Se on. Ja se on hyvinkin ratkaiseva. Minusta vuokranantaja ei kuitenkaan ole millään muotoa syyllinen kumpaankaan - kuin siinä tapauksessa, että hän sattuisi olemaan isännöitsijä tai taloyhtiön hallituksen jäsen. Ja tuolloinkin hän on nimenomaan syyllinen vain tuon jälkimmäisen roolinsa kautta.
En ole isännöitsijä enkä taloyhtiön hallituksessa. Minun ja vuokralaisen välillä asiat ovat selkeät, vuokralainen on vapaa vuokranmaksusta remontin ajan, eikä hän edellytä minun korvaavan sijaisasumista. Vuokralainen on hakenut korvausta sijaisasumisesta kotivakuutuksestaan, mutta ensimmäisen yhteydenoton - josta oli jo puhettakin - perusteella se ei ehkä mene läpi, koska pitkittynyt vuoto.
Kyllähän ne isännöitsijät todella pihalla voi olla. Siunauksensa on, että osakkaat ja asukkaat on yleensä vielä pahemmin pihalla.
Älä helvetissä maksa mitään, sen sijaan vaadi kirjallisesti vuokravakuuden palautusta täysimääräisenä.
yle.fi
Helvetti kun nämä kaikki Suomen (ja toki monen muunkin euroopan maan) kaupungit on pitänyt aikoinaan rakentaa liikkumisyhteyksien takia veden äärelle, niin kaupunkien kasvaminen on hankalaa kun tilaa kasvaa on rajallisiin suuntiin. Ylöspäin rakentaminen on sitten kallista.
Itse myin juuri viime viikolla Helsingin kantakaupungista kaksi vuotta sitten ostamani yksiön 35k kalliimmalla kuin ostin. Hintakehitys on tosiaan ollut hurjaa viime vuodet. Toki tuohon varmaan joltain osin vaikuttaa myös se, että kunnostin asunnon kauttaaltaan, mutta silti.
Tätä itsestäänselvyytenä pitämääni "faktaa" on kyllä tullut viime aikoina pariinkin otteeseen tullut kyseenalaistettua ja mitä on on oman kuplan sisällä asiasta keskustellut, niin varsin monilla Helsinkiin opiskelujen / töiden perässä päätyneiden perheiden suunnitelmissa ja puheissa on ainakin jollain tasolla paluu kotiseudulle. Voi toki olla, että jahka korona tästä helpottaa, niin kaupungissa asuminen taas houkuttelee enemmän, mutta jos ei itsellä olisi koko elämän kestänyttä sidettä pääkaupunkiimme ja lapsilla ei menisi muuton takia koulu-, kaveri- ja harrastuskuviot uusiksi, niin todennäköisesti menisi sijoituskämpät myyntiin ja niillä rahoilla lunastaisi jonkun maaseutukeskuksen (Jyväskylä, Kuopio, Mikkeli tms.) lähialueelta (~15-20km etäisyys keskustasta) itselleen talon ja elelisi sitten siellä suht taloudellisesti riippumatonta elämää.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miten tämä keissi päättyi, vai päättyikö?
Keissi päättyi kyllä. Yrittivät kuulemma vahingossa veloittaa meiltä koko asunnon maalauksenkin. Tosiassa noiden listojen osuus oli 179€. Aika uskomatonta että tuollainen virhe voi sattua ”vahingossa”. Oli nimittäin selitys melkoisen kankea, niin vaikea uskoa tuohon oikeaan vahinkoon.
Kyllähän Helsingin ja Espoon asumiskäppyrät alkoivat muuttua jo hyvän aikaa ennen koronaa. Kumpikin kyllä kasvaa edelleen, mutta suomalaiset nuoret aikuiset ovat jo muutaman vuoden karanneet muualle. Tämä siis tilastollisesti siten, että aluksi Helsingistä ja nyt myös Espoosta lähtee enemmän Suomessa syntyneitä työssäkäyviä kuin tänne tulee. Näin ollen nämä kaksi kasvavat enemmän ulkomailta kuin Suomen sisältä. Vantaalla tilanne on toinen, siellä kasvua tapahtuu enemmän Suomen sisäisellä muutolla. Kannattaa tsekata MDI:n Timo Aron data aiheesta jos kiinnostaa.
Niin kauan kuin noita 70-90-lukulaisia taloja ei roudata muualle, niiden arvo ei romahda mihinkään.
Riippuu miten määrittelet romahtamisen. Hintakehitys polkee noissa jo nyt paikallaan. Esim. Kivihaassa 70-lukulainen kolmio maksaa jopa n. 100 000 euroa vähemmän kuin 60-lukulainen. Joka tapauksessa hintaero on ainakin 75 000 euroa saman kokoisissa asunnoissa. Jos taas vertaa 50- ja 80-luvuilla rakennettua Pohjois-Haagaa, ero on vielä suurempi ja kasvaa koko ajan. Tämän kehityksen on ennustettu kiihtyvän. Syynsä on sekä elementtirakentamisella (alkaen Helsingissä vuosina 1968-71) että uudempien - siis tyypillisesti 70-luvulta lähtien - asuntojen sijainti vuokratonteilla.
Toki asunnon rakennusvuosi vaikuttaa, samoin kuin se onko kyseessä vuokra- vai omistustontti, mutta ne tärkeimmät hintaa määrittävät tekijät ovat sijainti, sijainti ja sijainti.
Tämä on vain osittain paikkansa pitävä yksinkertaistus, sillä esim. Pitäjänmäki, Pohjois-Haaga ja jopa Munkkivuori pitävät sisällään valtavia hintaheittoja vaikka sijainti on aika tarkalleen homogeeninen. Siis esim. Pitäjänmäeltä voi ostaa asunnon kontulahinnalla, mutta laadukkaasti rakennetusta omalla tontilla sijaitsevasta asunnosta saa maksaa paljon enemmän.
Tämäkin vain osittain totta. Yksittäinen hyvä rakennus huonosti rakennetussa sijainnissa tosiaan tuskin olisi erityisen arvokas, mutta toisaalta se ei kerro siitä, mistä tässä puhutaan. Elementtirakentamisen ongelma taas on siinä, että toisin kuin paikalleen valetut, muuratut talot aina 60-luvun lopulle saakka, elementtitaloja ei tarkoitetukaan hamaan tappiin kestäviksi. Sama tilanne on nyt ja lähivuosina rakennettavilla taloilla; niiden elinkaariennuste on 45-55 vuotta. Tämä laskee hintaa auttamatta. Niinpä elempenttirakentaminen on nimenomaan syy sille hintakehitykselle, ja taite tässä tapahtuu tyypillisesti siinä elinkaaren puolivälin kieppeillä. Myöskään "lähiömäisyys" ei ole mikään ongelma, jos katsot vaikkapa juurikin vanhan Pohjois-Haagan, Etelä-Haagan, Kivihaan, Pajamäen, Pajamäen puoleisen Pitäjänmäen tai Munkkivuoren hintakehitystä. Kyse on nimenomaan rakentamisen laadusta aina 70-luvulta tulevaisuuteen.
Ei. Jos oikeasti maksat vain päivän myöhässä, ei taida pahemmin olla mahdollista velkoa edes viivästyskorkoja, jos vaikka sattuisi pilkunviilaamista harrastava vuokranantajakin olemaan.
Tähän nyt tietysti vaikuttaa millaista elämää ja elinympäristöä haluaa eli sikäli vaikea kommentoida.
Monet 1960-70 -luvulla rakennetut lähiöthän alkaa vasta nyt olla siinä ulkoasussa, minkälaiseksi ne suunniteltiin alun alkaen, kun aluelle jääneet / jätetyt metsät ja puut on kasvaneet täyteen mittaan, hyvänä esimerkkinä vaikkapa joku Pihlajanmäki. Muutama tuttu on Pihlikseen muuttanut ja ennakkoasenteista poiketen on alueena aidosti varsin viihtyisä ja siellä on varsin toimivapohjaisia ja vielä suht edullisia perheasuntoja tarjolla, joissa monissa on mm. putkirempat tehtynä. Toki alueen asukaspoppoo on edelleen varsin monenkirjavaa, mutta jos ei sen suhteen ole turhan suvaitsematon, niin kyseessä on ihan mesta paikka asua. HIFK-faneille bonuksena, että saa asua Pepe Lehtosen naapurissa.
Kämpän arvohan on sinänsä melko turhanpäiväinen asia, kun ei siitä oikein hyödy mitenkään, ellei myy. Olennainen seikka on nimenomaan kämpän käyttöarvo, eli miksi asua Helsingin keskustan 350t€ arvoisessa kaksiossa, jos samaan aikaan voi asua vaikkapa puhtaan vesistön lähellä 200t€ arvoisessa omakotitalossa, mutta tässä astuu kehiin juurikin elämäntilanne ja kiinnostuksen kohteet. Näin 40+ ikäisenä Helsingillä kaupunkina alkaa olla itselleni varsin vähän sellaisia vetovoimatekijöitä, jotka näkyisivät jokapäiväisessä arjessa, mutta toisaalta, mihinkäs sitä ihminen kotoaan lähtisi. Maakuntakeskukseen muuttamisen arvo olisi nimenomaan siinä, että omaisuus ei olisi kiinni seinissä tai tilassa, jossa "säilyttää itsensä", vaan käytettävissä jokapäiväiseen elämiseen ja hyvinvointiin.