Ville Peltonen – HIFK:n päävalmentaja

[Kake74]

Onko Peltosen takana oleva mastermind sittenkin Timo Jutila..

Jos Ville sanoisi tänään Lahdessa laittavansa Tampereen sekaisin, niin silloin tämän on oltava faktaa.

 

[sirtyg]

Kommentti: Tylysti pudonnut HIFK unohti kaikkein tärkeimmän

Taidon esiin saaminen jääkiekkonäyttämöllä vaatii valmennukselta paljon muutakin kuin äärimmilleen vietyä kontrollointia ja paksua pelikirjaa, kirjoittaa Jussi Paasi.

yle.fi

Tämä on vähän tämmöinen vapaamuotoisempi, tarkemmasta pelillisestä analyysista eroava pohdinta. Siitäkin huolimatta, siinä ollaan aivan ytimessä ja näen asiat pitkälti samalla tavalla. Tämä täsmälleen sama iloton jäpitys ilman luovuutta on ollut mukana joka ikisellä Villen kaudella. Edellisillä kausilla Åsten ja Jäky asian lipsauttivatkin asian ääneen kauden päätyttyä.

 

[Jan_Peter]

Peltosen arvostus itsellä laski tämän jälkiulinan jälkeen. En oikein näe miten edes voisi jatkaa tämän jälkeen. Ajoi itsensä kyllä pahaan umpikujaan. Ja jo nyt tuo on lävähtänyt silmille.

 

[torpeedo]

Ville Peltonen on nyt ryssinyt asiansa enemmän kuin yhdellä tavalla. Sanon tämän yksittäisenä HIFK-fanina. Oma kritiikkini Villen toimintaan perustuu koko hänen kolmivuotiseen ajanjaksoon HIFK:n päävalmentajana. Koko sen ajanjakson menestykseen ja ennenkaikkea joukkueen peliesitykseen illasta toiseen.
Ville Peltonen aliarvio minunkaltaiseni fanit törkeästi kun hän sanoo ettei häntä saa kritisoida kesken käynnissä olevaa ottelusarjaa. Minulle tuo yksi ottelusarja on vain loppuhuipentuma päin persettä tehdylle kolmelle vuodelle. Vain jäävuoren huippu kun oikea ongelma josta kritisoin Peltosen valmennusta on se kolme vuotta junnaamista ilman mitään tulosta. SM-liiga on täynnä joukkueita jotka pystyvät suorittamaan läpi sen runkosarjan. Illasta toiseen. HIFK ei ole pystynyt tähän missään kohtaa Peltosen valmentajapestiä.
Ja suurin vitsi kaikista oli tämänvuotinen "kevään joukkue". Säälittävä yritys ostaa aikaa runkosarjassa kun joukkueen peli oli täysin sekaisin. Kyllä me seitten keväällä ollaan iskussa. No nähtiin taas kerran että sa sama joukkue pelaa pleijarit kuin runkosarjankin. Jos se joukkue on sekaisin runkosarjassa niin se on sekaisin myös pleijareissa.
Ville, Tuo sun ideasi pelistä nimeltä jääkiekko ei lennä. Se on nyt nähty jo niin moneen kertaan.

 

[FosaMasa10]

Jotain tuttua tässä on... Olen hieman epäreilusti leikannut juttua, jotta ei olisi heti liian ilmeistä, milloin haastattelu on julkaistu.

Kova on pettymys. Kannattajille ja meille kaikille. Minäkin tiedän vastuuni ja tuska on kova. Uskon kuitenkin, että yhteisistä kokemuksista löydämme vielä voimaa ja pääsemme entistä parempiin tuloksiin jatkossa.
Ensimmäiset kymmenen peliä runkosarjassa peli oli hyvinkin hienosti jengoillaan. Olimme kuitenkin tehottomia ja ylivoimapeli ei vielä siinä kohtaa toiminut. Se kuitenkin valmisti meidät ja opetti meille tietynlaista sitkeyttä. Lopulta tehokkuuskin parani.
Kauden edetessä saimme lisättyä vaistoilla pelaamista ja kaikki neljä viisikkoa löysivät roolinsa. Toteutimme meidän laadittua suunnitelmaa ja teimme asiat laadukkaasti. Ja sitten välillä tuntui kuin kaikki olisi meitä vastaan.
Halusimme pelata tempoa ja pitää kiekkoa hyökkäysalueella. Sillä pätkällä me vähän menetimme sitä yhteispeliä. Saimme vähän juonen päästä kiinni juuri ennen pudotuspelejä.
Emme saaneet pudotuspeleissä ihan sitä parasta potentiaalia irti. Ja näissä peleissä se tekee eron. Kyllä se kynnys oli silti otettavissa. Voidaan sanoa ja jossitella, mutta seitsemän pelin jälkeen parempi jatkaa. Ja tänä vuonna me lähdimme kesälomille.

 

[Frankie]

Jotain tuttua tässä on... Olen hieman epäreilusti leikannut juttua, jotta ei olisi heti liian ilmeistä, milloin haastattelu on julkaistu.

Kova on pettymys. Kannattajille ja meille kaikille. Minäkin tiedän vastuuni ja tuska on kova. Uskon kuitenkin, että yhteisistä kokemuksista löydämme vielä voimaa ja pääsemme entistä parempiin tuloksiin jatkossa.
Ensimmäiset kymmenen peliä runkosarjassa peli oli hyvinkin hienosti jengoillaan. Olimme kuitenkin tehottomia ja ylivoimapeli ei vielä siinä kohtaa toiminut. Se kuitenkin valmisti meidät ja opetti meille tietynlaista sitkeyttä. Lopulta tehokkuuskin parani.
Kauden edetessä saimme lisättyä vaistoilla pelaamista ja kaikki neljä viisikkoa löysivät roolinsa. Toteutimme meidän laadittua suunnitelmaa ja teimme asiat laadukkaasti. Ja sitten välillä tuntui kuin kaikki olisi meitä vastaan.
Halusimme pelata tempoa ja pitää kiekkoa hyökkäysalueella. Sillä pätkällä me vähän menetimme sitä yhteispeliä. Saimme vähän juonen päästä kiinni juuri ennen pudotuspelejä.
Emme saaneet pudotuspeleissä ihan sitä parasta potentiaalia irti. Ja näissä peleissä se tekee eron. Kyllä se kynnys oli silti otettavissa. Voidaan sanoa ja jossitella, mutta seitsemän pelin jälkeen parempi jatkaa. Ja tänä vuonna me lähdimme kesälomille.

Unisilla silmillä tämän aikaisin aamulla luin ja luulin aluksi olleen Peltosen viralliset meriselitykset menneestä kaudesta. Hyvin sai energiat ylös tällä erehdyksellä.

 

[Bad Bob #42]

Ja suurin vitsi kaikista oli tämänvuotinen "kevään joukkue". Säälittävä yritys ostaa aikaa runkosarjassa kun joukkueen peli oli täysin sekaisin. Kyllä me seitten keväällä ollaan iskussa. No nähtiin taas kerran että sa sama joukkue pelaa pleijarit kuin runkosarjankin. Jos se joukkue on sekaisin runkosarjassa niin se on sekaisin myös pleijareissa.

Joskus näitä syttymisiä tapahtuu, esim. KalPa tänä vuonna, mutta kyllä ne pleijarit enemmän seuraa sitä runkosarjaa. Komarov jonka piti olla todella kevään erikoismies oli ehkäpä se suurin pettymys, jonka jälkeen ne runkosarjan sekoilut näyttävät todellakin vain sekoiluilta, kun vielä silloin sitä itse jotenkin ihmeellisesti kuvitteli että ne on osa jotain suurempaa suunnitelmaa, mutta mitä vielä, Komarovhan paljastui pelkäksi kehäraakiksi joka kaikenlisäksi ei pysty pitämään ns. kasettia kasassa.

 

[Mojo]

Mä epäilen ilman mitään oikeaa tietoa Peltosen jatkavan ensi kaudellakin ihan siitä syystä, että aika vaikea tänne on saada ketään meritoitunutta valmentajaa tässä vaiheessa ja tilanteessa. Jengi on kasattu Villen mieltymysten mukaan ja tuskin halukkaita korvaajia on jonoksi asti, koska eivät halua tulla vetämään mitään eläkeläisten puuhakerhoa tietäen, ettei tästä tule lasta eikä paskaa. Mainehan tuossa menisi uudelta koutsilta, kun joutuisi vetämään kivirekeä, jonka kyydissä olijat ovat nähneet parhaat päivänsä jo aikoja sitten ja tuloksena olisi sitä samaa kuin kolmella edellisellä Peltosen kaudella. Tää jengi ei vaan ole rakennettu vastaamaan nykykiekon vaatimuksia, vaan on auttamatta liian hidas ja kankea mestaruuden tavoitteluun.

Eniten tässä kuitenkin vituttaa, ettei HIFK:lla ole mitään positiivisia tulevaisuuden näkymiä, kun tänne on haalittu ja haalitaan vaan lisää näitä vanhoja dieseleitä ja nuoriso-osasto on unohdettu kokonaan aiemmista kauniista puheista huolimatta, suurin osahan on poistunut kuka mihinkin ja tilalle ei ole tulijoita. Kiviharju ei täällä kauan ole eli Kaskimäki olisi sitten ainoa mahdollinen jatkaja pidemmällä tähtäimellä, mikäli hänestäkin ei hankkiuduta eroon tai voihan se haluta itsekin lähteä kehittymään muualla ajatellen omaa urakehitystään, kun täällä sitä ei mitä todennäköisemmin ole odotettavissa.

Tässä eletään HIFK:n kohdalla sellaisia aikoja, että maksettava hinta tulee kaikin puolin kalliiksi ja huipulle nousu sitä vaikeammaksi, mitä kauemmin tätä ummehtunutta sekoilua jatketaan ja ainakaan toistaiseksi mikään ei viittaa tarvittavien muutosten olevan edes näköpiirissä.

 

[torpeedo]

Onko homman nimi oikeasti se että Ville puskee edelleen vanhaa konseptiaan joka on mennyt täysin kiville jo kolme kertaa peräkkäin?
Miten kukaan kuvittelee että vanhan luuserikonseptin toistaminen tuottaisi yhtään parempaa tulosta ensi vuonna? Kun se ei tuottanut muuta kuin pettymyksen timanttirosterilla. Ensi kaudella rosteri tulee olemaan huonompi.
Timanttirosteri+Villen taktiikka toi runkosarjan kuudenne sijan ja aikaisen kesäloman. Mitä luulette että tulee tapahtumaan Villen taktiikalla ja huonommalla rosterilla?

 

[Jan_Peter]

Onko homman nimi oikeasti se että Ville puskee edelleen vanhaa konseptiaan joka on mennyt täysin kiville jo kolme kertaa peräkkäin?
Miten kukaan kuvittelee että vanhan luuserikonseptin toistaminen tuottaisi yhtään parempaa tulosta ensi vuonna? Kun se ei tuottanut muuta kuin pettymyksen timanttirosterilla. Ensi kaudella rosteri tulee olemaan huonompi.
Timanttirosteri+Villen taktiikka toi runkosarjan kuudenne sijan ja aikaisen kesäloman. Mitä luulette että tulee tapahtumaan Villen taktiikalla ja huonommalla rosterilla?

Todennäköisesti ja sitten onkin tuomion aika. Tälläinen Lauri Marjamäki syndrooma.

Sanoisin, että jos materiaali on huonompi niin se on parempi tilanne. Silloin siellä el ole luuloja, että keväällä herätään.

 

[BOL]

Onko homman nimi oikeasti se että Ville puskee edelleen vanhaa konseptiaan joka on mennyt täysin kiville jo kolme kertaa peräkkäin?
Miten kukaan kuvittelee että vanhan luuserikonseptin toistaminen tuottaisi yhtään parempaa tulosta ensi vuonna? Kun se ei tuottanut muuta kuin pettymyksen timanttirosterilla. Ensi kaudella rosteri tulee olemaan huonompi.
Timanttirosteri+Villen taktiikka toi runkosarjan kuudenne sijan ja aikaisen kesäloman. Mitä luulette että tulee tapahtumaan Villen taktiikalla ja huonommalla rosterilla?

Tämähän on täällä kovin muodikas ajatelma, että nyt on kolme vuotta peräkkäin puskettu samalla, täysin kiville menneellä konseptilla. Tämä ajatelma ei vain pidä paikkaansa ihan jo siitä syystä, että HIFK:n joukkueet ovat olleet erilaisia ja myös valmennusryhmässä on tapahtunut muutoksia sekä henkilöiden että roolien osalta.

Itseäni ihmetyttää, ettei kukaan ole oikeastaan pysähtynyt miettimään, miksi HIFK päätyi pelaamaan tällä konseptilla? Jotkut syythän siihen pitää olla, eikä sellaisiksi käy, koska "eivät ymmärrä lätkästä mitään", "eivät muuta osaa" ja/tai "haluavat vittuilla faneille peluuttamalla epäviihdyttävää lätkää".

Mitään faktatietoa mulla ei tietenkään ole mistään, mutta spekuloida voi silti. Ja siksi niin nyt teenkin. Mun muistikuvieni mukaan about ekan maajoukkuetauon jälkeen tapahtui ensimmäinen suurempi muutos pelitavallisesti puolustavampaan suuntaan. Kävinpä siis katsomassa tilastoja, löytyisikö tilastoista tukea omille näkemyksilleni. Alla tilastoyhteenvetoa:

Ennen ekaa maajoukkuetaukoa HIFK pelasi 19 ottelua saaden niistä 35 p. = 1,84p. /o. Maajoukkuetauon jälkeen HIFK voitti kaksi peliä melko nihkeästi. Tämän jälkeen tuli 4 tappiota putkeen, tosin kaikki eivät olleet suoria tappioita, mutta fakta on se että 2/12 pinnaa oli aivan liian vähän. Kävin vähän kaivelemassa tilastoja tältä ajanjaksolta ja alla yhteenveto maajoukkuetauon jälkeisestä kuudesta ottelusta. Otin nämä 6 ottelua tarkasteluun siksi, koska paluu maajoukkuetauolta ja jonkinlainen ennakko-odotus pelillisten asioiden paranemisesta, mutta saatiinkin kahden voiton jälkeen neljä tappiota putkeen. Sikäli mielenkiintoista, että noiden neljän tappion jälkeen tapahtui kuitenkin kurssin muutos -> 3 voittoa putkeen oikeasti erinomaisilla peleillä (Kärpät 4-3 ja 7-0 ja KalPa 6-1).

1. 15.11.23, HIFK-JYP, 5-4
HIFK: Taponen 62,50% (3/5), Hovinen 92,31% (1/12)
JYP: Vehviläinen 79,17% (5/19)
Laukaukset kohti maalia: HIFK 57, JYP 35
Pakit: Melart-Lindbohm, Seppälä-Martin, Luhanka-Motin, Salin
Maaliodottamat: HIFK 3,57, JYP 1,69
HIFK:n maalintekijät: Koivistoinen, Jääskä, Tallberg, Pakarinen, Melart

2. 17.11.23, SaiPa-HIFK, 3-5
SaiPa: Piironen 84,0% (4/21)
HIFK: Taponen 86,36% (3/19)
Laukaukset kohti maalia: Saipa 44, HIFK 55
Pakit: Melart-Martin, Lindbohm-Salin, Seppälä-Motin, Luhanka
Maaliodottamat: SaiPa 2,09, HIFK 3,50
HIFK:n maalintekijät: Tallberg, J. Seppälä, Pakarinen, Lindbohm, Nättinen

3. 18.11.23, HIFK-Tappara, 2-3 (ja)
HIFK: Hovinen 89,29% (3/25)
Tappara: Heljanko 94,87% (2/37)
Laukaukset kohti maalia: HIFK 55, Tappara 48
Pakit: Melart-Martin, Lindbohm-Salin, Seppälä-Motin, Luhanka
Maaliodottamat: HIFK 2,78, Tappara 2,72
HIFK:n maalintekijät: Kaskimäki, Martin

4. 24.11.23, HIFK-TPS, 3-4 (vl)
HIFK: Taponen 90,32% (3/28)
TPS: Vali 84,21% (3/16)
Laukaukset kohti maalia: HIFK 28, TPS 16
Pakit: Sund-Martin, Melart-Salin, Seppälä-Motin, Luhanka
Maaliodottamat: HIFK 2,41, TPS 3,36
HIFK:n maalintekijät: Kaskimäki, Pakarinen, Tallberg

5. 25.11.23 Pelicans-HIFK, 5-3
Pelicans: Olkinuora 86,36% (3/19)
HIFK: Hovinen 82,61% (4/19)
Laukaukset kohti maalia: Pelicans 45, HIFK 44
Pakit: Sund-Martin, Melart-Seppälä, Luhanka-Salin, Lehmus
Maaliodottamat: Pelicans 1,86, HIFK 1,70
HIFK:n maalintekijät: Martin, Koivistoinen, Nättinen

6. 29.11.23 Jukurit-HIFK, 5-3
Jukurit: Ruusu 90,91% (3/30)
HIFK: Taponen 80,00% (5/20)
Laukaukset kohti maalia: Jukurit 45, HIFK 60
Pakit: Sund-Martin, Melart-Lindbohm, Seppälä-Motin, Salin
Maaliodottamat: Jukurit 3,08, HIFK 5,55
HIFK:n maalintekijät: Pakarinen, N. Seppälä, Martin

Yhteenveto tästä kahden viikon mj-tauon jälkeisestä ajanjaksosta (6 ottelua) tilastollisesti on seuraava:
HIFK:
- 299 laukausta kohti maalia (38,83/o.)
- 21 tehtyä maalia (3,5 m/o.)
- 24 päästettyä maalia (4,0 m/o.)
- HIFK:n maalintekijät: Koivistoinen x 2, Jääskä x 1, Tallberg x 3(!!!), Pakarinen x 4, Melart x 1, J .Seppälä x 1, Lindbohm x 1, Nättinen x 2, Kaskimäki x 2, Martin x 3, N. Seppälä x 1

- vastustajilla 233 laukausta kohti maalia (44,83/o.)
- maalivahtien taistelu HIFK vs. vastustaja:
HIFK-JYP ei jaeta pisteitä, koska kummankin jengin (aloittanut) veskari oli skeida, lopuissa 5:ssa ottelussa HIFK:n veskari oli parempi x 2, vastujan veskari x 3
- HIFK:n pisteet: 8/18

Kävin vielä tilastoista läpi ottelut 1-25 ja 26-60. Ottelu # 25 = tämän aiemman listauksen ottelu #6, mutta se on ihan puhdasta sattumaa. Ja syyt samat, eli neljän ottelun tappioputki.

Ottelut 1-25: HIFK teki yhteensä 75 maalia ja päästi 66. Tehtyjen maalien ka. 3,0 ja päästettyjen maalien ka. 2,64.
Ottelut 26-60: HIFK teki yhteensä 104 maalia, ja päästi 73. Tehtyjen maalien ka. 2,97, päästettyjen maalien ka. 2,09.
HIFK:n oma maalinteko ei siis kauden mittaan huonontunut merkittävästi (-0,03), mutta päästettyjen maalien ka. sen sijaan pieneni huomattavasti (-0,55).

Esitän kysymyksen: Minkälaiset johtopäätökset ja ennen kaikkea ratkaisut olisitte tästä lyhyestä, mutta runkosarjan sijoitukseen kuitenkin vaikuttavasta ajanjaksosta itse tehneet? Ja on myös syytä huomioida, että pakiston loukkaantumisten osalta tilanne ei tuolloin edes ollut vielä ns. päällä. Se lisätwisti tuli vasta muutaman viikon päästä. Niko Seppälä oli tässä vaiheessa ainoa ulkopuolelta hankittu pakki, Sund palasi takaisin kokoonpanoon ja Salinkin oli edelleen muonavahvuudessa.

Vastaan itse ensin ja omat johtopäätökseni ovat seuraavanlaiset:
- teemme liian vähän maaleja
- päästämme liikaa maaleja
- maalivahtimme häviävät liian usein keskinäisen kamppailunsa vastustajan maalivahdille
- menetämme liikaa pisteitä pelin hallintaan nähden

Mikä voisi olla paras ja nopein keino saada orastava syöksy sarjataulukossa alaspäin katkaistua? Mikä voisi olla se keino, jolla ehkä jo entisestään turhautuneet pelaajat eivät turhautuisi lisää ja liikaa sekä menettäisi loppujakin itseluottamuksensa ja rentoutensa rippeitä? Mikä voisi olla paras keino parantaa maalivahtien tilannetta? Koska kaikkihan me tiedämme, että maalivahdin paras työkalu on itseluottamus. Mitä kautta joukkue voisi voittaa vähän heikommallakin hyökkäyspelaamisella? Varmalla maalivahdilla ja sillä, että voittamiseksi ei tarvitse tehdä viittä maalia. Mikä olisi paras keino antaa joukkueelle työrauha ilman kasvavaa mediapainetta ja "KRIISI-HIFK"-höpinöitä? Saada joukkue jollain keinolla voittamaan. Mielellään mahdollisimman nopeasti.

Ratkaisuni: pistää puolustus kuntoon, jotta saadaan pistettyä ja sillä edesautettua työrauhaa, hyökkääjien paine maalintekoon toivottavasti laskee ja maalintekoon löytyy sitä kautta tarvittavaa rentoutta.

Ja nämä ovat nähdäkseni ne syyt, miksi HIFK joutui joustamaan viihdyttävyydestä ja alkoi pelata puolustuvoittoisemmin. Ja sanottakoot sekin, että Marko Ojasen kädenjälki näkyi tässä varsin selvästi mitä pidemmälle kausi eteni ja hän tekikin erinomaista duunia. Se on sitten eri keskustelun paikka, miksi joukkueen hyökkäyspelaaminen ei muutamia pätkiä lukuunottamatta koskaan saavuttanut täyttä potentiaaliaan. Itse sanoisin, että Vesalaisen ja Jääskän maalittomilla putkilla saattaisi tässä kohtaa olle jopa suhteettoman iso vaikutus, koska he kuitenkin pelasivat paljon. Ja tämä ihan syyttämättä tai syyllistämättä ketään. Koska maalinteostahan ne tappiopelit jäivät pääasiassa vajaaksi.

Itse en ole missään vaiheessa uskonut siihen, että ketään olisi kielletty iloisesti rallattelemasta hyökkäyspäässä ja taikomasta maaleja vaikka tyhjästä. Mutta se mun on helppo uskoa, että valmennus on kehottanut pelaajia välttämään tyhmien riskien ottamista ja hölmöjä virheitä. Miksi? Siksi, koska vastustajan maksama hinta maalin tekemisestä ja meidän pelaajien yksilövirheistä, oli jälleen kerran liian halpa. Kukin pelaaja otti nämä sanomiset sitten, miten otti. Mutta esim. Niko Seppälä ei ainakaan näillä "hyökkäyskieltoluennoilla" käynyt, hän vain kovin harvoin pelasi tyhmästi.

Kun täällä usein sanotaan, että valmennuksella ei ole tulosvastuuta, niin mun mielestäni nämä tässä viestissä listaamani asiat kumoavat tämän väitteen. Kun joukkue häviää, kurssi on muutettava. On ryhdyttävä konkreettisiin toimenpiteisiin, jotta pelaamisessa tapahtuisi parannus. Edes tuloksellisesti. Koska muuten heiluu kenkä. Seurajohtoa tuskin siinä vaiheessa kiinnostaa, miten se tehdään, kunhan se tapahtuu. Erilaisia toimenpiteitä tehtiin ja kurssi saatiin muutettua. Tosin nousuista seurasi aina myös lasku.

Siitä tuskin kukaan on eri mieltä, että kausi oli hyvin vuoristoratamainen. Se ei varmasti ole ollut kenenkään tavoite ja tuskin kukaan voi siihen olla tyytyväinen. Itse väitän, että meidän loppukauden pakistolla ei oikein muunlaista kiekkoa olisi voinut edes pelata. N. Seppälä ja Bourque olivat käytännössä ainoita, jotka pystyivät tuomaan kiekon jalalla ylös laadukkaasti. Martinista ei siihen nyt oikein ollut ja tiedän senkin, että hän oli rikki. Lindbohm oli syystä tai toisesta aivan eri tasolla kuin alkukaudesta eikä lainkaan stä, mitä odotettiin ja totta kai se näkyi. Kotkansalokin väläytteli toisinaan, mutta sitten oli vastaavassa tilanteessa hetken päästä ihan purjeissa. Motin on Motin. Sundin loukkaantuminen oli sitten oikein kirsikka kakun päälle. Ja koska tuloksesta pelattiin, valmennuksen piti repiä käsillä olevasta kokoonpanosta paras mahdollinen tulos irti välittömästi, tyylistä viis. Se onnistui kolme kertaa veitsi kurkulla, mutta neljättä kertaa putkeen se ei enää onnistunut. Lähellä oli, mutta niitä ei lasketa. Paskaa ja kurjaa ja kaikkia vituttaa. Mutta aika turha väittää, että valmennus ei osaa mitään.

Viime kauden päätteeksi todettiin, että HIFK:n suurin ongelma oli erikoistilannepelaaminen ja käytännössä yksi suurimmista syistä välieräsarjassa Tapparaa vastaan, ainakin tilastojen valossa, oli se, että vastustaja teki liikaa maaleja ylivoimalla. Lisäksi oma ylivoimakin oli ajoittain aivan surkeaa. Tälle kaudelle korjattiin alivoimapelaaminen ja HIFK keikkui tilastokärjessä sen osalta lähes koko kauden. Pleijareissa Pelicans teki meitä vastaan KAKSI ylivoimamaalia! 17:lla kerralla eivät tehneet maalin maalia. Se, että yv ei toiminut onkin sitten oma keskustelunsa.

Se, että tosta kokoonpanosta ei saatu hyökkäyspäähän enemmän irti, on paitsi perseestä, myös aika kiintoisaa. Miksi ei saatu? Tehtiinkö jotain ihan oikeasti väärin? Ja jos tehtiin, mitä? Vai tapahtuiko jotain muuta, mikä vaikutti suunniteltua enemmän? Oliko "ongelmat" yksilö- vai joukkuetasolla. Siis oikeasti, ei mitään mielipide- tai mutu-osaston juttuja. Sakkasiko pelaajien asenne, koska "pojat pellaa syksyllä ja miehet pellaa kevväällä"-mentaliteetti sai liikaa sijaa? Näkyikö tämä jotenkin valmennukselle asti ja puututtiinko siihen? Olisiko valmennuksen oikeasti pitänyt antaa lisää siimaa vai olisiko sittenkin pitänyt pitää suitsia tiukemmalla? Olisiko kesken kauden pitänyt tehdä päätös, että nyt keskitytään pelaamaan hyökkäysvoittoisesti puolustuksen kustannuksella viihdearvon vuoksi, koska joukkue on kallis ja nimekäs? Että kyllä ne maalit sieltä sitten jossain vaiheessa tulee? Ja vaikka ei tulisikaan, niin hyökkääjillä olisi ainakin kivaa, kun saavat vain vetää urku auki?

Mitkä olisivat olleet sellaisen päätöksen haittapuolet? Olisiko siinä voinut käydä myös niin, että olisi jääty jopa säälien ulkopuolelle, jos hyökkääjät eivät sittenkään olisi pystyneet maaleja riittävästi tekemään? Ja jos sellainen viihdeperusteinen päätös olisi tehty ja riskit olisivat realisoituneet, kuinka moni olisi jälleen vaatimassa kaikille kenkää, koska tuloksestahan tässä pelataan eikä kukaan ole niin idiootti, että riskeeraisi tuloksen fanien viihdearvon takia?

Mun harras toiveeni olisi se, että HIFK pelaisi joskus vielä pleijareissa sellaisella jengillä kuin sen on ollut tarkoituskin pelata. Kumpi tapahtuu ensin? HIFK:n terve jengi pleijareissa vai mestaruus? Ja onko näillä mahdollisesti jokin yhteys? Ken elää, näkee.

 

[Bafforosso]

Tämähän on täällä kovin muodikas ajatelma, että nyt on kolme vuotta peräkkäin puskettu samalla, täysin kiville menneellä konseptilla. Tämä ajatelma ei vain pidä paikkaansa ihan jo siitä syystä, että HIFK:n joukkueet ovat olleet erilaisia ja myös valmennusryhmässä on tapahtunut muutoksia sekä henkilöiden että roolien osalta.

Itseäni ihmetyttää, ettei kukaan ole oikeastaan pysähtynyt miettimään, miksi HIFK päätyi pelaamaan tällä konseptilla? Jotkut syythän siihen pitää olla, eikä sellaisiksi käy, koska "eivät ymmärrä lätkästä mitään", "eivät muuta osaa" ja/tai "haluavat vittuilla faneille peluuttamalla epäviihdyttävää lätkää".

Mitään faktatietoa mulla ei tietenkään ole mistään, mutta spekuloida voi silti. Ja siksi niin nyt teenkin. Mun muistikuvieni mukaan about ekan maajoukkuetauon jälkeen tapahtui ensimmäinen suurempi muutos pelitavallisesti puolustavampaan suuntaan. Kävinpä siis katsomassa tilastoja, löytyisikö tilastoista tukea omille näkemyksilleni. Alla tilastoyhteenvetoa:

Ennen ekaa maajoukkuetaukoa HIFK pelasi 19 ottelua saaden niistä 35 p. = 1,84p. /o. Maajoukkuetauon jälkeen HIFK voitti kaksi peliä melko nihkeästi. Tämän jälkeen tuli 4 tappiota putkeen, tosin kaikki eivät olleet suoria tappioita, mutta fakta on se että 2/12 pinnaa oli aivan liian vähän. Kävin vähän kaivelemassa tilastoja tältä ajanjaksolta ja alla yhteenveto maajoukkuetauon jälkeisestä kuudesta ottelusta. Otin nämä 6 ottelua tarkasteluun siksi, koska paluu maajoukkuetauolta ja jonkinlainen ennakko-odotus pelillisten asioiden paranemisesta, mutta saatiinkin kahden voiton jälkeen neljä tappiota putkeen. Sikäli mielenkiintoista, että noiden neljän tappion jälkeen tapahtui kuitenkin kurssin muutos -> 3 voittoa putkeen oikeasti erinomaisilla peleillä (Kärpät 4-3 ja 7-0 ja KalPa 6-1).

1. 15.11.23, HIFK-JYP, 5-4
HIFK: Taponen 62,50% (3/5), Hovinen 92,31% (1/12)
JYP: Vehviläinen 79,17% (5/19)
Laukaukset kohti maalia: HIFK 57, JYP 35
Pakit: Melart-Lindbohm, Seppälä-Martin, Luhanka-Motin, Salin
Maaliodottamat: HIFK 3,57, JYP 1,69
HIFK:n maalintekijät: Koivistoinen, Jääskä, Tallberg, Pakarinen, Melart

2. 17.11.23, SaiPa-HIFK, 3-5
SaiPa: Piironen 84,0% (4/21)
HIFK: Taponen 86,36% (3/19)
Laukaukset kohti maalia: Saipa 44, HIFK 55
Pakit: Melart-Martin, Lindbohm-Salin, Seppälä-Motin, Luhanka
Maaliodottamat: SaiPa 2,09, HIFK 3,50
HIFK:n maalintekijät: Tallberg, J. Seppälä, Pakarinen, Lindbohm, Nättinen

3. 18.11.23, HIFK-Tappara, 2-3 (ja)
HIFK: Hovinen 89,29% (3/25)
Tappara: Heljanko 94,87% (2/37)
Laukaukset kohti maalia: HIFK 55, Tappara 48
Pakit: Melart-Martin, Lindbohm-Salin, Seppälä-Motin, Luhanka
Maaliodottamat: HIFK 2,78, Tappara 2,72
HIFK:n maalintekijät: Kaskimäki, Martin

4. 24.11.23, HIFK-TPS, 3-4 (vl)
HIFK: Taponen 90,32% (3/28)
TPS: Vali 84,21% (3/16)
Laukaukset kohti maalia: HIFK 28, TPS 16
Pakit: Sund-Martin, Melart-Salin, Seppälä-Motin, Luhanka
Maaliodottamat: HIFK 2,41, TPS 3,36
HIFK:n maalintekijät: Kaskimäki, Pakarinen, Tallberg

5. 25.11.23 Pelicans-HIFK, 5-3
Pelicans: Olkinuora 86,36% (3/19)
HIFK: Hovinen 82,61% (4/19)
Laukaukset kohti maalia: Pelicans 45, HIFK 44
Pakit: Sund-Martin, Melart-Seppälä, Luhanka-Salin, Lehmus
Maaliodottamat: Pelicans 1,86, HIFK 1,70
HIFK:n maalintekijät: Martin, Koivistoinen, Nättinen

6. 29.11.23 Jukurit-HIFK, 5-3
Jukurit: Ruusu 90,91% (3/30)
HIFK: Taponen 80,00% (5/20)
Laukaukset kohti maalia: Jukurit 45, HIFK 60
Pakit: Sund-Martin, Melart-Lindbohm, Seppälä-Motin, Salin
Maaliodottamat: Jukurit 3,08, HIFK 5,55
HIFK:n maalintekijät: Pakarinen, N. Seppälä, Martin

Yhteenveto tästä kahden viikon mj-tauon jälkeisestä ajanjaksosta (6 ottelua) tilastollisesti on seuraava:
HIFK:
- 299 laukausta kohti maalia (38,83/o.)
- 21 tehtyä maalia (3,5 m/o.)
- 24 päästettyä maalia (4,0 m/o.)
- HIFK:n maalintekijät: Koivistoinen x 2, Jääskä x 1, Tallberg x 3(!!!), Pakarinen x 4, Melart x 1, J .Seppälä x 1, Lindbohm x 1, Nättinen x 2, Kaskimäki x 2, Martin x 3, N. Seppälä x 1

- vastustajilla 233 laukausta kohti maalia (44,83/o.)
- maalivahtien taistelu HIFK vs. vastustaja:
HIFK-JYP ei jaeta pisteitä, koska kummankin jengin (aloittanut) veskari oli skeida, lopuissa 5:ssa ottelussa HIFK:n veskari oli parempi x 2, vastujan veskari x 3
- HIFK:n pisteet: 8/18

Kävin vielä tilastoista läpi ottelut 1-25 ja 26-60. Ottelu # 25 = tämän aiemman listauksen ottelu #6, mutta se on ihan puhdasta sattumaa. Ja syyt samat, eli neljän ottelun tappioputki.

Ottelut 1-25: HIFK teki yhteensä 75 maalia ja päästi 66. Tehtyjen maalien ka. 3,0 ja päästettyjen maalien ka. 2,64.
Ottelut 26-60: HIFK teki yhteensä 104 maalia, ja päästi 73. Tehtyjen maalien ka. 2,97, päästettyjen maalien ka. 2,09.
HIFK:n oma maalinteko ei siis kauden mittaan huonontunut merkittävästi (-0,03), mutta päästettyjen maalien ka. sen sijaan pieneni huomattavasti (-0,55).

Esitän kysymyksen: Minkälaiset johtopäätökset ja ennen kaikkea ratkaisut olisitte tästä lyhyestä, mutta runkosarjan sijoitukseen kuitenkin vaikuttavasta ajanjaksosta itse tehneet? Ja on myös syytä huomioida, että pakiston loukkaantumisten osalta tilanne ei tuolloin edes ollut vielä ns. päällä. Se lisätwisti tuli vasta muutaman viikon päästä. Niko Seppälä oli tässä vaiheessa ainoa ulkopuolelta hankittu pakki, Sund palasi takaisin kokoonpanoon ja Salinkin oli edelleen muonavahvuudessa.

Vastaan itse ensin ja omat johtopäätökseni ovat seuraavanlaiset:
- teemme liian vähän maaleja
- päästämme liikaa maaleja
- maalivahtimme häviävät liian usein keskinäisen kamppailunsa vastustajan maalivahdille
- menetämme liikaa pisteitä pelin hallintaan nähden

Mikä voisi olla paras ja nopein keino saada orastava syöksy sarjataulukossa alaspäin katkaistua? Mikä voisi olla se keino, jolla ehkä jo entisestään turhautuneet pelaajat eivät turhautuisi lisää ja liikaa sekä menettäisi loppujakin itseluottamuksensa ja rentoutensa rippeitä? Mikä voisi olla paras keino parantaa maalivahtien tilannetta? Koska kaikkihan me tiedämme, että maalivahdin paras työkalu on itseluottamus. Mitä kautta joukkue voisi voittaa vähän heikommallakin hyökkäyspelaamisella? Varmalla maalivahdilla ja sillä, että voittamiseksi ei tarvitse tehdä viittä maalia. Mikä olisi paras keino antaa joukkueelle työrauha ilman kasvavaa mediapainetta ja "KRIISI-HIFK"-höpinöitä? Saada joukkue jollain keinolla voittamaan. Mielellään mahdollisimman nopeasti.

Ratkaisuni: pistää puolustus kuntoon, jotta saadaan pistettyä ja sillä edesautettua työrauhaa, hyökkääjien paine maalintekoon toivottavasti laskee ja maalintekoon löytyy sitä kautta tarvittavaa rentoutta.

Ja nämä ovat nähdäkseni ne syyt, miksi HIFK joutui joustamaan viihdyttävyydestä ja alkoi pelata puolustuvoittoisemmin. Ja sanottakoot sekin, että Marko Ojasen kädenjälki näkyi tässä varsin selvästi mitä pidemmälle kausi eteni ja hän tekikin erinomaista duunia. Se on sitten eri keskustelun paikka, miksi joukkueen hyökkäyspelaaminen ei muutamia pätkiä lukuunottamatta koskaan saavuttanut täyttä potentiaaliaan. Itse sanoisin, että Vesalaisen ja Jääskän maalittomilla putkilla saattaisi tässä kohtaa olle jopa suhteettoman iso vaikutus, koska he kuitenkin pelasivat paljon. Ja tämä ihan syyttämättä tai syyllistämättä ketään. Koska maalinteostahan ne tappiopelit jäivät pääasiassa vajaaksi.

Itse en ole missään vaiheessa uskonut siihen, että ketään olisi kielletty iloisesti rallattelemasta hyökkäyspäässä ja taikomasta maaleja vaikka tyhjästä. Mutta se mun on helppo uskoa, että valmennus on kehottanut pelaajia välttämään tyhmien riskien ottamista ja hölmöjä virheitä. Miksi? Siksi, koska vastustajan maksama hinta maalin tekemisestä ja meidän pelaajien yksilövirheistä, oli jälleen kerran liian halpa. Kukin pelaaja otti nämä sanomiset sitten, miten otti. Mutta esim. Niko Seppälä ei ainakaan näillä "hyökkäyskieltoluennoilla" käynyt, hän vain kovin harvoin pelasi tyhmästi.

Kun täällä usein sanotaan, että valmennuksella ei ole tulosvastuuta, niin mun mielestäni nämä tässä viestissä listaamani asiat kumoavat tämän väitteen. Kun joukkue häviää, kurssi on muutettava. On ryhdyttävä konkreettisiin toimenpiteisiin, jotta pelaamisessa tapahtuisi parannus. Edes tuloksellisesti. Koska muuten heiluu kenkä. Seurajohtoa tuskin siinä vaiheessa kiinnostaa, miten se tehdään, kunhan se tapahtuu. Erilaisia toimenpiteitä tehtiin ja kurssi saatiin muutettua. Tosin nousuista seurasi aina myös lasku.

Siitä tuskin kukaan on eri mieltä, että kausi oli hyvin vuoristoratamainen. Se ei varmasti ole ollut kenenkään tavoite ja tuskin kukaan voi siihen olla tyytyväinen. Itse väitän, että meidän loppukauden pakistolla ei oikein muunlaista kiekkoa olisi voinut edes pelata. N. Seppälä ja Bourque olivat käytännössä ainoita, jotka pystyivät tuomaan kiekon jalalla ylös laadukkaasti. Martinista ei siihen nyt oikein ollut ja tiedän senkin, että hän oli rikki. Lindbohm oli syystä tai toisesta aivan eri tasolla kuin alkukaudesta eikä lainkaan stä, mitä odotettiin ja totta kai se näkyi. Kotkansalokin väläytteli toisinaan, mutta sitten oli vastaavassa tilanteessa hetken päästä ihan purjeissa. Motin on Motin. Sundin loukkaantuminen oli sitten oikein kirsikka kakun päälle. Ja koska tuloksesta pelattiin, valmennuksen piti repiä käsillä olevasta kokoonpanosta paras mahdollinen tulos irti välittömästi, tyylistä viis. Se onnistui kolme kertaa veitsi kurkulla, mutta neljättä kertaa putkeen se ei enää onnistunut. Lähellä oli, mutta niitä ei lasketa. Paskaa ja kurjaa ja kaikkia vituttaa. Mutta aika turha väittää, että valmennus ei osaa mitään.

Viime kauden päätteeksi todettiin, että HIFK:n suurin ongelma oli erikoistilannepelaaminen ja käytännössä yksi suurimmista syistä välieräsarjassa Tapparaa vastaan, ainakin tilastojen valossa, oli se, että vastustaja teki liikaa maaleja ylivoimalla. Lisäksi oma ylivoimakin oli ajoittain aivan surkeaa. Tälle kaudelle korjattiin alivoimapelaaminen ja HIFK keikkui tilastokärjessä sen osalta lähes koko kauden. Pleijareissa Pelicans teki meitä vastaan KAKSI ylivoimamaalia! 17:lla kerralla eivät tehneet maalin maalia. Se, että yv ei toiminut onkin sitten oma keskustelunsa.

Se, että tosta kokoonpanosta ei saatu hyökkäyspäähän enemmän irti, on paitsi perseestä, myös aika kiintoisaa. Miksi ei saatu? Tehtiinkö jotain ihan oikeasti väärin? Ja jos tehtiin, mitä? Vai tapahtuiko jotain muuta, mikä vaikutti suunniteltua enemmän? Oliko "ongelmat" yksilö- vai joukkuetasolla. Siis oikeasti, ei mitään mielipide- tai mutu-osaston juttuja. Sakkasiko pelaajien asenne, koska "pojat pellaa syksyllä ja miehet pellaa kevväällä"-mentaliteetti sai liikaa sijaa? Näkyikö tämä jotenkin valmennukselle asti ja puututtiinko siihen? Olisiko valmennuksen oikeasti pitänyt antaa lisää siimaa vai olisiko sittenkin pitänyt pitää suitsia tiukemmalla? Olisiko kesken kauden pitänyt tehdä päätös, että nyt keskitytään pelaamaan hyökkäysvoittoisesti puolustuksen kustannuksella viihdearvon vuoksi, koska joukkue on kallis ja nimekäs? Että kyllä ne maalit sieltä sitten jossain vaiheessa tulee? Ja vaikka ei tulisikaan, niin hyökkääjillä olisi ainakin kivaa, kun saavat vain vetää urku auki?

Mitkä olisivat olleet sellaisen päätöksen haittapuolet? Olisiko siinä voinut käydä myös niin, että olisi jääty jopa säälien ulkopuolelle, jos hyökkääjät eivät sittenkään olisi pystyneet maaleja riittävästi tekemään? Ja jos sellainen viihdeperusteinen päätös olisi tehty ja riskit olisivat realisoituneet, kuinka moni olisi jälleen vaatimassa kaikille kenkää, koska tuloksestahan tässä pelataan eikä kukaan ole niin idiootti, että riskeeraisi tuloksen fanien viihdearvon takia?

Mun harras toiveeni olisi se, että HIFK pelaisi joskus vielä pleijareissa sellaisella jengillä kuin sen on ollut tarkoituskin pelata. Kumpi tapahtuu ensin? HIFK:n terve jengi pleijareissa vai mestaruus? Ja onko näillä mahdollisesti jokin yhteys? Ken elää, näkee.

Näen myös yhden erittäin painavan syyn puolustusvoittoisempaan peliin. Valmennus oivalsi, että edellisellä kaudella ei onnistuttu jauhamaan omaa hyökkäystä hyvin puolustavaa joukkuetta vastaan, samalla kun oma puolustus oli liian heikko (vrt. Murphyn valmennuksessa). Valmennus halusi kopioida Tapparan puolustusta ja vähän överisti. Mentiin jopa pikkutarkkoihin liiallisuuksiin, ts. ei sallittu virheitä eikä siksi myöskään hyökkäyksissä sivuttais- eikä diagonaalisyöttöjä. Samalla jääkiekko kansainvälisesti ja myös Suomessa muuttui nopeammaksi ja hyökkäävämmäksi sekä enemmän riskejä ottavaksi. Kyllä Tappara edelleen puolustaa osaa ja jo aiemmin siellä oli myös hyökkäyspäässä pärjääviä pakkeja, kuten myös nyt. Meilläpä ei. Kopiointi on hyvä, kun ottaa ne hyvät elementit ja jättää ne huonot, mutta samalla pyrkii keksimään uutta lisättävää. Näin ei osattu tehdä.
Siinä olen samaa mieltä ettei Peltosen lätkä ihan kaikkina kolmena vuonna ole ollut samanlaista. Muutoksia on tullut (jo pelkästään pelaajavaihdosten ja valmentajavaihdosten johdosta), mutta ei parannusta kokonaiskuvaan, jonka johdosta en näe tulevaisuutta, varsinkaan kun nuorista on lähes kokonaan luovuttu ja lähes 30+ - ikäisiä hankitaan liukuhihnalla. Kun he lopettavat ei jää mitään runkoa, jolle rakentaa - ainakaan omaa sellaista.
Quo vadis HIFK? Onko johdossa tai organisaatiossa tahoja, jotka tahallaan haluavat meidän siirtyvän alemmuustilaan, esim. Espoon tai sen yhden Helsinkiläisen paluumuuttajajoukkueen hyväksi?
En usko, mutta ken tietää?

 

[Kalkun rusakko]

Onko johdossa tai organisaatiossa tahoja, jotka tahallaan haluavat meidän siirtyvän alemmuustilaan, esim. Espoon tai sen yhden Helsinkiläisen paluumuuttajajoukkueen hyväksi?
En usko, mutta ken tietää?

Niin tai ihmisiä joiden ego tms. ei anna myöden että joku muu vie seuran menestykseen.

 

[Apassi]

Tämähän on täällä kovin muodikas ajatelma, että nyt on kolme vuotta peräkkäin puskettu samalla, täysin kiville menneellä konseptilla. Tämä ajatelma ei vain pidä paikkaansa ihan jo siitä syystä, että HIFK:n joukkueet ovat olleet erilaisia ja myös valmennusryhmässä on tapahtunut muutoksia sekä henkilöiden että roolien osalta.

Itseäni ihmetyttää, ettei kukaan ole oikeastaan pysähtynyt miettimään, miksi HIFK päätyi pelaamaan tällä konseptilla? Jotkut syythän siihen pitää olla, eikä sellaisiksi käy, koska "eivät ymmärrä lätkästä mitään", "eivät muuta osaa" ja/tai "haluavat vittuilla faneille peluuttamalla epäviihdyttävää lätkää".

Mitään faktatietoa mulla ei tietenkään ole mistään, mutta spekuloida voi silti. Ja siksi niin nyt teenkin. Mun muistikuvieni mukaan about ekan maajoukkuetauon jälkeen tapahtui ensimmäinen suurempi muutos pelitavallisesti puolustavampaan suuntaan. Kävinpä siis katsomassa tilastoja, löytyisikö tilastoista tukea omille näkemyksilleni. Alla tilastoyhteenvetoa:

Ennen ekaa maajoukkuetaukoa HIFK pelasi 19 ottelua saaden niistä 35 p. = 1,84p. /o. Maajoukkuetauon jälkeen HIFK voitti kaksi peliä melko nihkeästi. Tämän jälkeen tuli 4 tappiota putkeen, tosin kaikki eivät olleet suoria tappioita, mutta fakta on se että 2/12 pinnaa oli aivan liian vähän. Kävin vähän kaivelemassa tilastoja tältä ajanjaksolta ja alla yhteenveto maajoukkuetauon jälkeisestä kuudesta ottelusta. Otin nämä 6 ottelua tarkasteluun siksi, koska paluu maajoukkuetauolta ja jonkinlainen ennakko-odotus pelillisten asioiden paranemisesta, mutta saatiinkin kahden voiton jälkeen neljä tappiota putkeen. Sikäli mielenkiintoista, että noiden neljän tappion jälkeen tapahtui kuitenkin kurssin muutos -> 3 voittoa putkeen oikeasti erinomaisilla peleillä (Kärpät 4-3 ja 7-0 ja KalPa 6-1).

1. 15.11.23, HIFK-JYP, 5-4
HIFK: Taponen 62,50% (3/5), Hovinen 92,31% (1/12)
JYP: Vehviläinen 79,17% (5/19)
Laukaukset kohti maalia: HIFK 57, JYP 35
Pakit: Melart-Lindbohm, Seppälä-Martin, Luhanka-Motin, Salin
Maaliodottamat: HIFK 3,57, JYP 1,69
HIFK:n maalintekijät: Koivistoinen, Jääskä, Tallberg, Pakarinen, Melart

2. 17.11.23, SaiPa-HIFK, 3-5
SaiPa: Piironen 84,0% (4/21)
HIFK: Taponen 86,36% (3/19)
Laukaukset kohti maalia: Saipa 44, HIFK 55
Pakit: Melart-Martin, Lindbohm-Salin, Seppälä-Motin, Luhanka
Maaliodottamat: SaiPa 2,09, HIFK 3,50
HIFK:n maalintekijät: Tallberg, J. Seppälä, Pakarinen, Lindbohm, Nättinen

3. 18.11.23, HIFK-Tappara, 2-3 (ja)
HIFK: Hovinen 89,29% (3/25)
Tappara: Heljanko 94,87% (2/37)
Laukaukset kohti maalia: HIFK 55, Tappara 48
Pakit: Melart-Martin, Lindbohm-Salin, Seppälä-Motin, Luhanka
Maaliodottamat: HIFK 2,78, Tappara 2,72
HIFK:n maalintekijät: Kaskimäki, Martin

4. 24.11.23, HIFK-TPS, 3-4 (vl)
HIFK: Taponen 90,32% (3/28)
TPS: Vali 84,21% (3/16)
Laukaukset kohti maalia: HIFK 28, TPS 16
Pakit: Sund-Martin, Melart-Salin, Seppälä-Motin, Luhanka
Maaliodottamat: HIFK 2,41, TPS 3,36
HIFK:n maalintekijät: Kaskimäki, Pakarinen, Tallberg

5. 25.11.23 Pelicans-HIFK, 5-3
Pelicans: Olkinuora 86,36% (3/19)
HIFK: Hovinen 82,61% (4/19)
Laukaukset kohti maalia: Pelicans 45, HIFK 44
Pakit: Sund-Martin, Melart-Seppälä, Luhanka-Salin, Lehmus
Maaliodottamat: Pelicans 1,86, HIFK 1,70
HIFK:n maalintekijät: Martin, Koivistoinen, Nättinen

6. 29.11.23 Jukurit-HIFK, 5-3
Jukurit: Ruusu 90,91% (3/30)
HIFK: Taponen 80,00% (5/20)
Laukaukset kohti maalia: Jukurit 45, HIFK 60
Pakit: Sund-Martin, Melart-Lindbohm, Seppälä-Motin, Salin
Maaliodottamat: Jukurit 3,08, HIFK 5,55
HIFK:n maalintekijät: Pakarinen, N. Seppälä, Martin

Yhteenveto tästä kahden viikon mj-tauon jälkeisestä ajanjaksosta (6 ottelua) tilastollisesti on seuraava:
HIFK:
- 299 laukausta kohti maalia (38,83/o.)
- 21 tehtyä maalia (3,5 m/o.)
- 24 päästettyä maalia (4,0 m/o.)
- HIFK:n maalintekijät: Koivistoinen x 2, Jääskä x 1, Tallberg x 3(!!!), Pakarinen x 4, Melart x 1, J .Seppälä x 1, Lindbohm x 1, Nättinen x 2, Kaskimäki x 2, Martin x 3, N. Seppälä x 1

- vastustajilla 233 laukausta kohti maalia (44,83/o.)
- maalivahtien taistelu HIFK vs. vastustaja:
HIFK-JYP ei jaeta pisteitä, koska kummankin jengin (aloittanut) veskari oli skeida, lopuissa 5:ssa ottelussa HIFK:n veskari oli parempi x 2, vastujan veskari x 3
- HIFK:n pisteet: 8/18

Kävin vielä tilastoista läpi ottelut 1-25 ja 26-60. Ottelu # 25 = tämän aiemman listauksen ottelu #6, mutta se on ihan puhdasta sattumaa. Ja syyt samat, eli neljän ottelun tappioputki.

Ottelut 1-25: HIFK teki yhteensä 75 maalia ja päästi 66. Tehtyjen maalien ka. 3,0 ja päästettyjen maalien ka. 2,64.
Ottelut 26-60: HIFK teki yhteensä 104 maalia, ja päästi 73. Tehtyjen maalien ka. 2,97, päästettyjen maalien ka. 2,09.
HIFK:n oma maalinteko ei siis kauden mittaan huonontunut merkittävästi (-0,03), mutta päästettyjen maalien ka. sen sijaan pieneni huomattavasti (-0,55).

Esitän kysymyksen: Minkälaiset johtopäätökset ja ennen kaikkea ratkaisut olisitte tästä lyhyestä, mutta runkosarjan sijoitukseen kuitenkin vaikuttavasta ajanjaksosta itse tehneet? Ja on myös syytä huomioida, että pakiston loukkaantumisten osalta tilanne ei tuolloin edes ollut vielä ns. päällä. Se lisätwisti tuli vasta muutaman viikon päästä. Niko Seppälä oli tässä vaiheessa ainoa ulkopuolelta hankittu pakki, Sund palasi takaisin kokoonpanoon ja Salinkin oli edelleen muonavahvuudessa.

Vastaan itse ensin ja omat johtopäätökseni ovat seuraavanlaiset:
- teemme liian vähän maaleja
- päästämme liikaa maaleja
- maalivahtimme häviävät liian usein keskinäisen kamppailunsa vastustajan maalivahdille
- menetämme liikaa pisteitä pelin hallintaan nähden

Mikä voisi olla paras ja nopein keino saada orastava syöksy sarjataulukossa alaspäin katkaistua? Mikä voisi olla se keino, jolla ehkä jo entisestään turhautuneet pelaajat eivät turhautuisi lisää ja liikaa sekä menettäisi loppujakin itseluottamuksensa ja rentoutensa rippeitä? Mikä voisi olla paras keino parantaa maalivahtien tilannetta? Koska kaikkihan me tiedämme, että maalivahdin paras työkalu on itseluottamus. Mitä kautta joukkue voisi voittaa vähän heikommallakin hyökkäyspelaamisella? Varmalla maalivahdilla ja sillä, että voittamiseksi ei tarvitse tehdä viittä maalia. Mikä olisi paras keino antaa joukkueelle työrauha ilman kasvavaa mediapainetta ja "KRIISI-HIFK"-höpinöitä? Saada joukkue jollain keinolla voittamaan. Mielellään mahdollisimman nopeasti.

Ratkaisuni: pistää puolustus kuntoon, jotta saadaan pistettyä ja sillä edesautettua työrauhaa, hyökkääjien paine maalintekoon toivottavasti laskee ja maalintekoon löytyy sitä kautta tarvittavaa rentoutta.

Ja nämä ovat nähdäkseni ne syyt, miksi HIFK joutui joustamaan viihdyttävyydestä ja alkoi pelata puolustuvoittoisemmin. Ja sanottakoot sekin, että Marko Ojasen kädenjälki näkyi tässä varsin selvästi mitä pidemmälle kausi eteni ja hän tekikin erinomaista duunia. Se on sitten eri keskustelun paikka, miksi joukkueen hyökkäyspelaaminen ei muutamia pätkiä lukuunottamatta koskaan saavuttanut täyttä potentiaaliaan. Itse sanoisin, että Vesalaisen ja Jääskän maalittomilla putkilla saattaisi tässä kohtaa olle jopa suhteettoman iso vaikutus, koska he kuitenkin pelasivat paljon. Ja tämä ihan syyttämättä tai syyllistämättä ketään. Koska maalinteostahan ne tappiopelit jäivät pääasiassa vajaaksi.

Itse en ole missään vaiheessa uskonut siihen, että ketään olisi kielletty iloisesti rallattelemasta hyökkäyspäässä ja taikomasta maaleja vaikka tyhjästä. Mutta se mun on helppo uskoa, että valmennus on kehottanut pelaajia välttämään tyhmien riskien ottamista ja hölmöjä virheitä. Miksi? Siksi, koska vastustajan maksama hinta maalin tekemisestä ja meidän pelaajien yksilövirheistä, oli jälleen kerran liian halpa. Kukin pelaaja otti nämä sanomiset sitten, miten otti. Mutta esim. Niko Seppälä ei ainakaan näillä "hyökkäyskieltoluennoilla" käynyt, hän vain kovin harvoin pelasi tyhmästi.

Kun täällä usein sanotaan, että valmennuksella ei ole tulosvastuuta, niin mun mielestäni nämä tässä viestissä listaamani asiat kumoavat tämän väitteen. Kun joukkue häviää, kurssi on muutettava. On ryhdyttävä konkreettisiin toimenpiteisiin, jotta pelaamisessa tapahtuisi parannus. Edes tuloksellisesti. Koska muuten heiluu kenkä. Seurajohtoa tuskin siinä vaiheessa kiinnostaa, miten se tehdään, kunhan se tapahtuu. Erilaisia toimenpiteitä tehtiin ja kurssi saatiin muutettua. Tosin nousuista seurasi aina myös lasku.

Siitä tuskin kukaan on eri mieltä, että kausi oli hyvin vuoristoratamainen. Se ei varmasti ole ollut kenenkään tavoite ja tuskin kukaan voi siihen olla tyytyväinen. Itse väitän, että meidän loppukauden pakistolla ei oikein muunlaista kiekkoa olisi voinut edes pelata. N. Seppälä ja Bourque olivat käytännössä ainoita, jotka pystyivät tuomaan kiekon jalalla ylös laadukkaasti. Martinista ei siihen nyt oikein ollut ja tiedän senkin, että hän oli rikki. Lindbohm oli syystä tai toisesta aivan eri tasolla kuin alkukaudesta eikä lainkaan stä, mitä odotettiin ja totta kai se näkyi. Kotkansalokin väläytteli toisinaan, mutta sitten oli vastaavassa tilanteessa hetken päästä ihan purjeissa. Motin on Motin. Sundin loukkaantuminen oli sitten oikein kirsikka kakun päälle. Ja koska tuloksesta pelattiin, valmennuksen piti repiä käsillä olevasta kokoonpanosta paras mahdollinen tulos irti välittömästi, tyylistä viis. Se onnistui kolme kertaa veitsi kurkulla, mutta neljättä kertaa putkeen se ei enää onnistunut. Lähellä oli, mutta niitä ei lasketa. Paskaa ja kurjaa ja kaikkia vituttaa. Mutta aika turha väittää, että valmennus ei osaa mitään.

Viime kauden päätteeksi todettiin, että HIFK:n suurin ongelma oli erikoistilannepelaaminen ja käytännössä yksi suurimmista syistä välieräsarjassa Tapparaa vastaan, ainakin tilastojen valossa, oli se, että vastustaja teki liikaa maaleja ylivoimalla. Lisäksi oma ylivoimakin oli ajoittain aivan surkeaa. Tälle kaudelle korjattiin alivoimapelaaminen ja HIFK keikkui tilastokärjessä sen osalta lähes koko kauden. Pleijareissa Pelicans teki meitä vastaan KAKSI ylivoimamaalia! 17:lla kerralla eivät tehneet maalin maalia. Se, että yv ei toiminut onkin sitten oma keskustelunsa.

Se, että tosta kokoonpanosta ei saatu hyökkäyspäähän enemmän irti, on paitsi perseestä, myös aika kiintoisaa. Miksi ei saatu? Tehtiinkö jotain ihan oikeasti väärin? Ja jos tehtiin, mitä? Vai tapahtuiko jotain muuta, mikä vaikutti suunniteltua enemmän? Oliko "ongelmat" yksilö- vai joukkuetasolla. Siis oikeasti, ei mitään mielipide- tai mutu-osaston juttuja. Sakkasiko pelaajien asenne, koska "pojat pellaa syksyllä ja miehet pellaa kevväällä"-mentaliteetti sai liikaa sijaa? Näkyikö tämä jotenkin valmennukselle asti ja puututtiinko siihen? Olisiko valmennuksen oikeasti pitänyt antaa lisää siimaa vai olisiko sittenkin pitänyt pitää suitsia tiukemmalla? Olisiko kesken kauden pitänyt tehdä päätös, että nyt keskitytään pelaamaan hyökkäysvoittoisesti puolustuksen kustannuksella viihdearvon vuoksi, koska joukkue on kallis ja nimekäs? Että kyllä ne maalit sieltä sitten jossain vaiheessa tulee? Ja vaikka ei tulisikaan, niin hyökkääjillä olisi ainakin kivaa, kun saavat vain vetää urku auki?

Mitkä olisivat olleet sellaisen päätöksen haittapuolet? Olisiko siinä voinut käydä myös niin, että olisi jääty jopa säälien ulkopuolelle, jos hyökkääjät eivät sittenkään olisi pystyneet maaleja riittävästi tekemään? Ja jos sellainen viihdeperusteinen päätös olisi tehty ja riskit olisivat realisoituneet, kuinka moni olisi jälleen vaatimassa kaikille kenkää, koska tuloksestahan tässä pelataan eikä kukaan ole niin idiootti, että riskeeraisi tuloksen fanien viihdearvon takia?

Mun harras toiveeni olisi se, että HIFK pelaisi joskus vielä pleijareissa sellaisella jengillä kuin sen on ollut tarkoituskin pelata. Kumpi tapahtuu ensin? HIFK:n terve jengi pleijareissa vai mestaruus? Ja onko näillä mahdollisesti jokin yhteys? Ken elää, näkee.

Itse olen sanonut, että Peltosen aikana on pelattu joka kaudella eri tyylistä lätkää ja joka kauden aikana sitä myös viilattu. Onko tämä hyvä vai huono, niin en ota kantaa. Selkeää visiota Peltosella ei kuitenkaan ole pelitavastaan muodostunut.

Allekirjoitan senkin, että liikaa on loukkaantumisia ollut joka kaudella ja pakiston loukkaantumiset etenkin tappoivat meidät nyt.

Sellaisena yksittäisenä tappiona tämä olisi jotenkin hyväksyttävää, mutta kokonaisuutena kun tätä miettii, niin runkosarjasijoitukset huonoja. Olihan Tapparalla ja Ilvekselläkin todella huonoja jaksoja, mutta puskuttivat sijoille 1 ja 2. Meillä ei oikein ne hyvätkään jaksot ole tarpeeksi pitkiä. Sillä hyvällä runkosarjasuorittamisella petaa ratkaisevasti paremmat asetelmat pudotuspeleihin. Nytkin Pelicansin kotietu viimeinen naula meidän arkkuun.

Joka kevät meillä on tuon pakiston kiekollisuuden puutteen kanssa ongelmia. Kiistatta siellä nyt oli myös huonoa tuuria sen takia, että Melart oli huono ja loukkaantui ja Lindbohm oli huono loppukaudesta. Pitäisi tuon pakiston kiekollisen taidon kanssa lyödä ennemmin yli, kuin ali ja loppukaudesta sitten hankkia se Finley tai Halkidis. Niitä löytyy, mutta kiekollisia pakkeja ei. Myös joukkueen luisteluhitaus pakotti taktiseen muutokseen. Hyökkäyspään kulmissa pyörimällä HIFK vain väsytti itsensä.

Hyväksyin jopa tässä tilanteessa taktisen ratkaisun puolustaa. Se mistä olin erityisen pettynyt, niin HIFK:n jatkuva kiekon purkaminen, roiskiminen ja pitkien kiekkojen vetäminen. Enemmän olisi pitänyt pystyä syöttöketjujen kautta lähtemään. Nyt IFK:n pakiston kiekollista pelaamista vaivasi epävarmuus eli siinä oli aika harmittomissakin tilanteissa kiekonmenetyksen uhka jatkuvasti läsnä.

 

[BOL]

Näen myös yhden erittäin painavan syyn puolustusvoittoisempaan peliin. Valmennus oivalsi, että edellisellä kaudella ei onnistuttu jauhamaan omaa hyökkäystä hyvin puolustavaa joukkuetta vastaan, samalla kun oma puolustus oli liian heikko (vrt. Murphyn valmennuksessa). Valmennus halusi kopioida Tapparan puolustusta ja vähän överisti. Mentiin jopa pikkutarkkoihin liiallisuuksiin, ts. ei sallittu virheitä eikä siksi myöskään hyökkäyksissä sivuttais- eikä diagonaalisyöttöjä. Samalla jääkiekko kansainvälisesti ja myös Suomessa muuttui nopeammaksi ja hyökkäävämmäksi sekä enemmän riskejä ottavaksi. Kyllä Tappara edelleen puolustaa osaa ja jo aiemmin siellä oli myös hyökkäyspäässä pärjääviä pakkeja, kuten myös nyt. Meilläpä ei. Kopiointi on hyvä, kun ottaa ne hyvät elementit ja jättää ne huonot, mutta samalla pyrkii keksimään uutta lisättävää. Näin ei osattu tehdä.
Siinä olen samaa mieltä ettei Peltosen lätkä ihan kaikkina kolmena vuonna ole ollut samanlaista. Muutoksia on tullut (jo pelkästään pelaajavaihdosten ja valmentajavaihdosten johdosta), mutta ei parannusta kokonaiskuvaan, jonka johdosta en näe tulevaisuutta, varsinkaan kun nuorista on lähes kokonaan luovuttu ja lähes 30+ - ikäisiä hankitaan liukuhihnalla. Kun he lopettavat ei jää mitään runkoa, jolle rakentaa - ainakaan omaa sellaista.
Quo vadis HIFK? Onko johdossa tai organisaatiossa tahoja, jotka tahallaan haluavat meidän siirtyvän alemmuustilaan, esim. Espoon tai sen yhden Helsinkiläisen paluumuuttajajoukkueen hyväksi?
En usko, mutta ken tietää?

Mua kiinnostaa aina, kun joku väittää, että jotain ei sallittu tai joku on kielletty, että mihin nämä väitteet perustuu? Mistä olet saanut tietosi, että mentiin pikkutarkkoihin liiallisuuksiin? Mä en siis väitä, etteikö sellainen voisi olla totta, mä en henk.koht. voi sellaista väittää, koska mulla ei mitään faktatietoa ole.

Tuloksellisesti se on ihan totta, että Peltosen aikana on ollut "samaa paskaa", tosin ekalla kaudella oli lieventäviä asianhaaroja ja viime kaudella tiputtiin siipirikkoisella jengillä välierissä Euroopan kovimmalle seuralle.

Nuoria pitää olla nykyistä enemmän, se on ihan selvä. Mutta pitää muistaa nyt sekin, että myöskään HIFK:n nuoriso-osastosta Teissala ja Salin eivät onnistuneet kovin hyvin ja halusivat itse pois. Kiviharjun kausi meillä päättyi ennen kuin kunnolla alkoikaan. Salin ja Teissala on laitettu joskus aiemmin joidenkin muiden nuorten edelle ja jälkikäteen voi ehkä viisastella, että ehkä olisi kannattanut antaa niille muille sittenkin ne näyttöpaikat näiden kahden sijasta, kun nyt meille ei jäänyt käteen oikein mitään. Mutta elämähän ei mene niin, vaan päätökset tehdään jo aikaisemmin ja niiden kanssa eletään. Mä en todellakaan näe mitään nuorisovihaa seurassa, mutta kyllä nuorten pitää olla sellaisia, jotka Liigan menossa pärjäävät mukana. Ja nyt meillä ei omissa ollut sellaisia junnuja. Joku toinen vuosi voi olla taas vaikka runsaudenpulaa.

 

[BOL]

Hyväksyin jopa tässä tilanteessa taktisen ratkaisun puolustaa. Se mistä olin erityisen pettynyt, niin HIFK:n jatkuva kiekon purkaminen, roiskiminen ja pitkien kiekkojen vetäminen. Enemmän olisi pitänyt pystyä syöttöketjujen kautta lähtemään. Nyt IFK:n pakiston kiekollista pelaamista vaivasi epävarmuus eli siinä oli aika harmittomissakin tilanteissa kiekonmenetyksen uhka jatkuvasti läsnä.

Mä olen kelaillut tätäkin. Mä itse asiassa pystyn ymmärtämään noi roiskimiset ja pitkätkin, kun vaihtoehtona oli se, että kiekko jää omiin pyörimään ja vaarattomistakin tilanteista syntyi vastustajalle aivan älyttömiä ralleja. Ja jos ajatellaan, että paperilla meillä olisi pitänyt olla niihin varaa, olihan meillä kokoonpanossa erinomaisia aloittajia. Mutta, tämä mun mielipiteeni koskee vain ja ainoastaan sellaisia jo valmiiksi paniikinomaisia tilanteita. Aivan liikaa siellä oli täysin paineettomia ja aivottomia purkuja. Mä olen melko varma, että valmennus ei ole ihan tuota tarkoittanut, vaan ne on enemmän pelaajan refleksejä. Mutta aika helvetin monta täysin turhaa pitkää kiekkoa tuli ihan vain siksi, ettei maltti riittänyt heittää määrämittaista, vaan silmät kiinni ja sinnepäin. Mutta pitkissäkin on aina se, että niissä on silti 50-50 tsäänssi voittaa. Aika usein HIFK:n tapauksessa se on kuitenkin parempi ratkaisu kuin se kusi sukassa pupeltaminen. Ja jos mietitään sitä, kuinka monta kertaa vastustaja on tehnyt meitä vastaan maalin, vaikka ei ollut edes mitään maalipaikkaa, ymmärrän vielä vähän enemmän. Mut yllätti se, että Lehterä hävisi paljon tärkeitä aloituksia loppukaudesta. Ja veikkaan, että yllätti myös oman jengin.

 

[Apassi]

Mä olen kelaillut tätäkin. Mä itse asiassa pystyn ymmärtämään noi roiskimiset ja pitkätkin, kun vaihtoehtona oli se, että kiekko jää omiin pyörimään ja vaarattomistakin tilanteista syntyi vastustajalle aivan älyttömiä ralleja. Ja jos ajatellaan, että paperilla meillä olisi pitänyt olla niihin varaa, olihan meillä kokoonpanossa erinomaisia aloittajia. Mutta, tämä mun mielipiteeni koskee vain ja ainoastaan sellaisia jo valmiiksi paniikinomaisia tilanteita. Aivan liikaa siellä oli täysin paineettomia ja aivottomia purkuja. Mä olen melko varma, että valmennus ei ole ihan tuota tarkoittanut, vaan ne on enemmän pelaajan refleksejä. Mutta aika helvetin monta täysin turhaa pitkää kiekkoa tuli ihan vain siksi, ettei maltti riittänyt heittää määrämittaista, vaan silmät kiinni ja sinnepäin. Mutta pitkissäkin on aina se, että niissä on silti 50-50 tsäänssi voittaa. Aika usein HIFK:n tapauksessa se on kuitenkin parempi ratkaisu kuin se kusi sukassa pupeltaminen. Ja jos mietitään sitä, kuinka monta kertaa vastustaja on tehnyt meitä vastaan maalin, vaikka ei ollut edes mitään maalipaikkaa, ymmärrän vielä vähän enemmän. Mut yllätti se, että Lehterä hävisi paljon tärkeitä aloituksia loppukaudesta. Ja veikkaan, että yllätti myös oman jengin.

IFK:lta vähän puuttui sellainen variaatio, jota Törmäsen aikana nähtiin, eli kiekko pelattiin sellaisena flipperikiekkona keskialueelle, jolloin ei ensinnäkään mennyt pitkäksi niin usein ja lisäksi siihen päästiin usein iskemään kaksinkamppailuvoiton jälkeen myös ylivoimahyökkäyksiin. En ole tämän tyyppisen kiekon suurin ystävä, mutta tässä tilanteessa olisin hyväksynyt. Tosin jos siellä koko viisikko makaa syvällä omissa, niin ei päästä paineelle. Törmänen käytti sitä niin sanottua haukea.

Sinänsä karma iskenyt kovalla kädellä HIFK:ta juuri tärkeiden pudotuspelien ratkaisuhetkillä, että ollaan kaaduttu juuri niihin heikoiksi todettuihin asioihin.

1. YV ei toimi tärkeissä paikoissa.

2. HIFK antoi puolustusalueella tilaa viivaan paljon ja sieltä tuli game 7 yksi veto läpi tosin ohjurin kautta.

3. Roiskimisista ja pitkistä kiekoista tullut sarjojen kannalta kriittisiä maaleja. Vuosi sitten Tapparaa vastaan Motinin rännipurku katki ja siitä tasoitusmaalin viime hetkillä. Tällä kaudella pitkää pitkän perään ja lopulta sitten minuutti ennen ottelun loppua voittomaali sellaisesta täysin turhasta pitkästä.

Kaiken kruununa juurikin myös AV kolisi omissa kaikkein kriittisemmällä hetkellä ja myös Lehterälle aloitustappio omissa.

4. Otteluiden loputhan olivat IFK:lle myrkkyä koko kauden.

Ei oikein sellaista positiivista kokemuspankkia runkosarjan aikana kehittynyt oikein mihinkään. YV, otteluiden lopussa ei tasoitettu ilman maalivahtia ja usein otettiin omiin lopussa. Loppujen lopuksi pelattiin, niin kuin oltiin koko kausi pelattu.

 

[tommy36]

Kommentti: Tylysti pudonnut HIFK unohti kaikkein tärkeimmän

Taidon esiin saaminen jääkiekkonäyttämöllä vaatii valmennukselta paljon muutakin kuin äärimmilleen vietyä kontrollointia ja paksua pelikirjaa, kirjoittaa Jussi Paasi.

yle.fi

Tämä on vähän tämmöinen vapaamuotoisempi, tarkemmasta pelillisestä analyysista eroava pohdinta. Siitäkin huolimatta, siinä ollaan aivan ytimessä ja näen asiat pitkälti samalla tavalla. Tämä täsmälleen sama iloton jäpitys ilman luovuutta on ollut mukana joka ikisellä Villen kaudella. Edellisillä kausilla Åsten ja Jäky asian lipsauttivatkin asian ääneen kauden päätyttyä.

Tänään oli ihan hyvää keskustelua myös YLEllä liigaohjelmassaan HIFK:sta, ja siellä nousi esiin -pelaajan perspektiivistä se- että kolmeen kauteen ei ole nähty VP:n hymyilevän yhtään, ja otettiin juurikin esiin tämän vakavan ilmapiirin vaikutusta pelaajiin, heidän mielentilaansa sekä kyvyn sitoutua pelitapaankaan kun kaikki rentous on poissa.

 

[Psykopaimen]

Tätä hyvää keskustelua seuratessa nousee omaan mieleen sinänsä yksinkertainen kysymys; mikä on HIFK:n pelillinen identiteetti?

Itse kun yritän miettiä tätä nousee esiin sitoutunut, tunnollinen jne, jotka ovat arvoja, ei pelillistä identiteettiä. Mä en oikein osaa sanoa, millaista lätkää tarkalleen ottaen Ville tai seura haluaa meidän pelaavan vs. pelin kehityksen suunta.

 

[BOL]

Tänään oli ihan hyvää keskustelua myös YLEllä liigaohjelmassaan HIFK:sta, ja siellä nousi esiin -pelaajan perspektiivistä se- että kolmeen kauteen ei ole nähty VP:n hymyilevän yhtään, ja otettiin juurikin esiin tämän vakavan ilmapiirin vaikutusta pelaajiin, heidän mielentilaansa sekä kyvyn sitoutua pelitapaankaan kun kaikki rentous on poissa.

No, höpö höpö nyt taas. Mä olen nähnyt Villen hymyilevän, montakin kertaa. Jopa lehdistötilaisuudessa. Pitäisköhän näiden median edustajien kysyä joskus ihan pelaajien kommentteja Villestä? Tai ehkä on kysytty, mutta ei ole saatu ja sitten kirjoitetaan omia fiiliksiä totuuksina? Tossakaan jutussa ei ollut yhtään siteerausta. Ei yhden yhtä, edes sitä kuuluisaa nimetöntä, mutta luotettavaa lähdettä. Luulisi, että joku Villen joukkueessa pelannut suostuisi kommentoimaan asioita edes nimettömänä, mutta yhtään nimetöntä kommentiakaan mä en ole lukenut. Linkittäkää toki, jos sellaisia on jossain, koska multa on hyvin voinut mennä ohi.

Joo, ei voi Villeä verrata Tommi Niemelään, mutta voiko monta muutakaan? Ja pitäisikö kaikkien olla niin kuin Niemelä? Hymyillä vaan koko ajan joka tilanteessa tai sitten valittaa jostain. Hymyilettekö te itse koko ajan? Tarkoittaako se, että on tosikko, jos on tietyissä tilanteissa varautunut? Kaikki eivät ole introverttejä. Mutta ei se tarkoita sitä, että olisi tosikko. Tai, ettei antaisi tilaa. Ihminen voi keskittyneenä olla hyvin erilainen kuin tilanteessa, missä ei ole tarvinnut keskittyä erityisesti mihinkään.

Kun Lehterä sanoi Villestä, että Ville on "Asia-Pentti", sekin sanottiin pilke silmäkulmassa, ei vakavalla naamalla ikään kuin rivien välistä kritisoiden. Villen kanssa voi ainakin mun kuulemani mukaan myös heittää rennosti läppää. Toimittajat eivät ehkä voi, enkä varmaan mäkään. Mutta tutut ja kaverit voi. Ja Ville ja joukkueen pelaajat nyt varmaan on ihan tuttuja toisilleen. Jos Ville olisi häiritsevällä tavalla vakava ihminen, miksi niin moni silti on halunnut tulla juuri hänen jengiinsä? Ja jotkut jopa tehneet jatkosopimuksiakin, vaikka ovat itse omakohtaisesti kokeneet, miten jäykkää ja ahdasta Villen kanssa työskentely on.

 

[Bafforosso]

Mua kiinnostaa aina, kun joku väittää, että jotain ei sallittu tai joku on kielletty, että mihin nämä väitteet perustuu? Mistä olet saanut tietosi, että mentiin pikkutarkkoihin liiallisuuksiin? Mä en siis väitä, etteikö sellainen voisi olla totta, mä en henk.koht. voi sellaista väittää, koska mulla ei mitään faktatietoa ole.

Tuloksellisesti se on ihan totta, että Peltosen aikana on ollut "samaa paskaa", tosin ekalla kaudella oli lieventäviä asianhaaroja ja viime kaudella tiputtiin siipirikkoisella jengillä välierissä Euroopan kovimmalle seuralle.

Nuoria pitää olla nykyistä enemmän, se on ihan selvä. Mutta pitää muistaa nyt sekin, että myöskään HIFK:n nuoriso-osastosta Teissala ja Salin eivät onnistuneet kovin hyvin ja halusivat itse pois. Kiviharjun kausi meillä päättyi ennen kuin kunnolla alkoikaan. Salin ja Teissala on laitettu joskus aiemmin joidenkin muiden nuorten edelle ja jälkikäteen voi ehkä viisastella, että ehkä olisi kannattanut antaa niille muille sittenkin ne näyttöpaikat näiden kahden sijasta, kun nyt meille ei jäänyt käteen oikein mitään. Mutta elämähän ei mene niin, vaan päätökset tehdään jo aikaisemmin ja niiden kanssa eletään. Mä en todellakaan näe mitään nuorisovihaa seurassa, mutta kyllä nuorten pitää olla sellaisia, jotka Liigan menossa pärjäävät mukana. Ja nyt meillä ei omissa ollut sellaisia junnuja. Joku toinen vuosi voi olla taas vaikka runsaudenpulaa.

Se tunne tai tieto on muodostunut 3 kautta pelejä seuraamalla ja analysoimalla. Kyllähän sen nyt näki että monia asioita tehtiin pakonomaisesti.
Tiedetäänhän me kaikki millainen esimerkkipelaaja Ville oli - aamulla ensimmäisenä paikalla, treeni jo lähes suoritettuna, kun muut vasta ilmestyi hallille kuvainnollisesti.
Jo silloin hän osasi olla vaativa.
Itse mainitsit nuo pitkät tai nurkkiin roiskimiset, kun ei oikein tiedetty mitä muutakaan tehdä. Samaa @Apassi hipoi ja sitä vakavuutta mainitsi @tommy36 viestissään.
Nuorista väitän, että pitkäjänteisellä työskentelyllä ja satsaamisella sekä osaavalla valmenmuksella voisi saada paljon enemmän iloa. Otan yhden sellaisen esimerkin kuin Bau. Hänestä on kasvanut ok ainakin nelosketjun pelaaja Ilveksessä. Meillä ei olisi saanut mahdollisuutta. Siellä annetaan peliaikaa ja mahdollisuus. Täällä pitää ehkä lähes yhtä pitkän menestymättömyyden takia heti saada tulosta. Toinen vastaava kaveri on Engberg, joka mielestäni myös ihan hyvin olisi voinut jatkaa täällä. Sen sijaan me annamme vuosi toisensa jälkeen samoille n. 4+4 pistettä ja usein miinuksella oleville jatkot.
On niitä muitakin Rindell, Winberg, Juergens ja Heljanko mm.

 

[Hesari]

Omia nimimerkki esikuvia ovat @Frankie @Apassi @Walkin . Mielettömän hyviä ja asiantuntevia tekstejä. Etenkin kuinka hyvin ne on aina kirjoitettu. Jatkan näiden tekstien nautiskelua tulevaisuudessakin. Mutta tämä nimimerkki lopettaa toimintansa. Palaan joskus taas. Mutta taas rauhassa asiantuntevasti kuten tämä nimimerkki mielestäni toteutti HIFK-osiossa koko uransa.

 

[Psykopaimen]

No, höpö höpö nyt taas. Mä olen nähnyt Villen hymyilevän, montakin kertaa. Jopa lehdistötilaisuudessa. Pitäisköhän näiden median edustajien kysyä joskus ihan pelaajien kommentteja Villestä? Tai ehkä on kysytty, mutta ei ole saatu ja sitten kirjoitetaan omia fiiliksiä totuuksina? Tossakaan jutussa ei ollut yhtään siteerausta. Ei yhden yhtä, edes sitä kuuluisaa nimetöntä, mutta luotettavaa lähdettä. Luulisi, että joku Villen joukkueessa pelannut suostuisi kommentoimaan asioita edes nimettömänä, mutta yhtään nimetöntä kommentiakaan mä en ole lukenut. Linkittäkää toki, jos sellaisia on jossain, koska multa on hyvin voinut mennä ohi.

Joo, ei voi Villeä verrata Tommi Niemelään, mutta voiko monta muutakaan? Ja pitäisikö kaikkien olla niin kuin Niemelä? Hymyillä vaan koko ajan joka tilanteessa tai sitten valittaa jostain. Hymyilettekö te itse koko ajan? Tarkoittaako se, että on tosikko, jos on tietyissä tilanteissa varautunut? Kaikki eivät ole introverttejä. Mutta ei se tarkoita sitä, että olisi tosikko. Tai, ettei antaisi tilaa. Ihminen voi keskittyneenä olla hyvin erilainen kuin tilanteessa, missä ei ole tarvinnut keskittyä erityisesti mihinkään.

Kun Lehterä sanoi Villestä, että Ville on "Asia-Pentti", sekin sanottiin pilke silmäkulmassa, ei vakavalla naamalla ikään kuin rivien välistä kritisoiden. Villen kanssa voi ainakin mun kuulemani mukaan myös heittää rennosti läppää. Toimittajat eivät ehkä voi, enkä varmaan mäkään. Mutta tutut ja kaverit voi. Ja Ville ja joukkueen pelaajat nyt varmaan on ihan tuttuja toisilleen. Jos Ville olisi häiritsevällä tavalla vakava ihminen, miksi niin moni silti on halunnut tulla juuri hänen jengiinsä? Ja jotkut jopa tehneet jatkosopimuksiakin, vaikka ovat itse omakohtaisesti kokeneet, miten jäykkää ja ahdasta Villen kanssa työskentely on.

Sulla on sellainen käsitys ilmeisesti, että mitään ei pidä kirjoittaa pyhästä lehmästä, ellei joku pelaaja ole vahvistanut asiaa? Mutta itse voit tyrmätä väitteet niin ikään ilman lähteitä.

Mainitsetko vaikka muutaman sellaisen haastattelun pudonneiden joukkueiden pelaajista? Ilves, TPS, Lukko. Kaikissa kaikki hyvin. Ei aihetta kenenkään kirjoitella ja spekuloida.

Sattui vaan huono vuosi, ei reilua etsiä syitä tai syyllisiä. Kyllä seura kertoo, mikä meni pieleen ja meidän tehtävä niellä se kakistelematta ja kaivella uudestaan lompakoita, koska kukaan ei ole kuullut yhdenkään pelaajan sanovan, että ensi kaudella ei voiteta mestaruutta.

 

[Bafforosso]

Se tunne tai tieto on muodostunut 3 kautta pelejä seuraamalla ja analysoimalla. Kyllähän sen nyt näki että monia asioita tehtiin pakonomaisesti.
Tiedetäänhän me kaikki millainen esimerkkipelaaja Ville oli - aamulla ensimmäisenä paikalla, treeni jo lähes suoritettuna, kun muut vasta ilmestyi hallille kuvainnollisesti.
Jo silloin hän osasi olla vaativa.
Itse mainitsit nuo pitkät tai nurkkiin roiskimiset, kun ei oikein tiedetty mitä muutakaan tehdä. Samaa @Apassi hipoi ja sitä vakavuutta mainitsi @tommy36 viestissään.
Nuorista väitän, että pitkäjänteisellä työskentelyllä ja satsaamisella sekä osaavalla valmenmuksella voisi saada paljon enemmän iloa. Otan yhden sellaisen esimerkin kuin Bau. Hänestä on kasvanut ok ainakin nelosketjun pelaaja Ilveksessä. Meillä ei olisi saanut mahdollisuutta. Siellä annetaan peliaikaa ja mahdollisuus. Täällä pitää ehkä lähes yhtä pitkän menestymättömyyden takia heti saada tulosta. Toinen vastaava kaveri on Engberg, joka mielestäni myös ihan hyvin olisi voinut jatkaa täällä. Sen sijaan me annamme vuosi toisensa jälkeen samoille n. 4+4 pistettä ja usein miinuksella oleville jatkot.
On niitä muitakin Rindell, Winberg, Juergens ja Heljanko mm.

Palaan vielä tähän nuorten aiheeseen.
Se, että otin Baun esimerkkinä, ei tarkoita, että hän vielä olisi vakaa suorittaja. Tilastot eivät sitä tue, mutta hän on saanut mahdollisuuksia. Engberg niinikään, joskin hän on jo pisteiden valossa ihan hyvä suorittaja.

 

[Mojo]

Voihan niitä lahjakkaita eteenpäin meneviä nuoria hankkia muualtakin, jos omasta junnuputkesta ei vastaavia ole juuri silloin tulossa. Se tulee halvammaksikin, kuin näiden kalliiden veteraanien tänne raahaminen sekä samalla voidaan rakentaa tulevaisuutta. Nythän tämä pakka hajoaa täysin käsiin vuoden-parin sisällä ja sitten aloitetaan aivan tyhjästä, ellei kurssia muuteta välittömästi ja mikään tähänastinen ei ainakaan viittaa millään muotoa siihen suuntaan. Kehityksen ohella menestysnälkäkin nuoremmilla on varmasti kovempi verrattuna näihin jo kaiken nähneisiin, joilla ei enää ole sen kummempia uratavoitteita viimeisten isojen liksojen nostamisen lisäksi.