan pitää korkealla... esimerkiksi ohjelmistotalot.
On helppo käsittää, että kun tuotantolinja luodaan ja tuotos on laadultaan sama riippumatta yksittäisen koneenvalvoja sen hetkisestä hyvinvoinnista (varsinkin kun laadunvarmistus ja prosessin monitorointi on automatisoitu muutenkin), niin mennään hyvinkin teknokraattisesti. Kääntäen taas taiteilijoita ei voida mitenkään sulkea teknokraattiseen ympäristöön, jossa tiukat aikataulut ja materiaalikustannusten optimointi on viety huippuunsa.
Väite: Mielestäni Westerlundin nerokkuus on juuri kontekstuaalisessa ajattelussa, jota hän taitavasti käyttää hyväkseen saadakseen optimaalisen tuloksen kulloisestakin materiaalista. Hän ei ole teknokraatti, joka pakottaa pelaajat tekemään täsmälleen tietyn kaavan mukaisesti. Hän ei ole myöskään käyttäjäkeskeinen suunnittelija, joka pelkästään katsoo pelaajan hyvinvoinninperään antamalla hänelle vapauksia joukkueen kustannuksella.
Tamminen on mielestä puhdasverinen teknokraatti, joka facilioi kaiken mahdollisen ja painottaa pelitavan orjallista noudattamista. Joku ilveksen valmentaja :) taas edustaa käyttäjäkeskeistä suunnittelua.. puhumattakaan suurimmasta osasta venäläisvalmentajista.
Mielestäni Westerlundin vahvuus on siinä, että kun hän kokoaa joukkueen ja on perehtynyt turnaukseen tai sarjaan, niin hän luo pelikirjansa uudelleen. Kyseisen menettelyn viisaus on siinä, että kun Tamminen ja vaikkapa Lindström vetävät Franchise ketjujensa toimintaa prinsiippeineen ja lite bättreineen, niin niillä päästään hyvään lopputulokseen ainoastaan kun vaatimustaso on MacDonalds tai Kentucky FC, _ja_ materiaalit mahdollistavat sen.
Kun Westerlund vetää haalarit päälle, niin on sama onko pulju hese vai Järvitien Grilli. Tulos on kuitenkin optimaalinen, tai ainakin hyvin lähelle sitä.
Ja jotta rautalanka ei jäisi pöydälle lojumaan, niin vedetään vielä analogia jääkiekkoon.
Westerlund on kuin korkeakoulunprofessori tietäen useita tapoja suorittaa jokin tehtävä. Tami ja vaikkapa Mälkiä ovat oppineet ja kehittäneet yhden tavan menestyä, ja ovat hyviä siinä.
Ongelmaksi nousee heille kuitenkin se, että kun vastustajia on erilaisia ja eri sääntökulttuureista, niin vastustajan heikkoudetkaan eivät ole samoja. Jos ja kun Tamminen nykäisee 60 minuutin paineen ruotsalaisia vastaan, niin 52 minuutin kohdalla kone on kuiva ja noutaja tulee. Jotain Ranskaa tai Saksaa vastaan taas koneen kuormitus ei ylity. Mälkiä voisi hyvinkin menestyä tapoineen Ruotsia vastaan, mutta USA taas söisi meidät välipaloiksi.
Westerlund kun analysoi vastustajat, niin hän ymmärtää, että Tammisen 60 min paine ja lyhytsyöttöpeli tuovat tuloksen Saksaa ja Ranskaa vastaan, mutta USA:a vastaan mennään Mälkiäisittäin.
No tulipa vuodatettua... Vielä on pakko mainita, että toivottavasti joskus saadaan futikseen Erkan kaltainen kameliontti, joka vääntää muurislaisittain 3-5-2 pikkumaita vastaan, ja hodgsonlaisittain 4-4-2 isoja vastaan.
