Ville Peltonen – HIFK:n päävalmentaja

  • 626 497
  • 4 509
Suosikkijoukkue
IFK
Ihan näin yksinkertaista se ei nyt kuitenkaan ole. Tällä kuolemattomalla analogiallasi vaikka olisit päästänyt 5 omiin olisi syy aina hyökkäyspäässä jos kerran joku muukin päästää noin paljon maaleja. Keskimääräisesti 3 per peli omiin on aivan karmea luku.

Ei kait se valmennus sitä vaadi sen koommin kuin päästämään kolmea maaliakaan mutta kun päävalmentajan toinen kausi on menossa niin sen pelitavan pitäisi tulla selkärangasta ja tuottaa paikkoja sen verran, että logoon voi osan ampuakin.

Pelkkä laukaisukartta ei ole totuus ja siihen maalintekoon liittyy aika paljon muutakin kuin se laukaus. Laukaisumäärä oikeastaan vielä sokeampi mittari. Tästä voi kysyä Marjamäen Kärpiltä lisätietoja. Koko hyökkäyspelin rakenne tukitoimineen vaikuttaa siihen maalintekoon. Ja se on päävalmentajan vastuulla.

Niin. Hyvä kysymys. Yrittää kenties auttaa niitä pelaajia onnistumaan ja luoda sellainen ilmapiiri, joka valaa uskoa siihen onnistumiseen.

IFKn ylivoima oli kärjistäen 99% one trick pony, jossa pelattiin Vesalaisen onetimeria ja vieläpä usein "väärän" kätisen raitin pakin toimesta. Tämän poisottaminen pleijareissa ei ole kummoinen juttu, kun muuta uhkaa siellä ei käytännössä ollut. Ei pelinteon tai laukaisu-uhan osalta. Runkosarja on täysin eri kisat kuin pudotuspelit.

En tiedä mitä Peltonen teki eri tavalla vuodenvaihteessa, mutta fakta on se, että Peltonen epäonnistui siinä missä epäonnistui lähes koko IFKn kärkiäijät pakiston ja hyökkäyksen osalta Tapparaa vastaan. Päävalmentajan duuni on saada parhaista pelaajista ja toki koko joukkueesta paras irti keväällä ja tässä Peltonen epäonnistui. En sano, että fantasiarosteri on avain aurinkoon, mutta olihan IFKlla esim.ylivoiman osalta valtava puute esim. pelinteossa ja viivapelaamisessa. Tämän myötä se Vesalainenkin jäi osittain aika yksin kun se yksi mies on aika helppo pelata pois. Jos yksi tai kaksi pelaajaa alisuorittaa niin vikaa voi etsiä yksilöstä, mutta jos koko kärki alisuorittaa niin kyllä katseet normaalisti kääntyy myös sinne penkin taakse.

Selviin numeroihin ei liity mitään kuolemattomia logiikoita tai muuta hölynpölyä. Syyskauden saldo vuodenvaihteeseen oli, että Tappara oli silloin sarjassa 4 tehtyjä maaleja 93 päästettyjä 76 pisteitä 60
IFK sarjan 13 tehtyjä maaleja 66 ja päästettyja 80 pisteitä 43 Haluatko olla sitä mieltä, että piste-ero olisi tasoittunut ottamalla neljä (4) torjuntaa enemmän? Ei taatusti olisi. Puolustaminen ei sakannut, mutta maalinteko epäonnistui senkin edestä. Syyskaudella Tappara ja IFK päästivät omiin molemmt saman 2,4/peli. Noita 3,0 tai yli joukkueita oli yksi ainut, eli SaiPa.

Pelkkä laukaisukartta kertoo takuuvarmasti sen, onko peli ollut pelkkää kulmissa möyrimistä vai ei. Laukaisumäärät taas kertovat hyökkäävän joukkueen halukkuudesta ratkaista ottelut toimittamalla kiekkoa maalille. Semien yksi ratkaiseva osa-alue oli ripareiden määrä, joita Taponen pudotteli taNperelaisten lapoihin aivan liian paljon. Noita ripareita ei synny ilman laukausta, ja siksi Tappara laukoi todella paljon, mikä toi myös tulosta. Maalivahdit ovat sen verran hyviä, ettei suorilla laukauksilla maalia juuri tehdä ilman maskia. Mutta ripareista niitä tehtiin, ja sitä riparia ei synny ilman laukausta, joka voi olla mitä ripulia tahansa, kunhan maalille kantaa. Tappara oli näissä maaleissa ylivoimainen. Laukausten laadusssa ei.

Pelipaikkojen taitotasoja vertaillessa pitäisi aina olla kiistaton tieto siitä, pelataanko samoilla pelimerkeillä vai ei. IFK oli monessakin ruudussa heikomalla miehityksellä liikeellä, ja rostereiden merkitys korostui ainakin G4 jossa IFK:n poissaolot olivat kestämättömiä. Joskus henki voittaa materian, mutta rajansa silläkin on. IFK pelasi kumminkin kolme peliä hyvinkin tasavahvaa lätkää, joten jos sitä haluaa pitää valmentajan epäonnistumisena, niin mikäs siinä. Itse koen neljän joukkoon yltämisen tämän vuotisessa sarjassa erinomaisena suorituksena, sillä sen nipun ulkopuolelle jäi niin monta kovaa joukkuetta, ettei epäonnistumisella tuohon kärkisakkiin ylletty, se on sata varma.
 

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ihan näin yksinkertaista se ei nyt kuitenkaan ole. Tällä kuolemattomalla analogiallasi vaikka olisit päästänyt 5 omiin olisi syy aina hyökkäyspäässä jos kerran joku muukin päästää noin paljon maaleja. Keskimääräisesti 3 per peli omiin on aivan karmea luku.

Ei kait se valmennus sitä vaadi sen koommin kuin päästämään kolmea maaliakaan mutta kun päävalmentajan toinen kausi on menossa niin sen pelitavan pitäisi tulla selkärangasta ja tuottaa paikkoja sen verran, että logoon voi osan ampuakin.

Pelkkä laukaisukartta ei ole totuus ja siihen maalintekoon liittyy aika paljon muutakin kuin se laukaus. Laukaisumäärä oikeastaan vielä sokeampi mittari. Tästä voi kysyä Marjamäen Kärpiltä lisätietoja. Koko hyökkäyspelin rakenne tukitoimineen vaikuttaa siihen maalintekoon. Ja se on päävalmentajan vastuulla.

Niin. Hyvä kysymys. Yrittää kenties auttaa niitä pelaajia onnistumaan ja luoda sellainen ilmapiiri, joka valaa uskoa siihen onnistumiseen.

IFKn ylivoima oli kärjistäen 99% one trick pony, jossa pelattiin Vesalaisen onetimeria ja vieläpä usein "väärän" kätisen raitin pakin toimesta. Tämän poisottaminen pleijareissa ei ole kummoinen juttu, kun muuta uhkaa siellä ei käytännössä ollut. Ei pelinteon tai laukaisu-uhan osalta. Runkosarja on täysin eri kisat kuin pudotuspelit.

En tiedä mitä Peltonen teki eri tavalla vuodenvaihteessa, mutta fakta on se, että Peltonen epäonnistui siinä missä epäonnistui lähes koko IFKn kärkiäijät pakiston ja hyökkäyksen osalta Tapparaa vastaan. Päävalmentajan duuni on saada parhaista pelaajista ja toki koko joukkueesta paras irti keväällä ja tässä Peltonen epäonnistui. En sano, että fantasiarosteri on avain aurinkoon, mutta olihan IFKlla esim.ylivoiman osalta valtava puute esim. pelinteossa ja viivapelaamisessa. Tämän myötä se Vesalainenkin jäi osittain aika yksin kun se yksi mies on aika helppo pelata pois. Jos yksi tai kaksi pelaajaa alisuorittaa niin vikaa voi etsiä yksilöstä, mutta jos koko kärki alisuorittaa niin kyllä katseet normaalisti kääntyy myös sinne penkin taakse.
No ainakaan tällä kertaa ei sitten ollut se perinteinen The kevään joukkue -niinkuin usein on kuultu lausuttavan kausien mittaan- eikä ollut edes (varsinkaan) kevään The joukkue. Ja kun ei oikeastaan ollut edes runkosarjankaan joukkue, niin ei oikein tiedä että mikä joukkue se tällä kertaa sitten oli.

Toki vielä voi pelastaa sen verran pronsseissa, että voidaan saada se CHL- paikka, niin pääsee sinne taas "loistamaan" syksyllä.

Propsit jengille, että raatoi itsensä kuitenkin edes näille sijoille, ja annetaan siis pienet propsit Villellekin "clap-clap". En kuitenkaan nähdyn pohjalta alkaisi vielä jatkoa sorvaamaan.

Tosin ei kukaan kyllä pysty nimeämään sellaista idioottivarmaa valmentajaa, joka ilman pitkiä projekteja ja prosesseja veisi IFK:n kestävään menestykseen.
Jotenkin tuntuu siltä, että IFK:ssa alkaa henkselit paukkumaan siellä taustajoukkoissa jos menestystä tulee, ja sitten ihan itse säätävät sen taas pois raiteiltaan vuosiksi.

Mutta todettava on kyllä rehellisesti, että kyllä siellä monikin joukkue pelasi tällakin kaudella sellaista peliä, että toivoi IFK:n sellaista pelaavan. Vauhti ja taito tuntui olevan ajoittan todella huikeaa tsekattavaa. Se miksi eivät sitten lopulta menesty, niin siellä on vaan vielä kovempia vastassa, tai osa joukkueesta vasta kasvussa suuruteen, eikä leveyttä pelitavasta huolimatta riitä ihan loppuun saakka. Tosin Pelicans voi tämän vielä muuttaa. Ja jos sen tekee, niin en nyt mainitsisi Villen suorituksia samalla viikollakaan puhuttaessa vaikkapa Pelicansin valmennuksesta.

Ja voidaan toki saivarella Pelicansin helpommasta tiestä finaaliin, mutta olkoon se palkkio siitä, että koko kausi kuitnekin pelattiin melko hyvällä tasolla ja sijoitus soi sen mahdollisuuden, IFK:n taas taapertaessa perinteisessä keskinkertaisuutensa ikeessä, jossa pelien välillä oli liki uskomatonta tason vaihtelua.

Tekisi mieli sanoa, että siellä kuitenkin mennään vieläkin jotenkin henkselit vinkuen niihin "helppoihin" matseihin ja sitten kustaan ne ihan itse.

Valmennus kuitenkin on Suomessa jo sen verraan korkealla tasolla, että ei siellä kukaan enää ihan lonkalta pelejään voita.

Lopuksi voisi myös todeta, että olisi totisesti aika alkaa ajattelemaan joukkuetta siten, että siellä jokaisessa kentässä ja roolissa on pelipaikkansa parhammistoa, eikä niitä kiintiöitä enää ole jaossa edes niille "omille pojille". Nythän näi ei ole, vaikka joukkueessa ihan koviakin nimiä punnersi. Kokonaisuus ei taaskaan ollut hallussa heillä, jotka joukkueen kasaamisesta vastasivat, ja kuten jo todettiinkin, niin valmennuksestakaan en ihan oikein tiedä vielä. Patsas materiaalai en kuitenkaan vielä tilaisi, enkä pukua kattoon hilaisi.
 
Viimeksi muokattu:

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli
Toki vielä voi pelastaa sen verran pronsseissa, että voidaan saada se EHL- paikka, niin pääsee sinne taas "loistamaan" syksyllä.
Ei me pelata CHL:ää ensi kaudellakaan, koska mestaruuden lisäksi sinne mennään runkosarjasijoituksilla. Mukavahan niitä tasokkaita matseja olisi katsella, mutta toisaalta ihan sama sillä HIFK on ainakin tähän asti osoittanut omalla tekemisellään, että ei kiinnosta eikä siihen sarjaan panosteta. Valitettavasti näin, vaikka juhlapuheissa tavoitellaankin sitä eurooppalaiseksi suurseuraksi nousua. Puheet eivät vaan vastaa tekoja.
 
Suosikkijoukkue
IFK
Minä taas kysyisin, että miksi me sitten emme treenaa laukomista (jos ei junnutasolla ole riittävästi treenattu) tai palkata niitä pelaajia, jotka eivät ammu logoon. Jos meidän maalinteko on se kynnyskysymys, sitähän pitää kehittää. Tehdään ensi kaudella jokaisessa matsissa vähintään 7 maalia (poffsit mukaanlukien). Väitän, että mestari löytyy Nordikselta.
Vai mitä mieltä olette?

Nättinen, Koivistoinen, Pakarinen ovatpelaajia, joille on ihan turha mitään laukaisuharjoituksia pitää. Osaavat kyllä. Lätkä on itseluottamuspeli, ja se taas on hyvin pienistä muuttujista kiinni, joihin ulkopuolelta voidaan vaikuttaa hyvin rajallisesti. Turkulaiset lähti kauteen yhdeksällä pelaajalla, joilta kaikilta oli lupa odottaa yli 30 pisteen kautta. Yksikään ei yltänyt tavoitteeseen. Pyyhtiä sulaminen oli jotain käsittämätöntä edelliseen kauteen verrattuna. Kärpissä tuon 30 pisteen ylitti tai sivusi 4 pelaajaa ja IFK:ssa 5 ja Tapparassa 6 Kun haetaan yli 40 pisteen miehiä, niin niitä Tapparalla oli 4 Kärpillä 1 IFK:lla 0 Nättinen on paukuttanut aiemmin 55 pisteen kauden, mutta sen jälkeen loukkaantumiset ovat olleet riesana, ja pilasivat nytkin kauden. Koivistoisella yli 40 pisteen kausia on takanaan kaksi ja nyt lähellä 38 pojolla. Pakarinen 36 ja Jääskä 37 ovat lähellä tuota todella kovaa 40 pojon tasoa, mutta eivät voi saikulta auttaa joukkuettaan hekään.

Oleellista on se, että IFK voi kasata aivan millaisen nipun tahansa, tai harjoitella laukaisua tai pelitapaa loputtomasti, mutta se ei takaa vielä yhtään mitään. Vastassa on aina joukkue, joka pyrkii sekin voittamaan pelin, maalivahdit, joiden kuumimpina päivinä taakse ei mene mikään, tuomari joka puhaltaa mitä puhaltaa, ja se yksi pomppukiekko, joka kääntää pelin päälaelleen. Tuollaisen takuuvarmasti Liigassa 7 maalia peliin takovan nipun hintaa ei pysty edes arvioimaan. Kaikkein kovimmatkaan tämän kevään fantasiarosterit ei siihen pystyisi.
 

tommy36

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei me pelata CHL:ää ensi kaudellakaan, koska mestaruuden lisäksi sinne mennään runkosarjasijoituksilla. Mukavahan niitä tasokkaita matseja olisi katsella, mutta toisaalta ihan sama sillä HIFK on ainakin tähän asti osoittanut omalla tekemisellään, että ei kiinnosta eikä siihen sarjaan panosteta. Valitettavasti näin, vaikka juhlapuheissa tavoitellaankin sitä eurooppalaiseksi suurseuraksi nousua. Puheet eivät vaan vastaa tekoja.
Okei, tuota en muistanutkaan, joten se siitä sitten. No ei tartte ainakaan taas nolostella euroopan suurseuran CHL-otteita jotka ovat kyllä olleet perinteisen hyviä.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
2005 aika hyvä esimerkki tästä. Sen kovempaa joukkuetta paperilla tuskin on mahdollista koskaan saada. Ei riittänyt edes välieriin.
Ei takaa, mutta eiköhän kaikki nyt olla yhtä mieltä siitä, että paperilla kovemman joukkueen menestys-odottama on vähän eri luokkaa kun heikomman jengin.

Sen verran monta tämän seuran joukkueen rakennus on mennyt päin sitä itseään, että josko nyt sellasten kyhäelmien aika ois pääsääntöisesti ohi. Aika usein kuitenkin heikosti rakennettu talo tulee lopulta jopa kalliimmaksi kun huolellisesti rakennettu:)
 
Suosikkijoukkue
Paws relate, Waggy tails, Wet kisses, I'll bark yo
2005 aika hyvä esimerkki tästä. Sen kovempaa joukkuetta paperilla tuskin on mahdollista koskaan saada. Ei riittänyt edes välieriin.

Minulle 2005 on paremminkin esimerkki siitä, että joukkue harvoin menestyy, jos ovet sisään ja ulos käyvät kauden aikana kovasti.
 

Bafforosso

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK parhaimmillaan
Nättinen, Koivistoinen, Pakarinen ovatpelaajia, joille on ihan turha mitään laukaisuharjoituksia pitää. Osaavat kyllä. Lätkä on itseluottamuspeli, ja se taas on hyvin pienistä muuttujista kiinni, joihin ulkopuolelta voidaan vaikuttaa hyvin rajallisesti. Turkulaiset lähti kauteen yhdeksällä pelaajalla, joilta kaikilta oli lupa odottaa yli 30 pisteen kautta. Yksikään ei yltänyt tavoitteeseen. Pyyhtiä sulaminen oli jotain käsittämätöntä edelliseen kauteen verrattuna. Kärpissä tuon 30 pisteen ylitti tai sivusi 4 pelaajaa ja IFK:ssa 5 ja Tapparassa 6 Kun haetaan yli 40 pisteen miehiä, niin niitä Tapparalla oli 4 Kärpillä 1 IFK:lla 0 Nättinen on paukuttanut aiemmin 55 pisteen kauden, mutta sen jälkeen loukkaantumiset ovat olleet riesana, ja pilasivat nytkin kauden. Koivistoisella yli 40 pisteen kausia on takanaan kaksi ja nyt lähellä 38 pojolla. Pakarinen 36 ja Jääskä 37 ovat lähellä tuota todella kovaa 40 pojon tasoa, mutta eivät voi saikulta auttaa joukkuettaan hekään.

Oleellista on se, että IFK voi kasata aivan millaisen nipun tahansa, tai harjoitella laukaisua tai pelitapaa loputtomasti, mutta se ei takaa vielä yhtään mitään. Vastassa on aina joukkue, joka pyrkii sekin voittamaan pelin, maalivahdit, joiden kuumimpina päivinä taakse ei mene mikään, tuomari joka puhaltaa mitä puhaltaa, ja se yksi pomppukiekko, joka kääntää pelin päälaelleen. Tuollaisen takuuvarmasti Liigassa 7 maalia peliin takovan nipun hintaa ei pysty edes arvioimaan. Kaikkein kovimmatkaan tämän kevään fantasiarosterit ei siihen pystyisi.
Niin, itsehän totesit, että maalinteko oli jälleen se ongelma ja että logoon ammutaan ja että se on vaivannut vuosikaudet meitä.
Kuitenkin olet sitä mieltä (niin varmaan onkin), että Vesalainen, Nättinen ja Koivistoinen osaavat laukoa. Mikä sitten sinusta tuohon olisi lääkkeeksi? Jos ei siis maalintekotreenit.
 

Sp#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK aina välillä. Urheilu yli lajirajojen
2005 aika hyvä esimerkki tästä. Sen kovempaa joukkuetta paperilla tuskin on mahdollista koskaan saada. Ei riittänyt edes välieriin.
Ei riittänyt. Ja tuskin kukaan kaipaa tuollaista sokeana ostoksia tekemistä. Ostetaan nyt ihan kaikkea mitä käsiin vaan tulee.

Eipä yllättänyt että keskustelu lipuu taas tähän. Ensi tehdään analyysit tilastoineen mistä kiekkoa on milloinkin lauottu ja missä asennossa. Pidetään kiinni siitä omasta tarinasta, koska se ei hauku eikä arvostele IFK:ta. Jotenkin ymmärtäisin tämän, jos sarjasijoitus olisi runkosarjassa ollut jotain parempaa kuin kuusi. Sitten kun tilastot käydään läpi todetaan, että miljoonilla ei mestaruuksia voiteta ja heitellään jotain esimerkki kausia joilla ei mitään merkitystä mihinkään. Kai tällä halutaan vain luoda jotain keskustelua, mutta sillä ei ole minkään kanssa mitään merkitystä. Pitäisi varmaan pitää pientä taukoa täätä, vitun raskasta settiä taas.
 

massaonvoimaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Pelipaikkojen taitotasoja vertaillessa pitäisi aina olla kiistaton tieto siitä, pelataanko samoilla pelimerkeillä vai ei.
Kuten Pelicans vs Ilves? Päävalmentajan duuni on repiä maksimit irti joukkueesta ja jos katsot esim.Niemelä vs Peltonen niin aika vajaaksi jäi Peltosella. Pelimerkeistä viis. Vai luuletko että Niemelä on katsoi palkkakuitteja ennen sarjaa ja sanoi, että pojat hei ei me pärjätä kun noille maksetaan niin paljon. IFKn vajaasta materiaalista huolimatta myös se suoritus jäi todella vajaaksi.
IFK pelasi kumminkin kolme peliä hyvinkin tasavahvaa lätkää, joten jos sitä haluaa pitää valmentajan epäonnistumisena,
Vähään on tyytyminen jos kolme tasavahvaa peliä riittää, joista kahdessa tuli vielä turpaan. Nuori Suomi hengessä tätä varmaan voi onnistumisena sitten pitää.
niin mikäs siinä. Itse koen neljän joukkoon yltämisen tämän vuotisessa sarjassa erinomaisena suorituksena, sillä sen nipun ulkopuolelle jäi niin monta kovaa joukkuetta, ettei epäonnistumisella tuohon kärkisakkiin ylletty, se on sata varma.
Ei kait yksi voitettu pudotuspelisarja käännä tätä kautta erinomaiseksi suoritukseksi?
 
Suosikkijoukkue
IFK
Niin, itsehän totesit, että maalinteko oli jälleen se ongelma ja että logoon ammutaan ja että se on vaivannut vuosikaudet meitä.
Kuitenkin olet sitä mieltä (niin varmaan onkin), että Vesalainen, Nättinen ja Koivistoinen osaavat laukoa. Mikä sitten sinusta tuohon olisi lääkkeeksi? Jos ei siis maalintekotreenit.


Puhtaimmillaan maalintekopeli on rankkareissa, joissa pelataan häiriöttä maalivahtia vastaan. Halkaisijaltaan 76mm kumilimpun laitto 183cm leveään maaliin ei pitäisi kovin kummoinen temppu olla, mutta yllättäen maalivahdilla onkin selvä etu:

Tappara:
nimijoukkueppovml+-vmvm%
1.Puhakka PetteriTapparaOL56633250,0%
2.Tanus KristianTapparaKH57422050,0%
3.Lehterä JoriTapparaKH5730300,0%
4.Henriksson JereTapparaOL42211050,0%
5.Nieminen ViljamiTapparaOL2710100,0%
6.Kemiläinen ValtteriTapparaOP4310100,0%
7.Ojamäki NikoTapparaOL5510100,0%
IFK:
1.Vesalainen KristianHIFKVL40523040,0%
2.Koivistoinen EetuHIFKKH60413025,0%
3.Nättinen JuliusHIFKOL383302100,0%
4.Paajanen OttoHIFKKH602202100,0%
5.Pakarinen IiroHIFKOL5810100,0%
6.Hirvonen RoniHIFKKH5710100,0%

Pelitilanteessa maalin tekemiseen vaikuttaa lukematon joukko muuttujia, joiden ennakoiminen on käytännössä mahdotonta. Eli maalintekotilanteeseen pääseminen vaikeutuu, mutta sen ratkaisevan maalilaukauksen hetken pelaaja on taas yksin, ja yksin myös vastuussa siitä laukauksestaan. Olen aiemmin laskenut vertailuluvut siitä, kuinka monta laukausta tietyt pelaajat tarvitsevat yhtä tehtyä maalia kohti, ja IFK:ssa luvut ovat masentavia. Kumminkin kaikki yllälistatut ovat hyviä maalintekijöitä, vaikka noilla statseilla voisi muutakin kuvitella. Mitään hokkuspokkus vastausta siihen, että millä laukausten laatu saadaan paremmaksi, ei ole kenelläkään. Siinä ollaan pelaajan menttaalin sumuisessa ytimessä, johon ulkopuolisen vaikuttamisen mahdollisuudet on rajalliset.
 

Sp#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK aina välillä. Urheilu yli lajirajojen
@massaonvoimaa Niin. Aika hauskaa kun joillekin ihan oikeasti riittää tämä sija neljä. Itse en laske pronssia mihinkään suuntaan, se on yksi peli johon kukaan ei edes syty.

Todellisuudessa kaikki suoritukset paitsi finaalipaikka on alisuoritusta Helsingin IFK:lta. Toki nyt kun toiset tekee oman työnsä paremmin, niin voidaan takertua siihen että meidän jätkät maksaa vähemmän. Tässä kohden joku voisi kysyä, että miksi IFK ei pysty samaan? IFK on Villen kahden kauden aikana ollut siis sijoilla 4-8. Mikään analyysi tilasto mutu ei tuota nosta mihinkään muuhun suuntaan. Se on todellisuus minkä kanssa eletään just nyt. Silti toivon Villelle jatkoa. Ja vain sen vuoksi että se mahdollinen finaalipaikka ei ole uudella valmentajalla tässä kohden mahdollinen.

Huumoria tuottaa se että jollekin suoritus oli erinomainen, koska sama valmentaja valmensi ihan päin helvettiä syksyn, mutta teki ryhtiliikkeen ja hilasi joukkueen pudotuspeleihin. Ei vaan voi käsittää että erinomaisuuden merkki on joku tilastollinen hetki kaudesta ja kuntopuntari.
 
Suosikkijoukkue
IFK
Kuten Pelicans vs Ilves? Päävalmentajan duuni on repiä maksimit irti joukkueesta ja jos katsot esim.Niemelä vs Peltonen niin aika vajaaksi jäi Peltosella. Pelimerkeistä viis. Vai luuletko että Niemelä on katsoi palkkakuitteja ennen sarjaa ja sanoi, että pojat hei ei me pärjätä kun noille maksetaan niin paljon. IFKn vajaasta materiaalista huolimatta myös se suoritus jäi todella vajaaksi.

Vähään on tyytyminen jos kolme tasavahvaa peliä riittää, joista kahdessa tuli vielä turpaan. Nuori Suomi hengessä tätä varmaan voi onnistumisena sitten pitää.

Ei kait yksi voitettu pudotuspelisarja käännä tätä kautta erinomaiseksi suoritukseksi?


Niemelä on kiistatta Liigan tämän hetken kuumimpia valmentajia. Mutta sitä emme ole nähneet, kuinka hän nostaisi joukkueensa sarjan viimeiseltä sijalta mitallipeleihin. pelsut on suorittanut tämän kauden hämmästyttävän vakaasti. Nieminen sai kylläkin käännettyä pelsujen perinteisen kevätsulamisen, mutta mitään näyttöjä syvässä kriisissä olleen joukkueen nostamisesta jaloilleen hänellä ei ole. Vasta tuollaisen kokemuksen/työnäytteen jälkeen tiedämme, onko hän valmentajien eliittiä. Sitä näyttöä hänellä ei vielä ole.

Joukkueen rakentamisessa käytössä oleva raha on kaiken perusta. Se on se kehys, jolla Uj etsii pelaajia, ja se on pelaajille arvostuksen mittari. Kallis joukkue voi pelata päin helvettiä ja halpa hyvin, mutta se ei tee siitä hyvin pelanneesta joukkueesta kallista tai huonosti menestyneestä halpaa. Raha ei määritä joukkueen sielua, mutta se sielu määrittää joukkueessa hyvinkin montaa asiaa, joista menestys on yksi. Pelimerkeistä viis - asenne on puhdasta naivismia.

IFK:n tämän kauden iso kuva on menestys. Mitenkään muuten sitä ei voi kuvata. Harmittavat pelikiellot, loukkaantumiset ja sairastelut osuivat taas pahimpaan hetkeen, mutta se kuuluu urheiluun. Oleellista on, ettei Tappara päässyt jatkoon odotetulla ylikävelyllä, vaan joutui oikeasti pelaamaan jatkopaikastaan. Lite bättre ei ihan riittänyt, mutta ei se nyt täysin mahdottomaltakaan näyttänyt.
Jokainen asettaa menestymisen mittarit omien mieltymystensä mukaan. Jos finaalipaikka on ainut autuaaksi tekevä asia seuran kannattamisessa, niin se on fine. Pelkään vain pahoin, että pettymykset jatkuvat, mutta arvaas haittaako mua. Kaikkea hyvää keravalle.
 
Suosikkijoukkue
Paws relate, Waggy tails, Wet kisses, I'll bark yo
Niemelä on kiistatta Liigan tämän hetken kuumimpia valmentajia. Mutta sitä emme ole nähneet, kuinka hän nostaisi joukkueensa sarjan viimeiseltä sijalta mitallipeleihin. pelsut on suorittanut tämän kauden hämmästyttävän vakaasti. Nieminen sai kylläkin käännettyä pelsujen perinteisen kevätsulamisen, mutta mitään näyttöjä syvässä kriisissä olleen joukkueen nostamisesta jaloilleen hänellä ei ole. Vasta tuollaisen kokemuksen/työnäytteen jälkeen tiedämme, onko hän valmentajien eliittiä. Sitä näyttöä hänellä ei vielä ole.

Pitääkö tästä siis ymmärtää, että Ville Peltonen on valmentajien eliittiä mutta Tommi Niemelä ei?
 
Suosikkijoukkue
Paws relate, Waggy tails, Wet kisses, I'll bark yo

Hyvä.

Ilmeisesti kuitenkin voimme kuitenkin päätellä, että Jukka Jalonen ja Kari Jalonen eivät kuulu valmentajien eliittiin? En ainakaan muista kummankaan nostaneen seuraa viimeiseltä sijalta mitalipeleihin. Karri Kivi taitaa kuulua tuohon valmentajien eliitin harvalukuiseen joukkoon.
 

Samart

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Nättinen, Koivistoinen, Pakarinen ovatpelaajia, joille on ihan turha mitään laukaisuharjoituksia pitää. Osaavat kyllä. Lätkä on itseluottamuspeli, ja se taas on hyvin pienistä muuttujista kiinni, joihin ulkopuolelta voidaan vaikuttaa hyvin rajallisesti....
Tartun nyt pelkästään tähän, joka minun mielestäni ei pidä täysin paikkaansa. Lätkä on todellakin itseluottamuspeli ja yksilön itseluottamukseen vaikuttaa varmasti oman osaamisensa taso jota ylläpitääkseen ja kehittyäkseen pitää.....harjoitella. NHL:ssäkin Ika Lehkosen (joka on aika paljon seurannut nimenomaan harjoituksia) mukaan huiput jatkuvasti treenaa laukauksia/ohjauksia joukkuetreenien jälkeen ylläpitääkseen/kehittääkseen vahvuuksia.
Samalla tavalla veskarit käsittääkseni tekevät tuhansia toistoja esim. rälläkädellä, sivuttaisliikkumisessa yms...
 
Suosikkijoukkue
IFK
Hyvä.

Ilmeisesti kuitenkin voimme kuitenkin päätellä, että Jukka Jalonen ja Kari Jalonen eivät kuulu valmentajien eliittiin? En ainakaan muista kummankaan nostaneen seuraa viimeiseltä sijalta mitalipeleihin. Karri Kivi taitaa kuulua tuohon valmentajien eliitin harvalukuiseen joukkoon.
J.Jalonen valmensi HPK:n viimeisestä ruudusta runkosarjan kolmoseksi. K.Jalonen nosti tepsukat viimeisestä ruudusta runkosarjan voittoon. Karri Kivi Ässät heikoimmillaan mestaruuskaudella 11. runkosarjan päätteeksi 4. ja siitä mestariksi.
 

Synyster

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Ymmärränkö nyt oikein, että liigatasolla valmennuksen vastuulle kuuluu ainoastaan puolustuspeli mutta hyökkäyspelistä voidaan kääntää katseet muualle ja ulkoistaa vastuu siitä yksilöille?

Mitä jos IFK pelasi liian kurinalaisesti syksyn puutteellisella materiaalilla ja se söi hyökkäyspään tulosta? Laukaisukartat ovat samantekeviä siinä vaiheessa jos jatkopeliuhkaa ei luoda esimerkiksi irtokiekkojen muodossa. @Lätty-ylämummo nostikin esiin Tapparan maalineduspelaamisen, IFK:lla tätä ei syksyllä juuri ollut, kun kiekollinen peli hyökkäyspäässä pidettiin riskittömämpänä. Puolustusvalmius oli olemassa, mutta se söi ruutia tehokkuudesta jatkuvasti.

Tilastot ovat hyödyllisiä, mutta raamatun lailla niitä ei pidä tulkita.
 

Leipuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Posipetterit
J.Jalonen valmensi HPK:n viimeisestä ruudusta runkosarjan kolmoseksi. K.Jalonen nosti tepsukat viimeisestä ruudusta runkosarjan voittoon. Karri Kivi Ässät heikoimmillaan mestaruuskaudella 11. runkosarjan päätteeksi 4. ja siitä mestariksi.
Öö koskas tämä on tapahtunut? Muistaakseni Jalosen aikana Tepsi ei runkosarjaa voittanut.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös