Onko homman nimi oikeasti se että Ville puskee edelleen vanhaa konseptiaan joka on mennyt täysin kiville jo kolme kertaa peräkkäin?
Miten kukaan kuvittelee että vanhan luuserikonseptin toistaminen tuottaisi yhtään parempaa tulosta ensi vuonna? Kun se ei tuottanut muuta kuin pettymyksen timanttirosterilla. Ensi kaudella rosteri tulee olemaan huonompi.
Timanttirosteri+Villen taktiikka toi runkosarjan kuudenne sijan ja aikaisen kesäloman. Mitä luulette että tulee tapahtumaan Villen taktiikalla ja huonommalla rosterilla?
Tämähän on täällä kovin muodikas ajatelma, että nyt on
kolme vuotta peräkkäin puskettu samalla, täysin kiville menneellä konseptilla. Tämä ajatelma ei vain pidä paikkaansa ihan jo siitä syystä, että HIFK:n joukkueet ovat olleet erilaisia ja myös valmennusryhmässä on tapahtunut muutoksia sekä henkilöiden että roolien osalta.
Itseäni ihmetyttää, ettei kukaan ole oikeastaan pysähtynyt miettimään,
miksi HIFK päätyi pelaamaan tällä konseptilla? Jotkut
syythän siihen pitää olla, eikä sellaisiksi käy, koska
"eivät ymmärrä lätkästä mitään",
"eivät muuta osaa" ja/tai
"haluavat vittuilla faneille peluuttamalla epäviihdyttävää lätkää".
Mitään faktatietoa mulla ei tietenkään ole mistään, mutta spekuloida voi silti. Ja siksi niin nyt teenkin. Mun muistikuvieni mukaan about ekan maajoukkuetauon jälkeen tapahtui ensimmäinen suurempi muutos pelitavallisesti puolustavampaan suuntaan. Kävinpä siis katsomassa tilastoja, löytyisikö tilastoista tukea omille näkemyksilleni. Alla tilastoyhteenvetoa:
Ennen ekaa maajoukkuetaukoa HIFK pelasi 19 ottelua saaden niistä 35 p. = 1,84p. /o. Maajoukkuetauon jälkeen HIFK voitti kaksi peliä melko nihkeästi. Tämän jälkeen tuli 4 tappiota putkeen, tosin kaikki eivät olleet suoria tappioita, mutta fakta on se että 2/12 pinnaa oli aivan liian vähän. Kävin vähän kaivelemassa tilastoja tältä ajanjaksolta ja alla yhteenveto maajoukkuetauon jälkeisestä kuudesta ottelusta. Otin nämä 6 ottelua tarkasteluun siksi, koska paluu maajoukkuetauolta ja jonkinlainen ennakko-odotus pelillisten asioiden paranemisesta, mutta saatiinkin kahden voiton jälkeen neljä tappiota putkeen. Sikäli mielenkiintoista, että noiden neljän tappion jälkeen tapahtui kuitenkin kurssin muutos -> 3 voittoa putkeen oikeasti erinomaisilla peleillä (Kärpät 4-3 ja 7-0 ja KalPa 6-1).
1. 15.11.23, HIFK-JYP, 5-4
HIFK: Taponen 62,50% (3/5), Hovinen 92,31% (1/12)
JYP: Vehviläinen 79,17% (5/19)
Laukaukset kohti maalia: HIFK 57, JYP 35
Pakit: Melart-Lindbohm, Seppälä-Martin, Luhanka-Motin, Salin
Maaliodottamat: HIFK 3,57, JYP 1,69
HIFK:n maalintekijät: Koivistoinen, Jääskä, Tallberg, Pakarinen, Melart
2. 17.11.23, SaiPa-HIFK, 3-5
SaiPa: Piironen 84,0% (4/21)
HIFK: Taponen 86,36% (3/19)
Laukaukset kohti maalia: Saipa 44, HIFK 55
Pakit: Melart-Martin, Lindbohm-Salin, Seppälä-Motin, Luhanka
Maaliodottamat: SaiPa 2,09, HIFK 3,50
HIFK:n maalintekijät: Tallberg, J. Seppälä, Pakarinen, Lindbohm, Nättinen
3. 18.11.23, HIFK-Tappara, 2-3 (ja)
HIFK: Hovinen 89,29% (3/25)
Tappara: Heljanko 94,87% (2/37)
Laukaukset kohti maalia: HIFK 55, Tappara 48
Pakit: Melart-Martin, Lindbohm-Salin, Seppälä-Motin, Luhanka
Maaliodottamat: HIFK 2,78, Tappara 2,72
HIFK:n maalintekijät: Kaskimäki, Martin
4. 24.11.23, HIFK-TPS, 3-4 (vl)
HIFK: Taponen 90,32% (3/28)
TPS: Vali 84,21% (3/16)
Laukaukset kohti maalia: HIFK 28, TPS 16
Pakit: Sund-Martin, Melart-Salin, Seppälä-Motin, Luhanka
Maaliodottamat: HIFK 2,41, TPS 3,36
HIFK:n maalintekijät: Kaskimäki, Pakarinen, Tallberg
5. 25.11.23 Pelicans-HIFK, 5-3
Pelicans: Olkinuora 86,36% (3/19)
HIFK: Hovinen 82,61% (4/19)
Laukaukset kohti maalia: Pelicans 45, HIFK 44
Pakit: Sund-Martin, Melart-Seppälä, Luhanka-Salin, Lehmus
Maaliodottamat: Pelicans 1,86, HIFK 1,70
HIFK:n maalintekijät: Martin, Koivistoinen, Nättinen
6. 29.11.23 Jukurit-HIFK, 5-3
Jukurit: Ruusu 90,91% (3/30)
HIFK: Taponen 80,00% (5/20)
Laukaukset kohti maalia: Jukurit 45, HIFK 60
Pakit: Sund-Martin, Melart-Lindbohm, Seppälä-Motin, Salin
Maaliodottamat: Jukurit 3,08, HIFK 5,55
HIFK:n maalintekijät: Pakarinen, N. Seppälä, Martin
Yhteenveto tästä kahden viikon mj-tauon jälkeisestä ajanjaksosta (6 ottelua) tilastollisesti on seuraava:
HIFK:
- 299 laukausta kohti maalia (38,83/o.)
- 21 tehtyä maalia (3,5 m/o.)
- 24 päästettyä maalia (4,0 m/o.)
- HIFK:n maalintekijät: Koivistoinen x 2, Jääskä x 1, Tallberg x 3(!!!), Pakarinen x 4, Melart x 1, J .Seppälä x 1, Lindbohm x 1, Nättinen x 2, Kaskimäki x 2, Martin x 3, N. Seppälä x 1
- vastustajilla 233 laukausta kohti maalia (44,83/o.)
- maalivahtien taistelu HIFK vs. vastustaja:
HIFK-JYP ei jaeta pisteitä, koska kummankin jengin (aloittanut) veskari oli skeida, lopuissa 5:ssa ottelussa HIFK:n veskari oli parempi x 2, vastujan veskari x 3
- HIFK:n pisteet: 8/18
Kävin vielä tilastoista läpi ottelut 1-25 ja 26-60. Ottelu # 25 = tämän aiemman listauksen ottelu #6, mutta se on ihan puhdasta sattumaa. Ja syyt samat, eli neljän ottelun tappioputki.
Ottelut 1-25: HIFK teki yhteensä 75 maalia ja päästi 66. Tehtyjen maalien ka. 3,0 ja päästettyjen maalien ka. 2,64.
Ottelut 26-60: HIFK teki yhteensä 104 maalia, ja päästi 73. Tehtyjen maalien ka. 2,97, päästettyjen maalien ka. 2,09.
HIFK:n oma maalinteko ei siis kauden mittaan huonontunut merkittävästi (-0,03), mutta päästettyjen maalien ka. sen sijaan pieneni huomattavasti (-0,55).
Esitän kysymyksen:
Minkälaiset johtopäätökset ja ennen kaikkea ratkaisut olisitte tästä lyhyestä, mutta runkosarjan sijoitukseen kuitenkin vaikuttavasta ajanjaksosta itse tehneet? Ja on myös syytä huomioida, että pakiston loukkaantumisten osalta tilanne ei tuolloin edes ollut vielä ns. päällä. Se lisätwisti tuli vasta muutaman viikon päästä. Niko Seppälä oli tässä vaiheessa ainoa ulkopuolelta hankittu pakki, Sund palasi takaisin kokoonpanoon ja Salinkin oli edelleen muonavahvuudessa.
Vastaan itse ensin ja omat johtopäätökseni ovat seuraavanlaiset:
- teemme liian vähän maaleja
- päästämme liikaa maaleja
- maalivahtimme häviävät liian usein keskinäisen kamppailunsa vastustajan maalivahdille
- menetämme liikaa pisteitä pelin hallintaan nähden
Mikä voisi olla paras ja nopein keino saada orastava syöksy sarjataulukossa alaspäin katkaistua? Mikä voisi olla se keino, jolla ehkä jo entisestään turhautuneet pelaajat eivät turhautuisi lisää ja liikaa sekä menettäisi loppujakin itseluottamuksensa ja rentoutensa rippeitä? Mikä voisi olla paras keino parantaa maalivahtien tilannetta? Koska kaikkihan me tiedämme, että maalivahdin paras työkalu on itseluottamus. Mitä kautta joukkue voisi voittaa vähän heikommallakin hyökkäyspelaamisella? Varmalla maalivahdilla ja sillä, että voittamiseksi ei tarvitse tehdä viittä maalia. Mikä olisi paras keino antaa joukkueelle työrauha ilman kasvavaa mediapainetta ja "KRIISI-HIFK"-höpinöitä? Saada joukkue jollain keinolla voittamaan. Mielellään mahdollisimman nopeasti.
Ratkaisuni: pistää puolustus kuntoon, jotta saadaan pistettyä ja sillä edesautettua työrauhaa, hyökkääjien paine maalintekoon toivottavasti laskee ja maalintekoon löytyy sitä kautta tarvittavaa rentoutta.
Ja nämä ovat nähdäkseni ne syyt, miksi HIFK joutui joustamaan viihdyttävyydestä ja alkoi pelata puolustuvoittoisemmin. Ja sanottakoot sekin, että Marko Ojasen kädenjälki näkyi tässä varsin selvästi mitä pidemmälle kausi eteni ja hän tekikin erinomaista duunia. Se on sitten eri keskustelun paikka, miksi joukkueen hyökkäyspelaaminen ei muutamia pätkiä lukuunottamatta koskaan saavuttanut täyttä potentiaaliaan. Itse sanoisin, että Vesalaisen ja Jääskän maalittomilla putkilla saattaisi tässä kohtaa olle jopa suhteettoman iso vaikutus, koska he kuitenkin pelasivat paljon. Ja tämä ihan syyttämättä tai syyllistämättä ketään. Koska maalinteostahan ne tappiopelit jäivät pääasiassa vajaaksi.
Itse en ole missään vaiheessa uskonut siihen, että ketään olisi kielletty iloisesti rallattelemasta hyökkäyspäässä ja taikomasta maaleja vaikka tyhjästä. Mutta se mun on helppo uskoa, että valmennus on kehottanut pelaajia välttämään tyhmien riskien ottamista ja hölmöjä virheitä. Miksi? Siksi, koska vastustajan maksama hinta maalin tekemisestä ja meidän pelaajien yksilövirheistä, oli jälleen kerran liian halpa. Kukin pelaaja otti nämä sanomiset sitten, miten otti. Mutta esim. Niko Seppälä ei ainakaan näillä "hyökkäyskieltoluennoilla" käynyt, hän vain kovin harvoin pelasi tyhmästi.
Kun täällä usein sanotaan, että valmennuksella ei ole
tulosvastuuta, niin mun mielestäni nämä tässä viestissä listaamani asiat kumoavat tämän väitteen. Kun joukkue häviää, kurssi on muutettava. On ryhdyttävä konkreettisiin toimenpiteisiin, jotta pelaamisessa tapahtuisi parannus. Edes tuloksellisesti. Koska muuten heiluu kenkä. Seurajohtoa tuskin siinä vaiheessa kiinnostaa, miten se tehdään, kunhan se tapahtuu. Erilaisia toimenpiteitä tehtiin ja kurssi saatiin muutettua. Tosin nousuista seurasi aina myös lasku.
Siitä tuskin kukaan on eri mieltä, että kausi oli hyvin vuoristoratamainen. Se ei varmasti ole ollut kenenkään tavoite ja tuskin kukaan voi siihen olla tyytyväinen. Itse väitän, että meidän loppukauden pakistolla ei oikein muunlaista kiekkoa olisi voinut edes pelata. N. Seppälä ja Bourque olivat
käytännössä ainoita, jotka pystyivät tuomaan kiekon jalalla ylös laadukkaasti. Martinista ei siihen nyt oikein ollut ja tiedän senkin, että hän oli rikki. Lindbohm oli syystä tai toisesta aivan eri tasolla kuin alkukaudesta eikä lainkaan stä, mitä odotettiin ja totta kai se näkyi. Kotkansalokin väläytteli toisinaan, mutta sitten oli vastaavassa tilanteessa hetken päästä ihan purjeissa. Motin on Motin. Sundin loukkaantuminen oli sitten oikein kirsikka kakun päälle. Ja koska tuloksesta pelattiin, valmennuksen piti repiä käsillä olevasta kokoonpanosta paras mahdollinen tulos irti välittömästi, tyylistä viis. Se onnistui kolme kertaa veitsi kurkulla, mutta neljättä kertaa putkeen se ei enää onnistunut. Lähellä oli, mutta niitä ei lasketa. Paskaa ja kurjaa ja kaikkia vituttaa. Mutta aika turha väittää, että valmennus ei osaa mitään.
Viime kauden päätteeksi todettiin, että HIFK:n suurin ongelma oli erikoistilannepelaaminen ja käytännössä yksi suurimmista syistä välieräsarjassa Tapparaa vastaan, ainakin tilastojen valossa, oli se, että vastustaja teki liikaa maaleja ylivoimalla. Lisäksi oma ylivoimakin oli ajoittain aivan surkeaa. Tälle kaudelle korjattiin alivoimapelaaminen ja HIFK keikkui tilastokärjessä sen osalta lähes koko kauden. Pleijareissa Pelicans teki meitä vastaan KAKSI ylivoimamaalia! 17:lla kerralla eivät tehneet maalin maalia. Se, että yv ei toiminut onkin sitten oma keskustelunsa.
Se, että tosta kokoonpanosta ei saatu hyökkäyspäähän enemmän irti, on paitsi perseestä, myös aika kiintoisaa. Miksi ei saatu? Tehtiinkö jotain ihan oikeasti
väärin? Ja jos tehtiin, mitä? Vai tapahtuiko jotain muuta, mikä vaikutti suunniteltua enemmän? Oliko "ongelmat" yksilö- vai joukkuetasolla. Siis oikeasti, ei mitään mielipide- tai mutu-osaston juttuja. Sakkasiko pelaajien asenne, koska
"pojat pellaa syksyllä ja miehet pellaa kevväällä"-mentaliteetti sai liikaa sijaa? Näkyikö tämä jotenkin valmennukselle asti ja puututtiinko siihen? Olisiko valmennuksen oikeasti pitänyt antaa lisää siimaa vai olisiko sittenkin pitänyt pitää suitsia tiukemmalla? Olisiko kesken kauden pitänyt tehdä päätös, että nyt keskitytään pelaamaan hyökkäysvoittoisesti puolustuksen kustannuksella viihdearvon vuoksi, koska joukkue on kallis ja nimekäs? Että kyllä ne maalit sieltä sitten jossain vaiheessa tulee? Ja vaikka ei tulisikaan, niin hyökkääjillä olisi ainakin kivaa, kun saavat vain vetää urku auki?
Mitkä olisivat olleet sellaisen päätöksen haittapuolet? Olisiko siinä voinut käydä myös niin, että olisi jääty jopa säälien ulkopuolelle, jos hyökkääjät eivät sittenkään olisi pystyneet maaleja riittävästi tekemään? Ja jos sellainen viihdeperusteinen päätös olisi tehty ja riskit olisivat realisoituneet, kuinka moni olisi jälleen vaatimassa kaikille kenkää, koska
tuloksestahan tässä pelataan eikä kukaan ole niin idiootti, että riskeeraisi tuloksen fanien viihdearvon takia?
Mun harras toiveeni olisi se, että HIFK pelaisi joskus vielä pleijareissa sellaisella jengillä kuin sen on ollut tarkoituskin pelata. Kumpi tapahtuu ensin? HIFK:n terve jengi pleijareissa vai mestaruus? Ja onko näillä mahdollisesti jokin yhteys? Ken elää, näkee.