Helsinki rakentaa tiivistä kaupunkia, mutta asuntopula ei ratkea asuntojen kokoa pienentämällä - Pääkirjoitus - Helsingin Sanomat
HS:n pääkirjoituksessa mielenkiintoinen, joskin ei mikään uusi, näkökulma ja huoli asuntorakentamisen keskimääräisten neliöiden pienentymiseen. Kirjoittaja on huolissaan kehityksestä, jossa rakennetaan pienempiä asuntoja kasvavaan tarpeeseen.
En tunne asuntorakentamisen kustannusrakennetta, mutta kuvaavaa on, että vaikkapa Kalasataman Redin uusi 62 neliöinen kaksio alimmissa kerroksissa maksaa noin 350 000 €. Kuinka monella sinkulla on varaa tuollaiseen asuntoon? Todella harvalla.
Pääkirjoittaja kaipailee paluuta tiukempaan suunnitelmatalouteen ja asuntorakentamisen tiukan sääntelyn säilyttämistä (mikä kai ymmärtääkseni on keskeinen uudisrakentamisen kustannustekijä). Kirjoittajan mielestä nykyinen malli ei vähennä asuntopulaa. Kaikki trendit itse asiassa puoltaa pienten asuntojen rakentamista:
- kaupungistuminen ja kaupunkimaisen asumisen trendi
- omistamisen epätrendikkyys milleniaaleilla
- länsimaalaisten kasvava matkustus (oman asunnon käyttö% laskee)
- kaupungilla on nykyään kaikkea ihan kivaa tekemistä (oman asunnon käyttö% laskee) ja palveluita käytetään enemmän
- yhä useampaa työtä voi tehdä missä tahansa (eli ei vaadi sitoutumista paikkaan)
- sinkkutalouksien määrä kasvaa edelleen
- lapsien teko entistä epähoukuttelevampaa
- krooninen asuntopula (rakentamisen volyymi ja tarjonta ei vastaa kysyntään) - Helsinkiin muuttaa joka päivä bussilastillinen ihmisiä
yms.
Mä olen asunut 24 neliöisessä vuosia vallan mainiosti. Toimii, kun pohja on hyvä ja suunnitteluun käytetty vähän harkintaa sekä asunnon sijainti on keskeinen joka suuntaan. Nyt katson jopa pienempää ja vielä paremmalta paikalta.