Heräsin aamulla, kun puoliso oli lähtenyt jo duuniin. Tässä sitten aamupäivällä katselin kaksi kuukautta sitten ostettuja ruokatuoleja, jotka olivat omalla mittapuulla ns. vitun kalliit ja näköjään siinä on aamulla säädetty matkalaukun kanssa jotain siten, että mustaksi petsatusta selkänojasta lohjennut pikkurilllin kynnen kokoinen palanen ja siltä kohtaa tietysti paistaa vaalea puu niin räikeästi, että näkyy varmaan perkele naapuritalon kyylämummolle asti. Kai tuo nyt sit vittu pitää tussata umpeen jotenkin.
Tiedän vain, kun illalla asiasta mainitsen, niin syy on tietenkin minun, kun ostin niin kalliit tuolit. Siitä voi olla varma, että syy ei tietenkään missään nimessä voi olla hänen.
Kulutustavaraahan nuo tietysti ovat ja varmaan tulevaisuudessa tulee kärsimään kolhun jos toisenkin mutta aina nuo ensimmäiset vituttaa.