Vuokra- tai omistusasunto

[ernestipotsi]

Omistusasunto ehdottomasti. Jos olisi rahaa, niin ostaisin heti. Varma sijoitus jos vaan perse kestää lainan. Yhtälö yhtiövastike+korot < vuokra pätee lähes aina.

Vaaditaan totaalinen lama, kreikkalainen naimakauppa ja vähintään viisi peräkkäistä demarihallitusta että asuntojen hinnat saadaan romahtamaan.

 

[Myyrä]

Viimekertainen laskusuhdanne perustui osittain siihen, että amerikkalaiset uskoivat asuntojen hintojen ikuiseen nousuun. Silloin asunto kannatti ostaa, vaikkei pystynyt maksamaan kuin lainan korot.

Niin perustui. Mutta tämä oli vain se perimmäinen syy.

Kuinka paljon asuntojen hinnat laskivat suomessa viime laskusuhdanteessa? Pörssit laskivat suomessa enemmän verrattuna käytännössä mihin maahan tahansa. Mutta asuntojen hinnoissa ei tapahtunut merkittävää muutosta verrattuna muihin, esim. jenkkeihin.

Tämä on vähän sama kuin jatkuvat "asiantuntijoiden" kehoitukset ottaa kiinteäkorkoinen asuntolaina. Yleensä nämä asiantuntijat ovat toki pankkien edustajia ja pankit vetävät hyvät hillot kun tyhmät kansalaiset ottavat näitä sikakalliita kiinteäkorkoisia lainoja.

Eli ainakaan Helsingissä en näe mitään syytä mennä asumaan vuokralle jos meinaa pidemmän aikaa samassa kämpässä asua.

En minäkään näe mitään syytä asua vuokralla missään kaupungissa, jos meinaa pidempään asua. Näin pääsääntöisesti, ellei sitten tee jotain megaedullista sopimusta.

Mutta missä ne jatkuvat asiantuntijoiden kehoitukset ovat? Daespoo taitaa elää vielä 2007 vuodessa, joten ei kannata hirveästi näihin neuvoihin nojautua. Nyt kun korot ovat noususuunnassa, niin eipä missään hirveästi mainosteta kiinteää korkoa. Eikä pankkien niitä kannata mainostaakaan, koska ei kukaan mistään tietämätön perustallaaja ota nyt mitään kiinteää korkoa, jos vaihtuva korko on halvempi ja paljon.

 

[Vaughan]

Kannattaa, sehän on kuin pistäisi rahaa pankkiin. Ei siitä ole kahta sanaa.

Juu, kannattaa. Mutta on eri asia ostaako nyt vai myöhemmin. Otan esimerkin: jos osti asunnon alkuvuonna 1991, jotui maksamaan siitä useita kymmeniä prosentteja enemmän kuin jos olisi tehnyt sen vasta 1993 lopulla.

Kaikki kulminoituu korkotason nousuun. Ja se on varmaa, että korot tulevat nousemaan. Ainoa kysymys on, että kuinka paljon. Sitä voi arvioida kahden peruslinjan kautta:

- Jos on optimisti EU:n ja Suomen talouden sekä euron tulevaisuuden suhteen, niin silloin korkotason nousun voi arvioida jäävän maltilliseksi.

- Jos on pessimisti Kreikan, Portugalin, Italian jne. selviytymisen suhteen, niin silloin kannattaa varautua reiluun korkotason nousuun.

Pidän varmana, että jos asuntolainojen korot nousevat n. 6 % tuntumaan (tai yli), niin asuntojen hinnat tulevat laskemaan. Toki siihen vaikuttaa myös esim. Suomen työllisyyden kehitys.

Jos pelkää/toivoo euron kaatumista, niin ei kannata ostaa asuntoa ennen sitä. Itseäni on vähän ihmetyttänyt muutamassa keskustelussa (tämän palstan ulkopuolella), että sama ihminen on saattanut olla varma, että euro ja EU tulee vielä romahtamaan. Mutta kun keskustelu kääntyy asuntolainojen puolelle, niin yhtäkkiä ollaankin varmoja, että "ei nykyään korkotaso voi nousta paljon yli viiden prosentin". Minä näen noissa kommenteissa vahvan ristiriidan...

 

[Daespoo]

Mutta missä ne jatkuvat asiantuntijoiden kehoitukset ovat? Daespoo taitaa elää vielä 2007 vuodessa, joten ei kannata hirveästi näihin neuvoihin nojautua. Nyt kun korot ovat noususuunnassa, niin eipä missään hirveästi mainosteta kiinteää korkoa. Eikä pankkien niitä kannata mainostaakaan, koska ei kukaan mistään tietämätön perustallaaja ota nyt mitään kiinteää korkoa, jos vaihtuva korko on halvempi ja paljon.

Googlaa Hypon Matti Inha ja lähes jokainen haastattelu viimeisen kahden vuoden aikana sisältää kehoituksen siirtyä ainakin osittain kiinteään korkoon.

Suomesta ei löydy sellaista esim. 5v ajanjaksoa jolloin kiinteä korko olisi tullut halvemmaksi koko ajanjaksolla kuin esim. 3kk euribori + 0,5% marginaali.

Halpojen korkojen aikana kun laittaa teoreettisen erotuksen verran rahaa lisälyhennykseen tai muuhun sijoittamiseen ja vastaavasti huippukorkojen aikaan lyhentää hieman vähemmän pärjää ihan varmasti verrattuna kiinteään korkoon.

 

[Daespoo]

Kaikki kulminoituu korkotason nousuun. Ja se on varmaa, että korot tulevat nousemaan. Ainoa kysymys on, että kuinka paljon. Sitä voi arvioida kahden peruslinjan kautta:

- Jos on optimisti EU:n ja Suomen talouden sekä euron tulevaisuuden suhteen, niin silloin korkotason nousun voi arvioida jäävän maltilliseksi.

- Jos on pessimisti Kreikan, Portugalin, Italian jne. selviytymisen suhteen, niin silloin kannattaa varautua reiluun korkotason nousuun.
.

Jos Euro-alue saa taloutensa kuntoon niin korot tulevat varmasti nousemaan koska EKP:n ensisijainen huolenaihe on inflaatio ja jos talous kasvaa niin inflaatiota rajoitetaan korkoja nostamalla.

Jos Euroalue perseilee kunnolla niin korkoja ei voi nostaa kovin paljoa koska se imee kaiken kasvun pois.

Jos Euro kaatuu niin Suomi muodostaa Ruotsin kanssa jonkinlaisen valuuttaunionin, en usko että tämän alueen korko on kovinkaan korkea koska valuutta on ns. kelluva eikä sidottu tiettyyn kurssiin.

 

[Dennis]

Tämähän on ihan puhdas valinta. Et valinnut pitkällä tähtäimellä halvinta vaihtoetoa, vaan minkä katsoit itselle sopivaksi. Perseaukisilla joilla 500€/kk kaataa talouden on vuokraaminen varmasti ainoa vaihtoehto asua kantakaupungissa.

Eli kannattaa ostaa asunto, jos ei ole persauksinen. :) Itse olen tähän asti pitänyt allekirjoittaneen ja avovaimon tulojen olevan hyvinkin keskiluokkaisia, mutta jos se, että 500€/kk on mielestäni verrattain iso summa rahaa tekee meistä persaukisia, olkoon niin. Ei se mua haittaa.

Toki asunnon ostaminen on siinä vaiheessa järkevää, jos on hankkimassa omakotitaloa tai isoa rivaria, jossa oletusarvoisesti tullaan asumaan seuraavat 20 vuotta. Lisäksi on muita elämäntilanteeseen liittyviä seikkoja, jotka puoltavat omistusasumista - suurin yksittäinen tekijä lienee lapset. Itsellä kun lapsia ei ole (eikä ehkä tule), on kantakaupungin alueella kaksiossa asuminen hyvä vaihtoehto, mutta esim. kahden lapsen kanssa ei ehkä niinkään.

Tärkein pointti itselläni oli lähinnä oli se, että moni hankkii omistusasunnon ikuisen arvonnousun ja "aina kannattaa maksaa omaa pois"-mantran sokaisemana, jolloin hankinnan järkevyyttä ei tule harkittua tarpeeksi laaja-alaisesti.

Jos vielä palaan omaan tilanteeseeni, niin tässä yksinkertaistettuna skenaariot omistus ja vuokra-asumisen välillä:

1) Vuokralla asuminen = 0€ velkaa, ~40k€ säästöjä, ~500€/kk ylimääräistä välttämättömien elinkustannusten jälkeen

2) Omistusasuminen = ~210k€ velkaa, 0€ säästöjä, 250k€ "virtuaaliomaisuus" asunnosta, kuukaudesta toiseen eletään "kädestä suuhun" ja jos haluaisi säästää puskurivaroja, pitäisi asioista tinkiä.

En mitenkään osaa nähdä, minkä takia vaihtoehto 2 olisi meille tällä hetkellä millään tapaa edullisempi. Lisäksi - kehtaisin väittää, että perehtymällä jonkin verran sijoitustoimintaan, tuon 40k€ säästöpotin saisi tuottamaan vaikkapa seuraavan 10v aikana enemmän, mitä asuntojen hinnannousu tulee olemaan. Toistaiseksi olen hoitanut säästöjä jopa hieman tyhmästi pitämällä osan säästötilillä puskurirahastona ja loput on sijoitettu korkotileille ja -rahastoihin.

Jos Euro-alue saa taloutensa kuntoon niin korot tulevat varmasti nousemaan koska EKP:n ensisijainen huolenaihe on inflaatio ja jos talous kasvaa niin inflaatiota rajoitetaan korkoja nostamalla.

Jos Euroalue perseilee kunnolla niin korkoja ei voi nostaa kovin paljoa koska se imee kaiken kasvun pois.

Tässäpä se EKPn yksi isoista ongelmista tosiaan on, eli koronnostojen kanssa pitää olla todella kieli keskellä suuta, jotta sillä ei torpedoida elvytystoimenpiteitä (= lisärahan painaminen markkinoille). Asuntovelallisen kannalta korkotason nousu on ja tulee olemaan sen verran maltillista, että suoria vaikutuksia sillä ei ole, vaan ongelmat tulevat välillisesti sitä kautta, että yleinen taloustilanne ajautuu taantumaan. Siihen taas voi mennä vuosi tai 20 vuotta riippuen siitä, miten kauan nykyisen velkatalouden rattaat saadaan pidettyä toiminnassa.

Asuntojen hintojen romahduksesta tuskin kannattaa olla huolissaan. Pankkien intressissä on puskea koko ajan reilusti rahaa markkinoille ja kun rahaa on saatavilla, näkyy se myös asuntojen kovissa hinnoissa. Lisäksi Suomessakin on pikku hiljaa menty Ruotsin mallin suuntaan, eli ei asuntolainoja enää nosteta sillä asenteella, että se joskus oikeasti maksettaisiin takaisin.

 

[jussi_j]

.....

Jos et näe miksi toinen vaihtoehto on taloudellisesti fiksumpi, niin luultavasti tuletkin pysymään perseaukisena. Normaali palkansaaja ainoa vaihtoehto kerätä omaisuutta on ostaa oma asunto.

Oma asunto ei ole mitään virtuaaliomaisuutta, vaan ihan oikeaa omaisuutta, jonka arvo nousee vuosien kuluessa, yleensä aika paljonkin. Pääkaupunkiseudulla on aina pula sopivista asunnoista ja hinnat eivät tule mitenkään radikaalisti tippumaan.

Asunnon rahoittaminen voi sitten olla ongelma ja sehän aiheuttaa kustannuksia. Luuletko muuten, että vuokra-asunnon omistaja ei ota vuokrassa asunnon rahoituskuluja takaisin?

Jos lasket, että vain kuukausimaksulla on merkitystä, niin muista se, että kun nyt otat lainaa mitä maksat vaikka tonnin, niin 10 vuoden kuluttua maksat edelleen tonnin mutta sen reaaliarvo on vaikkapa 3% inflaatiolla pudonnut jotain 25% kun asunnon arvo oletettavasti on noussut vähintään sen. Tulosikin ovat kasvaneet kun keskimäärin etenet urallasi iän myötä ja 10v kulutta tonnin kuukausimaksu ei ole mitään. Itse muistaakseni kerran laskin, että noin 5 vuoden kuluttua vuokrien nousu saa vuokran nousemaan jo samalle tasolle sen tonnin lyhennyksen kanssa.

Mutta pysy toki perseaukisena ja matkustele, palataan asiaan eläkeiässä :-)

 

[Dennis]

Jos et näe miksi toinen vaihtoehto on taloudellisesti fiksumpi, niin luultavasti tuletkin pysymään perseaukisena. Normaali palkansaaja ainoa vaihtoehto kerätä omaisuutta on ostaa oma asunto.

Mitä iloa on omaisuudesta, jota ei pysty realisoimaan myymättä kotiaan? Itse ainakin näen mielekkäämpänä, että voisin helposti esim. pitää vuoden sapattivapaan töistä ilman, että minun pitäisi luopua nykyisestä kodistani. Tai voisihan sitä toki omistusasujana ottaa lisää lainaa asunnon mahdollisesti kohonnutta vakuusarvoa vastaan, mutta sille tulisi taas turhaan hintaa.

Oma asunto ei ole mitään virtuaaliomaisuutta, vaan ihan oikeaa omaisuutta, jonka arvo nousee vuosien kuluessa, yleensä aika paljonkin. Pääkaupunkiseudulla on aina pula sopivista asunnoista ja hinnat eivät tule mitenkään radikaalisti tippumaan.

Virtuaaliomaisuudella tarkoitan sitä, että asunnon arvo ei realisoidu mitenkään elämänlaadussa, ellei asuntoa pistä lihoiksi.

Jos lasket, että vain kuukausimaksulla on merkitystä, niin muista se, että kun nyt otat lainaa mitä maksat vaikka tonnin, niin 10 vuoden kuluttua maksat edelleen tonnin mutta sen reaaliarvo on vaikkapa 3% inflaatiolla pudonnut jotain 25% kun asunnon arvo oletettavasti on noussut vähintään sen. Tulosikin ovat kasvaneet kun keskimäärin etenet urallasi iän myötä ja 10v kulutta tonnin kuukausimaksu ei ole mitään. Itse muistaakseni kerran laskin, että noin 5 vuoden kuluttua vuokrien nousu saa vuokran nousemaan jo samalle tasolle sen tonnin lyhennyksen kanssa.

Yhtä lailla inflaatio syö niitä vuokria. Ja kuten totesin äsken, asia on eri, mikäli suunnittelee asuvansa samassa asunnossa seuraavat 20 vuotta, mitä aikaa tuskin nykyisessä asunnossani aion asua. Lisäksi - 20 vuoden aikana omistusasuntoon osuu todennäköisesti yksi isompi remppa / peruskorjaus, joka edelleen lisää asumisen kustannuksia.

Mutta pysy toki perseaukisena ja matkustele, palataan asiaan eläkeiässä :-)

Tässä kai kiteytyy olennaisin näkemysero välillämme. Itse haluan nauttia elämästä tässä ja nyt, miettimättä sen kummemmin yli 30v päästä tapahtuvia asioita. Mutta jos joku tulee iloiseksi hekumoimalla tulevia eläkepäiviään rikkaana omistusasujana, niin mikäs siinä sitten.

 

[verikuut]

Oma asunto ei ole mitään virtuaaliomaisuutta, vaan ihan oikeaa omaisuutta, jonka arvo nousee vuosien kuluessa, yleensä aika paljonkin. Pääkaupunkiseudulla on aina pula sopivista asunnoista ja hinnat eivät tule mitenkään radikaalisti tippumaan.

Mukaan on laskettava myös huolto ja ylläpito. Jos asunnossa asutaan, se kuluu. Pienet pintaremontit nyt toki menee siinä sivussa, mutta jos keittiö ja märkätilat uusitaan nykyaikaisiksi ja vanha lattiaparketti korvataan uudella, niin siinä on isot taskurahat kyseessä. Kyseiset menoerät tulee itkien maksaa, jos ei halua asunnon arvon tippuvan. Vuokralaisen ei myöskään tarvitse murehtia putkiston kunnosta ainakaan rahallisesti, sillä vuokrankorotukseen voi reagoida muuttamalla vuokralle johonkin toiseen paikkaan. Sen sijaan asuntovelallisen on huono yrittää karata, ilman toimivaa putkistoa asunnolla ei tee mitään eikä sellaista kukaan osta.

 

[Snakster]

Mitä iloa on omaisuudesta, jota ei pysty realisoimaan myymättä kotiaan? Itse ainakin näen mielekkäämpänä, että voisin helposti esim. pitää vuoden sapattivapaan töistä ilman, että minun pitäisi luopua nykyisestä kodistani. Tai voisihan sitä toki omistusasujana ottaa lisää lainaa asunnon mahdollisesti kohonnutta vakuusarvoa vastaan, mutta sille tulisi taas turhaan hintaa.

Virtuaaliomaisuudella tarkoitan sitä, että asunnon arvo ei realisoidu mitenkään elämänlaadussa, ellei asuntoa pistä lihoiksi.

Jos pitää vuoden sapattivapaan, niin asunnon voi esimerkiksi vuokrata tai sitten voipi ottaa lyhennysvapaan vuoden, jolloin kustannukset eivät järin huimia ole.

Ja kyllähän se asunto on ihan oikeaa omaisuutta, vaikkei sitä myisikään, koska sitä voi kuitenkin käyttää loppuelämänsä yhtiövastikkeen hinnalla. Sitten kun laina on maksettu, niin kyllähän sitä fyrkkaa alkaa kummasti jäämään handuun enemmän kuin niillä, jotka asuvat loppuelämänsä vuokralla.

 

[Dennis]

Asunnon rahoittaminen voi sitten olla ongelma ja sehän aiheuttaa kustannuksia. Luuletko muuten, että vuokra-asunnon omistaja ei ota vuokrassa asunnon rahoituskuluja takaisin?

Kommentoidaan tähän vielä sen verran, että vuokrankorotukset on sidottu indeksiin, joten ei asunnon omistaja voi kuluja mitenkään mielivaltaisesti vyöryttää vuokriin, vaikka huomenna hajoaisi jääkaappi ja ensi viikolla korot pomppaisi 10% tasolle.

Jos pitää vuoden sapattivapaan, niin asunnon voi esimerkiksi vuokrata tai sitten voipi ottaa lyhennysvapaan vuoden, jolloin kustannukset eivät järin huimia ole.

Vuokraa asunnon ja asuu itse missä? Lisäksi, jos säästöjä ei ole ja tulot tippuu nollaan euroon, niin milläs maksat edes ne korot. Vuokra-asuminen sen sijaan on mahdollistanut riittävän puskurirahaston kerryttämisen.

Siitä tosin samaa mieltä, että kannattavin vaihtoehto ehkä vieläkin olisi se, että ostaisi asunnon 100% velaksi ja pumppaisi pankilta mahdollisimman paljon lyhennysvapaita kuukausia. Elelisi siis pankin vuokralaisena ja myisi kämpän sitten jossian vaiheessa pois, mahdollisesti hyvällä voitolla. Ongelma tässä on se, että lyhennysvapaita ei loputtomiin saa.

Ja kyllähän se asunto on ihan oikeaa omaisuutta, vaikkei sitä myisikään, koska sitä voi kuitenkin käyttää loppuelämänsä yhtiövastikkeen hinnalla. Sitten kun laina on maksettu, niin kyllähän sitä fyrkkaa alkaa kummasti jäämään handuun enemmän kuin niillä, jotka asuvat loppuelämänsä vuokralla.

Paitsi siinä vaiheessa, kun laina on maksettu pärähtää taloon erinäisiä peruskorjauksia, jolloin asunto pitää "ostaa uudestaan". Pahemmassa tapauksessa taas tönö tulee elinkaarensa päähän ja saa purkutuomion. Esim. 1960-70 -luvun elementtitalot tuskin enää meikäläisen eläkeiässä on kovin kovassa arvossa.

Kuten aiemmin totesin, ei omistusasuminen ole mikään paha asia, jota pitäisi loputtomasti välttää. Varsinkaan, jos elää "sitten kun eläkkeellä" -elämää jussi_j:n tyyliin. Vuokra-asumisessakin on kuitenkin lukuisia etuja ja sopivassa elämäntilanteessa se on hyvinkin kannattava vaihtoehto - niin taloudellisesti kuin laadullisestikin.

 

[Daespoo]

Yhtä lailla inflaatio syö niitä vuokria..

No ei nyt ihan noinkaan koska vuokrat nousevat yleensä vähintään inflaation verran.

60-70 luvun kämpistä en tiedä mutta kovin tuntuvat olevan arvossaan nuo vuosisadan alun kivitalot Ullanlinnassa, Eirassa ja Etu-Töölössä.

 

[Dennis]

60-70 luvun kämpistä en tiedä mutta kovin tuntuvat olevan arvossaan nuo vuosisadan alun kivitalot Ullanlinnassa, Eirassa ja Etu-Töölössä.

Nepä onkin paikallaan muurattuja kivitaloja, jotka on tehty kestämään ja kestävätkin "ajasta ikuisuuteen", toisin kuin elementtilootat, joiden alun perin suunniteltu elinkaari oli ~30-40 vuotta. Sikäli mikäli citykanit ei syö perustuksia alta. :D Se vaan ikävä kyllä näkyy juuri noiden alueiden hinnoissa ja itselläni ei persaukisena ole varaa laittaa vähintään 250-300 tonnia kiinni sellaiseen kämppään. Tai kyllähän tuon verran lainaa saisi, mutta siinäpä olisi sitten viimeistä hiustupsua myöten veloissa maksamassa omaansa pois.

 

[eagle]

Mielestäni Dennisillä on ihan validi pointti. Moni ajattelee vain että "kiva sitten eläkkeellä elää, kun riittää rahaa ja on oma asunto", jne. Mutta miksipä moni ei voisi ajatella myös niin että "kivempi näin nuorena, kun jaksaa vielä kunnolla tehdä ja matkustaa, että on rahaa ja eläkkeellä sitten eletään rauhallisemmin ja pienemmin varoin".

Tähän liittyen se kun monella on kova kiire maksaa se asunto pois ja sitten eletäänkin 15-vuotta esim. todella tiukalla vyö. Kun voisi maksaa ennemmin 30vuodessa vähän rauhallisemmalla tahdilla ja rahaa jäisi enemmän.

En sano että kumpikaan on siis sitä oikeampi, mielestäni kun on kyse ihan yksilön valinnoista ja toinen sopii toiselle ja toinen toiselle.

 

[Alvajärven Urho]

Itse ostin ensimmäisen asuntoni yksin seitsemän vuotta sitten mitoittaen kuukausilyhennyksen + yhtiövastikkeen n. 50 euroa kalliimmaksi kuin sen hetkisen vuokrani. Lisäbonuksena yhdistin autolainan tuohon, eli "säästin" reilut 300 euroa/kk entiseen vuokralaiselämään nähden. Ja tämä huomioimatta verovähennyksiä. Tiesin, että hirveästi en sitä asuntoa ensimmäisinä vuosina maksa pois, mutta mitä sitten - kun sen joskus isompaan perheen kanssa vaihtaa, voittaa varmasti. Näin myös tapahtui. Pankille sopi silloin pitkä, 30 vuoden laina-aika, josta varmasti myöntäessäänkin tiesivät, että tulen sen maksamaan pois asunnon myynnillä.

Vuokra-asuntoni meni uudelle asukkaalle, jolle tarjottiin asuntoa 35 e/kk korkeammalla hinnalla kuin minulle. Todennäköisesti vuokrani olisi siis noussut parissa vuodessa tuon 50 euroa kalliimmaksi.

En nähnyt mitään järkeä miksi en olisi vaihtanut omistusasuntoon. Enkä näe nytkään.

 

[Jomppa]

Mielestäni Dennisillä on ihan validi pointti. Moni ajattelee vain että "kiva sitten eläkkeellä elää, kun riittää rahaa ja on oma asunto", jne. Mutta miksipä moni ei voisi ajatella myös niin että "kivempi näin nuorena, kun jaksaa vielä kunnolla tehdä ja matkustaa, että on rahaa ja eläkkeellä sitten eletään rauhallisemmin ja pienemmin varoin".

Tähän liittyen se kun monella on kova kiire maksaa se asunto pois ja sitten eletäänkin 15-vuotta esim. todella tiukalla vyö. Kun voisi maksaa ennemmin 30vuodessa vähän rauhallisemmalla tahdilla ja rahaa jäisi enemmän.

En sano että kumpikaan on siis sitä oikeampi, mielestäni kun on kyse ihan yksilön valinnoista ja toinen sopii toiselle ja toinen toiselle.

eaglellella samanlaisia ajatuksia kuin itsellä. Tässä iässä ei jaksa syödä pelkkää makaronia. Lyhentelee sitä lainaa ja elää. Voisihan tätä lainaa vähän lyhennellä nopeammin, mutta...

En jaksa selata taaksepäin, mutta muutama vinkki lainaneuvotteluun. Kaikki pankin tarjoamat korkokatot ym. kannattaa unohtaa. Ok, niillä saa itselle turvaa, mutta ei pankki niitä tarjoaisi, jos se ei olisi kannattavaa niille. Lainan nostokuluista saa 0€ kun tajuaa olla tiukkana neuvotteluisia. Ja itse ottaisin edelleen 1kk tai 3kk sidotun lainan.

 

[Snakster]

Vuokraa asunnon ja asuu itse missä? Lisäksi, jos säästöjä ei ole ja tulot tippuu nollaan euroon, niin milläs maksat edes ne korot. Vuokra-asuminen sen sijaan on mahdollistanut riittävän puskurirahaston kerryttämisen.

Jaa jaa, käsitin että mietit sitä, että vuokra-asunnosta voi vaivatta luopua, jos haluaa pitää sapattivuoden esimerkiksi tien päällä tai toisella puolella maapalloa. Mutta siis jos meinaa vetää lonkkaa kotikulmilla, niin kyllähän omistusasujakin voi olla lyhentämättä lainaa just vaikka vuoden ajan, ja tämä järjestely sopii pankillekin poikkeuksetta erinomaisesti. Toki myönnän sen, että sitä rahaa ei välttämättä ole saanut kerrytettyä sukanvarteen sellaista summaa, jolla eläisi vuoden.

Omistusasunnossa on sekin hyvä puoli, että sitten vanhuuden päivien koittaessa voi ottaa käänteistä asuntolainaa ja elää kaksin verroin herroiksi, kun vuokra-asujat kitkuttavat eläkkeensä voimin. Hieman hämmästelenkin sitä, että tuota systeemiä ei Suomessa vielä kovin laajasti ole osattu hyödyntää.

 

[peruna]

Tämä ei ole mikään yksinkertainen kysymys. Näin aluksi pitää todeta, että "Kaikki munat yhteen koriin" ei kuulostaa fiksulta investointistrategialta ja ei ne asunnot niin hyvin tuota. Siis jos muistan oikein niin Shiller:n Irrational exuberance-kirjassa todettiin, että reaalinen vuosituotto on ~3 % luokkaa eli ei kovin huimaa (huomaa tämä on siis jenkkidatalla tehtyä, mutta Suomi on varmaan samaa tasoa). Tämä tukisi sitä, että vuokralla asuminen ja ylijäämän säästäminen voisi olla parempi strategia - huono tuotto ja hajautus.

Suosittelen lukemaan seuraavan blogikirjoituksen ja siihen liittyvän tutkimuksen.

Linkki vie Baseline scenario-blogiin

Edit:
Lisätään vielä sen verran, että blogissa viitataan "15"-sääntö eli jos asuntojen nykyinen hintataso jaettuna koko vuoden vuokrakustannukset ovat alle 15:n niin kannattaa ostaa. Ainakin Helsingin ydinkeskustassa kysyinen suhde on noin 21 (~250 000 / ~1000), joten ei pitäisi ostaa.

 

[fat of the land]

Sinänsä ei hirveästi kiinnosta asunto "sijoituksena". Siis en ajattele asiaa sillä tavoin, että "tämän arvo on nyt x ja 10 vuoden päästä se on x". Lähinnä markkinatilannetta tuntevilta kysyen sitä, että mihin suuntaan tässä ollaan menossa ja just tota korkohepreaa suomentamaan.

Faktahan on se, että jos pankkiin menee ihan ummikkona, niin virkailia perseraiskaa lompakon niin että saumat ratkeaa. "No tähän tulis tää laintaturvan korkovähennyksen vakuutus 20 e/kk".

 

[Daespoo]

Työssäkäyvälle ihmiselle asunnon ostaminen voi olla monesti turvallisempi vaihtoehto, paitsi jos olet ns. career pätkätyöläinen.

Jos jäät työttömäksi niin lainan korot+vastike ovat yleensä paljon vähemmän kuin vastaavan asunnon vuokra (pankit ovat näissä lyhennysvapaissa nykyään hyvin pitkämielisiä) ja lainaan saa myöskin näitä työttömyysvakuutuksia mukaan (joskin niiden kannattavuudesta voi olla montaa mieltä).

Vuokraa voi olla paha maksaa vaikka olisi ansiosidonnaisella.

 

[Jaasin]

Mielestäni Dennisillä on ihan validi pointti. Moni ajattelee vain että "kiva sitten eläkkeellä elää, kun riittää rahaa ja on oma asunto", jne. Mutta miksipä moni ei voisi ajatella myös niin että "kivempi näin nuorena, kun jaksaa vielä kunnolla tehdä ja matkustaa, että on rahaa ja eläkkeellä sitten eletään rauhallisemmin ja pienemmin varoin".

Kyllä näitä on jossain tapauksissa mahdollista myös yhdistää.

Itse ostettiin heti intistä päästyäni nykyisen vaimon kanssa eka kämppä, 70-80-lukujen vaihteen kerrostalokolmio Espoosta. Pintarempattiin parilla tonnilla, asuttiin tasan kaksi vuotta ja myytiin 35 tuhatta kalliimmalla pois. Asumiskulut/kk olivat alempaa tasoa, kuin alueen samantasoisissa vuokrakämpissä ja rahatilannekin parani siinä asuessa.

Sitten ostettiin uusi rivitalonpätkä kirkkonummen puolelta. Tätä ollaan nyt laittamassa vaihtoon, kohta on kaksi asuttua vuotta alla. Kämppä ostettiin aika epävarman yleisen taloustilanteen vallitessa, joten hinta oli kohtuullinen. Nyt on ihan kiva laittaa taas kämppä kierrokseen, jos sopiva vaihtoehto löytyy. Nykyisen asunnon arvo on noussut noin 80 tuhatta, korkojen ollessa koko ajan samalla, matalalla, tasolla. Kunhan myydään tämä pois, ollaan tienattu asunnoilla jo toistasataa tuhatta + maksamamme lyhennykset.

Kyllä vituttaisi, jos oltaisiin asuttu koko tämä n. 4 vuotta vuokralla. Eikä todellakaan elämänlaadusta ole jouduttu hirveästi tinkimään, vaan ihan mukavaa on ollut.

Nämä caset ovat aina todella yksilöllisiä, mutta tämä on oma tapaukseni. Uskon kyllä, että joskus 45 vuoden päästä, kun eläköidyn, on minulle jotain omaisuuttakin jäänyt. Enkä tarkoita pelkkää virtuaaliomaisuutta.

 

[Dennis]

Nykyisen asunnon arvo on noussut noin 80 tuhatta, korkojen ollessa koko ajan samalla, matalalla, tasolla. Kunhan myydään tämä pois, ollaan tienattu asunnoilla jo toistasataa tuhatta + maksamamme lyhennykset.

Tämä tienaaminenhan toki perustuu siihen olettamukseen, että seuraavan asuntonne hintapyyntö ei ole noussut samassa suhteessa.

Jos sen sijaan ostaessanne (?) seuraavan asunnon lainasumma pysyy samana ja tilille jää 100+ k€, niin onnittelut erittäin onnistuneesta asuntosijoittamisesta!

 

[Daespoo]

Tämä tienaaminenhan toki perustuu siihen olettamukseen, että seuraavan asuntonne hintapyyntö ei ole noussut samassa suhteessa.

Jos sen sijaan ostaessanne (?) seuraavan asunnon lainasumma pysyy samana ja tilille jää 100+ k€, niin onnittelut erittäin onnistuneesta asuntosijoittamisesta!

No ei ihan, jos nyt he päättävätkin jäädä vuokralle niin heillä on 100K€ massia tilillä.

Ymmärrän toki mitä tarkoitat mutta nyt on taas asuntojen myynti hidastunut (varsinkin isojen kämppien) ja niistä on mahdollisuus saada hyvä diili.

 

[Dennis]

No ei ihan, jos nyt he päättävätkin jäädä vuokralle niin heillä on 100K€ massia tilillä.

Mutta eihän vuokralla asuminen ole kannattava vaihtoehto, vaan aina kannattaa maksaa omaa. ;) Pointti tosiaan oli juuri siinä puhumassani "virtuaaliomaisuudessa", eli se ei realisoidu kiinnittämällä "tienatut" rahat kokoluokkaa isompaan ja kalliimpaan asuntoon.

Ymmärrän toki mitä tarkoitat mutta nyt on taas asuntojen myynti hidastunut (varsinkin isojen kämppien) ja niistä on mahdollisuus saada hyvä diili.

Diilin hyvyyden kai voi lopullisesti arvioida vasta sitten, kun taas mahdollisesti myy eteenpäin. Nähdäkseni isojen kämppien hinnoissa aletaan pk-seudulla olemaan nyt jo kipurajoilla, joten mitään tähän asti nähtyä tyyliin 10% vuotuista arvonnousua ei enää nähdä. Nähdäänkö mitään laskuakaan, paha sanoa, mutta veikkaisin, että tuskinpa, ainakaan tällä nykyisellä kaavoitus- ja uudisrakennuspolitiikalla.

 

[Jaasin]

Tämä tienaaminenhan toki perustuu siihen olettamukseen, että seuraavan asuntonne hintapyyntö ei ole noussut samassa suhteessa.

Jos sen sijaan ostaessanne (?) seuraavan asunnon lainasumma pysyy samana ja tilille jää 100+ k€, niin onnittelut erittäin onnistuneesta asuntosijoittamisesta!

Itse asiassa ajatus on ostaa uusi kämppä, mutta jättää nuo nyt voitolla olemat rahat sijoittamatta siihen. Niillä elellään, tuloilla maksetaan välttämättömät, eli lainat + lainakulut, juoksevat laskut jne.

Ei tämä olisi mahdollista ilman aiempia asuntokauppojamme, joten kyllä itse pidän tätä jossain määrin tienaamiseen verrannollisena.