Riski? Aina on olemassa riski, kun otat jonkun pelaajan joukkueeseen. Kyllä niitä riskejä jollain tasolla vaan aina otetaan, kun joukkuetta kootaan. Jos ei ole hirvittäviä resursseja. Kysymys on siitä, olisiko Villen pitäminen ja luottamuksen osoitus tapparalaisuuden symbolille ollut oikeasti menetyksen kannalta hirveä riski? Tämä kausi meni alakanttiin, pilasiko Ville nytkään Tapparan mestaruussaumoja? Uskaltaisin jopa sanoa päinvastoin, kun katsotaan sitä esimerkkiä niissä ratkaisevissa tilanteissa Pelicans- ja Lukko-sarjassa.
Niitä riskejä vaan on eri suuruisia! Ei tämän nyt herran tähden pitäisi olla näin vaikeata.. Esimerkki: Maalikuningas Olli Palolalla oli vähän vaisummat playoffit suhteessa runkosarjaan. Villellä oli runkosarjan loppuun verraten vähän pirteämmät playoffit. Kumman kohdalla olisi suurempi riski ensi kaudelle, jos ajatellaan peluuttamista kahdessa kärkikentässä?
Edelleen tällaisen suurta linjaa kuvaavana ratkaisuna ei saa olla perusteena mikään "Tappara-status", koska kyse on pelaajan suunnitellusta roolista tulevalle kaudelle ja sen roolin vaatimasta pelillisestä annista joukkueelle. Eikä pelaaja VOI olla mukana playoff-sarjoja varten, runkosarjan kustannuksella!
Mutta nehän ovatkin niitä "yksittäisiä tilanteita" :) Kokonaisuutena Ville oli siis riippakivi ja haittasi merkittävästi joukkueen matkaa kohti mestaruutta? Hah, ennemminkin riippakivi oli Rautakorven nihilistinen lähestymistapa, joka oli tappaa tarvittavan tunteen. Se tunne onneksi löytyi kesken Pelicans-sarjan, kun oltiin jo pienessä paniikissa. Villen merkitystä sen löytämisessä ja ratkaisumaalin tekijänä on turha väheksyä. Jos jo joukkueen rakentamisessa tehdään kliinisiä ratkaisuja, JR on valintansa tehnyt. Ei osaa nähdä omia virheitään.
Lähdit sitten provolinjalle riippakivineen ja merkittävine haittoineen. Onko tässä käytetty semmoisia käsitteitä? Vai keksitköhän ne ihan itse, että sait tekstiä aikaiseksi?
Ei urheilu ole noin kaavamaista. Totta kai, yksittäisissä tilanteissa se näkyi, kuten olet itsekin sanonut, kiekollisten ratkaisujen heikkoutena ja siinä ettei löytänyt yhteispeliä ketjukavereidensa kanssa. Liikkeessäkin oli ongelmaa, mutta osin tämä vaikutelma johtui JR:n entistä nihilistisemmästä lähestymistavasta, jossa Villen taklauspelistä viedään jotain pois.
Näinhän se urheilussa joskus menee. Pienistä asioista hommat joskus ovat kiinni - aina taustalla ei ole heikko fyysinen suorituskyky tai taitovaje tms.
Hei, tehdään mielivaltainen mielikuvaharjoitus sen noin 80 pelin lukumäärällisestä suuruudesta: Peli 1: ei rentoutta. Peli 2: ehkä vähän rentoutta. Peli 3: ei rentoutta. Peli 4: maali, tulihan se rentous edes yhteen vaihtoon. Peli 5: ei rentoutta. -- Peli 26: ei rentoutta. -- Peli 45: vähän rentoutta, mutta väkinäistä edelleen. -- Peli 67: ei rentoutta. -- Peli 80: ei tarpeeksi rentoutta, kausi päättyy.
Eli olisiko rentous sittenkin seuraus jostakin isommasta jutusta? Suoraan sanoen aika naiivi uskomus, että rentous vaan ensi kaudelle kuntoon, niin hyvä siitä tulee. Miten korjaat rentouden puuttumisen? Onko kiekollisten ratkaisujen heikkous automaattisesti rentouden puuttumisen syytä, vai olisiko siinä taustalla jotain isompaa?
Et kommentoinut vähemmän yllättäen mitään Rautakorven roolia tässä tai kun suhteutin asiaa laajemmin. Rautakorven pelitapaa ei siis saa käsitellä kriittisesti, koska sillä tuli hopeaa? Olisiko mahdollista, että JR:n hiukkasen vapaampi lähestymistapa esimerkiksi hyökkäyspelaamiseen olisi johtanut vielä parempaan lopputulokseen?
Niin, sinulla nyt on vankka luotto siihen, että Rautakorven ratkaisut=menestys. Näin ei välttämättä ole, jos mies ajaa jääräpäisesti tätä nihilististä kiekkoa kuin kuluneella kaudella. Lopulta siihen kyllästyvät pelaajatkin ja kun joukkueessa ei ole Villen tapaista henkistä selkärankaa ja tärkeiden paikkojen sytyttäjää, lopputulos voi olla heikompi. Edelleen, tunteen ja pelitavan tulee olla sopusoinnussa ja tästä vaikkapa Karri Kiven viime kauden Ässät on hieno esimerkki.
Se pelitapa KUULUU siihen mainitsemaani matkaan, jossa Villellä oli vaikeuksia. Olen analysoinut täällä palstalla muun muassa Tapparan peliesitykset-ketjussa Rautakorven lähestymistapaa tälle kaudelle. Se ylimalkaisesti muotoiltu "vapaampi lähestymistapa hyökkäyspelaamiseen" olisi
hyvinkin todennäköisesti ollut sitten puolustusvalmiudesta pois, ja se korostunut puolustusvalmius oli Tapparan tavaramerkki läpi kauden. Sillä puolustuspelaamiseen pohjautuvalla pelitavalla Tappara oli paljon lähempänä kirkkainta kuin kaudella 2012-13.
Ja edelleen, joukkue teki melkoisen määrän maaleja, vaikka se hyökkäyspelaaminen ei aina silmää miellyttänyt. Aika suuri riski mennä ylianalysoinnin puolelle, kun vaaditaan "vapaampaa hyökkäyspelaamista"! Mitä edes tarkoitat "hyökkäyspelaamisen vapaammalla lähestymistavalla"?
Päättyneen kauden pelitavan analysoinnissa pitää oikeasti muutenkin olla aika varovainen, on melkoisen suuri riski mennä ylianalysoinnin puolelle. Se kirkkain oli nyt muutamasta sentistä kiinni, seitsemännen finaalin jatkoerässä tilanteessa 0-0! Jos olisi tehty yksikin maali jostain tilanteesta, nyt ei mietittäisi näitä juttuja läheskään näin paljoa!
Pelitapa toimi, vaikka sitä ei haluaisikaan myöntää. Se oli nytkin yksittäisistä ratkaisuista kiinni, niissä tilanteissa pelitapa ei voi vaikuttaa, jos pelaaja vetää loistavassa maalipaikassa ohi tai maalivahdin hanskaan.
Mutta edelleen tässä ketjussa on kyse siitä, että sopiiko Ville Nieminen toteuttamaan Rautakorven haluamaa pelitapaa, eikä vain pelitavan "toimivuudesta"!
Ja yhtälön "Rautakorven ratkaisut=menestys" nykytilanteen voi jokainen tarkistaa miehen mitalisaldosta. Onhan tämä aikamoista aliarvioimista, kun mies pisti Tapparan kuntoon pitkän rospuuton jälkeen ja heti homma näyttää urheilullisesti ihan erilaiselta kuin aiempien tumpuloiden kohdalla. Mutta ei, kun ei todennut Ville Niemisen sopivan ensi kauden Tapparaan, on se Jukka aika riskialtis mies..
Lue tarkemmin. Puhuin, että moni olisi tehnyt toisin, vaikka pelaajamateriaali olisi sellainen kuin Tapparalla nyt. Aika mielenkiintoinen muuten tuo nimimerkki ultrasin spekulaatio siitä, että JR olisi tehnyt päätöksen Villen jatkosta jo ennen pudotuspelejä. Kylmä laskelmoija, kylmempi laskelmoija, Jukka Rautakorpi.
Sillä ei ole edelleenkään mitään merkitystä tämän keskustelun kannalta, mitä joku muu olisi tehnyt! Se on ihan nollapuhetta spekuloida tässä yhteydessä sillä, mitä joku muu olisi tehnyt, koska Rautakorpi kuuluu ensi kauden Tapparaan ja on tekemässä ensi kauteen kohdistuvia ratkaisuja.
Olisiko Tapparassa edes nykyisenkaltainen pelaajamateriaali, jos ei Rautakorpea olisi mukana? Ei varmasti, niin moni pelaaja on kertonut Rautakorven ja valmennuksen yleisesti olleen vahva peruste Tapparassa pelaamiselle!
E: Siis osittain minusta kyse tästä kylmästä laskelmoinnista, osittain siitä ettei nihilistiseen pelitapaan mukamas sovi ja osittain siitä että välit eivät ole ihan kunnossa. Voin olla väärässä tai oikeassa, niin kuin nämä ratkaisun puolustajatkin.
Korostan myös, että minä olen arvostanut kyllä Rautakorpea nimenomaan menestyvänä valmentajana. Se ei tarkoita, ettei häntä voisi kritisoida. Tämä Villen pistäminen sivuun on sen luokan kylmyyttä, että se jättää omaan kuvaani Rautakorvesta pahan särön.
Ja viimeinen virke osoittaa taas sen, mitä kautta asiaa missäkin ajatellaan. Joukkue vs. yksittäinen pelaaja, joukkue pitää olla edellä AINA JA VAIN AINA.