Vuokra- tai omistusasunto

[1stApril]

Tilastokeskukselta löytyy hulvatonta dataa suomalaisten velkaantumisesta ja varsinkin nyt, kun moititaan "etelän veteliä" holtittomasta taloudenpidosta, niin velkarahalla se suomalaistenkin asuntojen hinnannousu on rahoitettu.

Asuntokuntien velkaantuneisuus 2011

"Vuodesta 2002 ovat keskimääräiset velat kasvaneet reaalisesti 70 ja asuntovelat 74 prosenttia."

Mutta onneksi taloudella sentään menee lujaa ja ihmisiä ei joudu työttömäksi.

Linkki vie tilastokeskuksen sivuille.

Itsekin välillä kauhistelee näitä normituloisia perheitä, missä voi olla 150-200.000 EUR velkaa.
Olen varmaan kateellinen, kun itsellä ei riitä rohkeus ottaa tuollaista läskiä päälle ja pidän tuollaisen velkamäärän omaavia maakunnissa asuvia keskituloisia (tai jopa alle) hieman todellisuudentajunsa menettäneinä.

 

[Dennis]

Kun sanot, että Simopetteri on voinut kiintyä omaan asuntoonsa ja esität sen ikään kuin huonona asiana omistusasujalle, niin tarkoitatko, että vuokra-asuja ei kiinny asuntoonsa?

Totta kai kiintyy. Pointti on siinä, että vuokra-asujalle jää jatkuvasti kylmää käteistä säästöön, kun maksaa asumisestaan selvästi omistusasujaa vähemmän. Tämä ei toki aina toteudu, minkä takia omistusasuminenkin on usein hyvä vaihtoehto.

Itse iloitsen. Omistan noin 300k€ kämpän ja 4% arvonnousu vuodessa tekee tasan tonnin kuussa arvonnousua. Viime ajathan ovat olleet omistusasujalle ihan kulta-aikoja. Palkat ovat nousseet tasaisesti ja korot ovat pohjalla. Saisi inflaatio vähän kiihtyä ja nostaa lisää palkkoja sekä laskea velan reaaliarvoa. Tosin vuokra-asujallehan se tarkoittaa vuokrankorotuksia ihan reaalisesti.

Eli asuntosi arvo nousee 4% vuodessa. Oletko sitten, kun mahdollisesti vaihdat, vaihtamassa pienempään tai vuokralle? Muussa tapauksessahan tuo arvonnousu ei tule realisoitumaan.

Lisäksi, selitätkö vähän, minkä takia inflaation pitäisi kiihtyä? Miten hyödyttää asuntovelallista, jos ruoka, bensa ym. päivittäisten hyödykkeiden hinnat nousee? Toisekseeen, mitä hyötyä Suomelle vientivetoisena maana on siitä, jos palkat ja muut tuotantokustannukset nousee ja entisestään heikentää maan kilpailukykyä, joka jo nyt on ongelma? Ennen tuo palkkojen leikkaus hoidettiin kätevästi devalvoimalla, mutta sehän ei nykyvaluutassa ole mahdollista.

Täytyy kuitenkin myös huomioida, että asuntoja voi saada alle markkinahinnan.

Totta kai voi ja silloin kannattaa tarttua tilaisuuteen, jos se muuten tuntuu järkevältä. Nämä ovat kuitenkin aina poikkeustapauksia.

En missään tapauksessa ole kategorisesti omistusasumista vastaan ja sille on paikkansa ja aikansa. Sama juttu vuokra-asumisen suhteen. Sen sijaan olen huolestunut ihmisten ylivelkaantumisesta ja siitä, kuinka vahvana "aina kannattaa ostaa oma"-ajattelu meihin suomalaisiin on iskostettu. Seuraus näkyy noista velkaantumistilastoista.

 

[Tuamas]

En missään tapauksessa ole kategorisesti omistusasumista vastaan ja sille on paikkansa ja aikansa. Sama juttu vuokra-asumisen suhteen. Sen sijaan olen huolestunut ihmisten ylivelkaantumisesta ja siitä, kuinka vahvana "aina kannattaa ostaa oma"-ajattelu meihin suomalaisiin on iskostettu. Seuraus näkyy noista velkaantumistilastoista.

Niinno, lukuunottamatta pk-seutua ja suurimpia kasvukeskuksia omistusasumisessa asumiskulut ovat jopa pienemmät tai vain marginaalisesti suuremmat kuin vuokra-asumisessa.

Vielä kun korkotaso on ainakin toistaiseksi syvällä suossa ja kohtuuhinnalla saa ainakin viideksi vuodeksi korkoon katon, niin en nyt hirveän huonona näe omistusasujan tilannetta nykysuomessa.

Ei velassa sinänsä ole mitään pahaa, kunhan sitä ei ole yli oman kantokyvyn. Näkisin että asuntovelallisen tulisi laskea lainanhoitokykynsä sen pohjalta, että korot voivat nousta 4-5%:n tasolle.

Nyt näkee varsinkin pk-seudulla liikaa sitä että ostetaan satojen tuhansien arvioinen asunto käytännössä kokonaan lainarahalla ja rukoillaan että korkotaso ei nouse yhtään ja jo prosentin nousu koroissa veisi talouden kuralle.

 

[jussi_j]

Totta kai kiintyy. Pointti on siinä, että vuokra-asujalle jää jatkuvasti kylmää käteistä säästöön, kun maksaa asumisestaan selvästi omistusasujaa vähemmän. Tämä ei toki aina toteudu, minkä takia omistusasuminenkin on usein hyvä vaihtoehto.

Niin, kyllä vuokra-asuminen on lyhyellä aikavälillä halvempaa, mikäli laskee vain käytettävissä olevia rahojaan ja huomioi lainanlyhennyksen asumiskuluna. Näinhän sitä on monen varmaan pakko tehdä, kun pitää laskea riittääkö rahat ruokaan. Kuitenkin, jos otat jonkun 20v lainan niin alle viiden vuoden on asumiskulusi pienemmät kuin vuokralaisen ihan normi-inflaatiolla jotain 2-3%. Lainan euromäärinen maksuerä pysyy samana, mutta vuokra nousee tuon verran.

Eli asuntosi arvo nousee 4% vuodessa. Oletko sitten, kun mahdollisesti vaihdat, vaihtamassa pienempään tai vuokralle? Muussa tapauksessahan tuo arvonnousu ei tule realisoitumaan.

Mitä väliä sillä on kun verrataan vuokra- ja omistusasumista. Omistusasujalla on pääomaa ja voi valita kumman vaan. Jos valitsee vuokran saa säästämänsä omaisuuden käteisenä tilille. Eikä omistusasuja mitään häviä vaikka muuttaakin isompaan, raha on vain kiinnin eri kohteessa.

Lisäksi, selitätkö vähän, minkä takia inflaation pitäisi kiihtyä? Miten hyödyttää asuntovelallista, jos ruoka, bensa ym. päivittäisten hyödykkeiden hinnat nousee? ....

Öö, lainan reaaliarvo laskee itsestään. Jos inflaatio on vähemmän kuin korot, kuten nyt, niin laina häviää itsekseen maksamatta. Pienemmät kulut ja suurempi tuotto. Vuokra-asujalle tämä siis tarkoittaa vuokrankorotusta.

 

[Dennis]

Mitä väliä sillä on kun verrataan vuokra- ja omistusasumista. Omistusasujalla on pääomaa ja voi valita kumman vaan. Jos valitsee vuokran saa säästämänsä omaisuuden käteisenä tilille. Eikä omistusasuja mitään häviä vaikka muuttaakin isompaan, raha on vain kiinnin eri kohteessa.

Tässä lihavoituna on juuri se pointti, minkä takia vierastan "asuntovarallisuutta" käsitteenä ja sen rinnastamista käteiseen tai vaikkapa rahasto-osuuksiin. Ensiksi mainittu on spekulatiivista omaisuutta, joka ei ole käytännössä helposti realisoitavissa.

Öö, lainan reaaliarvo laskee itsestään.

Miten kohonneet elinkustannukset muka laskevat lainan reaaliarvoa? Jos rahaa kuluu koko ajan enemmän muihin asioihin kuin lainalyhennyksiin, niin miten se helpottaa asuntovelkaisen elämää? Vai onko siis ratkaisu mielestäsi se, että palkkoja nostetaan jatkuvasti, kun jo nyt maa painii viennin kilpailukyvyn kanssa?

 

[benicio]

. Ensiksi mainittu on spekulatiivista omaisuutta, joka ei ole käytännössä helposti realisoitavissa.]

Ensimmäinen kerta kun kuulen kiinteää omaisuutta kutsuttavan spekulatiiviseksi. Eikö kiinteistöt ja asunnot ole paremminkin omaisuutta konkreettisimmillaan? Rahallinen arvo toki on spekulatiivista sikäli että markkinat sitä määrittävät, niinkuin vähän kaikessa sijoittamisessa.

 

[Dennis]

Rahallinen arvo toki on spekulatiivista sikäli että markkinat sitä määrittävät, niinkuin vähän kaikessa sijoittamisessa.

Tätä nimenomaan tarkoitin, kunhan nyt kiireessä kirjoitin epäselvästi. Ja toki kiinteän omaisuuden hyödyntäminen muuttuu välittömästi, jos kyseessä on aidosti sijoituskohde, eli vuokra-asunto, metsäpalsta tms.

Kuten aiemmin toin esimerkkinä eteen, kumpi tuntuu paremmalta vaihtoehdolta tällä hetkellä, kun talouden turbulenssi ravisuttaa koko mannerta; se, että on 200k€ asuntovarallisuutta ja 150k€ velkaa vai se, että on 50k€ käteistä ja 0€ velkaa?

 

[jussi_j]

...
Miten kohonneet elinkustannukset muka laskevat lainan reaaliarvoa? Jos rahaa kuluu koko ajan enemmän muihin asioihin kuin lainalyhennyksiin, niin miten se helpottaa asuntovelkaisen elämää? Vai onko siis ratkaisu mielestäsi se, että palkkoja nostetaan jatkuvasti, kun jo nyt maa painii viennin kilpailukyvyn kanssa?

Tässähän on tarkoitus verrata vuokra- ja omistusasumista. Vuokralaisella nousevat kaikki kulut, omistusasujalla lainanhoitokulut pysyvät vakiona. Korko toki saattaa heitellä, mutta selväähän on se, että kohonneet korot näkyvät myös vuokrissa, eli sekään ei ole vuokralaisen eduksi.

Itse asiassa, koska se vuokra-asunto on jonku sijoitus, niin omistaja tulee aina ja varmasti ottamaan omansa pois. Vuokralainenhan noin yksinkertaistetusti maksaa jollekin siitä, että joku suostuu omistamaan asunnon jossa hän asuu. Samalla kun hän suostuu maksamaan jonkun asunnon omistajan sijoituksen tuoton niin hän luopuu omistusasujaan verrattuna asuntosijoituksen tuotosta.

Tähän mennessä vuokra-asumisen edut verrattuna omistusasumiseen mitä olen keksinyt, ovat helppo päästä irti kämpästä ja pienemmät asumisesta johtuvat kulut asumisen ensimmäisinä vuosina. Onkohan niitä muita?

 

[Alex]

Itsekin välillä kauhistelee näitä normituloisia perheitä, missä voi olla 150-200.000 EUR velkaa.
Olen varmaan kateellinen, kun itsellä ei riitä rohkeus ottaa tuollaista läskiä päälle ja pidän tuollaisen velkamäärän omaavia maakunnissa asuvia keskituloisia (tai jopa alle) hieman todellisuudentajunsa menettäneinä.

Ei tuo mikään paha laina ole, jos tulot ovat keskitasoa ja maksajia kaksi. Reilut 10 vuotta ja laina on maksettu. Sen verran pitää rohkeutta olla, ettei jää loppuelämäkseen vuokralle asumaan, jos on paikkakunnalle asettunut.

 

[Tadu]

Ei tuo mikään paha laina ole, jos tulot ovat keskitasoa ja maksajia kaksi. Reilut 10 vuotta ja laina on maksettu. Sen verran pitää rohkeutta olla, ettei jää loppuelämäkseen vuokralle asumaan, jos on paikkakunnalle asettunut.

Sehän nyt riippuu vaihtoehdoista. Jos on esimerkiksi työpaikan, kaupungin ym. kautta halpa vuokra-asunto ei välttämättä ole mitään järkeä ostaa vastaavaa huomattavasti kalliimpaa omaksi, ellei laskentaväliksi ota jotakin 50 vuotta.

Jos asuu kalliissa yksityiseltä vuokratussa kämpässä tilanne on tietenkin eri.

 

[julle-jr]

Sehän nyt riippuu vaihtoehdoista. Jos on esimerkiksi työpaikan, kaupungin ym. kautta halpa vuokra-asunto ei välttämättä ole mitään järkeä ostaa vastaavaa huomattavasti kalliimpaa omaksi, ellei laskentaväliksi ota jotakin 50 vuotta.

Tai jos asuu mutsin luona.

 

[Tadu]

Tai jos asuu mutsin luona.

Sehän se varmaankin on pääoman kasvattamiseen paras vaihtoehto.

 

[Valioyksilö]

En näe mitään syytä asua vuokralla. Ostin nyt keväällä 22-vuotiaana ensiasunnon Helsingin kantakaupungista, 5% omarahoituksella. Työskentelen erittäin turvallisella alalla ja vakaassa firmassa, josta löytyy töitä tekevälle pahimmassakin talousahdingossa. En myöskään usko nykyisen asunnon arvon laskuun missään tapauksessa.

Maksoin vuokra-asunnosta 650 euroa ja nyt maksan omistusasumisesta 550 euroa (vastike+korot). Lyhennuksen koen minäkin rahan fikkaan pistämisenä. Tulisin toimeen, vaikka korot nousisivat 5 prosenttiin. Liksa on alle keskipalkan, mutta etenemismahdollisuudet hyvät.

Pari kaveria on kauhistellut "riskinottoani". Samalla he makselevat tyytyväisenä joka kuukausi vuokraloordille järkyttävän summan rahaa.

 

[Cactus]

Olen tänne ajatellut jo pidempään kirjoittaa ja nyt se tapahtuu. Tässä siis omakohtainen kokemukseni asumisesta vuokralla ja omistusasunnossa.

Asuin pitkään vuokralla kaksiossa Vantaalla jossa maksoin vuokraa aluksi 500e/kk ja ennenkuin muutin pois nii 580e/kk. Tuolloin 3,5-vuotta sitten ostin ensiasunnon itselleni ja koiralleni Helsingistä. Se oli yksiö jonka ostin 100000e hintaan (lähes pilkulleen tasan toi 100K oli hinta). Sinne kun asetuin niin aluksi maksoin lyhennystä, korkoa ja vastiketta 621e/kk johtuen korkeammasta euriborista joka tuolloin oli 3,7% sidottuna 12kuukauteen. Seuraavana vuonna euribor tipahti. Tuolloin se oli 1,8% ja oli siis vuoden verran. Silloin kuukausikuluni asumisessa oli karvan alle 500e (johtui pikkuisen siitäkin että lyhensin lainaa joitain tuhansia suoraan juuri ennen kuin korkoprosentti muuttui). Mutta jo tässä vaiheessa maksoin lähes 100e vähemmän kuukaudessa kuin vuokralla asuessani. Sinä vuonna tapasin myös nykyisen avopuolisoni. Vuonna 2011 euribor oli aika tasan 2% eli asumismenot eivät muuttuneet käytännössä mitenkään. Saman vuoden kesällä aloimme tyttöystävän kanssa miettiä yhteen muuttamista ja laitoimme asunnot myyntiin (molemmilla omat).

Kaupat tehtiin ja olen ollut tyytyväinen. Oman asuntoni myyntihinta jäi 120K-130K välille eli siihen mitä pyysin. Näillä "voitto"rahoilla ei tarvinnut edes osallistua yhteiseen asuntoomme kummankaan vaan esimerkiksi itse maksoin autoni velattomaksi, tuli hankittua viihde-elektroniikkaa kotiin ja rahaa jäi vielä sukan varteenkin. =) Ainoa mistä tavallaan maksettiin voittorahoja oli varainsiirtoverot ja koska emme halunneet kummankaan vanhempia takaamaan, maksoimme eräänlaisen pankin oman lainatakauksen. Hintaa sillä toki oli pari tuhatta mutta tällä saatiin aikaiseksi ettemme muita takaajia tarvinneet. Tästä olin itse hyvin tyytyväinen kun ajattelen nuorempaa veljeäni joka jossain vaiheessa opiskelujen jälkeen alkaa miettimään omistusasuntoa niin vanhemmat voivat sitä sitten taata tarvittaessa enkä minä ole siellä jo ennestään taakkana. =)

Jos mietin omaa tilannettani että olisin jatkanut vuokralla asumista niin en olisi noin lyhyessä ajassa saanut säästettyä auton hintaa enkä hankittua kauan haluamaa kallista viihde-elektroniikkaa elokuvien katsomista varten. Elikkä näen tämän olleen itselleni hyvä ratkaisu. Lisänä vielä että tuolla tavalla tapasin tyttöni ja ostettiin molempien todella kovasti haluama asunto niin ei tarvitse paljon miettiä mikä meni vikaan..tai jäi menemättä.

 

[Creed Bratton]

Niin ja yksi omistusasuntoa puolustava tekijä, kenties kaukainen sellainen, on eläkkeelle jääminen. Tuossa tilanteessa on omasta mielestä hyvin merkittävää asuuko vuokralla vai "velattomassa" omistusasunnossa, kun käteentuleva rahan määrä putoaa selkeästi ja se tulo ei tule nousemaan inflaation tahtiin. Puhumattakaan mihin tahtiin pk-seudun vuokrat kohoavat.

Sitä voi jokainen miettiä jos eläke on vaikka 1500€ ja verojen jälkeen maksat 500-800€ vuokraa vai 200-350€ vastiketta... no luvut vedetty jossain määrin hatusta, mutta onhan nuo suuntaa antavia.

 

[heavy]

Tuossa kun vuokralla-asumisen puolustelijat yritäävät vakuutella kuinka vaikea on realisoida maksettua asuntoa, niin itse väitän että kun perheemme omistaa kokonaan n. 200 000 euron asunto-osakkeet, niin aika helposti saa tarvittaessa pankista kymmeniätuhansia laina-rahaa kun on pistää nuo osakkeet vakuudeksi.

 

[varjo]

Tuossa kun vuokralla-asumisen puolustelijat yritäävät vakuutella kuinka vaikea on realisoida maksettua asuntoa, niin itse väitän että kun perheemme omistaa kokonaan n. 200 000 euron asunto-osakkeet, niin aika helposti saa tarvittaessa pankista kymmeniätuhansia laina-rahaa kun on pistää nuo osakkeet vakuudeksi.

Puhumattakaan siitä että pankista voi pyytää lyhennysvapaita tai pienentää lyhennyserää jos vaikka toinen osapuoli jää työttömäksi/hoitovapaalle/ties mitä, onnea vaan vuokranantajien kanssa vastaavassa tempussa.

Jotenkin tuntuu että suurin osa vuokrallaolon autuutta mainostavista ovat nuoria(en siis nyt pyri väittämään itseäni vanhaksi, mutta en usko että montaakaan 40v perheenisää täällä on puhumassa vuokra-asumisen autuudesta) ja tällöin kieltämättä voi tuntua merkitykselliseltä onko lainaa vai ei, mutta tosiaan asunnon omistamisen edut tyypillisesti tulevat esiin vasta 10-20v ensiasunnon oston jälkeen. Ja tosiaan, ei todellakaan pidä aliarvioida sen vaikutusta että voi eläkkeelle jäädessä a)maksaa merkittävästi vähemmän asumiskuluistaan b) omata jonkinlaisia valinnanvapauksia esim. asumispaikan kanssa, rivitaloasunto lähiöstä muuttuukin helposti kerrostalokolmioksi kantakaupungissa tai päinvastoin iso kerrostaloasunto muuttuu yksitasoiseksi pikkuasunnoksi jossain rauhallisessa paikassa metsän ääressä.

Ja sitten sellainen kokonaisvaltaiseen varallisuuteen liittyvä asia, asunto on perinnönjaossa ihan oikeasti omaisuutta (olettaen että kohde on edes etäisesti järkevässä paikassa) ja osasyy periytyvään köyhyyteen on juuri se ettei varallisuutta kerry siirrettäväksi eteenpäin eli positiivinen takaisinkytkentä varallisuuden kasvussa puuttuu ts. noin ideaalimallissa nykyisillä sukupolviväleillä jokainen keskiluokkainen ihminen on kutakuinkin velaton keski-ikäisenä kun vanhempien perinnöt voi muuttaa velanlyhennyksiksi.

Kukin toki tekee tavallaan mutta ainakin itse olen hyötynyt valtaisasti siitä että aikanaan ostin asunnon heti kun vain pystyin. On totta että epävarmuuden tilassa se 50k€ käteistä voi lämmittää varsin paljonkin, mutta toisaalta 20 vuodessa ehtii pari sykliäkin mennä ohi ja silloin voi olla hyvinkin niin että se velaton kämppä ja pienet asumiskulut taas tuovat sellaista elämänlaatua että nykyään kun "hyvä elämä" jatkuu paljon pidempään niin keskimäärin jää voitolle vaikka ehkä se elinvuodet 25-40 onkin joutunut kitkuttamaan lainataakan kanssa.

 

[pakki3000]

Miten nuo säästöön laitetut rahat saa nostettua sieltä pankista?

No joo, jos nyt teknistä termistöä viilaa, niin lainanlyhennys ei ole asumismeno, mutta kyllä se lyhennykseen kuluva fyrkka häviää tililtä ja on näinollen pois päivittäisestä käytöstä.

Jos aletaan ihan pitkälle ajattelemaan, niin mitäs todellisessa romahduksessa ja rahan arvon katoamisessa kävisi? Eikö ole parempi omistaa jotakin, kun se käteinen raha saattaa paljon enemmän menettää arvonsa. Vähintään inflaatio syö sitä pääomaasi kokoajan..

 

[ernestipotsi]

Niin ja yksi omistusasuntoa puolustava tekijä, kenties kaukainen sellainen, on eläkkeelle jääminen......

Sitä voi jokainen miettiä jos eläke on vaikka 1500€ ja verojen jälkeen maksat 500-800€ vuokraa vai 200-350€ vastiketta... no luvut vedetty jossain määrin hatusta, mutta onhan nuo suuntaa antavia.

Eläkkeellä omistusasunnossa on tämän lisäksi vielä mahdollisen negatiivisen asuntolainan tuoma etu. Sanotaan että eläkkeellä ollaan 30v ja 200t€ asunto laitetaan lihoiksi. Kuukausieräksi tulee 555 euroa (-pankin palkkio).

 

[#76]

Vuokralla tuli aikoinaan asuttua useampi vuosi ja kokemukset pääosin positiiviset. Kerran lähti kämppä alta, kun omistaja päätti laittaa sen myyntiin ja lähtö tuli suht nopeaan. Jossain on asuttava ja mieluummin asun asunnossa, missä voin itse päättää remonteista ja tehdä haluamiani muutoksia ilman vuokranisännän lupaa.

Asuntolainaa tässä lyhennellään ja onhan se varmaan mukava hetki, kun pääsee lainasta eroon ja selviää pelkällä vastikkeella kuukausittain. Vuokra-asunnossahan maksetaan vuokran muodossa vastike+extrat, joten voisihan sitä spekuloida laskemalla kumpi vaihtoehto on rahallisesti parempi. Maksaa vuokraa 40-50 vuotta vai maksaa 15-20 vuotta asuntolainaa. Viimeisessä vuokra-asunnossa vastikkeen yli menevä osa oli noin 350 euroa, joten jokaista 1500 euron lainakuukautta vastaisi reilu 4 vuokrakuukautta. Mikäli minulta menee 15 vuotta asuntolainan kuolettamiseen, niin tavallaan samalla rahalla asuisin 60 vuotta vuokralla. Toisaalta vastaavien asuntojen vuokrat Espoossa näyttävät olevan 1200-1450 euroa, mikäli näiden vastike olisi samaa tasoa kuin meidän asunnossa, niin vastikkeen ylimenevä osa olisikin noin 700-950 euroa. Tällöin jokaista laina kuukautta vastaisikin 1,5-2 vuokrakuukautta, jolloin asuisikin enään 30-40 vuotta vuokralla samoilla kustannuksilla.

 

[Andrew]

Asunto on ehdottomasti sijoitus mutta muista sijoituksista asunto eroaa siinä, että tästä sijoituksesta sinun täytyy aikuisten oikeasti tykätä, koska asut siinä.

Itselläni on omistusasunto ja maksan siitä lainaa. Olen varmaan näitä "velkauunoja" niin kuin jotkut kutsuvat meitä asuntovelallisia keskustelupalstoilla.
Totuus vaan pääkaupunkiseudulla on, että kohtuuhintaisia vuokra asuntoja ei ole olemassa, niin kuin useampi on tässä ketjussa todennut niin vuokran hinnalla maksat lainanlyhennyksen ja vastikkeen.

Lisäksi yksiöt ja kaksiot on helppo realisoida rahaksi, koska niistä on pääkaupunkiseudulla niin kova pula.

 

[tumba17]

Omalta kohdalta täytyy myöntää, että omistusasunto on aina ollut se oikea vaihtoehto. Eka kämppä tuli ostettua 1992 ja matkan varrella niitä on sitten tullut myytyä ja ostettua. Vuokralla tullut asuttua vain kun olen elänyt ulkomailla (tosin niissäkin olisi kannattanut ostaa näin jälkikäteen ajateltuna) ja sitten vajaan vuoden stadissa, kun vanha kämppä oli myyty ja uutta rakennettiin.

Oma on aina oma, sen voi kunnostaa/sisustaa juuri sellaiseksi kun itse haluaa, kukaan ei ole potkimassa pois ja siitä saa myydessä jokatapauksessa rahaa enemmän tai vähemmän. Omaa asuntoa en ole koskaan osannut pitää sijoituksena (sijoitusasunnot on eri juttu), vaan kotina, johon on mukava tulla duunipäivän jälkeen, en koskaa mieti mitä kämpästä saa sitten kun sen mahdollisesti myy. Miten paljon tuota asuntoa haluaa sitten velalla vivuttaa, on jokaisen oma asia. Itselläni on ollut aina ideana se, että lainaa kannattaa ottaa, mutta vain sen verran, että selvitään vaikka tulisi miten paha tilanne, eli liian kallista en ikinä hankkisi.

 

[1stApril]

Ei tuo mikään paha laina ole, jos tulot ovat keskitasoa ja maksajia kaksi. Reilut 10 vuotta ja laina on maksettu. Sen verran pitää rohkeutta olla, ettei jää loppuelämäkseen vuokralle asumaan, jos on paikkakunnalle asettunut.

Kyllä osalla on hyvät "eväät" maksaa tuollainen laina, ei siinä mitään. Mutta kun todellisuudessa ei tunnu näin olevan läheskään kaikissa (lapsi)perheissä. Ajattelin esim. tuota kotitalouksien kokonaisvelkaisuutta ja tulotason muutoksia (äityisloma, hoitovapaa) lähinnä lapsiperheissä.
Tietysti tuo "vakio" tulotasokin vaikuttaa (en tiedä paljonko on keskitulo nykyään, jotain 2.800 EUR / kk brutto?) ja se että onko hieman sukanvarressa vastoinkäymisiä varten.

 

[2silmäinen kyklooppi]

Omistusasunto täälläkin, kolmas, ikää löytyy reilu 30.

Eka oli kerrostalo pk-seudulta. Ostimme edullisesti, myymme reilulla voitolla. Toinen oli omakotitalo täältä Porista, erittäin hyvällä paikalla. Remontoimme talon täydellisesti ja myimme runsaalla voitolla. Taas ollaan omakotitalossa jota remppaamme ja johon olisi tarkoitus jäädä...

Kysytäänpäs teiltä lainoista. Meillä on laina kahdessa osassa, toisessa 12kk Euribor ja toisessa pankin oma prime. Olisi tarkoitus vaihtaa tuo kallis prime 3kk Euriboriin. Mutta onko se kannattavaa sillä marginaalikorkomme on todella pieni ja nousisi vaihdon takia 0,15%. Siltikin korkoineen pienenisi n. 1%. Jos korot myöhemmin nousee ja vaihtaisimme 3kk Euriborin 12kk Euriboriin, nousisi marginaali taas. Eli miten kannattaa tehdä?

 

[julle-jr]

Omistusasunnossa ehkä huonoin puoli on sen sitovuus. Nykyään ei oikein voi tietää mistä päin Suomea tai muuta Eurooppaa tai ylipäätään mistä pisteestä palloa löytyy seuraava työpaikka.

Firmat lopettavat toimipaikkojaan tai menevät kokonaan nurin milloin tahansa. Työsuhteet opvat vakituisia seuraaviin yt-neuvotteluihin saakka ja pitkät työsuhteet ovat koko ajan harvinaisempia ollakseen kenties pian kokonaan historiaa. Joten jos ei satu olemaan valtiolla tai kunnalla töissä tai pyörittämään omaa tietylle paikkakunnalle keskittyvää bisnestä, ei asuinpaikasta oikein voi olla kovin suurta varmuutta. Suomessa omistusasunnon hankinta muualta kuin pääkaupunkiseudulta tuntuu riskialttiilta ja pääkaupunkiseudulla taas hinnat ovatkin pilvissä, tietenkin.

Toki omistusasunnostakin eroon pääsee, mutta kuluja helposti tulee kun työt jo alkavat uudella paikkakunnalla ja vanha kämppä on vielä myynnissä. Tällöin saattaa joutua myymään asunnon alle markkinahinnan. Sinne ihmisen on kuitenkin lähdettävä, mistä töitä tarjotaan. tietysti jos on riittävän hyvä omalla alallaan, voi vapaasti valita missä ja miten hoitaa hommansa.

Toisaalta, onhan vuokran maksaminenkin melko pölvästiä touhua. Sellainen sanontahan on, että ihminen maksaa elämässään ainakin yhden asunnon, joko omansa tai sitten jonkun toisen omistuksessa olevan. Äkkiseltään ajateltuna kai sitä ennemmin maksaisi oman kuin kaverin kämpän.