Mainos

Ville Peltonen – HIFK:n päävalmentaja

  • 630 108
  • 4 505

Kake74

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Junior-Pelicans, KooKoo-Juniorit
Saihan ne Kokon, kun me annettiin Karhunen Kärppiin. Suorastaan nerokasta HIFK:lta. Saatiin kahden jengin maalivahtiongelma ratkaistua, tosin kumpikaan niistä ei ollut HIFK.
Ehdottaisin tästä kokonaisuudesta HIFKlle Vuoden Urheiluteko-palkintoa.
 

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Itse olen sanonut, että Peltosen aikana on pelattu joka kaudella eri tyylistä lätkää ja joka kauden aikana sitä myös viilattu. Onko tämä hyvä vai huono, niin en ota kantaa. Selkeää visiota Peltosella ei kuitenkaan ole pelitavastaan muodostunut.

Allekirjoitan senkin, että liikaa on loukkaantumisia ollut joka kaudella ja pakiston loukkaantumiset etenkin tappoivat meidät nyt.

Sellaisena yksittäisenä tappiona tämä olisi jotenkin hyväksyttävää, mutta kokonaisuutena kun tätä miettii, niin runkosarjasijoitukset huonoja. Olihan Tapparalla ja Ilvekselläkin todella huonoja jaksoja, mutta puskuttivat sijoille 1 ja 2. Meillä ei oikein ne hyvätkään jaksot ole tarpeeksi pitkiä. Sillä hyvällä runkosarjasuorittamisella petaa ratkaisevasti paremmat asetelmat pudotuspeleihin. Nytkin Pelicansin kotietu viimeinen naula meidän arkkuun.

Joka kevät meillä on tuon pakiston kiekollisuuden puutteen kanssa ongelmia. Kiistatta siellä nyt oli myös huonoa tuuria sen takia, että Melart oli huono ja loukkaantui ja Lindbohm oli huono loppukaudesta. Pitäisi tuon pakiston kiekollisen taidon kanssa lyödä ennemmin yli, kuin ali ja loppukaudesta sitten hankkia se Finley tai Halkidis. Niitä löytyy, mutta kiekollisia pakkeja ei. Myös joukkueen luisteluhitaus pakotti taktiseen muutokseen. Hyökkäyspään kulmissa pyörimällä HIFK vain väsytti itsensä.

Hyväksyin jopa tässä tilanteessa taktisen ratkaisun puolustaa. Se mistä olin erityisen pettynyt, niin HIFK:n jatkuva kiekon purkaminen, roiskiminen ja pitkien kiekkojen vetäminen. Enemmän olisi pitänyt pystyä syöttöketjujen kautta lähtemään. Nyt IFK:n pakiston kiekollista pelaamista vaivasi epävarmuus eli siinä oli aika harmittomissakin tilanteissa kiekonmenetyksen uhka jatkuvasti läsnä.
Se mitä nyt itse olen julkista, sekä muutakin keskustelua HIFK:n ympärillä kuunnellut viimeaikoina eri asiantuntijoiden, fanien, valmentajien ym toimesta, sekä se mitä ihan omin silmin olen nähnyt, ja tämä kaikki edelleen yhdistettynä siihen keskusteluun, jota Villestä mm käytiin siellä sveitsin aikana, olen tullut seuraavaan johtopäätökseen.
Ville Peltonen eittämättä on jollakin mittarilla katsottuna ns. "huippuvalmentaja". Tällä tarkoitan sitä, että eittämättä on erittäin intohimoinen, mietiskelevä ja niitä kiviä kääntelevä valmentaja.

Ongelma on kuitenkin tässä se, että kun kyseessä on se legendan mukainen yksinkertaisten miesten yksikertainen peli, niin homma ei vaan sillä pilkunviilauksella toimi.

Tokihan tämä lauseena on karrikoitua, koska siellä toki on älykkäitä pelaajia sanokin joukoin, eikä tämä siis kuvaa kenenkään yksilöllistä älykkyyttä, vaan nimeomaan sitä, että itse pelaaminen ei vaadi nero papereita, sillä kyseessä kuitenkin on hyvin paljon vaistojen varassa tapahtuva maalinteko-, sekä maalinestämispeli. Se ei siis pitäisi olla hebreaa kellekään siellä kentällä enää sen jälkeen, kun se pelitavallinen valinta on tehty, ja harjoittelu kokonaisuudessaan luotu tukemaan tuota pelitapaa.

Taktiselle puolelle mennään sitten siinä, että valmentaja osaa tunnistaa erilaiset taphtumat kentällä siten, että kykenee muuttamaan nopeasti oman joukkueensa pelaamista pienin muutoksi ottelun aikana, sekä reagoida tarvittaessa myös nopeasti, jos jokin menee vikaan. Villeltä ainakin voisi todeta jälkimmäisen puuttuvan kokonaan, ja menee siinä pääosin pelaajien vastuun taakse, jos ei homma toimi, ja melkein väittäisin, että myöskään tuo ensimmäinen kohta ei ole valmentajien terävintä kärkeä.

Villen ongelman on myös juurikin se, mistä sveitsissä puhuttiin, että Villemaailmassa kaikki tehdään ilottomasti ja pedantisti, ja esim Pikkaraisen aikakaudella olevaa huumoria ei juurikan ole havaittavissa, noin esimerkkinä.
Palataan siihen ilottomuuteen. Voidaan ajatella, joka juuri myös radiossa sanottiin, että Villen pelikirja ei olekaan sivuton, vaan päinvastoin, siinä on aivan liikaa sivuja. Siinä ihan jokaista tilannetta yritetään ennakoida, ja se tappaa kaikki vaistot, koska pelaajat eivät enää tiedä yhtään, että mitä kentällä pitikään tehdä. Osin tämä johtuu siitä, että suuri osa ihmisistä ei jaksa noita pikku nyansseja, ja jossakin kohtaa kaikki valmentajan iloton, vakava sekä nyansseiltaan järkyttävä pölötys muuttuu valkoseksi kohinaksi, eikä pelaaja enää kuule tai ymmärrä mitään kuulemaansa.

Tässä tilanteessa kentälle tulee joukkue, jossa on pari kolme henkilö, jotka kivenkovaan mittailevat kentällä uria, joissa heidän pitää liikkua, ja sitten loput, joista osaa pelaa edelleen vain vaistoilla sekä lopuksi se porukkaa, joka ei enää edes tiedä, että miksi helvetissä on edes siellä kaukalossa, kun ei hajuakaan enää siitä, mitä sielä oiekin pitäisi tehdä. Sitten alkaakin se osuus, jossa reagoidaan koko ajan väärin, tai syöttölinjat on hukassa, jonka jälkeen sitten panikoidaan, eli anettaan huolimattomia syöttöjä tai puretaan kiekkoa, tahi heitellään sitä siine kulmiin, jonne sitten syöksytään rallattelemaan.

Kun tämä ei sitten toimi, ja hyökkäyspelaaminen ei näin ollen tuota oikein yhtään mitään, kuin korkeintaan hetkillä jolloin pelaaja toimii vaistoillaan, eikä mieti sitä Villen pelikirjan sivua 36451 alaviite kolmosta, niin joudutaan siirtymään siihen maailman vanhimpaan taktiikkaan, jonka jokaine kyllä tunnistaa, eli pönötetään puolustuksessa, toivotaan että mokke hoitaa loput ja rukoillaan sitä omaa maalipaikkaa tulevaksi, ja näin pelataan sitä perinteistä yhden maalin ottelua. Se on täysin perseestä joukkueella, jolla pitäisi ehdottomasti ola sitä taitoa, vaistoja ja sitä kykyä tuottaa maaleja kun sitä vaan kykenee vaisoillaan pelaamaan.

Yksinkertaistettuna sanoen, Ville on aivan liiaan pedantti sekä iloton mies tuottamaan pelitapaa, jolla menestykseen rallatellaan edes kohtuu ylivoimaisella miehistöllä. Olkoo vaikka miten hauska mies muutoin, ja sellainen huikea vitsiniekka, niin ei vaan näytä kykenevän luopumaan karvoistaan sen suhteen, etteikö jokaista pelaajaa pitäisi taluttaa kädestä kiinni pitäen sinne vessaankin, että tietää miten kusta.

Ville siis on huippuvalmentaja, mutta ei ole huippuvvalmentaja. On sitä, koska imee tietoa kyllä, mutta ei ole, koska ei kykene tuon nyanssienhieromisensa keskellä jalostamaan sitä pelitavaksi, jossa joukkueella on oikeanlainen rentous, vaistot sekä pelitaktinen tuki. JOukkue tulee jtakuvasti kentälle sellaisena noin kolmen kerroksen väkenä, eikä kykene toimimaan joukkueena kuin juurikin vain siinä pelkässä puolustusasemassa. Heti kun saadaan kiekko, alkaa se kolmen kerroksen väki tekemään asioita eri perspektiivistä, ja siksi ainoa tapa tuntuu olevan se iänkaikkinen kulmaralli, kun sieltäkään ei meinata edes itse ulos löytää, kun kukaan ei oikein tiedä, että missä helvetissä mun pitäisi olla, niin jatketaan sitten siellä nurkissa suhaamista.

Kun lisäksi usein myös se fyysisyyskin loistaa poissaolollaan, kun joukkue vain kuumeisesti kelaa, että pitikä mun liikkua tästä tuonne vai tuolta tänne, niin avot. Siinä sitä ollaan hukassa. Pihalla kuin se lumiukko.
Tällaisessa kohtaa jos ei maalivahtipelaaminen ole liki maailman kärkeä, niin ei hyvin käy.

Olen siis valmis luopumaan Villestä, sillä vaatimustaso on liian kova jo itselle, saati sitten muille kun eivät sitä kukaan kykene toteuttamaan. Liika on liikaa, ja se siitä. Ketään ei auta vaikka Ville ei lähtisi hallilta enää ollenkaan, vaan asuisi siellä, sillä pätevä valmentaja ilman helvetillistä pilkunnussintaa saa kyllä joukkueen pelitavan kuntoon lyhyemmässäkin ajassa. Se vasta taitoa ja osaamista vaatiikin, ettei joudu siellä koko päivää kuviota piirtelemään jos jollekin.

Viimeisissä otteluissaan IFK joutui tekemään sen ainoan ratkaisun päästä eteenpäin tuosta sarjasta, eli puolustamaan hulluna, ja roiskimaan senkin edestä. Se oli jotenkin säälittävää katsottavaa, vaikka sitä toivoikin silti, että jatkoon mentäisiin. Mutta tavallaan oikein kuitenkin ettei menty, sillä niin paljon paremman näköistä vastustajan pelaaminen kuitenkin pääosin oli. IFK:n hyökkäyspelaamista ei ei sii vaan saatu toimimaan niistä kevään miehistä huolimatta.

Eli vaihtoon, kiitos.
 
Viimeksi muokattu:

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ville ei ole mulle mikään pyhä lehmä. Hänen työnsä jälkeä ja kausien lopputuloksia saa arvostella, tietenkin, onhan hän julkisessa ammatissa. Vika on varmaan täällä päässä, kun odotan aikuisten ihmisten perustelevan kritiikkinsä asiallisesti. Se, että täällä kirjoitetaan Villen olevan huono valmentaja ja vaikka mun mielestäni jo tällaiset väitteett pitäisi voida perustella myös jotenkin muuten kuin toteamalla, että katso tuloksia, rimani median edustajille on huomattavasti korkeammalla. Ja niin pitäisi olla kaikilla muillakin.

Jos mietitään mediaa ihan yleisesti, niin jos esim. politiikan osaston toimittaja kirjoittaa jutun poliittisen toimijan toiminnasta ja käytöksestä kulissien takana ja sen ristiriitaisuudesta hänen julkiseen kuvaansa, ilman "sisäpiirin tietolähteitä", jutulla ei ole minkäänlaista arvoa. Jos kukaan ei suostu juttua kommentoimaan edes nimettömänä, juttua ei julkaista. Sen arvo on nolla ja se saattaa jopa kääntyä toimittajaa itseään vastaan. Siispä näin ei toimita. Suomessa on aika tiukka lähdesuoja, jolloin ei yleensä ole vaikea löytää ihmisiä kommentoimaan erilaisia asioita. Varsinkin, jos kyseessä on asia, jonka julkaiseminen suuremman yleisön tietoisuuteen katsotaan olevan tärkeä. Melko usein näissä jutuissa on useampi, joka asioita kommentoi. Nimettömänä.

Mä kritisoin huomattavasti enemmän Paasin juttua kuin puolustan henkilöä nimeltä Ville Peltonen. Mutta täällä tietysti nähdään aina ja kaikki näkemykseni puhtaana Peltosen puolusteluna. Siihen olen tottunut, mutta eivät ne siltikään niistä väitteistänne totuutta tee. Mä nousen kaikkein eniten epäreiluutta ja puusilmäisyyttä vastaan ja se sitten on näyttäytynyt jonkun henkilön ylenpalttisena puolusteluna.

Kuten Paasin jutusta saimme huomata, Peltosesta voi näköjään kirjoittaa ihan mitä tahansa. Juttu perustui sinänsä ihan tärkeisiin asioihin, siinä ei vain ollut yhtään esimerkkiä, mitä se käytännössä tarkoittaa, kun Ville Peltonen vie pelaajilta luovuuden ja ajan ja miten se tapahtuu. Kontrolloimalla ilmeisesti, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Paasin jutussa mainitaan kyllä seuraavaa, mutta edelleen, mitä se tiukka kontrollointi käytännössä tarkoittaa:



Miksi meidän pitäisi kysyä sitä pelaajilta? Missä ja miten me voisimme kysyä asiasta pelaajilta? Keneltä ja kuinka monelta pelaajalta meidän pitäisi kysyä? Eikö se olisi Jussi Paasin tehtävä kysyä, kun hän kerran juttua aiheesta on tekemässä? Luulisi, että jos ja kun Paasilla on tietoa näiden viime vuosien pelaajien tuntemuksista, hän olisi saanut kasaan laadukkaamman jutun. Hän olisi voinut edes sivuta sitä, kuinka monesta yksilöstä puhutaan. Ja kun näin ei tapahtunut, herää kysymys, miksi ei? Ei sopinut agendaan? Peltosen aikana HIFK-paidan on pukenut päälleen 79 eri pelaajaa, joten luulisi sieltä nyt joidenkin osata jotain jo yksilöidäkin, jos kerran toimittajalle asiasta puhuvat. Vai puhuvatko? Vai vetääkö toimittaja mutkat suoraksi, koska juuri nyt Peltosen arvostelulla kerätään kivasti lukukertoja? Mikä tahansa, mikä liittyy HIFK:hon, kiinnostaa omia ja vieraita. Kaikki, varsinkin negatiivinen kelpaa ja erityisesti silloin, kun fanit ovat pettyneitä. Ja se hetki on nyt.

Ja jos pelaajat eivät halua edes nimettömänä kommentoida mitään konkreettista, eikö olisi toimittajan puolelta asiallista ja jopa kohtuullista jäädä odottamaan, että joku suostuisi tällaisia esimerkkejä antamaan, vaikka sitten nimettömänä ja tehdä juttu myöhemmin?

Villestä ja hänen persoonastaan on kirjoitettu melko paljon. Mutta mä en ainakaan ole lukenut/kuullut vielä mitään ihan oikeita käytännön esimerkkejä siitä, minkälaisia suoria vaikutuksia yhtään mihinkään Villen persoonalla olisi ollut. Poikkeuksena Kari Jalonen, ja hänenkin sanomansa ymmärrettiin vähintään kahdella eri tavalla eikä Kojokaan avannut kovin tarkasti, mitä tarkoitti. Eikä myöskään arvostellut Villen persoonaa. Kenellekään ei voi tulla yllätyksenä, että Ville Peltonen ei ole mikään rento läpänheittäjä. Ei kenellekään. Kenellekään ei myöskään voi tulla yllätyksenä, että Ville odottaa pelaajiltaan sitoutumista ja työntekoa. Ja pitäisikö HIFK:ssa ylipäätään tyytyä vähempään? Tai sen puoleen missään muussakaan seurassa.

Uskon tietäväni, mihin tällä kontrollonnilla ja älylaitteistoilla Paasi viittaa, mutta itse jutussa siihen ei viitattu muuten kuin ylimalkaisesti toteamalla, että nämä ovat huonoja asioita pelaajan kannalta. Jutusta sai kuvan, että asioita tehdään vain pelaajan kontrolloimiseksi, vaikka todellisuudessa kyse on ihan muusta. Ainakin HIFK:n edustajien kertoman perusteella. Paasi viitannee jutussaan tähän Hesarin juttuun:


Onko joku väittänyt, että sovelluksen on tarkoitus ratkaista yhtään ottelua? Rohkenen epäillä. Kuten usein on todettu, ne pelaajat, jotka ovat henkisesti vahvimpia tiukoissa paikoissa, tuppaavat menestymään. He eivät välttämättä aina ole edes niitä pelitaidollisesti lahjakkaimpia pelaajia, osa tosin on niitäkin.

Juttu kokonaisuudessaan taitaa olla maksumuurin takana ja voin tehdä pelkästä jutusta HIFK:n osalta erillisen tiivistelmän, kunhan ehdin, koska se on oikeasti mielenkiintoinen juttu. Alla kuitenkin lyhyt esittely, mistä on kyse.



Mun pointti on se, että jos et ollut lukenut tätä Hesarin juttua, johon Paasikin omassa jutussaan selkeästi viittaa, jättäen tämän kuitenkin mainitsematta (mikä sekin on melko tökeröä), Paasin jutun lukija ei voi ymmärtää, mistä on kyse. Paasi puhuu kontrolloinnista ja ylivalmentamisesta, mutta esimerkkejä ei oikein anneta. Muuta kuin "älylaitteet". Miksi Paasi ei arvostellut Michiganin yliopistoa liiasta kontrolloinnista?

Kontrolloinnista tulee mieleen paljon muutakin kuin se, mitä ainakin tuon Hesarin jutun mukaan se HIFK:n kohdalla käytännössä tarkoittaa. Plus, että joka toisella tavallisellakin tallaajalla on nykyään älykello tai -sormus ja niistä sitten neuroottisesti katsellaan, miten edellinen yö meni lukujen valossa, sen sijaan, että kuulosteltaisi omaa fiilistä enemmän. Se on sitten eri asia, haluaako pelaaja työnantajansa näitä

Jos vertaa Paasin kirjoitusta siihen, mitä HIFK:n valmennustiimi on Hesarissa kommentoinut, ristiriita on aivan valtava. Ja kumpaa uskotte enemmän? HIFK:ta vai Jussi Paasia? Ja jos ette usko HIFK:n edustajia, miksi ette?

Mitä tulee kommentteihisi koskien muiden seurojen pelaajien antamia kommentteja, en oikein ymmärrä, miten ne liittyvät Paasin juttuun. Nähdäkseni myöskään mediaa ei kiinnosta Lukot, Tepsit ja Ilvekset. Ainakaan valtakunnan tasolla. Tepsistä kiinnostaa ainoastaan talous. Ilveksen dyykkaushan oli paljon suurempi kuin meidän, mutta HIFK:n putoamisen jälkeen ainakaan omaan uutisfeediini ei ole tullut käytännössä mitään Ilvekseen liittyvää. Oma arvaukseni on se, että Jääkiekkoliitosta on jyrähdetty, että Pendosta ei ikävästi kirjoiteta ja toimittajien oma elämä vaikeutuu, jos nyt kusevat Pendon ja liiton muroihin. Eikä Ilvestä oikein voi arvostella, ellei kirjoita Antti Pennasesta. TPS:n tai Lukon asiat vain eivät kiinnosta muita kuin korkeintaan paikallisia. HIFK:sta voi sen sijaan kirjoittaa lähes mitä tahansa ja siksipä Jussi Paasikin teki juttunsa reilu viikko HIFK:n kauden päättymisen jälkeen.

Yleisesti syyllisten etsiminen tuntuu olevan monille se juttu. Jonkun pitää kantaa vastuu, kun hommat eivät mene suunnitelmien mukaan ja ainoa oikea tapa kantaa vastuuta, on antaa monoa. Itse en näe asioita lainkaan näin mustavalkoisesti. Kun joukkueen suoritukset perustuvat vahvasti yksilöiden suorituksiin, yhdessä ja erikseen, en pidä mielekkäänä sitä, että paskasanko kaadetaan vain yhden henkilön niskaan. Henkilön nimellä ei ole väliä. Sitten, kun esim. valmentajan edellytykset jatkaa seurassa eivät enää toteudu, hän ei voi jatkaa seurassa. Jos se tarkoittaa potkuja, sitten sellaiset pitää antaa. Mutta seuran pitää itse tehdä omat päätöksensä, ilman, että niihin pyritään ulkopuolelta vaikuttamaan. Niillä ulkopuolisilla kun ei ole mitään vastuuta mistään. Kenellekään. Ja urheiluseurassa vastuita on aika moneen suuntaan. Fanien omat henkilökohtaiset mieltymykset eivät näihin vastuisiin kuitenkaan kuulu.
Nopealla tulkinnallal lähdet oletuksesta, että esim Paasilla ei ole mitään kanavaa saada pelaajien ajatuksia jo kokemuksia tietoonsa, tai että IFK:n valmennukselta tulisi vain totuutta omissa kommenteissaan, sillä olet useinkinkin viitannut juuri siihen, että stiä likapyykkiä ei julkisesti käsitellä, joten aina julkisesti omalla nimellä toimiessaan vastataan niiden "vaatimusten" mukaisesti. Ja erityisestikin, jos haluaa vielä seuraavallakin kaudella palkkaa nautiskella.

Esim. nämä pelaajat, joita Paasi vaikkapa ohjelmissaan käyttää asiantuntijoina, niin kovasti kyllä arvelen heillä olevan enemmän tietoa mm pelaajien ajatuksista ja kokemuksista kuin meillä täällä.
Mutta vaikka ei olisikaan, niin kaikille sallittakoon myös asioiden spekulointi vaikkapa ihan oman kokemusmaailmansa luomalla ymmärryksellä, ja siten edelleen tuomaan esiin omia näkemyksiään siitä, mikä siellä mättää, kun nähtävissä kuitenkin on, että selkeästikin mättää.

Villen kohdalla pohjaa luo myös jo ne sveitsin ajalta olevan keskustelut tuosta saatanallisesta asioiden hieromisesta- juuri siitä mikromanageerauksesta, joka sekin on nyt jo useammankin jääkiekon ammattilaisen toimesta esiin nostettu, mutta eiväthän hekään mitään tiedä tietenkään, vaan ainoastaan keksivät kaikkea paskaa Villestä julkisuuteen, että olisi jotakin kivaa luettavaa tyhmällä kansalla.

Tosiasia nyt kuitenkin on se, anteeksi siitä, että vaadit koko ajan kaikilta todisteita sille, että se sinun mielipiteesi ja näkemyksesi asioista olisi väärä. Jos siin sinä et nyt siellä ihan ytimessä ole, niin pakkohan meidän tavan talaajien on vain ajatella, että ei ne ammatikseen tuolla piireissä heiluvat henkilöt nyt ihan vailla kontakteja kuitenkaan ole, ja vain huvikseen keksi asioita, että saisi otsikoita. Otsikoita toki keksitään, että ihmiset saataisiin lukemaan artikkeli ilman että otsikko edes siteeksi tuo oikeutta artikkelin sisällölle. Mutta se onkin ihan eri asia se.

Mutta ihan yleisestikin mulle ainkain riittää, jo ihan kaikki se kolmen kauden aikana nähty ja jauhettu sitkeys, joten olen valmis vaihtamaan valmentajan, joka ei kolmessa kaudessa ole saanut joukkuetta tasonsa mukaiseksi, saati sitten sitä paremmaksi.
 
Suosikkijoukkue
IFK ilman möyrimistä, SAB, NYR, Inkvisitio 1480-
Viime kaudella sivuttiin Hifk kaikkien aikojen ennätystä perättäisissä otteluissa saaduissa pisteissä ja oltiin kevätkauden kuntopuntarin ykkönen. Pudottiin mestarille, kuten ehkä tänäkin vuonna. Joku vaan kyseli perättäisiä voittoja. Tuli nämä mieleen.
Ei tarvitse jatkuvasti hypätä aiheeseen ” Peltonen on paska”, sekin on kirjopesua se,kun tässähän kysyttiin ” milloin viimeksi Peltosen alaisuudessa on voitettu perättäisiä pelejä tms”.
Niiin minähän kyselin siis suorien voittojen perään. Ja vastaus on, että 179:n runkosarjapelin aikana ollaan kahdesti(!) onnistuttu ottamaan peräti neljä kolmen pisteen voittoa putkeen.

On kyllä tosiaan kerrassaan huikeeta suorittamista. Mutta mikäs siinä kun mökki on täynnä lähes pelistä toiseen, sehän on pääasia. Kaikki muu lienee toissijaista.
 

Stadi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Niiin minähän kyselin siis suorien voittojen perään. Ja vastaus on, että 179:n runkosarjapelin aikana ollaan kahdesti(!) onnistuttu ottamaan peräti neljä kolmen pisteen voittoa putkeen.

On kyllä tosiaan kerrassaan huikeeta suorittamista. Mutta mikäs siinä kun mökki on täynnä lähes pelistä toiseen, sehän on pääasia. Kaikki muu lienee toissijaista.
Kyllä ymmärsin kysymyksen ja nämä asiat tuli mieleeni, jotka kuitenkin positiivisiksi katsoisin, jos ei sitä pelkkää negaa poimita, kun se nyt tuntuu olevan muistissa tai muistutuksessa kokoajan ja pelkästään.
 

kamik

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Peltosen ajan HIFK:n pistekeskiarvo on joka kaudella heikompi kuin edeltäjänsä Jarno Pikkaraisen heikommalla kaudella. Piku ei saanut jatkosopimusta, mutta heikommin menestyvä Peltonen sai jostain syystä jatkot. JOS organisaatiossa oltaisiin johdonmukaisia, niin uusi valmentaja tuotaisiin sisään mahdollisimman pian. VP oli heikennys Pikkaraiseen tulosten valossa.
 
Suosikkijoukkue
HIFK, Feikkiheikit
Mikä on hyväksyttävä perustelu Peltosen epäonnistumiselle , jos 3v tilastofaktat eivät ole. @kamik kaivoi jopa Pikachun vertailuun.

Taasko me ollaan melkein mestareita kun alisuoriutumisen jälkeen hävitään finalistille?. Kannattaa aina tavoitella säälejä niin saavuttaa tuon kunniakkaan finaalistin pudotuksen.

Piste- ja voittoputkien pitäisi tällä rosterilla kantaa aina välieriin ja usein finaaliin

Toki ensi kaudella voi sitten olla taas rehellinen kuutospaikan kamppailurosteri, jossa odotukset minimissä.
 

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli
Projekti on vielä kesken.

Suoraan sanottuna en haluaisi edes nähdä miten tämä projekti päättyy, ellei se tapahdu Peltosen osalta tämän kevään aikana. Turha tätä painajaista on enää pitkittää, kun se on jo nähty, ettei tämä johda mihinkään hyvään. Luulisi päiden olevan jo riittävän kipeinä jatkuvan seinää päin juoksemisen takia. Seurajohto voisi vielä pelastaa mitä pelastettavissa on, jos se antaisi kenkää Peltoselle, mutta huonot enteet ovat sen suhteen, että näin tapahtuisi. Mikäli ainoa vaihdos olisi Salmelainen Bergenheimiin, olisi se iso perseennäyttö sekä urheilullisuudelle että kannattajille. Toki sitäkään ei ole vielä tapahtunut.
 
Suosikkijoukkue
Jokipojat, HIFK, Montreal Canadiens, Liverpool.
Pike ei myöskään saanut käsiinsä missään vaiheessa joukkuetta joka oli niin nimivahva kuin tämän kautinen.
Tämän 3. Peltosen kauden piti varmaan olla Peltoselle kootun laaaturosterin perusteella se "The Kausi", jolloin hänen nimensä olisi kaiverrettu Nordiksen kivijalkaan ja patsasta parhaillaan veistettäisiin HIFK ikonille jäähallin edustalle. Eipä mennyt suunnitellusti.

Kun nyt katsoo Kalpa vs. Tappara peliä, niin jokainen ymmärtää, että Peltosen eväät olivat vähissä tämän aikakauden pelitavalle. Järkyttävän taitavaa ja nopeaa peliä, jossa molemmilla joukkueilla vahva oma pelitapa, omista lähdetään kuin tykinkuula, pelaajat vaihtavat koko ajan paikkaa ja maalipaikkoja syntyisi kuin liukuhihnalta elleivät joukkueiden puolustukset toimisi luotettavasti.

Sanoisin Kalpa vs. Tappara peliä erittäin tasokkaaksi jääkiekkoshakiksi, jollaisesta Peltonen valmennustiimeineen voi vain uneksia. Hienoa seurattavaa eikä haukottanut yhtään kuten useimmissa kauden HIFK:n peleissä.

En usko, että Peltonen kahdella jatkokaudella voisi valmennustiimeineen muuttaa "kivikautista" möyrintäkiekkoa Kalpan tai Tapparan tapaiseksi huikeaksi tulevaisuuden vauhtikiekoksi. Siitä nähtiin tällä menneellä pelikaudella vain aivan satunnaisen lyhyitä väläyksiä.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
IFK ilman möyrimistä, SAB, NYR, Inkvisitio 1480-
Päävalmentajan tehtävä ei ole olla ensimmäisenä hallilla ja lähteä sieltä viimeisenä. Päävalmentajan tehtävä on rakentaa yksilöistä joukkue, jossa kokonaisuus on moninkertaisesti yksilöiden summaa suurempi.
Voihan se olla että hoitaa siellä samalla vaksin hommia, sytyttää ja sammuttaa valot. Tai veistelee sitä patsastaan itselleen sillä aikaa, kun muut eivät ole paikalla.
 
Suosikkijoukkue
HIFK, Feikkiheikit
Voihan se olla että hoitaa siellä samalla vaksin hommia, sytyttää ja sammuttaa valot. Tai veistelee sitä patsastaan itselleen sillä aikaa, kun muut eivät ole paikalla.
Tarjoudun tekemään tuota puolet edullisemmin (olettaen että 225 000€ kaudessa). Sama tulos on taattu liigan kolmoskärjen pelaajabudjetilla
 

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tarjoudun tekemään tuota puolet edullisemmin (olettaen että 225 000€ kaudessa). Sama tulos on taattu liigan kolmoskärjen pelaajabudjetilla
Uskon parempaan tulokseen kanssasi, ja vielä edes jotenkin perusteltuun hintaan. Ihan vaan jo ton villen sopparin vuoksi kuuluisi siellä IFKssa kengän heilua ja lujasti. Kaikki siitä sopimuksesta vastaavat tahpt pihalle seurasta ja vikkelään. Saakeli kun siellä on ihan sen Salmelaisen sun muiden suilla todettu, että se liikaa maksaminen on tullut päätökseensä, niin sitten saa lukea, että täysi vailla näyttöjä olevalle valmentajalle taehdään tollanen sopimus, ja paskojen näyttöjen jälkeen vieläpä nostetaan liksaa parille viimeiselle kaudelle.
 

Dynamo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Saakeli kun siellä on ihan sen Salmelaisen sun muiden suilla todettu, että se liikaa maksaminen on tullut päätökseensä, ...
Sorry virkkeen osittaisesta lainauksesta, mutta tuo osa on se, jota haluan kommentoida.
Jos Peltosen imu loppuu, niin voidaan ehkä päätellä, että että se imu onkin ollut peräisin Salmelaisen tarjoamista reiluista sopimuksista? Ei ihmetyttäisi yhtään.
 
Suosikkijoukkue
IFK ilman möyrimistä, SAB, NYR, Inkvisitio 1480-
Sorry virkkeen osittaisesta lainauksesta, mutta tuo osa on se, jota haluan kommentoida.
Jos Peltosen imu loppuu, niin voidaan ehkä päätellä, että että se imu onkin ollut peräisin Salmelaisen tarjoamista reiluista sopimuksista? Ei ihmetyttäisi yhtään.
Ja näihin avokätisiin diileihin tarttuu myös luonnollisesti paljon helpommin viimeisiä setelitukkoja nostelevat veteraanit varmoilla peliajoilla, kuin nosteessa olevat nuoret, jotka joutuisivat taistelemaan pelipaikkansa puolesta kokoonpanoihin. Tätä myöten soppa on valmis.
 

R.P.M. 12 000

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
IS heti menestyjästä: "Rikard Grönborgin johdolla Tappara on siirtynyt pohjoisamerikkalaisempaan pelityyliin, jossa sattuu ja tapahtuu. Yleisöön muutos on purrut, sillä runkosarjassa Tappara kasvatti komeasti yleisömääriään. Ottelukohtainen yleisökeskiarvo 8 494 oli sarjan paras."

Meijjän peli sanoo: Moi!

Edelleen harmittaa, että Ville on vähän hidas, eikä niin kovin välkky, mitä tulee pelin ja pelitavan ja etenkin identiteetin ymmärtämiseen. Jos kokeiltas taas yksi kausi verottaa kaikki HIFK:sta, ihan yhdessä.
 

hege

Jäsen
Se mikä minua ottanut päähän on se, että periaatteessa homma ei ole kaukana toimimisesta eli pelataan tosi hyviä pätkiä (viimekauden voittoputki esimerkkinä) tai komeita nousuja kuten nyt mutta siltikään ei voiteta mitään koska homma ei kanna kuitenkaan loppuun asti. En tiedä onko osa ongelmaa joku puuttellinen perussuorittaminen vai mikä. Onko HIFK vain ympäristönä liian stressaava osalle vai vaatimukset liian kovat?
 
Suosikkijoukkue
IFK ilman möyrimistä, SAB, NYR, Inkvisitio 1480-
En tiedä onko osa ongelmaa joku puuttellinen perussuorittaminen vai mikä. Onko HIFK vain ympäristönä liian stressaava osalle vai vaatimukset liian kovat?
Tätä oon itsekin miettinyt. Yhteinen tavoite (eri asia kuin vaatimus) on toki syytä asettaa koko jengille, eli mestaruus. Ja kaikkien tulisi tehdä parhaansa siihen pääsemiseksi oman osaamisen raameissa.

Mietin lähinnä sitä, että käytetäänkö pelaajiin yksilöinä ja missä määrin esim. SLII -tyyppistä (joka on enemmän tuttu tavallisesta työelämästä, mutta on yhtälailla hyödyllinen työkalu myös pelaajien kehittämisessä) johtamista/valmennusta, joka perustuu jokaisen pelaajan sen hetkisessä kehitysvaiheessa olemiseen ja äärimmäisen tärkeänä osana siihen kohdistettuna oikeanlainen johtamis-/valmentamistyyli? Eli ns. tilannejohtamista.

Kehitysvaiheita on käytännössä neljä, jolloin K1 tyyppi olisi nuorempi (ei aina) pelaaja, jolla on motivaatio, sitoutuminen ja halu näyttää kunnossa, mutta kaipaisi pääasiassa enemmän henkilökohtaista valmennusta tiettyihin pelaajaominaisuuksiin sekä perusasioihin kehittyäkseen paremmaksi pelaajaksi. Pitäisi olla helpohko valmennettava, kun apua tarvitsisi nimenomaan antaa sinne taitopuolelle ja pelaajaominaisuuksien kehitykseen, ei niinkään motin ja sitoutumisen buustaamiseen (koska nämä ovat kunnossa).

K2 voisi olla sellainen pari-kolmekymppinen, joka ymmärtää pelin päälle ja päivittäisen vaatimustason, mutta saattaa kokea junnaavansa paikalla ja tätä kautta motivaation laskevan, jolloin pelaaminen saattaa alkaa tuntua vaan suorittamiselta. Tästä tyypistä ei oikein voida helposti päätellä mikä tulee olemaan pelaajan lopullinen taso, jos jää tähän pitkäksi aikaa polkemaan. Kaipaisi kohdennettua valmennusta itse peliin, omaan tekemiseensä ja vahvuuksiin, kuin myös mentaalipuolella tavoitteiden asettamiseen sekä rohkeuteen. Usein maisemanvaihto on paras ratkaisu sekä pelaajan itsensä, että myös joukkueen kannalta, sikäli mikäli molemmista osapuolista tuntuu että pelaaja ei enää kehity halutulla tavalla. Moni pelaaja saattaa ns. myös "tyytyä kohtaloonsa" tässä kohdin. Sanoisin, että melko moni VL-pelaaja pitäytyy tämän vaiheen ympärillä, ja ehkä siitä syystä kun kokevat olevansa mukavuusalueen sisällä, niinkin oudolta kuin se saattaa kuulostaa.

K3 ja K2 välinen ero on kaikista pienin, ja sitä välimaastoa seilataan edes takas kun kehitys junnaa paikallaan. Erona K3 on lähtökohtaisesti lupaavampi ja taitavampi roolissaan. Kaipaa enemmän henkisen puolen sparrausta tavoitteiden ja vastuun suhteen, kuin itse peliin mitään hienosäätämistä. Taitoa ja omaa osaamista roolissaan löytyy enemmän. Valmentajan tulisi luottaa näihin pelaajiin enemmän ja ohjeistaa nimenomaan mentaalipuolella. Osaaminen on tullut näillä jo todistettua.

Sitten on vielä se K4, eli ns. Big guns -osasto. Nämä tyypit tietävät aina, muuttuvissakin tilanteissa, että kuinka tulee toimia, pelata ja kokemuksellaan johtaa ja neuvoa muita. Osaavat pelin nimeltä jääkiekko, sekä heillä on motivaatio ja itseluottamus maksimeissa. Tarvitsevat valmennukselta lähinnä tarvittaessa jotain spesifiä, muuten pärjäävät henkilökohtaisella valmennustasolla ilman sen kummempia tukitoimia.

Sitten se johtamistyyli jota tulisi soveltaa oikein jokaiseen pelaajaan, kuka missäkin kehitysvaiheessa milloinkin on. Huom, kehitysvaiheet eivät ole mitään lukittuja spotteja, vaan on luonnollista että motivaatio, itseluottamus ja riskienottokyky ailahtelevat, jolloin esim K4 tason pelaaja voi pudota K3 kategoriaan ja nimenomaan mentaaliasioissa, taidot ei mihinkään katoa. Henkihommien takia moni seilaa myös K2 ja K3 väliä, jossa onnin se kaikista pienin ero näiden vaiheiden välillä.

Tyylin 1 valmentamisen tulisi keskittyä pelaajan kehittämiseen profiilin mukaan häneen vahvuuksia ja heikkouksia miettien, sekä itse peliä ja siihen kuuluvia perusjuttuja tulisi käydä ohjatusti läpi. Sinne pitäisi ladata paukkuja, koska mentaalipuoli pitäisi olla kunnossa. Eli kohteena K1 pelaajat.

T2 ja T3 tyylit eivät hirveästi karrikoidusti poikkea toisistaan. T3 tulisi vähän enemmän osoittaa luottamista ja antaa vastuuta K3 tyypeille, eikä niinkään opettaa itse pelaamista, eikä varsinkaan mitään perusjuttuja, kun taas T2 tyylillä pitäisi valmentaa K2 pelaajaa enemmän myös hänen vahvuuksiin keskittyen, sekä mahdollisia heikkouksia nostaen ja parantaen.

T4 tyyli luonnollisesti mätsää K4 pelaajiin, eli valmentaja voi olla luottavaisin mielin siihen, että pelaaja osaa hommansa käytännössä itseohjautuvasti. Jos tämä T4 tyyli alkaa ns. "opettaa isää nussimaan", niin tällöin K4 pelaaja voi kokea sen MIKROMANAGEERAUKSENA, joka voi johtää äärimmäisen katastrofaalisiin tilanteisiin kentällä, kopissa ja pääkopassa.

Jos otetaan pieni laatikkoleikki, niin sijoittaisin K1 porukkaan viime kaudelta esim. Kaskimäen, Salinin, Niko Seppälän ja jossain määrin vaikka Ikosenkin.

K2 voisi olla Väänänen, Motin, Åsten.

K3 Jääskä, Melart, Pakarinen, Lehterä, Koivistoinen..

K4 en laittisi ketään viime kaudelta. Tiedättekö miksi? Koska mielestäni valmentaja ei saanut mentaalipuolella parasta irti esim. Lehterästä, Vesalaisesta, ja Nättisestä. Huom, taitojen ja peliosaamisen puolesta kuuluvat tietysti tähän kategoriaan!

Olipa pitkä viesti. Mutta toivottavasti joillekin vähän aukeni, mikä mun mielestä on mennyt vituiksi Peltosen alaisuudessa. Lyhyesti sanottuna pelaajakehitys ja yksilöiden oikeanlainen johtaminen/valmentaminen.

edit: tämä siis huomiona vain pelaajakohtaisesta valmennuksesta. Joukkueen pelitavallinen johtaminen sekä pelaajaprofiilien mätsäys siihen ovat asia erikseen, jotka eivät myöskään ole toimineet.
 

Jan_Peter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK,Chicago blackhawks
IS heti menestyjästä: "Rikard Grönborgin johdolla Tappara on siirtynyt pohjoisamerikkalaisempaan pelityyliin, jossa sattuu ja tapahtuu. Yleisöön muutos on purrut, sillä runkosarjassa Tappara kasvatti komeasti yleisömääriään. Ottelukohtainen yleisökeskiarvo 8 494 oli sarjan paras."

Meijjän peli sanoo: Moi!

Edelleen harmittaa, että Ville on vähän hidas, eikä niin kovin välkky, mitä tulee pelin ja pelitavan ja etenkin identiteetin ymmärtämiseen. Jos kokeiltas taas yksi kausi verottaa kaikki HIFK:sta, ihan yhdessä.

Tässähän tämä ongelma. Tuodaan tämä Meidän Peli skeidaa 5 vuotta myöhässä ja vielä yritetään sitä naamioida IFK:n identiteettiin kuuluvaksi. Ei ole kuulunut ja ei pidä koskaan kuuluakaan.
 
Suosikkijoukkue
Jokipojat, HIFK, Montreal Canadiens, Liverpool.
Olipa pitkä viesti. Mutta toivottavasti joillekin vähän aukeni, mikä mun mielestä on mennyt vituiksi Peltosen alaisuudessa. Lyhyesti sanottuna pelaajakehitys ja yksilöiden oikeanlainen johtaminen/valmentaminen.
Kuten kirjoitit ansiokkaan pitkässä pelaajavalmennuksen analyysissä, niin sitä vasten olisi enemmän kuin valaisevaa olla HIFK:n kopissa, treeneissä ja Peltosen/pelaajien kahdenkeskisissä keskusteluissa näkymättömänä kuuntelemassa miten pelaajakehitys hoidetaan seurassa. Jotain siinä varmaan tehdään hyvin kun osa pelaajista kehittyy ja jotain väärin kun peli joukkueena ei viime kaudella paljoa kehittynyt alkusyksystä ja osa yksilöistäkin näytti taantuvan.

HIFK ei ole koskaan helppo paikka valmentaa, mutta käytettyihin resursseihin nähden tulos on jäänyt Peltosen kolmella kaudella piippuun kirkkaimmasta mitalista taisteltaessa. Vaikka osa yksilöistä on kehittynyt, niin etenkin juuri joukkuepelin kehitys on polkenut paikoillaan.

Jotain mystisen ongelmallista on HIFK:n valmennuksessa, mutta lopulta mitä se on? Onko se juuri valmentaminen ja pelaajakehitys vai ylipäätään johtaminen? Siinäpä tietäville purtavaa ja meille uteliaille sekä niin monta kertaa pelillisesti pettyneille kerrottavaa.
 
Viimeksi muokattu:

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tätä oon itsekin miettinyt. Yhteinen tavoite (eri asia kuin vaatimus) on toki syytä asettaa koko jengille, eli mestaruus. Ja kaikkien tulisi tehdä parhaansa siihen pääsemiseksi oman osaamisen raameissa.

Mietin lähinnä sitä, että käytetäänkö pelaajiin yksilöinä ja missä määrin esim. SLII -tyyppistä (joka on enemmän tuttu tavallisesta työelämästä, mutta on yhtälailla hyödyllinen työkalu myös pelaajien kehittämisessä) johtamista/valmennusta, joka perustuu jokaisen pelaajan sen hetkisessä kehitysvaiheessa olemiseen ja äärimmäisen tärkeänä osana siihen kohdistettuna oikeanlainen johtamis-/valmentamistyyli? Eli ns. tilannejohtamista.

Kehitysvaiheita on käytännössä neljä, jolloin K1 tyyppi olisi nuorempi (ei aina) pelaaja, jolla on motivaatio, sitoutuminen ja halu näyttää kunnossa, mutta kaipaisi pääasiassa enemmän henkilökohtaista valmennusta tiettyihin pelaajaominaisuuksiin sekä perusasioihin kehittyäkseen paremmaksi pelaajaksi. Pitäisi olla helpohko valmennettava, kun apua tarvitsisi nimenomaan antaa sinne taitopuolelle ja pelaajaominaisuuksien kehitykseen, ei niinkään motin ja sitoutumisen buustaamiseen (koska nämä ovat kunnossa).

K2 voisi olla sellainen pari-kolmekymppinen, joka ymmärtää pelin päälle ja päivittäisen vaatimustason, mutta saattaa kokea junnaavansa paikalla ja tätä kautta motivaation laskevan, jolloin pelaaminen saattaa alkaa tuntua vaan suorittamiselta. Tästä tyypistä ei oikein voida helposti päätellä mikä tulee olemaan pelaajan lopullinen taso, jos jää tähän pitkäksi aikaa polkemaan. Kaipaisi kohdennettua valmennusta itse peliin, omaan tekemiseensä ja vahvuuksiin, kuin myös mentaalipuolella tavoitteiden asettamiseen sekä rohkeuteen. Usein maisemanvaihto on paras ratkaisu sekä pelaajan itsensä, että myös joukkueen kannalta, sikäli mikäli molemmista osapuolista tuntuu että pelaaja ei enää kehity halutulla tavalla. Moni pelaaja saattaa ns. myös "tyytyä kohtaloonsa" tässä kohdin. Sanoisin, että melko moni VL-pelaaja pitäytyy tämän vaiheen ympärillä, ja ehkä siitä syystä kun kokevat olevansa mukavuusalueen sisällä, niinkin oudolta kuin se saattaa kuulostaa.

K3 ja K2 välinen ero on kaikista pienin, ja sitä välimaastoa seilataan edes takas kun kehitys junnaa paikallaan. Erona K3 on lähtökohtaisesti lupaavampi ja taitavampi roolissaan. Kaipaa enemmän henkisen puolen sparrausta tavoitteiden ja vastuun suhteen, kuin itse peliin mitään hienosäätämistä. Taitoa ja omaa osaamista roolissaan löytyy enemmän. Valmentajan tulisi luottaa näihin pelaajiin enemmän ja ohjeistaa nimenomaan mentaalipuolella. Osaaminen on tullut näillä jo todistettua.

Sitten on vielä se K4, eli ns. Big guns -osasto. Nämä tyypit tietävät aina, muuttuvissakin tilanteissa, että kuinka tulee toimia, pelata ja kokemuksellaan johtaa ja neuvoa muita. Osaavat pelin nimeltä jääkiekko, sekä heillä on motivaatio ja itseluottamus maksimeissa. Tarvitsevat valmennukselta lähinnä tarvittaessa jotain spesifiä, muuten pärjäävät henkilökohtaisella valmennustasolla ilman sen kummempia tukitoimia.

Sitten se johtamistyyli jota tulisi soveltaa oikein jokaiseen pelaajaan, kuka missäkin kehitysvaiheessa milloinkin on. Huom, kehitysvaiheet eivät ole mitään lukittuja spotteja, vaan on luonnollista että motivaatio, itseluottamus ja riskienottokyky ailahtelevat, jolloin esim K4 tason pelaaja voi pudota K3 kategoriaan ja nimenomaan mentaaliasioissa, taidot ei mihinkään katoa. Henkihommien takia moni seilaa myös K2 ja K3 väliä, jossa onnin se kaikista pienin ero näiden vaiheiden välillä.

Tyylin 1 valmentamisen tulisi keskittyä pelaajan kehittämiseen profiilin mukaan häneen vahvuuksia ja heikkouksia miettien, sekä itse peliä ja siihen kuuluvia perusjuttuja tulisi käydä ohjatusti läpi. Sinne pitäisi ladata paukkuja, koska mentaalipuoli pitäisi olla kunnossa. Eli kohteena K1 pelaajat.

T2 ja T3 tyylit eivät hirveästi karrikoidusti poikkea toisistaan. T3 tulisi vähän enemmän osoittaa luottamista ja antaa vastuuta K3 tyypeille, eikä niinkään opettaa itse pelaamista, eikä varsinkaan mitään perusjuttuja, kun taas T2 tyylillä pitäisi valmentaa K2 pelaajaa enemmän myös hänen vahvuuksiin keskittyen, sekä mahdollisia heikkouksia nostaen ja parantaen.

T4 tyyli luonnollisesti mätsää K4 pelaajiin, eli valmentaja voi olla luottavaisin mielin siihen, että pelaaja osaa hommansa käytännössä itseohjautuvasti. Jos tämä T4 tyyli alkaa ns. "opettaa isää nussimaan", niin tällöin K4 pelaaja voi kokea sen MIKROMANAGEERAUKSENA, joka voi johtää äärimmäisen katastrofaalisiin tilanteisiin kentällä, kopissa ja pääkopassa.

Jos otetaan pieni laatikkoleikki, niin sijoittaisin K1 porukkaan viime kaudelta esim. Kaskimäen, Salinin, Niko Seppälän ja jossain määrin vaikka Ikosenkin.

K2 voisi olla Väänänen, Motin, Åsten.

K3 Jääskä, Melart, Pakarinen, Lehterä, Koivistoinen..

K4 en laittisi ketään viime kaudelta. Tiedättekö miksi? Koska mielestäni valmentaja ei saanut mentaalipuolella parasta irti esim. Lehterästä, Vesalaisesta, ja Nättisestä. Huom, taitojen ja peliosaamisen puolesta kuuluvat tietysti tähän kategoriaan!

Olipa pitkä viesti. Mutta toivottavasti joillekin vähän aukeni, mikä mun mielestä on mennyt vituiksi Peltosen alaisuudessa. Lyhyesti sanottuna pelaajakehitys ja yksilöiden oikeanlainen johtaminen/valmentaminen.

edit: tämä siis huomiona vain pelaajakohtaisesta valmennuksesta. Joukkueen pelitavallinen johtaminen sekä pelaajaprofiilien mätsäys siihen ovat asia erikseen, jotka eivät myöskään ole toimineet.
Niin, ei se hallin valojen sytyttäminen aamulla ensimmäisenä ja sammuttaminen illalla viimeisenä ole misöön tekemisessä sen hyvin tehdyn duunis kanssa, ja voi antaa pelaajillekin ihan väärän viestin, eikä suinkaan johda siten siihen parhaaseen, kun pelaajakin alkaa miettimään, että onko hän riittävästi.

Yksilövalmennuksen tasosta ja toteutumisesta IFK:ssa en oikeastaan tiedä, mutta tämä taisi olla ainakin Jukureiden taustalla oleva iso asia. Eli pelitavan ollessa selvä, keskittyy se yksilönvalmennus niihin ominaisuuksiin, joita pelitavan toteuttamiseen itse kunkin kohdalla vaaditaan.

Mitään lisäarvo ei myöskään tuo liian pitkät valmistautumisjaaritukset, eikä se mikromanageeraaminenkaan, sillä kukaan ei pysty omaksumaan, saati keskittymään, mihinkään monen tunnin esitelmään seuraavan ottelun sisällöstä. Se vain sotkee kaikkien pään. Pelitapaa ei siis enää opetella ja etsitä kauden aikana, vaan sitä hiotaan huippuunsa. Mutta kauden alussa sen pitää kuitenkin olla jo niin selvä, että pelaajat tietävät mitä haetaan, ja kykenevät pelaaman voitosa jokikinen ilta. vaikka vire ei olikaan aina se paras.

Taktinen osaaminen sitten taas tulee siinä, että kyetään yksinkertaisilla muutoksilla -asioiden oman pelitavan suhteen mennessä vihkoon- tuomaan pelitavan ulkopuolelta sellaisia elementtejä, joilla voidaan kuitenkin mitätöidä vastustajan pelaamista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että joukkuene pitäisi keskittyä otteusta toiseen vain siihen selvitymiseen sillä taktisella muutoksella, koska silloin pitää olla jo paljon enemmän vialla isossa kuvassa. Joko joukkueessa ja/tai valmennuksessa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös