Vähän sellainen kokemus itsellä, että sodan käyneiden lapsia ne on. Toisiin se vaikuttaa enemmän, ja joihinkin vähemmän.
Niitähän me ollaan... ja todellakin, toisiin se on vaikuttanut enemmän, toisiin vähemmän... kuten sotakin aikoinaan...
Meidän ikäluokan oli hieman vaikeaa ymmärtää, miten sota oli vaikuttanut vanhempiimme, kun se vain näyttäytyi niin kovin moninaisesti... eikä yleensä mitenkään rakentavasti. Voin vain kuvitella, vaikka minullakin on omia lapsia, miltä ja miten nämä meidän kokemuksemme, lapsuutemme, heijastuvat sitten teidän elämäänne.
Minä olen joutunut painimaan lapsuuteni kanssa koko aikuisikäni, tavalla tai toisella, ja samalla oman taisteluni rinnalla yrittänyt kasvattaa uutta sukupolvea tietäen, ettei tää nyt välttämättä ihan priimaa pukkaa...
Joka tapauksessa, parhaansa suurin osa heistä, meistä, teistä on yrittänyt/yrittää ja joskus jotkut jopa onnistuvatkin...