Lätty-ylämummo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- IFK
Ihan näin yksinkertaista se ei nyt kuitenkaan ole. Tällä kuolemattomalla analogiallasi vaikka olisit päästänyt 5 omiin olisi syy aina hyökkäyspäässä jos kerran joku muukin päästää noin paljon maaleja. Keskimääräisesti 3 per peli omiin on aivan karmea luku.
Ei kait se valmennus sitä vaadi sen koommin kuin päästämään kolmea maaliakaan mutta kun päävalmentajan toinen kausi on menossa niin sen pelitavan pitäisi tulla selkärangasta ja tuottaa paikkoja sen verran, että logoon voi osan ampuakin.
Pelkkä laukaisukartta ei ole totuus ja siihen maalintekoon liittyy aika paljon muutakin kuin se laukaus. Laukaisumäärä oikeastaan vielä sokeampi mittari. Tästä voi kysyä Marjamäen Kärpiltä lisätietoja. Koko hyökkäyspelin rakenne tukitoimineen vaikuttaa siihen maalintekoon. Ja se on päävalmentajan vastuulla.
Niin. Hyvä kysymys. Yrittää kenties auttaa niitä pelaajia onnistumaan ja luoda sellainen ilmapiiri, joka valaa uskoa siihen onnistumiseen.
IFKn ylivoima oli kärjistäen 99% one trick pony, jossa pelattiin Vesalaisen onetimeria ja vieläpä usein "väärän" kätisen raitin pakin toimesta. Tämän poisottaminen pleijareissa ei ole kummoinen juttu, kun muuta uhkaa siellä ei käytännössä ollut. Ei pelinteon tai laukaisu-uhan osalta. Runkosarja on täysin eri kisat kuin pudotuspelit.
En tiedä mitä Peltonen teki eri tavalla vuodenvaihteessa, mutta fakta on se, että Peltonen epäonnistui siinä missä epäonnistui lähes koko IFKn kärkiäijät pakiston ja hyökkäyksen osalta Tapparaa vastaan. Päävalmentajan duuni on saada parhaista pelaajista ja toki koko joukkueesta paras irti keväällä ja tässä Peltonen epäonnistui. En sano, että fantasiarosteri on avain aurinkoon, mutta olihan IFKlla esim.ylivoiman osalta valtava puute esim. pelinteossa ja viivapelaamisessa. Tämän myötä se Vesalainenkin jäi osittain aika yksin kun se yksi mies on aika helppo pelata pois. Jos yksi tai kaksi pelaajaa alisuorittaa niin vikaa voi etsiä yksilöstä, mutta jos koko kärki alisuorittaa niin kyllä katseet normaalisti kääntyy myös sinne penkin taakse.
Selviin numeroihin ei liity mitään kuolemattomia logiikoita tai muuta hölynpölyä. Syyskauden saldo vuodenvaihteeseen oli, että Tappara oli silloin sarjassa 4 tehtyjä maaleja 93 päästettyjä 76 pisteitä 60
IFK sarjan 13 tehtyjä maaleja 66 ja päästettyja 80 pisteitä 43 Haluatko olla sitä mieltä, että piste-ero olisi tasoittunut ottamalla neljä (4) torjuntaa enemmän? Ei taatusti olisi. Puolustaminen ei sakannut, mutta maalinteko epäonnistui senkin edestä. Syyskaudella Tappara ja IFK päästivät omiin molemmt saman 2,4/peli. Noita 3,0 tai yli joukkueita oli yksi ainut, eli SaiPa.
Pelkkä laukaisukartta kertoo takuuvarmasti sen, onko peli ollut pelkkää kulmissa möyrimistä vai ei. Laukaisumäärät taas kertovat hyökkäävän joukkueen halukkuudesta ratkaista ottelut toimittamalla kiekkoa maalille. Semien yksi ratkaiseva osa-alue oli ripareiden määrä, joita Taponen pudotteli taNperelaisten lapoihin aivan liian paljon. Noita ripareita ei synny ilman laukausta, ja siksi Tappara laukoi todella paljon, mikä toi myös tulosta. Maalivahdit ovat sen verran hyviä, ettei suorilla laukauksilla maalia juuri tehdä ilman maskia. Mutta ripareista niitä tehtiin, ja sitä riparia ei synny ilman laukausta, joka voi olla mitä ripulia tahansa, kunhan maalille kantaa. Tappara oli näissä maaleissa ylivoimainen. Laukausten laadusssa ei.
Pelipaikkojen taitotasoja vertaillessa pitäisi aina olla kiistaton tieto siitä, pelataanko samoilla pelimerkeillä vai ei. IFK oli monessakin ruudussa heikomalla miehityksellä liikeellä, ja rostereiden merkitys korostui ainakin G4 jossa IFK:n poissaolot olivat kestämättömiä. Joskus henki voittaa materian, mutta rajansa silläkin on. IFK pelasi kumminkin kolme peliä hyvinkin tasavahvaa lätkää, joten jos sitä haluaa pitää valmentajan epäonnistumisena, niin mikäs siinä. Itse koen neljän joukkoon yltämisen tämän vuotisessa sarjassa erinomaisena suorituksena, sillä sen nipun ulkopuolelle jäi niin monta kovaa joukkuetta, ettei epäonnistumisella tuohon kärkisakkiin ylletty, se on sata varma.