Ruoskin meillä meitä molempia aina jo ennakkoon. Yritän etukäteen estää puolisoa ostamaan mitään erityisen kallista kotiin, kun aina jotakin kumminkin sattuu ja sitten molempia vituttaa aina, kun tulee joku kolhu. No sama, vaikka ei olisi kallistakaan niin vituttaa, jos heti kolhiintuu ym.Älä mainitse. Sitten kun puoliso tekee löydön, sano, että ohhoh, kukahan siihen on ja millä osunut, tota noin, oonkohan mä tässä viime aikoina heilutellut täällä mitään isoa, heh-heh. Siitä päästään jo niin tutuille urille, että loppu menee automaattisesti itseään ruoskien, että kai mä jotenkin oon ton kolhun saanut aikaan ja pitikin ostaa näin kalliit tuolit.
Mutta huvittavinta on, että ainakin kumpikin meistä tarvittaessa osaa heittäytyä marttyyriksi ja julistaa: ”Ostetaan uusi. Minä maksan!”
Viimeksi muokattu: