Tänään piti sitten viedä toinenkin kissa veljeksistä lopetettavaksi, tai no siis eilen. Pitkään oli kipeänä, rahaa meni ns. vitusti, ainkin suhteessa tuloihin, pitkälle toista tonnia kaikkineen. Kaikkeni tein, antibiootit syötin, ja hellänä pidin. Nää sodat vaan häviää silti aina, vaikka jonkun taistelun voittaisikin. Eilen oli illalla vielä ihan pirtsakka itsensä ja kipolle juoksi syömään, kotona oltiin koko ajan ja tänään ei vaan oikea takajalka enää kantanut. Sellaista viemäriputkeahan tuo jo muutenkin muistutti rakenteeltaan, kun oli kroppa niin täynnä nestettä, mutta se ei kipuja vaikuttanut aiheuttavan. Söi ja joi loppuun asti hyvin, vaikka tuossa parisen viikkoa sitten oltiin lähellä lähtöä kun mikään ei uponnut ja oli tilanne pahana. Se läks antibiooteilla ja muilla lääkkeillä. Olo koheni ja näyttikin ihan ok:lta, mutta usean viikon närästys ja tuo kropan nesteen määrä kertoi että ei ole kaikki silti hyvin. Nyt sitten kun jalka petti ja makuulle meneminen muuttui kivuliaaksi, niin oli aika lähteä viimeiselle matkalle.
Lemmikit on kivoja, mutta vittu että nää on paskoja hetkiä. Paljon menetin, mutta tokikin suunnattomasti enemmän sain. Silti nyt vituttaa. Eniten se että miten helvetti voi menettää kaksi vuosia sun seurassa ollutta ja näin lyhyen ajan sisällä, alle 3 kuukautta.