Kollegani edesmenneestä firmastani haaveilee edelleen yhteistyöstä kanssani eikä suostu tajuamaan, millaisen vittumaisen tempun hän on tehnyt. Haastemies ei ole vielä häntä saanut kiinni, hän on lukittautunut neljän seinän sisälle eikä lue sähköpostejaan tai vastaa tuntemattomiin numeroihin. Häntä ovat koittaneet tavoitella niin haastemies, hänen oma asianajajansa kuin vielä tuomarikin, tuloksetta. Hän elelee jossain kuvitelmassa, että keissi liittyy konkurssiin eikä suostu tajuamaan oikeaa syytä istunnolle. Hän myös käskee minua välttelemään sekä omaa asianajajaani, haastemiestä ja oikeudenkäynnissä pitämään turpani kiinni. Vitut.
Olen jatkuvasti yhteydessä asianajajaani ja haastemiehenkin kanssa olen jo hoitanut asiat aikapäiviä sitten.
Olen niin helvetin täynnä tätä paskaa, että syksyllä, kun tuo perkele on vihdoin saatu syytettyjen penkille, aion pysyä tiukkana enkä tule säästelemään sanojani, vaan kerron kaikki täsmälleen niin yksityiskohtaisesti kuten tein poliisikuulustelussa. Siinähän sitten ulisee tuomarille, kun hänen fantasiansa loistavasta tulevaisuudesta kaatuu karille. Minä en jaksa enää tätä kissa-hiiri -leikkiä. Jos hän haluaa tuhota jatkossa toisten elämiä, tehköön sen jonkun toisen idiootin kanssa.