Tämähän on ihan puhdas valinta. Et valinnut pitkällä tähtäimellä halvinta vaihtoetoa, vaan minkä katsoit itselle sopivaksi. Perseaukisilla joilla 500€/kk kaataa talouden on vuokraaminen varmasti ainoa vaihtoehto asua kantakaupungissa.
Eli kannattaa ostaa asunto, jos ei ole persauksinen. :) Itse olen tähän asti pitänyt allekirjoittaneen ja avovaimon tulojen olevan hyvinkin keskiluokkaisia, mutta jos se, että 500€/kk on mielestäni verrattain iso summa rahaa tekee meistä persaukisia, olkoon niin. Ei se mua haittaa.
Toki asunnon ostaminen on siinä vaiheessa järkevää, jos on hankkimassa omakotitaloa tai isoa rivaria, jossa oletusarvoisesti tullaan asumaan seuraavat 20 vuotta. Lisäksi on muita elämäntilanteeseen liittyviä seikkoja, jotka puoltavat omistusasumista - suurin yksittäinen tekijä lienee lapset. Itsellä kun lapsia ei ole (eikä ehkä tule), on kantakaupungin alueella kaksiossa asuminen hyvä vaihtoehto, mutta esim. kahden lapsen kanssa ei ehkä niinkään.
Tärkein pointti itselläni oli lähinnä oli se, että moni hankkii omistusasunnon ikuisen arvonnousun ja "aina kannattaa maksaa omaa pois"-mantran sokaisemana, jolloin hankinnan järkevyyttä ei tule harkittua tarpeeksi laaja-alaisesti.
Jos vielä palaan omaan tilanteeseeni, niin tässä yksinkertaistettuna skenaariot omistus ja vuokra-asumisen välillä:
1) Vuokralla asuminen = 0€ velkaa, ~40k€ säästöjä, ~500€/kk ylimääräistä välttämättömien elinkustannusten jälkeen
2) Omistusasuminen = ~210k€ velkaa, 0€ säästöjä, 250k€ "virtuaaliomaisuus" asunnosta, kuukaudesta toiseen eletään "kädestä suuhun" ja jos haluaisi säästää puskurivaroja, pitäisi asioista tinkiä.
En mitenkään osaa nähdä, minkä takia vaihtoehto 2 olisi meille tällä hetkellä millään tapaa edullisempi. Lisäksi - kehtaisin väittää, että perehtymällä jonkin verran sijoitustoimintaan, tuon 40k€ säästöpotin saisi tuottamaan vaikkapa seuraavan 10v aikana enemmän, mitä asuntojen hinnannousu tulee olemaan. Toistaiseksi olen hoitanut säästöjä jopa hieman tyhmästi pitämällä osan säästötilillä puskurirahastona ja loput on sijoitettu korkotileille ja -rahastoihin.
Jos Euro-alue saa taloutensa kuntoon niin korot tulevat varmasti nousemaan koska EKP:n ensisijainen huolenaihe on inflaatio ja jos talous kasvaa niin inflaatiota rajoitetaan korkoja nostamalla.
Jos Euroalue perseilee kunnolla niin korkoja ei voi nostaa kovin paljoa koska se imee kaiken kasvun pois.
Tässäpä se EKPn yksi isoista ongelmista tosiaan on, eli koronnostojen kanssa pitää olla todella kieli keskellä suuta, jotta sillä ei torpedoida elvytystoimenpiteitä (= lisärahan painaminen markkinoille). Asuntovelallisen kannalta korkotason nousu on ja tulee olemaan sen verran maltillista, että suoria vaikutuksia sillä ei ole, vaan ongelmat tulevat välillisesti sitä kautta, että yleinen taloustilanne ajautuu taantumaan. Siihen taas voi mennä vuosi tai 20 vuotta riippuen siitä, miten kauan nykyisen velkatalouden rattaat saadaan pidettyä toiminnassa.
Asuntojen hintojen romahduksesta tuskin kannattaa olla huolissaan. Pankkien intressissä on puskea koko ajan reilusti rahaa markkinoille ja kun rahaa on saatavilla, näkyy se myös asuntojen kovissa hinnoissa. Lisäksi Suomessakin on pikku hiljaa menty Ruotsin mallin suuntaan, eli ei asuntolainoja enää nosteta sillä asenteella, että se joskus oikeasti maksettaisiin takaisin.