Noh, kenties tuo tuosta voi avautuakin, mutta äkkiseltään en oikein usko, että tulee kulumaan kuuntelussa vanhempien klassikoiden tapaan.
Ei levy minullekaan oikein samalla tavalla kolahda kuin aikaisemmat, vaikka kuinka levyä on yritetty kuunnella, eikä siinä teknisesti ole minkäänlaista vikaa.
Tämä on monien liian pitkään ja liian samalla kaavalla levyttäneiden bändien vääjäämätön ongelma. Kun levyjä tulee liikaa ja yhtyeen luonnollista elinkaarta pitkitetään, niin lopputuloksena on se, että yhtyeet kyllä tekevät ns. ammattimaisesti biisejä ja ovat varmasti soittajinakin varmempia kuin uransa alussa, mutta yhtyeen suurimmat innovaatiot, luovuus ja parhaat paukut on jo nähty.
Yleensä yhtyeellä kuin yhtyeellä uran alkupään levyt ovat ne parhaat, sen jälkeen alkaa joko puutuminen, luutuminen ja tietty kaavoihin kangistuminen tai sitten sarja hyvinkin hämäriä irtiottoja täysin erityyppisiin musiikkityyleihin (jotka taas saattavat kuulostaa hyvinkin väkinäisiltä ja jotka voisi olla alun perinkin parempi levyttää jollain toisella nimellä).
Toki on poikkeuksia eli yhtyeitä, jotka yhtäkkiä rykäisevät lukuisten perustason kiekkojen ja heikompien hetkien jälkeen vielä mahtilevyn uransa ehtoopuolella. Ja on myös yhtyeitä, jotka vuosien harharetkien jälkeen palaavatkin siihen tyyliin, jonka he parhaiten osaavat ja tekevät hyvän "paluun juurille".
Olen kuunnellut Viikatetta bändin varhaisista Mcd-julkaisuista alkaen ja nähnyt bändin sen ensimmäisistä Turun keikoista alkaen joskus vuodesta 2000, ja monta vuotta yhtye teki aina vain parempia levyjä ja oli yksi kotimaisia suosikkejani. Sitten vain kävi niin, että levyjen tekninen taso kyllä oli korkealla, mutta ne eivät enää vain millään kolahtaneet, vaikka niiden toivoi kolahtavan ja niille antoi mahdollisuuden. Uudemmissa levyissä ei vain ole ollut samaa potkua ja särmää mitä vanhemmissa, vaikka niitä miten yrittää kuunnella. Bändillä on nyt 10 albumia kasassa, ja siinä alkaa olla jo muutama liikaa, ei sille vain mitään voi.
Vika voi toki olla minussakin, mutta sama ilmiö pätee mielestäni suurimpaan osaan artisteista. Jos pitää valita vaikkapa Slayerin, Metallican, Megadethin tai Iron Maidenin viisi ensimmäistä studiolevyä tai näiden bändien viisi tuoreinta levyä, niin homma on jokaisen bändin kohdalla selvä (siitä huolimatta, että vaikkapa Megadethin tuoreet kiekot ovat olleet varsin hyviä).
Olen vuosien myötä tullut siihen tulokseen, että iso osa yhtyeistä voisi lopettaa uransa paljon nykyistä aikaisemmin tai ainakin jäädä vuosien tauolle ja katsoa sen jälkeen, mitä syntyy. Suurimmalla osalla yhtyeistä on paukkuja muutamaan hyvään levyyn, sen jälkeen moni voisi rohkeammin lopettaa ns. huipulla sen sijaan, että jatkaisi samojen kuvioiden kierrättämistä minimaalisin uudistuksin. Toki ymmärrän, että taloudellisesti on järkevää tehdä uusi levy kahden vuoden säännöllisin välein ja ylläpitää jo kertynyttä mainetta, jotta voi sitten kiertueilla soittaa pari uutta biisiä vanhojen hittien lomaan, mutta taiteellisesti katsottuna tämä ei aina ole paras ratkaisu.
Jos Viikate olisi jostain syystä pistänyt pillit pussiin vaikkapa Marraskuun laulujen jälkeen, niin sen jälkeen olisi toki jäänyt julkaisematta jokunen erinomainen yksittäinen biisi, mutta kaiken kaikkiaan bändin musiikillinen perintö olisi ollut ihan yhtä vahva kuin mitä se nykyäänkin on.
