Minulle ovat nuo aikaiset herätykset muodostuneet todelliseksi painajaisiksi, koska niitä sattuu niin harvoin. Yleensä herään siinä kahdeksan aikoihin, mihin en oikeastaan edes tarvitse kelloa, koska jotenkin automaattisesti osaan herätä joko vähän ennen aamukasia tai sen jälkeen.
Niinä harvoina kertoina, kun minun pitää herätä aikaisin, kuten vaikkapa tänä aamuna, menen hyvin aikaisin nukkumaan, mutta sen jälkeen alkaa luonnoton stressi siitä, että heräänkö ajoissa. Monta kertaa yön aikana tulee havahduttua hereille vain huomatakseen, että on vielä pimeää, joten pää tyynyyn ja unta palloon. Levoton uni yhdistettynä siihen pirulliseen ominaisuuteeni, että saatan unissani sammuttaa herätyskellon aiheuttaa useimmiten sen, että työnnän kellon mahdollisimman hankalaan paikkaan, kuten vaikka sängyn alle, jotta taatusti herään sen soittoon.
Ennätin tänään sinne, minne pitikin, mutta helvetin väsyneenä, joten hoidettuani asian palasin kotiin ja otin parin tunnin päiväunet.