Myöskään "lähiömäisyys" ei ole mikään ongelma, jos katsot vaikkapa juurikin vanhan Pohjois-Haagan, Etelä-Haagan, Kivihaan, Pajamäen, Pajamäen puoleisen Pitäjänmäen tai Munkkivuoren hintakehitystä. Kyse on nimenomaan rakentamisen laadusta aina 70-luvulta tulevaisuuteen.
Monet 1960-70 -luvulla rakennetut lähiöthän alkaa vasta nyt olla siinä ulkoasussa, minkälaiseksi ne suunniteltiin alun alkaen, kun aluelle jääneet / jätetyt metsät ja puut on kasvaneet täyteen mittaan, hyvänä esimerkkinä vaikkapa joku Pihlajanmäki. Muutama tuttu on Pihlikseen muuttanut ja ennakkoasenteista poiketen on alueena aidosti varsin viihtyisä ja siellä on varsin toimivapohjaisia ja vielä suht edullisia perheasuntoja tarjolla, joissa monissa on mm. putkirempat tehtynä. Toki alueen asukaspoppoo on edelleen varsin monenkirjavaa, mutta jos ei sen suhteen ole turhan suvaitsematon, niin kyseessä on ihan mesta paikka asua. HIFK-faneille bonuksena, että saa asua Pepe Lehtosen naapurissa.
Mitä tuohon rakentamisen laatuun tulee, niin osittainhan tuo on myytti, eli kyllä joka vuosikymmenellä on tehty laadukasta rakentamista, kuin myös rakennettu sutta ja sekundaa. Ei esim. 1920-luvun paikallaan muuratut talot kategorisesti mitään loistavan rakentamisen helmiä ole, niistä vaan on jäljellä enää parhaat yksilöt, jotka on alun perin rakennettu hyvin tai joita on jatkuvasti ylläpidetty oikealla otteella tai sitten pariin otteeseen peruskorjattu kalliilla. Kyllä esim. jossain Käpylän olympia- ja kisakylissä on sen verran taloteknisesti kehnossa kunnossa olevia taloja ja kämppiä, että huhhuh. Ovat toki ulospäin kivemman näköisiä kuin elementtilaatikot, mutta muilta osin niihin pätee "moni kakku päältä kaunis"-sanonta.
Itse en kyllä uskaltaisi maakuntakeskuksista ostaa yhtään mitään. Siinä on se riski, että lopulta se sun roskakori on arvokkaampi kuin koko kämppä. Mutta ymmärrän kyllä pointtisi.
Kämpän arvohan on sinänsä melko turhanpäiväinen asia, kun ei siitä oikein hyödy mitenkään, ellei myy. Olennainen seikka on nimenomaan kämpän käyttöarvo, eli miksi asua Helsingin keskustan 350t€ arvoisessa kaksiossa, jos samaan aikaan voi asua vaikkapa puhtaan vesistön lähellä 200t€ arvoisessa omakotitalossa, mutta tässä astuu kehiin juurikin elämäntilanne ja kiinnostuksen kohteet. Näin 40+ ikäisenä Helsingillä kaupunkina alkaa olla itselleni varsin vähän sellaisia vetovoimatekijöitä, jotka näkyisivät jokapäiväisessä arjessa, mutta toisaalta, mihinkäs sitä ihminen kotoaan lähtisi. Maakuntakeskukseen muuttamisen arvo olisi nimenomaan siinä, että omaisuus ei olisi kiinni seinissä tai tilassa, jossa "säilyttää itsensä", vaan käytettävissä jokapäiväiseen elämiseen ja hyvinvointiin.