Kaupunkialueellakin noita mustiin pukeutuneita hyppii keskelle tietä ja kävelee tien laidassa koko ajan ihan yllättävissäkin paikoissa. Ihan oikeasti, sinne autoon ei teitä näe kuin ihan viime tipassa ja sitten jarrutellaan ja väistellään, jos vaan ehditään.
Tuo on varsinainen riesa tähän aikaan vuodesta kun maa on vielä mustana. Pienessä eteläisen Suomen kotikaupungissani erityisesti noin 7-15 -vuotiaat pikkufillaristit liikkuvat iltahämärissä kirjaimellisesti henkensä kaupalla.
Muutamassa tilanteessa turvamarginaalia on jäänyt väliin turhan niukasti. Ehkä pahin tapaus oli, kun kolme poikaa syöksyi pimeästä metsästä polkua pitkin vauhdikkaasti ajoradan yli yhtenä rykelmänä. Jos en olisi jostakin syystä huomannut poikia enkä olisi ehtinyt jarruttaa, niin törmäys ei olisi ollut ainakaan kaukana. Mitään suojatietä juuri tuossa kohdassa ei ollut. Kaikilla pojilla oli umpitummat vaatteet eikä ensimmäistäkään heijastinta vaatteissa. En huomannut että polkupyörissä olisi ollut heijastimia, pyöränpinnoissa ei ainakaan ollut. Nehän näkyisivät ajovalojen kiilassa huomiota herättävästi.
Vituttaa nuorison välinpitämättömyys omasta terveydestään. Eikä edellä kertomassani tapauksessa voi pelkästään vanhempiakaan syyttää, kun pojat olivat noin 12-15 ikävuoden haarukassa.
Syysiltojen taajama-ajossa ennalta varautuminen on oikeastaan ainoa mitä voin autoilijana tehdä. Kohtuullinen nopeus ja katse tiessä. Sekään ei välttämättä riitä, jos joku oikein väkisin pyrkii auton alle.
Olen pannut merkille että neonkeltaiset huomioliivit ovat viime vuosina yleistyneet etenkin tarhapennuilla ja keski-ikäisillä. Meidänkin lapsilla on parit huomioliivit jemmassa, ja lisäksi jokaisen käytössä on valikoima heijastimia ja heijastinnauhoja. Omaa ulkoilupukeutumistani täydentää kirkkaankeltainen fleece-huomiotakki, jossa on reippaasti heistastinpintaa. Tyylikkäimpiä vaatteita nämä eivät ole, mutta vastaavat tarkoitustaan mitä parhaiten. En myöskään ulkoile syysillassa esitelläkseni vaatekaappiani. On loppujen lopuksi aika halpa henkivakuutus tehdä itsensä näkyväksi jalankulkijana tai pyöräilijänä.
