Ville Peltonen – HIFK:n päävalmentaja

[Wiltord]

Ei riittänyt. Ja tuskin kukaan kaipaa tuollaista sokeana ostoksia tekemistä. Ostetaan nyt ihan kaikkea mitä käsiin vaan tulee.

Eipä yllättänyt että keskustelu lipuu taas tähän. Ensi tehdään analyysit tilastoineen mistä kiekkoa on milloinkin lauottu ja missä asennossa. Pidetään kiinni siitä omasta tarinasta, koska se ei hauku eikä arvostele IFK:ta. Jotenkin ymmärtäisin tämän, jos sarjasijoitus olisi runkosarjassa ollut jotain parempaa kuin kuusi. Sitten kun tilastot käydään läpi todetaan, että miljoonilla ei mestaruuksia voiteta ja heitellään jotain esimerkki kausia joilla ei mitään merkitystä mihinkään. Kai tällä halutaan vain luoda jotain keskustelua, mutta sillä ei ole minkään kanssa mitään merkitystä. Pitäisi varmaan pitää pientä taukoa täätä, vitun raskasta settiä taas.

Pointti lähinnä siinä, että pelkästään nimilläkään ei pärjää. En sillä itse puolustele sitä, että tällä kaudella joukkueen rosteri oli siellä 5-6 sijoilla ja menestys sen mukaista.

Mutta kannattaa tosiaan pitää taukoa, jos tuntuu raskaalta.

 

[R.P.M. 12 000]

ja vaikkapa Teemun mahallaan makoilut jäällä laukaisukulmia pohtimassa on kaikille tuttuja.

Kenen Teemun? Selänteen? Ei ole ainakaan mulle tosiaan tuttuja. Sun jutut alkaa olla taas kyllä aika paksuja.

 

[KwutsNI]

Anteeksi jos tämä oli jo jossain ketjussa. Toivottavasti oli.

Linkki: https://soundcloud.com/user-261546761/miksi-tappara-dominoi-vuodesta-toiseen-ja-ifk-ei-miksi-ilves-on-ahdingossa

Aika pitkä ja Sihvonenhan on ärsyttävä. Mutta kannattaa kuunnella!

Kiitokset tästä! Nythän tosiaan Tappara on dominoinut vuosikymmenen verran, kahdeksan finaalipaikkaa ja kolme mestaruutta, tänä vuonna varmaan neljäs. Sihvonen kehuu tuossa kovasti Tapparan toimintaa, ja syystä toki. Se kysymys, mikä itselläni herää, on, mitä asioita Tappara oikeasti tekee paremmin kuin muut.

Olen itse alkanut seurata liigaa jotakuinkin 1989, juuri Tapparan kultakauden päätyttyä. Toisin sanoen silloin kun aloin seuraamaan lätkää, Tappara ei ollut mikään kummoinen joukkue. Tarkistin nopeasti, ilmeisesti 1990 ja 1994 selviytyivät välieriin, mutta vastapainona jäivät myös useampana vuonna kokonaan playoffeista (sitähän HIFK ei kaikesta huolimatta juurikaan tee). Tämä muuttui vasta kaudella 1999-2000, jolloin Tappara ponkaisi pudotuspelien ulkopuolelta runkosarjan kolmanneksi. Tuo kausi päättyi heillä pettymykseen (kun putosivat kaikista joukkueista IFK:lle!), mutta sitä seurasi kolme finaalipaikkaa ja yksi mestaruus. Kultakautta ei kuitenkaan seurannut menestys, vaan uusi kymmenen vuoden korpivaellus (ei siis Korpi-vaellus, se oli 1980- ja -90-luvulla). Yksi pronssi 2008, muuten sääleistä tai puolivälieristä ulos, ja 2011 ja 2012 Tappara jäi kokonaan pleijareiden ulkopuolelle.

Siis. 80-luvun lopun kolmen mestaruuden jälkeen 1989-1999 ei mitään, sitten kolme finaalipaikkaa. 2003 jälkeen ei mitään ennen kautta 2012-13, sitten kahdeksan finaalia 10 vuoteen. Sattumalta 1999 Tappara palkkasi erään Jukka Rautakorven valmentajaksi, samoin 2012. Jälkimmäisellä kerralla palkattiin kakkoseksi eräs Jussi Tapola. (Avoimuuden nimissä mainittakoon, että Rautakorpi valmensi myös kaudella 2005-6, ilman menestystä.) Herää kysymys, onko Tappara siis tehnyt 80-luvun lopun jälkeen muuta oikein, kuin palkannut Jukka Rautakorven kahdesti (ja Jussi Tapolan kertaalleen)? Siis tietenkin organisaatio on tukenut ja onnistunut, ja seurakulttuuri ja voittaminen ja blaa, blaa. Mutta missä oli se toimiva organisaatio 90-luvulla tai 2003 - 2012? Ja tietenkin vaikkapa Mikko Leinonen on tehnyt hienoa työtä, mutta Mikko Leinonen oli Tapparassa myös 1993-96 ja 2003-2012 ilman menestystä. Selkeästä peli-identiteetistä Sihvonen puhuu myös, mutta on otettava huomioon, että siellä on ollut vain kaksi valmentajaa, joista toinen on ensimmäisen "oppipoika". Onkin mielenkiintoista nähdä miten ensi kaudella käy, kun valmennus vaihtuu oikeastaan ensi kertaa sitten 2012.

Tappara poikkeaa jossain määrin tässä suhteessa toisesta kestomenestyjästä, eli Kärpistä. Kärpät on onnistunut viemään mestaruuden 2000-luvulla neljän (4) eri päävalmentajan johdolla (Heikkilä, Jalonen, Marjamäki, Manner), ja ilman suoraa valmennuksellista jatkumoa näiden välillä (pl. Marjamäki->Manner, silloinkin Suikkasen kautta). Sikäli Kärppien osalta voidaan todella puhua organisaation voittamisen kulttuurista. Joskin samaan virtuaaliseen hengenvetoon on todettava, että valmennuksen epäonnistuessa (Alatalo, Haapakoski) tämä voittamisen kulttuuri on loistanut poissaolollaan, ja seura on löytänyt itsensä sääleistä.

Onko siis kuitenkaan kyse organisaation voittamisen kulttuurista, tai edes jostain selkeästä peli-identiteetistä Tapparan ja Kärppien kohdalla? Vai onko vain kyse onnistuneista valmentajarekrytoinneista? TJEU: HIFK:n viimeisin mestaruus tuli, kun valmentaja haettiin Kärpistä. (Toki organisaatio jarrutti sen verran, että vasta kolmannella kaudella... :) ) Meillä usein puhutaan Salmelaisesta ja hänen hankinnoistaan, ja totta kai se on iso osa. Mutta ensinnäkin on ihan sama, ketä UJ hankkii, jos valmentajana on Paul Baxter. Toisaalta, on paljon helpompi hankkia pelaajia, kun takana on viiden vuoden finaaliputki, ja penkin takana seisoo Tapola/Rautakorpi, kuin jos edellisenä vuonna seura oli pleijareiden ulkopuolella ja penkin takana on Mika Saarinen. (Tai Raimo Summanen, joskin eri syistä.) Pelaajat haluavat rahan ohella menestystä, koska se edistää heidän uraansa.

Mitä tämä tarkoittaa sitten Ville Peltosen osalta? En osaa sanoa. Sihvonen mainitsee pitkäjänteisyyden osana menestystä, ja Tappara on luottanut valmennukseen. Kuitenkin Tapparan on ollut helppo olla pitkäjänteinen Rautakorven suhteen, kun menestystä on tullut jatkuvasti, samoin Kärppien eri valmentajiensa suhteen. Toisaalta Kärpät ei ollut vaikkapa Haapakosken suhteen yhtä pitkäjänteinen tai Tappara Saarisen, eikä ollut syytäkään. Takaisin Peltoseen. En ole vieläkään ihan vakuuttunut Peltosesta, tai oikeammin näen, että Peltonen on valmentajana vielä kokematon. Aineksia on, viime kaudella joukkue oli sarjakärjessä ennen koronaa, tällä kaudella loppukausi oli nousujohteinen. Sihvonen puhuu pelitavan muutoksesta, ja ehkä se selittää syksyn veikeudet. Ensi kausi on aika iso näytön paikka Peltoselle, jos joukkue on todella niin nimekäs, kuin huhuissa näyttää. Organisaatiolle ja Salmelaiselle iso näytön paikka on rekrytointi Peltosen seuraajaksi sitten joskus. Sillä jos se ei onnistu, on aika sama, ketä pelaajia hankitaan.

No, pitkä kirjoitus lähinnä Tapparan ja Kärppien historiasta. Ehkä sille olisi ollut parempikin ketju... Oikeastaan pointtina oli kysyä, onko Tapparan organisaatio todella niin ylivertainen, vai ovatko he onnistuneiden valmentajarekrytointien kautta luoneet menestyksen jatkumon. Toisaalta halusin korostaa, kuinka iso osa valmentaja on menestyksessä, jopa isompi kuin UJ/organisaatio. Nimittäin epäonnistuneen valmentajavalinnan jälkeen menestys katkeaa nopeasti, kuten nähtiin Tapparassa 2003, Kärpissä 2008 ja 2016, ja HIFK:ssa 2011.

 

[R.P.M. 12 000]

Toisaalta halusin korostaa, kuinka iso osa valmentaja on menestyksessä, jopa isompi kuin UJ/organisaatio. Nimittäin epäonnistuneen valmentajavalinnan jälkeen menestys katkeaa nopeasti, kuten nähtiin Tapparassa 2003, Kärpissä 2008 ja 2016, ja HIFK:ssa 2011.

Tää on merkittävä pointti.

Iso osa urheiluvaikuttajista ja seuraajista suorastaan vähättelee valmennuksen merkitystä. Mä olen tästä ollut vuosikymmeniä eri mieltä, mutta vain osittain. Sarjojen keskikastin joukkueissa menestykselle ei ole mun mielestä valmennuksella valtavaa merkitystä. Toki se pitää olla kunnossa, mutta tekijöitä sillä tasolla on paljon.

Absoluuttiselle huipulle, eli minkä tahansa sarjan mestaruuteen, voi kerran vähän vaatimattomampikin koutsi yltää, jos muut palaset loksahtavat kohdilleen, mutta just tällaiseen pitkäaikaisempaan menestykseen kykenee vain poikkeuksellinen tekijä. Ilman Dettmania ei olisi koripallossa menestystä tullut, Jalonen on leijonissa samanlainen. Ja tää Tappara-homma vain alleviivaa sitä. Samoin Färjestadissa on dynastiaan nosti koutsi, joka kai jo 12 kauteensa lähtee ensi vuonna.

Sitten on vielä kyllä se muuttuja, että harva huippukoutsi nousee pysyvään mestaruuteen enää muualla. Luovin vaihe kun on kaikessa ryhmiin liittyvässä tekemisessä yleensä vain kerran elämässä, ja yleensä se on sen ensimmäisen porukan kanssa (esim. bändit, on todella harvassa edes 2 hittibändiä tehnyttä muusikkoa, samoin lätkäkoutseissa, NFL:ssä, eurofutiksessa yms. - joitain on toki, ei tarvii kenenkään listata).

Kun katsoo meidän koutsinimityksiä, niin keskinkertaisuuksien laarista on Selineineen kaavittu. Jalosen kanssa tuli menestystä jo menestyjän kanssa, mutta rehellisyyden nimissä, erittäin lähellä myös oli superfloppi. Menestyst ei ole tullut myöskään näiden ekaa kertaa yrittävien Pikkaraisten tai Törmästen kanssa (jonka menestys taas jäi yhtäläisen rehellisyyden nimissä lähelle), eikä seuraikonien Peltosen tai rutinoituneiden ammattikoutsien, eli jenkkiseniorien kanssa.

Eli: mikään ei auta - tuurilla ne organisaatiokin tuntuu seilaavan, ainakin HIFK. Tapparalle toivotan pitkää korpivaellusta ja huonoja koutsirekrytointeja...

 

[Rocket Richard]

En ihan ymmärrä kehuja nuorten sisäänajosta. Monet kerrat Ville löi päätä seinään (myös muissa kokeiluissa, kuten Iiro keskellä) jättämällä peluuttamatta nuoria tai pistämällä heidät neloseen puukäsien kanssa. Mitenköhän paljon olisivat kehittyneet muuten?

No, se nyt on ainakin selvää, että Teissala, Kaskimäki ja Salin vaikkapa kehittyivät nyt ihan satavarmasti paremmin kuin ilman tuota vastuuta. Kuinka pakon sanelemaa tuo nuorten sisäänajo sitten oli? Sitä ei voi tietää. Jos on todella tehty sellainen päätös, ettei viime kesänä/syksyllä ole budjetista herunut yhtään enempää euroja käyttöön, niin sittenhän se on ollut ns. pakon sanelema juttu.

Joka tapauksessa moni nuori sai meillä tällä kaudella ihan aidon näytön paikan ja siitä voi nostaa hattua Peltosen tiimille. Kaskimäki ja vaikkapa Halttunen eivät tätä näytön paikkaa vain osanneet käyttää maksimaalisella tavalla hyväkseen, mutta sehän se on aina riski, kun lähdetään nuoria ajamaan sisään. Mutta tässä on toinen menestyksen avain: kouluttaa omista junioreista (tai muualta haetuista) vakaita Liiga-pelaajia.

IFK:n organisaation suunta on nyt joka tapauksessa mielestäni ihan oikea. Emme tietysti kaikkia jatkosopimuksia vielä tiedä, mutta ainakin ihan oikeasta suunnasta niiden tekeminen tällä kertaa alkoi. Runko vaikuttaa ensi kauteen lähdettäessä hyvin vahvalta, varsinkin jos edes osa noista huhutuista nimistä pitää kutinsa.

 

[Bafforosso]

No, se nyt on ainakin selvää, että Teissala, Kaskimäki ja Salin vaikkapa kehittyivät nyt ihan satavarmasti paremmin kuin ilman tuota vastuuta. Kuinka pakon sanelemaa tuo nuorten sisäänajo sitten oli? Sitä ei voi tietää. Jos on todella tehty sellainen päätös, ettei viime kesänä/syksyllä ole budjetista herunut yhtään enempää euroja käyttöön, niin sittenhän se on ollut ns. pakon sanelema juttu.

Joka tapauksessa moni nuori sai meillä tällä kaudella ihan aidon näytön paikan ja siitä voi nostaa hattua Peltosen tiimille. Kaskimäki ja vaikkapa Halttunen eivät tätä näytön paikkaa vain osanneet käyttää maksimaalisella tavalla hyväkseen, mutta sehän se on aina riski, kun lähdetään nuoria ajamaan sisään. Mutta tässä on toinen menestyksen avain: kouluttaa omista junioreista (tai muualta haetuista) vakaita Liiga-pelaajia.

IFK:n organisaation suunta on nyt joka tapauksessa mielestäni ihan oikea. Emme tietysti kaikkia jatkosopimuksia vielä tiedä, mutta ainakin ihan oikeasta suunnasta niiden tekeminen tällä kertaa alkoi. Runko vaikuttaa ensi kauteen lähdettäessä hyvin vahvalta, varsinkin jos edes osa noista huhutuista nimistä pitää kutinsa.

Voit olla tuota mieltä ihan vapaasti.
Minä olen sitä mieltä, että meidän nuoria olisi voinut peluuttaa huomattavasti tehokkaammin, pl. Salin, jolla oli kremppaa.
Ainoa, joka aluksi sai paljon peliaikaa on Seppälä, joka ehkä parhaiten sopii möyr-möyr-möyriöiden kanssa yhteen.
Olisi kiva tietää miten paljon paremmin Teissala, Kaskimäki ja Halttunen olisi pärjännyt. Nyt vasta loppupuolella ensin mainitut sai ansaitsemansa peliajan eikä pelkästään PKK:ssa. Olivat muuten viimeisessä semissä meidän parhaat.
Edit: korjattu PPK PKK:ksi.

 

[KwutsNI]

Palaan vielä tuohon Sihvosen ja Savolaisen podcastiin yllä. Siinä heitettiin taas kerran ilmoille ajatus, että IFK:ssa ei ole pelillistä identiteettiä, ja että valmennus on vaihtunut usein. Olen jossain määrin eri mieltä väittämistä.

Ensinnäkin tuo valmentajien määrä. Savolainen heitti jotakuinkin "ties kuinka monta valmentajaa IFK:lla 2000-luvulla". Toki jos verrataan Tapparaan, niin joo, mutta Tappara on aika poikkeuksellinen tässä suhteessa, ja sekin vasta 2012 lähtien. 2003-2012 Tapparalla oli itse asiassa 9 päävalmentajaa* (Mika Saarinen, Mikko Saarinen, Kaj Matalamäki, Jukka Rautakorpi, Rauli Urama, Mikko Saarinen uudelleen*, Petri Mattila, Sami Hirvonen, Risto Dufva), mikä on varsin paljon. Kuinka paljon sitten on ollut IFK:lla?

Jälleen teen sellaisen rajauksen, että jätän Matikaisen ajan väliin. Sen jälkeen organisaatio uudistui ja muuttui, TJ:n ja UTJ:n pestit eriytettiin, ja IFK siirtyi 2000-luvulle. Lisäksi jos tarkoituksena on pohtia, miksi IFK ei voita mestaruuksia kuten Tappara, on turha ottaa mukaan vuosia, jolloin IFK oli hyvin kaukana mestaruudesta (joitain poikkeuksia, tai siis kevättä 2004 lukuun ottamatta). Jos siis aloitetaan kaudesta 2008-9, on IFK:lla tähän päivään ollut valmentajina: Jalonen, Matikainen, Sormunen, Summanen, Rindell, Törmänen, Selin, Pikkarainen, Peltonen, yhteensä 9. Eli saman verran kuin Tapparalla oli edellisen korpivaelluksensa aikana, mutta kausia on mukana 6 enemmän! Jos taas verrataan Kärppiin, tuona 2008-> aikana heillä on ollut päävalmentajia* (ks. alla) Alatalo, Haapakoski, Aravirta, Marjamäki, Suikkanen, Manner, Mikkola, Marjamäki*, eli "vain" 8. Olen siis sitä mieltä, että IFK:lla ei ole ollut poikkeuksellisen paljon valmentajia sen jälkeen kun organisaatio uudistettiin 2008. Jos halutaan yhteismitallistaa näitä, Tapparalla 2003-12 oli 1 kausi/päävalmentaja, 2008-2023 IFK:lla 1,67 k/pv. Jos rajataan vielä lisää, ja otetaan se aika, kun "turbulenssin aika on [ollut] ohi", on päävalmentajia IFK:ssa 4 yhdeksään kauteen, eli 2,25 k/pv.

Toki, jos otamme mukaan 2000-luvun alkupuolen, tuo määrä on hyvin erilainen. 2000-2008 IFK:lla oli 10 valmentajaa, eli 0,8 k/pv. En vain näe, että Matikaisen IFK olisi mitenkään relevantti nykypäivään peilaten. Se, miksi sitten otin Tapparalta mukaan nuo vuodet on havainnollistaakseni toista asiaa: jatkuvuus varmasti auttaa menestyksessä, mutta myös menestys helpottaa jatkuvuutta. 2012-2023 on hämmästyttävän vakaata aikaa valmennuksellisesti Tapparassa. Mutta on aika paljon helpompi seurajohdolle pitää valmennus samana, kun joukkue menee viisi kertaa putkeen finaaliin ja voittaa kaksi mestaruutta. Vastapainona kaudella 2005-2006 Tapparalla oli kolme eri päävalmentajaa, vaikka seurajohto oli sama. Uskon siis kyllä, että Tapparan menestys on varmasti rakennettu jatkuvuuden pohjalle, mutta ihan yhtä lailla tuo jatkuvuus on seurausta menestyksestä. Jos lehmät olisivat lentäneet ja Rautakorpi olisi luotsannut 2013 Tapparan sääleihin ja seuraavana keväänä puolivälieristä ulos, olisi mitattu ihan toisella tavalla Leinosen kärsivällisyyttä.

Mitä sitten tulee peli-identiteettiin, niin on totta, että Jalonen->Matikainen->Summanen ketjussa ei ole päätä eikä häntää (Sormusesta en edes osaa sanoa, mitä hän peluutti), kyse oli Matikaisen palkkauksen virheestä, jota paikkailtiin uusilla virheillä. Mutta pitääkö se edelleen paikkaansa? Antti Törmänen palkattiin 2014 Sveitsistä, ja hän toi mukanaan tuon "käkikellolätkän", vauhdikkaan pystysuunnan kiekon. Kun Törmänen siirrettiin sivuun (ja ei nyt puhuta miten se tapahtui), tilalle tuli Selin, joka peluutti pystysuunnan lätkää. Selinin tilalle tuli hänen kakkosensa Pikkarainen, joka peluutti pystysuunnan lätkää. Ja sitten Peltonen, joka tuli Sveitsistä peluuttamaan pystysuunnan lätkää. Toki kaikilla on ollut sitten omat mausteensa tuohon, alkaen Stögön träpistä 2016 finaaleissa, mutta nähdäkseni tuossa on aika selkeä näkemys siitä, minkälaista kiekkoa IFK:n on haluttu pelaavan: pystysuunnan reagointiin perustuvaa peliä. Ei ole haettu marjamäkiä peluuttamaan meidän peliä ja seisottamaan maalin takana. Toki voidaan kysyä, olivatko valmentajat tarpeeksi hyviä vai "keskinkertaisuuksia", kuten täällä usein mainitaan, mutta ainakin he edustivat samantyyppistä ajattelua jääkiekosta kuin edeltäjänsä. (Se, voiko tällä tyylillä voittaa Liigaa, on toinen keskustelu.) On siis kohtuutonta sanoa, etteikö olisi nähtävissä punaista lankaa.

Mielestäni Tapparan menestystä 2012-> mystifioidaan mediassa. Ei kyse ole siitä, että Tappara tekisi jotain aivan eri tavalla kuin muut, tai että sen seurajohdossa ja organisaatiossa olisi jotain ylimaallisen jumalaista, tai edes valmennuksessa. Tappara tekee toki hyvää työtä, ei siinä mitään, mutta loppujen lopuksi he löysivät hyvän päävalmentajakaksikon, joka on lisäksi pitänyt ajatuksiaan tuoreena vuorottelemalla tehtävissään (ehkä tätä voi pitää isoimpana innovaationa?). Päävalmentajille on luotu isolla rahalla koottu laadukas joukkue. Sitten menestys on tuonut imua ja jatkuvuutta, jonka ansiosta tämä menestystä on seurannut lisää. Tappara on tehnyt siis hyvää työtä, mutta ei se ole tehnyt jotain, mihin muut ja ennen kaikkea IFK eivät pystyisi.

Mutta miksi sitten IFK on jatkuvasti välierissä, eikä tee samaa kuin Tappara? No, yksi syy siihen on... Tappara. 2013, 2015, 2016, 2017, 2023, need I say more? Toinen syy on Kärpät: 2018, 2019. Koronalla oli oma sanansa myös kahtena keväänä. Historiallisesti katsottuna IFK elää itse asiassa hyvää aikaa, ainakin näin 1989 aloittaneelle katsojalle. Lähes aina välierissä on hyvä saavutus, vaikka tietenkin kannattajana haluaisi enemmän. Valitettavasti Tappara elää poikkeuksellista dynastiaansa, ja sitten on vielä Kärpät, joka on kova aina, kun valmennus onnistuu. Ei jää kovin paljon finaalipaikkoja jakoon. Toki on myös totta, että IFK ei ole löytänyt mitään Rautakorpi/Marjamäki/Tapola /Manner jne. tason valmentaja-joukkue -komboa. Stögö oli varsin lähellä, Peltosesta aika näyttää. Ja tämä ei siis tarkoita, etteikö virheitä olisi IFK:ssa tehty, ja etteikö parempaan olisi voinut pystyä. Tämä on ehkä latteus, mutta Liigan voittaminen on vaikeaa. Se on vielä vaikempaa, jos siellä on mukana Tappara ja Kärpät hyvänä kautenaan. Kaikki kuitenkin päättyy aikanaan, toivottavasti Tapparan dominointikin. Kärpillä on sentään sen verran hyvää makua, että dyykkaavaat välillä.

Mitähän oikeastaan yritin sanoa? Ehkä seuraavat asiat: IFK ei ole mitenkään erityisen tuulinen paikka päävalmentajalle, paineista huolimatta. (En nyt käsittele sitä tässä, mutta nähdäkseni 2008-> kaikki päävalmentajavaihdokset ovat olleet loogisia, ottamatta kantaan niiden suorittamistapaan tai henkilöratkaisuihin.) IFK:ssa on nähdäkseni näkemys siitä, minkälaista valmennusta haetaan, vaikka sitten osaamista valinnoista puuttuisikin. Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: Tappara syö ihan samaa kaurapuuroa kuin muutkin, ja sinä päivänä kun tekevät virhevalinnan päävalmentajan suhteen, romahtavat sinne minne ovat romahtaneet ennenkin. Saa nähdä, onko Grönborg sellainen.

*: laitetaan tähän se selitys, että näen saman henkilön erilliset päävalmentajakaudet "eri" valmentajina, jos kyse ei ole esim. siitä, että sama kakkonen nousee useamman kerran ykköseksi tms. Jatkuvuuden kannalta on keskeisempää, kuinka monta kertaa valmentaja on vaihtunut.

P.S. Tätä kirjoittaessa tuli mieleen se, että miksi Tappara aina voittaa IFK:n playoffeissa? 1981, -82, -86, -88, 2013, -15, -16, -17, -23, siis 9 voittoa Tapparalla. IFK voitti 2000. No, yksi syy tähän on yksinkertaisesti se, että silloin, kun Tappara on ollut huono, ei olla kohdattu. Tappara kun ei aina ole selviytynyt edes playoffeihin, ja muuten ei sitten vain ole osunut kohdalle. 80-luvun koitokset ja nuo viimeisimmät ovat kaikki osuneet Tapparan dynastia-aikoihin. Sen kerran, kun IFK voitti, olivat vastakkain Rautakorven vasta nousussa ollut Tappara ja Kekäläisen jälkeinen ja osin vielä hänen kokoamansa, kahdesti putkeen finaalissa pelannut IFK Zidlickeineen ja Calouneineen. Uskon, että tilasto voisi olla jossain määrin erilainen, jos joukkueet olisivat sattuneet vastakkain keväinä 1989 - 1999 tai 2004- 2012 (jolloin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta molemmat olivat huonoja).

No, voisi sitä toki Tapparan kulta-aikoinakin edes vahingossa voittaa kerran...

 

[Punaviivaprässi]

Palaan vielä tuohon Sihvosen ja Savolaisen podcastiin yllä. Siinä heitettiin taas kerran ilmoille ajatus, että IFK:ssa ei ole pelillistä identiteettiä, ja että valmennus on vaihtunut usein. Olen jossain määrin eri mieltä väittämistä.

Ensinnäkin tuo valmentajien määrä. Savolainen heitti jotakuinkin "ties kuinka monta valmentajaa IFK:lla 2000-luvulla". Toki jos verrataan Tapparaan, niin joo, mutta Tappara on aika poikkeuksellinen tässä suhteessa, ja sekin vasta 2012 lähtien. 2003-2012 Tapparalla oli itse asiassa 9 päävalmentajaa* (Mika Saarinen, Mikko Saarinen, Kaj Matalamäki, Jukka Rautakorpi, Rauli Urama, Mikko Saarinen uudelleen*, Petri Mattila, Sami Hirvonen, Risto Dufva), mikä on varsin paljon. Kuinka paljon sitten on ollut IFK:lla?

Jälleen teen sellaisen rajauksen, että jätän Matikaisen ajan väliin. Sen jälkeen organisaatio uudistui ja muuttui, TJ:n ja UTJ:n pestit eriytettiin, ja IFK siirtyi 2000-luvulle. Lisäksi jos tarkoituksena on pohtia, miksi IFK ei voita mestaruuksia kuten Tappara, on turha ottaa mukaan vuosia, jolloin IFK oli hyvin kaukana mestaruudesta (joitain poikkeuksia, tai siis kevättä 2004 lukuun ottamatta). Jos siis aloitetaan kaudesta 2008-9, on IFK:lla tähän päivään ollut valmentajina: Jalonen, Matikainen, Sormunen, Summanen, Rindell, Törmänen, Selin, Pikkarainen, Peltonen, yhteensä 9. Eli saman verran kuin Tapparalla oli edellisen korpivaelluksensa aikana, mutta kausia on mukana 6 enemmän! Jos taas verrataan Kärppiin, tuona 2008-> aikana heillä on ollut päävalmentajia* (ks. alla) Alatalo, Haapakoski, Aravirta, Marjamäki, Suikkanen, Manner, Mikkola, Marjamäki*, eli "vain" 8. Olen siis sitä mieltä, että IFK:lla ei ole ollut poikkeuksellisen paljon valmentajia sen jälkeen kun organisaatio uudistettiin 2008. Jos halutaan yhteismitallistaa näitä, Tapparalla 2003-12 oli 1 kausi/päävalmentaja, 2008-2023 IFK:lla 1,67 k/pv. Jos rajataan vielä lisää, ja otetaan se aika, kun "turbulenssin aika on [ollut] ohi", on päävalmentajia IFK:ssa 4 yhdeksään kauteen, eli 2,25 k/pv.

Toki, jos otamme mukaan 2000-luvun alkupuolen, tuo määrä on hyvin erilainen. 2000-2008 IFK:lla oli 10 valmentajaa, eli 0,8 k/pv. En vain näe, että Matikaisen IFK olisi mitenkään relevantti nykypäivään peilaten. Se, miksi sitten otin Tapparalta mukaan nuo vuodet on havainnollistaakseni toista asiaa: jatkuvuus varmasti auttaa menestyksessä, mutta myös menestys helpottaa jatkuvuutta. 2012-2023 on hämmästyttävän vakaata aikaa valmennuksellisesti Tapparassa. Mutta on aika paljon helpompi seurajohdolle pitää valmennus samana, kun joukkue menee viisi kertaa putkeen finaaliin ja voittaa kaksi mestaruutta. Vastapainona kaudella 2005-2006 Tapparalla oli kolme eri päävalmentajaa, vaikka seurajohto oli sama. Uskon siis kyllä, että Tapparan menestys on varmasti rakennettu jatkuvuuden pohjalle, mutta ihan yhtä lailla tuo jatkuvuus on seurausta menestyksestä. Jos lehmät olisivat lentäneet ja Rautakorpi olisi luotsannut 2013 Tapparan sääleihin ja seuraavana keväänä puolivälieristä ulos, olisi mitattu ihan toisella tavalla Leinosen kärsivällisyyttä.

Mitä sitten tulee peli-identiteettiin, niin on totta, että Jalonen->Matikainen->Summanen ketjussa ei ole päätä eikä häntää (Sormusesta en edes osaa sanoa, mitä hän peluutti), kyse oli Matikaisen palkkauksen virheestä, jota paikkailtiin uusilla virheillä. Mutta pitääkö se edelleen paikkaansa? Antti Törmänen palkattiin 2014 Sveitsistä, ja hän toi mukanaan tuon "käkikellolätkän", vauhdikkaan pystysuunnan kiekon. Kun Törmänen siirrettiin sivuun (ja ei nyt puhuta miten se tapahtui), tilalle tuli Selin, joka peluutti pystysuunnan lätkää. Selinin tilalle tuli hänen kakkosensa Pikkarainen, joka peluutti pystysuunnan lätkää. Ja sitten Peltonen, joka tuli Sveitsistä peluuttamaan pystysuunnan lätkää. Toki kaikilla on ollut sitten omat mausteensa tuohon, alkaen Stögön träpistä 2016 finaaleissa, mutta nähdäkseni tuossa on aika selkeä näkemys siitä, minkälaista kiekkoa IFK:n on haluttu pelaavan: pystysuunnan reagointiin perustuvaa peliä. Ei ole haettu marjamäkiä peluuttamaan meidän peliä ja seisottamaan maalin takana. Toki voidaan kysyä, olivatko valmentajat tarpeeksi hyviä vai "keskinkertaisuuksia", kuten täällä usein mainitaan, mutta ainakin he edustivat samantyyppistä ajattelua jääkiekosta kuin edeltäjänsä. (Se, voiko tällä tyylillä voittaa Liigaa, on toinen keskustelu.) On siis kohtuutonta sanoa, etteikö olisi nähtävissä punaista lankaa.

Mielestäni Tapparan menestystä 2012-> mystifioidaan mediassa. Ei kyse ole siitä, että Tappara tekisi jotain aivan eri tavalla kuin muut, tai että sen seurajohdossa ja organisaatiossa olisi jotain ylimaallisen jumalaista, tai edes valmennuksessa. Tappara tekee toki hyvää työtä, ei siinä mitään, mutta loppujen lopuksi he löysivät hyvän päävalmentajakaksikon, joka on lisäksi pitänyt ajatuksiaan tuoreena vuorottelemalla tehtävissään (ehkä tätä voi pitää isoimpana innovaationa?). Päävalmentajille on luotu isolla rahalla koottu laadukas joukkue. Sitten menestys on tuonut imua ja jatkuvuutta, jonka ansiosta tämä menestystä on seurannut lisää. Tappara on tehnyt siis hyvää työtä, mutta ei se ole tehnyt jotain, mihin muut ja ennen kaikkea IFK eivät pystyisi.

Mutta miksi sitten IFK on jatkuvasti välierissä, eikä tee samaa kuin Tappara? No, yksi syy siihen on... Tappara. 2013, 2015, 2016, 2017, 2023, need I say more? Toinen syy on Kärpät: 2018, 2019. Koronalla oli oma sanansa myös kahtena keväänä. Historiallisesti katsottuna IFK elää itse asiassa hyvää aikaa, ainakin näin 1989 aloittaneelle katsojalle. Lähes aina välierissä on hyvä saavutus, vaikka tietenkin kannattajana haluaisi enemmän. Valitettavasti Tappara elää poikkeuksellista dynastiaansa, ja sitten on vielä Kärpät, joka on kova aina, kun valmennus onnistuu. Ei jää kovin paljon finaalipaikkoja jakoon. Toki on myös totta, että IFK ei ole löytänyt mitään Rautakorpi/Marjamäki/Tapola /Manner jne. tason valmentaja-joukkue -komboa. Stögö oli varsin lähellä, Peltosesta aika näyttää. Ja tämä ei siis tarkoita, etteikö virheitä olisi IFK:ssa tehty, ja etteikö parempaan olisi voinut pystyä. Tämä on ehkä latteus, mutta Liigan voittaminen on vaikeaa. Se on vielä vaikempaa, jos siellä on mukana Tappara ja Kärpät hyvänä kautenaan. Kaikki kuitenkin päättyy aikanaan, toivottavasti Tapparan dominointikin. Kärpillä on sentään sen verran hyvää makua, että dyykkaavaat välillä.

Mitähän oikeastaan yritin sanoa? Ehkä seuraavat asiat: IFK ei ole mitenkään erityisen tuulinen paikka päävalmentajalle, paineista huolimatta. (En nyt käsittele sitä tässä, mutta nähdäkseni 2008-> kaikki päävalmentajavaihdokset ovat olleet loogisia, ottamatta kantaan niiden suorittamistapaan tai henkilöratkaisuihin.) IFK:ssa on nähdäkseni näkemys siitä, minkälaista valmennusta haetaan, vaikka sitten osaamista valinnoista puuttuisikin. Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: Tappara syö ihan samaa kaurapuuroa kuin muutkin, ja sinä päivänä kun tekevät virhevalinnan päävalmentajan suhteen, romahtavat sinne minne ovat romahtaneet ennenkin. Saa nähdä, onko Grönborg sellainen.

*: laitetaan tähän se selitys, että näen saman henkilön erilliset päävalmentajakaudet "eri" valmentajina, jos kyse ei ole esim. siitä, että sama kakkonen nousee useamman kerran ykköseksi tms. Jatkuvuuden kannalta on keskeisempää, kuinka monta kertaa valmentaja on vaihtunut.

P.S. Tätä kirjoittaessa tuli mieleen se, että miksi Tappara aina voittaa IFK:n playoffeissa? 1981, -82, -86, -88, 2013, -15, -16, -17, -23, siis 9 voittoa Tapparalla. IFK voitti 2000. No, yksi syy tähän on yksinkertaisesti se, että silloin, kun Tappara on ollut huono, ei olla kohdattu. Tappara kun ei aina ole selviytynyt edes playoffeihin, ja muuten ei sitten vain ole osunut kohdalle. 80-luvun koitokset ja nuo viimeisimmät ovat kaikki osuneet Tapparan dynastia-aikoihin. Sen kerran, kun IFK voitti, olivat vastakkain Rautakorven vasta nousussa ollut Tappara ja Kekäläisen jälkeinen ja osin vielä hänen kokoamansa, kahdesti putkeen finaalissa pelannut IFK Zidlickeineen ja Calouneineen. Uskon, että tilasto voisi olla jossain määrin erilainen, jos joukkueet olisivat sattuneet vastakkain keväinä 1989 - 1999 tai 2004- 2012 (jolloin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta molemmat olivat huonoja).

No, voisi sitä toki Tapparan kulta-aikoinakin edes vahingossa voittaa kerran...

Hyvää ja uutta näkökulmaa ! Kiitos

Muistetaan kuitenkin : ”Niistä kolme ensimmäistä vuosina 1953, 1954 ja 1955 tulivat vanhalla TBK-nimellä, ja Tapparana seura on voittanut kultaa vuosina 1959, 1961, 1964, 1975, 1977, 1979, 1982, 1984, 1986, 1987, 1988, 2003, 2016, 2017 ja 2022. Kaiken kaikkiaan Tappara on pelaaminaan 76 pääsarjakautena voittanut yhteensä 42 SM-mitalia.”

 

[tommy36]

Palaan vielä tuohon Sihvosen ja Savolaisen podcastiin yllä. Siinä heitettiin taas kerran ilmoille ajatus, että IFK:ssa ei ole pelillistä identiteettiä, ja että valmennus on vaihtunut usein. Olen jossain määrin eri mieltä väittämistä.

Ensinnäkin tuo valmentajien määrä. Savolainen heitti jotakuinkin "ties kuinka monta valmentajaa IFK:lla 2000-luvulla". Toki jos verrataan Tapparaan, niin joo, mutta Tappara on aika poikkeuksellinen tässä suhteessa, ja sekin vasta 2012 lähtien. 2003-2012 Tapparalla oli itse asiassa 9 päävalmentajaa* (Mika Saarinen, Mikko Saarinen, Kaj Matalamäki, Jukka Rautakorpi, Rauli Urama, Mikko Saarinen uudelleen*, Petri Mattila, Sami Hirvonen, Risto Dufva), mikä on varsin paljon. Kuinka paljon sitten on ollut IFK:lla?

Jälleen teen sellaisen rajauksen, että jätän Matikaisen ajan väliin. Sen jälkeen organisaatio uudistui ja muuttui, TJ:n ja UTJ:n pestit eriytettiin, ja IFK siirtyi 2000-luvulle. Lisäksi jos tarkoituksena on pohtia, miksi IFK ei voita mestaruuksia kuten Tappara, on turha ottaa mukaan vuosia, jolloin IFK oli hyvin kaukana mestaruudesta (joitain poikkeuksia, tai siis kevättä 2004 lukuun ottamatta). Jos siis aloitetaan kaudesta 2008-9, on IFK:lla tähän päivään ollut valmentajina: Jalonen, Matikainen, Sormunen, Summanen, Rindell, Törmänen, Selin, Pikkarainen, Peltonen, yhteensä 9. Eli saman verran kuin Tapparalla oli edellisen korpivaelluksensa aikana, mutta kausia on mukana 6 enemmän! Jos taas verrataan Kärppiin, tuona 2008-> aikana heillä on ollut päävalmentajia* (ks. alla) Alatalo, Haapakoski, Aravirta, Marjamäki, Suikkanen, Manner, Mikkola, Marjamäki*, eli "vain" 8. Olen siis sitä mieltä, että IFK:lla ei ole ollut poikkeuksellisen paljon valmentajia sen jälkeen kun organisaatio uudistettiin 2008. Jos halutaan yhteismitallistaa näitä, Tapparalla 2003-12 oli 1 kausi/päävalmentaja, 2008-2023 IFK:lla 1,67 k/pv. Jos rajataan vielä lisää, ja otetaan se aika, kun "turbulenssin aika on [ollut] ohi", on päävalmentajia IFK:ssa 4 yhdeksään kauteen, eli 2,25 k/pv.

Toki, jos otamme mukaan 2000-luvun alkupuolen, tuo määrä on hyvin erilainen. 2000-2008 IFK:lla oli 10 valmentajaa, eli 0,8 k/pv. En vain näe, että Matikaisen IFK olisi mitenkään relevantti nykypäivään peilaten. Se, miksi sitten otin Tapparalta mukaan nuo vuodet on havainnollistaakseni toista asiaa: jatkuvuus varmasti auttaa menestyksessä, mutta myös menestys helpottaa jatkuvuutta. 2012-2023 on hämmästyttävän vakaata aikaa valmennuksellisesti Tapparassa. Mutta on aika paljon helpompi seurajohdolle pitää valmennus samana, kun joukkue menee viisi kertaa putkeen finaaliin ja voittaa kaksi mestaruutta. Vastapainona kaudella 2005-2006 Tapparalla oli kolme eri päävalmentajaa, vaikka seurajohto oli sama. Uskon siis kyllä, että Tapparan menestys on varmasti rakennettu jatkuvuuden pohjalle, mutta ihan yhtä lailla tuo jatkuvuus on seurausta menestyksestä. Jos lehmät olisivat lentäneet ja Rautakorpi olisi luotsannut 2013 Tapparan sääleihin ja seuraavana keväänä puolivälieristä ulos, olisi mitattu ihan toisella tavalla Leinosen kärsivällisyyttä.

Mitä sitten tulee peli-identiteettiin, niin on totta, että Jalonen->Matikainen->Summanen ketjussa ei ole päätä eikä häntää (Sormusesta en edes osaa sanoa, mitä hän peluutti), kyse oli Matikaisen palkkauksen virheestä, jota paikkailtiin uusilla virheillä. Mutta pitääkö se edelleen paikkaansa? Antti Törmänen palkattiin 2014 Sveitsistä, ja hän toi mukanaan tuon "käkikellolätkän", vauhdikkaan pystysuunnan kiekon. Kun Törmänen siirrettiin sivuun (ja ei nyt puhuta miten se tapahtui), tilalle tuli Selin, joka peluutti pystysuunnan lätkää. Selinin tilalle tuli hänen kakkosensa Pikkarainen, joka peluutti pystysuunnan lätkää. Ja sitten Peltonen, joka tuli Sveitsistä peluuttamaan pystysuunnan lätkää. Toki kaikilla on ollut sitten omat mausteensa tuohon, alkaen Stögön träpistä 2016 finaaleissa, mutta nähdäkseni tuossa on aika selkeä näkemys siitä, minkälaista kiekkoa IFK:n on haluttu pelaavan: pystysuunnan reagointiin perustuvaa peliä. Ei ole haettu marjamäkiä peluuttamaan meidän peliä ja seisottamaan maalin takana. Toki voidaan kysyä, olivatko valmentajat tarpeeksi hyviä vai "keskinkertaisuuksia", kuten täällä usein mainitaan, mutta ainakin he edustivat samantyyppistä ajattelua jääkiekosta kuin edeltäjänsä. (Se, voiko tällä tyylillä voittaa Liigaa, on toinen keskustelu.) On siis kohtuutonta sanoa, etteikö olisi nähtävissä punaista lankaa.

Mielestäni Tapparan menestystä 2012-> mystifioidaan mediassa. Ei kyse ole siitä, että Tappara tekisi jotain aivan eri tavalla kuin muut, tai että sen seurajohdossa ja organisaatiossa olisi jotain ylimaallisen jumalaista, tai edes valmennuksessa. Tappara tekee toki hyvää työtä, ei siinä mitään, mutta loppujen lopuksi he löysivät hyvän päävalmentajakaksikon, joka on lisäksi pitänyt ajatuksiaan tuoreena vuorottelemalla tehtävissään (ehkä tätä voi pitää isoimpana innovaationa?). Päävalmentajille on luotu isolla rahalla koottu laadukas joukkue. Sitten menestys on tuonut imua ja jatkuvuutta, jonka ansiosta tämä menestystä on seurannut lisää. Tappara on tehnyt siis hyvää työtä, mutta ei se ole tehnyt jotain, mihin muut ja ennen kaikkea IFK eivät pystyisi.

Mutta miksi sitten IFK on jatkuvasti välierissä, eikä tee samaa kuin Tappara? No, yksi syy siihen on... Tappara. 2013, 2015, 2016, 2017, 2023, need I say more? Toinen syy on Kärpät: 2018, 2019. Koronalla oli oma sanansa myös kahtena keväänä. Historiallisesti katsottuna IFK elää itse asiassa hyvää aikaa, ainakin näin 1989 aloittaneelle katsojalle. Lähes aina välierissä on hyvä saavutus, vaikka tietenkin kannattajana haluaisi enemmän. Valitettavasti Tappara elää poikkeuksellista dynastiaansa, ja sitten on vielä Kärpät, joka on kova aina, kun valmennus onnistuu. Ei jää kovin paljon finaalipaikkoja jakoon. Toki on myös totta, että IFK ei ole löytänyt mitään Rautakorpi/Marjamäki/Tapola /Manner jne. tason valmentaja-joukkue -komboa. Stögö oli varsin lähellä, Peltosesta aika näyttää. Ja tämä ei siis tarkoita, etteikö virheitä olisi IFK:ssa tehty, ja etteikö parempaan olisi voinut pystyä. Tämä on ehkä latteus, mutta Liigan voittaminen on vaikeaa. Se on vielä vaikempaa, jos siellä on mukana Tappara ja Kärpät hyvänä kautenaan. Kaikki kuitenkin päättyy aikanaan, toivottavasti Tapparan dominointikin. Kärpillä on sentään sen verran hyvää makua, että dyykkaavaat välillä.

Mitähän oikeastaan yritin sanoa? Ehkä seuraavat asiat: IFK ei ole mitenkään erityisen tuulinen paikka päävalmentajalle, paineista huolimatta. (En nyt käsittele sitä tässä, mutta nähdäkseni 2008-> kaikki päävalmentajavaihdokset ovat olleet loogisia, ottamatta kantaan niiden suorittamistapaan tai henkilöratkaisuihin.) IFK:ssa on nähdäkseni näkemys siitä, minkälaista valmennusta haetaan, vaikka sitten osaamista valinnoista puuttuisikin. Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: Tappara syö ihan samaa kaurapuuroa kuin muutkin, ja sinä päivänä kun tekevät virhevalinnan päävalmentajan suhteen, romahtavat sinne minne ovat romahtaneet ennenkin. Saa nähdä, onko Grönborg sellainen.

*: laitetaan tähän se selitys, että näen saman henkilön erilliset päävalmentajakaudet "eri" valmentajina, jos kyse ei ole esim. siitä, että sama kakkonen nousee useamman kerran ykköseksi tms. Jatkuvuuden kannalta on keskeisempää, kuinka monta kertaa valmentaja on vaihtunut.

P.S. Tätä kirjoittaessa tuli mieleen se, että miksi Tappara aina voittaa IFK:n playoffeissa? 1981, -82, -86, -88, 2013, -15, -16, -17, -23, siis 9 voittoa Tapparalla. IFK voitti 2000. No, yksi syy tähän on yksinkertaisesti se, että silloin, kun Tappara on ollut huono, ei olla kohdattu. Tappara kun ei aina ole selviytynyt edes playoffeihin, ja muuten ei sitten vain ole osunut kohdalle. 80-luvun koitokset ja nuo viimeisimmät ovat kaikki osuneet Tapparan dynastia-aikoihin. Sen kerran, kun IFK voitti, olivat vastakkain Rautakorven vasta nousussa ollut Tappara ja Kekäläisen jälkeinen ja osin vielä hänen kokoamansa, kahdesti putkeen finaalissa pelannut IFK Zidlickeineen ja Calouneineen. Uskon, että tilasto voisi olla jossain määrin erilainen, jos joukkueet olisivat sattuneet vastakkain keväinä 1989 - 1999 tai 2004- 2012 (jolloin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta molemmat olivat huonoja).

No, voisi sitä toki Tapparan kulta-aikoinakin edes vahingossa voittaa kerran...

Erinomainen viesti, joka todella pistää miettimään tuota yhtä osaa menestyksestä uudelta kantilta, mutta toisaalta -ja nyt ihan tutkimatta- nousee mieleen ajatus sellaisesta vähän poukkoilevasta pelaajahankinta-politiikasta, sekä siitä että onko täysin oikeat ihmiset olleet sitä koskaan tekemässä, sillä IFK:n on kyllä ollut hyvinkin vaikeaa saada koskaan menestykselleen sellaista "kestävyyttä", ja pelaajiistoonkaan menestyksen myötä sitä oikeanlaista jatkuvuutta. Viime kaudenkin jälkeen lopulta tuntui, että ne "tärkeät" jatkosopimukset meni kaikki metsään. Onko esim pelaajatarkkailu täysin ajantasalla jopa ihan globaalisti katsoen, eli osataanko löytää massasta niiotä onnistujia ja pelitapaa parhaiten sopivia palasia,

IFK on vähän kuin satasen juoksija joka yrittää vetää maratonin maailmanennätysaikaan.
Siellä tulee joskus joku suonenveto, mutta jotenkin ei saada sellaista täysin selkeää jatkumoa joukkueen rakenteelle, tai ei oikein ihan sille pelitavallekaan, ja tuntuu totisesti että IFK:n kohdalla on aina joko väärä joukkue tai väärä valmentaja.

Siellä siis pitäisi oikeasti selvitää se, mitä peliä halutaan pelata -ja ihan jees jos ei ole meidän peliä- mutta toisaalta myös entistäkin kunnianhimoisemmin löytää sellaiset pelaajat, jotka edustavat kaudesta kauteen sellaista vakaan liigapelaajan ylempää osaamisen tasoa, ja saada sellaisista niin kova runko että jo pelkästään sillä pärjätään, ja loput hienosäädetään terävillä hankinnoilla, jotka sitten kykenevät tukemaan pelitapaa, ja mieluiten vielä ilman puoli kautta kestävää harjoittelua siihen.

Eli en siis kyllä ihan aina näe, että IFK:n urheilutoimenjohto olisi täysin ajantasalla, ja että se tekisi oikeita ratkaisuita myöskään sen suhteen mistä se runko rakentuu. Tapparassa tuntuu menestyksensä aikana viimeistään opitun sen, että siellä nimimieskin istuu jos ei peli maistu, ja kentällisä kootaan ajatuksella että kaikki tukee peliä ja pelitapaa, eikä vain olla kivoja pukukoppihemmoja jotka antaa myös kivoja haastatteluita.

Kyllä IFK:ssa tuntuu olevan vähän liiankin kanssa näitä, joilla jatkoa löytyy jos silloin tällöin tekee maalin, on kiva jätkä, ei pidä pitkiä kalsareita ja on mielellään mr IFK. Sitten onkion jo sama että saako muuten mitään menestystä edistävää aikaiseksi. Tasapainoista joukkuetta ei vaan olla saatu rakennettua kuin kerran 1,5:ssä vuosikymmenessä, ja sekin joukkue sitten yleensä tyhjenee parhaista ja sitten luullaan että menestys jatkuu.

Tokihan on hienoa, että ollaan oltu nyt hyvän aikaa välierissä, mutta kyllä tuo Tapparan 76 vuotta 42 mitalia vetää vähän nöyräksi ja pistää tunnustamaan ettei olla edes lähellä.

 

[Nurmijärven Peto]

Villen ajatuksia kaudesta:

Jääkiekko | Ville Peltosen työ oli talvella veitsenterällä – nyt hän kertoo hetkestä joka muutti kaiken

Ville Peltonen luotsaa HIFK:ta torstaina Liigan pronssiottelussa. Se on kelpo saavutus joukkueelle, joka oli syyskaudella jopa sarjan jumbona.

www.hs.fi

 

[fakiiri]

Mielestäni Tapparan menestystä 2012-> mystifioidaan mediassa. Ei kyse ole siitä, että Tappara tekisi jotain aivan eri tavalla kuin muut, tai että sen seurajohdossa ja organisaatiossa olisi jotain ylimaallisen jumalaista, tai edes valmennuksessa. Tappara tekee toki hyvää työtä, ei siinä mitään, mutta loppujen lopuksi he löysivät hyvän päävalmentajakaksikon, joka on lisäksi pitänyt ajatuksiaan tuoreena vuorottelemalla tehtävissään (ehkä tätä voi pitää isoimpana innovaationa?). Päävalmentajille on luotu isolla rahalla koottu laadukas joukkue. Sitten menestys on tuonut imua ja jatkuvuutta, jonka ansiosta tämä menestystä on seurannut lisää. Tappara on tehnyt siis hyvää työtä, mutta ei se ole tehnyt jotain, mihin muut ja ennen kaikkea IFK eivät pystyisi.

Sen verran huomiona, että Tapparan menestyksen juuret ovat 1960-luvun loppupuolella ja erityisesti 1970-luvulla. Ratkaisevaa oli Kalevi "Kallu" Nummisen tulo päävalmentajaksi. Hän loi Tapparan pelillisen identiteetin, jota Jussi Tapola ja Jukka Rautakorpi ovat jalostaneet.

Kallu loi työnteon kulttuurin ja erityisesti pelillisen identiteetin, jossa kukaan ei ole seuraa suurempi. Sille on syynsä, miksi Tappara sanoi Petri Kontiolalle ja Henrik Haapalalle ei.
Tappara pystyi olemaan Mikko Westerbergin tuomilla rahkeilla Kallun valmennuksessa puoliammattilaisjoukkue palkkoineen aikana, jolloin lätkä pääsarjatasollakin oli pääasiassa mukava harrastus, josta pelaajat saivat pimeästi palkkioita. Puoliammattilaisuus tarkoitti Tapparassa ihan erilaisia harjoitusmääriä kuin muualla.

Rauno "Rane" Korpi oli 1970-luvulla Kallun oppipoika, ja hän jalosti toimintaa 1980-luvulla. Menestyksekkäästi, mestaruusviirit kertovat kaiken.
1990-luvulla Tappara kadotti itsensä, seura ei saanut muokattua omaa tekemistään ammattimaistuneen SM-liigan vaatimustasolle. Samanaikaisesti talousvaikeudet epäonnistuneen sijoitusseikkailun jälkeen söivät voimavaroja. 1990-luvun loppupuolella Jukka Rautakorpi osin palautti ja osin jatkojalosti vanhaa Tapparan identiteettiä menestyksekkäästi, ja samanaikaisesti yhtiöittämisen kautta seuran talous elpyi.
Valmentajavalinnoissa Tappara kadotti identiteettiään 2000-luvun puolivälin jälkeen, kunnes 2012 alkoi imperiumin vastaisku.

Kallu Nummisesta sekä hänen lähipiiristään pitää myös muistaa sanoa ammattimainen markkinointi. Tappara oli se seura, joka 1970-luvulla aloitti fanituotemyynnin ympäri Suomea. Tappara kehitti myös julkaisutoimintaa, ja monia muita markkinointitoimenpiteitä. Tappara taisi olla ensimmäinen seura Suomessa, joka siirtyi lippujen myynnissäkin tietokoneaikaan.

Tappara menestyy, koska se on yhdistelmä uusien ideoiden ja ajatusten keksimistä sekä vanhan ja vakaan rahan tuomaa vaurautta. Tapparalla on ollut vankka taloudellinen pohja, joka pelasti seuran 1990-luvun vaikeina vuosina, koska taustajoukoissa on paljon kaupungin varakkaiden varallisuutta.
Ilves on porvaritaustainen, mutta enemmän pk-yritysten tuoman rahan seura. Tapparan taustalla on ollut ruotsinkielisiä tamperelaisia mahtisukuja.

Mutta kaiken pohjalla on itse pääasia, urheilu. Sen kivijalan päälle on helppoa rakentaa muuta seuratoimintaa.

 

[Viherpuiston Ruoska]

Peltonen täyttää tänään 50 vuotta. Hesarissa on koko sivun juttu, joka on lähinnä läpileikkaus pelaaja- ja valmennusurasta eikä kerro mitään uutta tai käsittele esimerkiksi viime kautta. Se tosin yllätti, että Lausanne voitti suomenmestaruuden vuonna 2006. Luulin, että kannu meni silloin Hämeenlinnaan.

Onnittelut joka tapauksessa pyöreistä vuosista!

50-vuotias | Ville Peltonen voitti urallaan lähes kaiken, mutta yksi asia harmittaa yhä

Leijonien MM-kultasankari Ville Peltonen täyttää 50 vuotta ja pohtii, mitä voisi tehdä 60-vuotiaana.

www.hs.fi

 

[Kake74]

tosin yllätti, että Lausanne voitti suomenmestaruuden vuonna 2006

Se on tätä nykyaikaa.
Ei näillä kansallisuuksilla ja muilla turhanpäiväisillä lokeroinneilla ole enää niin merkitystä.

 

[Jermu]

Peltonen täyttää tänään 50 vuotta. Hesarissa on koko sivun juttu, joka on lähinnä läpileikkaus pelaaja- ja valmennusurasta eikä kerro mitään uutta tai käsittele esimerkiksi viime kautta. Se tosin yllätti, että Lausanne voitti suomenmestaruuden vuonna 2006. Luulin, että kannu meni silloin Hämeenlinnaan.

Onnittelut joka tapauksessa pyöreistä vuosista!

50-vuotias | Ville Peltonen voitti urallaan lähes kaiken, mutta yksi asia harmittaa yhä

Leijonien MM-kultasankari Ville Peltonen täyttää 50 vuotta ja pohtii, mitä voisi tehdä 60-vuotiaana.

www.hs.fi

Juttua klikkaamatta arvasin, että jutun takana on Heikki Miettinen.

Nyt sinne on sentään korjattu, ettei voittanut 2006 Suomen mestaruutta Lausannessa, vaan Luganossa...

 

[KwutsNI]

Juttua klikkaamatta arvasin, että jutun takana on Heikki Miettinen.

Nyt sinne on sentään korjattu, ettei voittanut 2006 Suomen mestaruutta Lausannessa, vaan Luganossa...

Eikös Lugano ole Sveitsin Hämeenlinna? Molemmat on kuitenkin järven rannalla.

 

[MHPeg]

Nyt on Ville Peltosella sellaiset työkalut käytössä, että jos kannua ei 24 keväällä nostella voi Ville siirtyä muihin haasteisiin.

 

[PuukäsiPakki]

Nyt on Ville Peltosella sellaiset työkalut käytössä, että jos kannua ei 24 keväällä nostella voi Ville siirtyä muihin haasteisiin.

Aika raakaa. Eikö finaalipaikka riitä? Siellä tulee kuitenkin olemaan 3-4 about samantasoisella rosterilla operoivaa seuraa ja marginaalit on todella pienet.

 

[Hokipedia]

Aika raakaa. Eikö finaalipaikka riitä? Siellä tulee kuitenkin olemaan 3-4 about samantasoisella rosterilla operoivaa seuraa ja marginaalit on todella pienet.

Itselleni ei ainakaan riitä mikään muu, kuin mestaruus.

 

[aceman81]

Marko Ojanen 27 vuoden kierroksen jälkeen paluu synnyinkaupunkiinsa ja viittä-vaille kasvattiseuraan penkin taakse.

On pelattu Tappara läpi, nähty Ilveksen nousua, nuorisomaajoukkueet.

Vois kuvitella olevan arvokas hankinta ja apukädet Villelle.

 

[C2 huutelija]

Marko Ojanen 27 vuoden kierroksen jälkeen paluu synnyinkaupunkiinsa ja viittä-vaille kasvattiseuraan penkin taakse.

On pelattu Tappara läpi, nähty Ilveksen nousua, nuorisomaajoukkueet.

Vois kuvitella olevan arvokas hankinta ja apukädet Villelle.

Tää oli varmaan yksi parhaista hankinnoista. Tuntee liigan ja vastustajat ja eri valmentajien pelitavat.

 

[Dev]

Tää oli varmaan yksi parhaista hankinnoista. Tuntee liigan ja vastustajat ja eri valmentajien pelitavat.

Moni on Tapparan ja Ilveksen leirissä myös kertonut, että Ojanen on se joka laittaa puolustuspelin ruotuun. Itselläni ei ole Ojasesta oikein mitään käryä, niin joku voisi vähän selventää minkälainen valmentaja on?

 

[Nurmijärven Peto]

V Peltonen kohta livenä Maikkarilla klo 1930 Kesäterassi ohjelmassa.

 

[McBean]

V Peltonen kohta livenä Maikkarilla klo 1930 Kesäterassi ohjelmassa.

Sekä interwebsissä katsottavissa täältä:

Kesäterassi - Jakso 8, Kausi 7

Kausi 7, 8/23. Kesäterassilla vieraina jääkiekkolegenda Ville Peltonen ja laulaja-lauluntekijä Alma. Ohjelman juontavat Tuija Pehkonen ja Susani Mahadura.

www.mtv.fi

 

[Sipilpe]

Sekä interwebsissä katsottavissa täältä:

Kesäterassi - Jakso 8, Kausi 7

Kausi 7, 8/23. Kesäterassilla vieraina jääkiekkolegenda Ville Peltonen ja laulaja-lauluntekijä Alma. Ohjelman juontavat Tuija Pehkonen ja Susani Mahadura.

www.mtv.fi

Ai että Ville on hieno mies. Tuli hyvä mieli tuosta haastattelusta.

 

[BOL]

Sekä interwebsissä katsottavissa täältä:

Kesäterassi - Jakso 8, Kausi 7

Kausi 7, 8/23. Kesäterassilla vieraina jääkiekkolegenda Ville Peltonen ja laulaja-lauluntekijä Alma. Ohjelman juontavat Tuija Pehkonen ja Susani Mahadura.

www.mtv.fi

Kuka on tämä valmentaja-Ville ja mitä hän on tehnyt pelaaja-Villelle?

Kun Villen tulosta alettiin huhuilla, suhtauduin häneen skeptisesti, koska kokemuksia oli vain pelaaja-Villestä. En ole koskaan epäillyt, etteikö Ville ymmärtäisi pelistä, mutta epäilin, miten hän saisi ajatuksensa perille, koska hän on The Ville Peltonen ja koska hän on vähän pelottavakin. Mutta, mitä vielä! Valmentaja Ville on psykologisesti lahjakas ja hänellä on pilkettäkin silmäkulmassa. Mun intuitioni, johon luotan syvästi, kertoo, että Villeen kannattaa nyt luottaa. Tielle tulee varmasti jotain töyssyjä eikä kukaan ole täydellinen, mutta jotenkin Villellä on sellainen aura, jota HIFK:n kannattaisi nyt seurata.