Palaan vielä tuohon Sihvosen ja Savolaisen podcastiin yllä. Siinä heitettiin taas kerran ilmoille ajatus, että IFK:ssa ei ole pelillistä identiteettiä, ja että valmennus on vaihtunut usein. Olen jossain määrin eri mieltä väittämistä.
Ensinnäkin tuo valmentajien määrä. Savolainen heitti jotakuinkin "ties kuinka monta valmentajaa IFK:lla 2000-luvulla". Toki jos verrataan Tapparaan, niin joo, mutta Tappara on aika poikkeuksellinen tässä suhteessa, ja sekin vasta 2012 lähtien. 2003-2012 Tapparalla oli itse asiassa 9 päävalmentajaa* (Mika Saarinen, Mikko Saarinen, Kaj Matalamäki, Jukka Rautakorpi, Rauli Urama, Mikko Saarinen uudelleen*, Petri Mattila, Sami Hirvonen, Risto Dufva), mikä on varsin paljon. Kuinka paljon sitten on ollut IFK:lla?
Jälleen teen sellaisen rajauksen, että jätän Matikaisen ajan väliin. Sen jälkeen organisaatio uudistui ja muuttui, TJ:n ja UTJ:n pestit eriytettiin, ja IFK siirtyi 2000-luvulle. Lisäksi jos tarkoituksena on pohtia, miksi IFK ei voita mestaruuksia kuten Tappara, on turha ottaa mukaan vuosia, jolloin IFK oli hyvin kaukana mestaruudesta (joitain poikkeuksia, tai siis kevättä 2004 lukuun ottamatta). Jos siis aloitetaan kaudesta 2008-9, on IFK:lla tähän päivään ollut valmentajina: Jalonen, Matikainen, Sormunen, Summanen, Rindell, Törmänen, Selin, Pikkarainen, Peltonen, yhteensä 9. Eli saman verran kuin Tapparalla oli edellisen korpivaelluksensa aikana, mutta kausia on mukana 6 enemmän! Jos taas verrataan Kärppiin, tuona 2008-> aikana heillä on ollut päävalmentajia* (ks. alla) Alatalo, Haapakoski, Aravirta, Marjamäki, Suikkanen, Manner, Mikkola, Marjamäki*, eli "vain" 8. Olen siis sitä mieltä, että IFK:lla ei ole ollut poikkeuksellisen paljon valmentajia sen jälkeen kun organisaatio uudistettiin 2008. Jos halutaan yhteismitallistaa näitä, Tapparalla 2003-12 oli 1 kausi/päävalmentaja, 2008-2023 IFK:lla 1,67 k/pv. Jos rajataan vielä lisää, ja otetaan se aika, kun "turbulenssin aika on [ollut] ohi", on päävalmentajia IFK:ssa 4 yhdeksään kauteen, eli 2,25 k/pv.
Toki, jos otamme mukaan 2000-luvun alkupuolen, tuo määrä on hyvin erilainen. 2000-2008 IFK:lla oli 10 valmentajaa, eli 0,8 k/pv. En vain näe, että Matikaisen IFK olisi mitenkään relevantti nykypäivään peilaten. Se, miksi sitten otin Tapparalta mukaan nuo vuodet on havainnollistaakseni toista asiaa: jatkuvuus varmasti auttaa menestyksessä, mutta myös menestys helpottaa jatkuvuutta. 2012-2023 on hämmästyttävän vakaata aikaa valmennuksellisesti Tapparassa. Mutta on aika paljon helpompi seurajohdolle pitää valmennus samana, kun joukkue menee viisi kertaa putkeen finaaliin ja voittaa kaksi mestaruutta. Vastapainona kaudella 2005-2006 Tapparalla oli kolme eri päävalmentajaa, vaikka seurajohto oli sama. Uskon siis kyllä, että Tapparan menestys on varmasti rakennettu jatkuvuuden pohjalle, mutta ihan yhtä lailla tuo jatkuvuus on seurausta menestyksestä. Jos lehmät olisivat lentäneet ja Rautakorpi olisi luotsannut 2013 Tapparan sääleihin ja seuraavana keväänä puolivälieristä ulos, olisi mitattu ihan toisella tavalla Leinosen kärsivällisyyttä.
Mitä sitten tulee peli-identiteettiin, niin on totta, että Jalonen->Matikainen->Summanen ketjussa ei ole päätä eikä häntää (Sormusesta en edes osaa sanoa, mitä hän peluutti), kyse oli Matikaisen palkkauksen virheestä, jota paikkailtiin uusilla virheillä. Mutta pitääkö se edelleen paikkaansa? Antti Törmänen palkattiin 2014 Sveitsistä, ja hän toi mukanaan tuon "käkikellolätkän", vauhdikkaan pystysuunnan kiekon. Kun Törmänen siirrettiin sivuun (ja ei nyt puhuta miten se tapahtui), tilalle tuli Selin, joka peluutti pystysuunnan lätkää. Selinin tilalle tuli hänen kakkosensa Pikkarainen, joka peluutti pystysuunnan lätkää. Ja sitten Peltonen, joka tuli Sveitsistä peluuttamaan pystysuunnan lätkää. Toki kaikilla on ollut sitten omat mausteensa tuohon, alkaen Stögön träpistä 2016 finaaleissa, mutta nähdäkseni tuossa on aika selkeä näkemys siitä, minkälaista kiekkoa IFK:n on haluttu pelaavan: pystysuunnan reagointiin perustuvaa peliä. Ei ole haettu marjamäkiä peluuttamaan meidän peliä ja seisottamaan maalin takana. Toki voidaan kysyä, olivatko valmentajat tarpeeksi hyviä vai "keskinkertaisuuksia", kuten täällä usein mainitaan, mutta ainakin he edustivat samantyyppistä ajattelua jääkiekosta kuin edeltäjänsä. (Se, voiko tällä tyylillä voittaa Liigaa, on toinen keskustelu.) On siis kohtuutonta sanoa, etteikö olisi nähtävissä punaista lankaa.
Mielestäni Tapparan menestystä 2012-> mystifioidaan mediassa. Ei kyse ole siitä, että Tappara tekisi jotain aivan eri tavalla kuin muut, tai että sen seurajohdossa ja organisaatiossa olisi jotain ylimaallisen jumalaista, tai edes valmennuksessa. Tappara tekee toki hyvää työtä, ei siinä mitään, mutta loppujen lopuksi he löysivät hyvän päävalmentajakaksikon, joka on lisäksi pitänyt ajatuksiaan tuoreena vuorottelemalla tehtävissään (ehkä tätä voi pitää isoimpana innovaationa?). Päävalmentajille on luotu isolla rahalla koottu laadukas joukkue. Sitten menestys on tuonut imua ja jatkuvuutta, jonka ansiosta tämä menestystä on seurannut lisää. Tappara on tehnyt siis hyvää työtä, mutta ei se ole tehnyt jotain, mihin muut ja ennen kaikkea IFK eivät pystyisi.
Mutta miksi sitten IFK on jatkuvasti välierissä, eikä tee samaa kuin Tappara? No, yksi syy siihen on... Tappara. 2013, 2015, 2016, 2017, 2023, need I say more? Toinen syy on Kärpät: 2018, 2019. Koronalla oli oma sanansa myös kahtena keväänä. Historiallisesti katsottuna IFK elää itse asiassa hyvää aikaa, ainakin näin 1989 aloittaneelle katsojalle. Lähes aina välierissä on hyvä saavutus, vaikka tietenkin kannattajana haluaisi enemmän. Valitettavasti Tappara elää poikkeuksellista dynastiaansa, ja sitten on vielä Kärpät, joka on kova aina, kun valmennus onnistuu. Ei jää kovin paljon finaalipaikkoja jakoon. Toki on myös totta, että IFK ei ole löytänyt mitään Rautakorpi/Marjamäki/Tapola /Manner jne. tason valmentaja-joukkue -komboa. Stögö oli varsin lähellä, Peltosesta aika näyttää. Ja tämä ei siis tarkoita, etteikö virheitä olisi IFK:ssa tehty, ja etteikö parempaan olisi voinut pystyä. Tämä on ehkä latteus, mutta Liigan voittaminen on vaikeaa. Se on vielä vaikempaa, jos siellä on mukana Tappara ja Kärpät hyvänä kautenaan. Kaikki kuitenkin päättyy aikanaan, toivottavasti Tapparan dominointikin. Kärpillä on sentään sen verran hyvää makua, että dyykkaavaat välillä.
Mitähän oikeastaan yritin sanoa? Ehkä seuraavat asiat: IFK ei ole mitenkään erityisen tuulinen paikka päävalmentajalle, paineista huolimatta. (En nyt käsittele sitä tässä, mutta nähdäkseni 2008-> kaikki päävalmentajavaihdokset ovat olleet loogisia, ottamatta kantaan niiden suorittamistapaan tai henkilöratkaisuihin.) IFK:ssa on nähdäkseni näkemys siitä, minkälaista valmennusta haetaan, vaikka sitten osaamista valinnoista puuttuisikin. Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: Tappara syö ihan samaa kaurapuuroa kuin muutkin, ja sinä päivänä kun tekevät virhevalinnan päävalmentajan suhteen, romahtavat sinne minne ovat romahtaneet ennenkin. Saa nähdä, onko Grönborg sellainen.
*: laitetaan tähän se selitys, että näen saman henkilön erilliset päävalmentajakaudet "eri" valmentajina, jos kyse ei ole esim. siitä, että sama kakkonen nousee useamman kerran ykköseksi tms. Jatkuvuuden kannalta on keskeisempää, kuinka monta kertaa valmentaja on vaihtunut.
P.S. Tätä kirjoittaessa tuli mieleen se, että miksi Tappara aina voittaa IFK:n playoffeissa? 1981, -82, -86, -88, 2013, -15, -16, -17, -23, siis 9 voittoa Tapparalla. IFK voitti 2000. No, yksi syy tähän on yksinkertaisesti se, että silloin, kun Tappara on ollut huono, ei olla kohdattu. Tappara kun ei aina ole selviytynyt edes playoffeihin, ja muuten ei sitten vain ole osunut kohdalle. 80-luvun koitokset ja nuo viimeisimmät ovat kaikki osuneet Tapparan dynastia-aikoihin. Sen kerran, kun IFK voitti, olivat vastakkain Rautakorven vasta nousussa ollut Tappara ja Kekäläisen jälkeinen ja osin vielä hänen kokoamansa, kahdesti putkeen finaalissa pelannut IFK Zidlickeineen ja Calouneineen. Uskon, että tilasto voisi olla jossain määrin erilainen, jos joukkueet olisivat sattuneet vastakkain keväinä 1989 - 1999 tai 2004- 2012 (jolloin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta molemmat olivat huonoja).
No, voisi sitä toki Tapparan kulta-aikoinakin edes vahingossa voittaa kerran...