Mainos

Viikate

  • 75 281
  • 354

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
Muutama kerta on tullut pyöräytettyä Kymijoen lautturit läpi ja tässä ensifiilikset albumista ja bändin nykytilasta ylipäätään.

On totta, että Viikate on muuttunut puolessatoista vuosikymmenessä jonkin verran. Alkuaikojen Viikatteeseen saattoi yhdistää tietynlaisen epävarmuuden ja haparoinnin, mikä toi kivasti särmää ja tietynlaisen haavoittuvuuden tunteen yhtyeen tekemiseen. Biisit olivat hitaampia ja laahaavampia ja tunnelmaltaan todella synkkiä. Kun alkuaikojen keikatkin olivat kädet puuskassa seisovine katsojineen ja puuttuvine encoreineen jotain täysin erilaista, kuin mihin oli tottunut, oli Viikate hienolla tavalla todella tyylikäs orkesteri.

Menestys tuo tietysti plussien mukana myös kielteisiä asioita. Herrojen soittotaito on lisääntynyt ja fanimäärä kasvanut räjähdysmäisesti. Samalla ollaan pikku hiljaa hiivitty enemmän nopeamman ja rokkaavamman materiaalin pariin. Helmiä on syntynyt myös viime vuosina ja viimeisimmätkään albumit eivät toki missään nimessä ole huonoja, mutta tuntuu että jonkinlainen väsymys olisi kohdannut bändin. Lisäksi tapana on ollut jättää parhaat tekeleensä singlejen b-puolille. Jollain lailla oma fiilis on, että Viikate ja Kalle itse tykkäävät enemmän tällaisista Tanssin ja Kravattipakon tyyppisistä, itselle enemmän yhdentekevistä rokkenrolleista ja ovat tarkoituksella karsineet hitaampaa ja laahaavampaa ilmaisua. Keikoilla tietysti pitää pitää tunnelmaa yllä nopeilla paloilla, mutta itse kaipaisin enemmän myös näitä hitaampia tunnelmapaloja ja ylipäätään vaihtelua settilistaan. Esimerkkeinä ei-albumiraidoista vaikkapa Pakkasenpalvoja ja Mintun ja Vernerin häävalssi.

Päivän peili, Iltatähden rusko, He eivät hengitä ja vaikkapa Iäisyys olisi kiva kuulla livenä (toki osaa näistä on joskus soitettu, mutta keikkasetti on hieman turhan yksipuoleinen ja samaa kaavaa toistava). Viikate on edelleen itselleni se ykkönen, mutta ei tämä uusin albumi parasta Viikatetta ole missään nimessä. Jonkinlaista uudistumista kaipaisi, mutta toisaalta hieno teos tämä uusinkin on.

Käydäänpä Kymijoen lautturit vielä biisi biisiltä läpi:
1. Minä kuorsaan verta: Levyn parhaimmistoa, vaikka ei tämä Viikatteen parhaiden kappaleiden tasolle yllä, lähimainkaan.
2. Uusi syksy: Ihan kiva. Hieman junnaava kertosäe.
3. Hopeisen kuun sirppi: Levyn ainoa selvästi hitaampi kappale. Alkuosasta tulee mieleen heikompi versio viime vuoden Adventti-singlestä ja kertosäkeessä taas on kaikuja Pakkasenpalvojasta huonommassa muodossa. Silti hieno kappale ja kyllähän Kaarle vaan osaa nämä tunnelmapalat.
4. Kuningas kaiho: Heikko ylijäämäkappale.
5. Tervaskanto: Ihan alkutahdit tuovat mieleen Alakulotettuja tunnelmia yli kymmenen vuoden takaa. Tässä kappaleessa Viikate on sellaisenaan, jollaisena toivoisin sen olevan nykypäivänä pysyvästi. Kuulaat kitarat tapailevat hienoa melodiaa ja tarina tutun synkkä. Hemmetin hieno ja samantien päähän jäävä kappale. Albumin ehdoton helmi. Niin, ja totta tuo mitä joku levystä sanoi, että onhan tuo kertosäkeen melodia aika lailla Mauno Matoa myötäilevä.
6. Oi pimeys: Ensimmäisellä kerralla radiosta kuultuna tuntui ihan mukiinmenevältä, keskiverrolta Viikate-rallilta, jossa kuorot toivat kivan uuden säväyksen. Nyt levyllä nousee selvään parhaimmistoon, mikä ei tietysti tarkoita välttämättä vain hyvää kokonaisuuden kannalta.
7. Interludi betonus: Täysin turha instrumentaali.
8. Pakkasapostolit: Nopeampaa laitaa edustava ralli on oikein toimiva. Hieman Kravattipakon kaikuja, mutta pesee sen selvästi. Kiva kertosäe.
9. Tuonen lehtolapset: Tämäkin ihan ok ralli, toimii. Kertosäkeestä loppuneet ideat.
10. Myrkynvihreää: Odotin jälleen levyn viimeiseltä "oikealta", eli lauletulta kappaleelta paljon, mutta jouduin pettymään. Iäisyys, Kuu kaakon yllä ja Taivas kielletty saavat seurakseen junnaavan kappaleen, joka ei lähde lentoon missään vaiheessa. Sävellyskynä kesäterässä?
11. Kymijoen lautturit: Täysin turha instrumentaali.

Summa summarum: Ei parasta Viikatetta, mutta sanoitukset ja todella rikkaasti käytetty suomen kieli toimivat jälleen. Aika rokkenrollia Viikate tuntuu nykyään olevan ja Kaarlen suosimat lainaukset muilta alkavat tällä levyllä olla jo maksimissaan. Instumentaalit aivan turhia ja muuhun levyyn nähden irtonaisia ja kaukana parhaista Viikate-instrumentaaleista.
Instrut pois, jos ei parempaan pysty ja tilalle vaikka levyltä tiputettu Tervaskannon b-puoli, jos ei hitaampaa materiaalia irronnut.
Levylle antaisin 8.5/10, Viikate-asteikolla 6/10.
 

Anselm Raato

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ajetaan Valtralla, Seattle Kraken
Jepjep. Semmoinen levy. Huono Viikate-levy, hyvä musiikkilevy.

Monta todella hyvää biisiä, monta täysin "toisesta sisään, toisesta ulos" kappaletta. Tervaskanto on levyn todellinen helmi. Kivati mennään Katri-Helenan "puhelinlangat laulaa" tunnelmalla introssa. Tykkään myös kovasti poljennosta. Tulee jotenkin vanha Viikate mieleen. Surut pois ja kukka rintaan-levy eritoten. Jotain samaa... Niin ja Arskan soolossa hieno kumarrus Sorsakoskelle. Hyvin istuu pätkä "Kaksi kitaraa"-kappaleesta. Hyvä veto!

Instrumentit levyllä täysin turhia. Ei mitään käyttlö. Biisijärjestys on jotenkin hassu.

Ehkä pitäisi kuunnella lisää, mutta jotenkin on olo että tämä on ensimmäinen Viikate-levy mitä en tule - ainakaan heti - ostamaan.
 

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
Jos joku oli esim. Kouvolassa keikalla, niin kertoilkaahan minkälaisella setillä bändi on nyt syksyllä liikenteessä.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Kaiken TPS-tuskailun keskellä voin huokaista.

Ensin saan Kaarle Viikatteen (&Marko Haaviston) tsekata Turussa, sitten itse Viikatteen. Voin vain huokaista.

Unholan Urut 10v -kiertue vielä, kelpaa.
 
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Viikate oli mielestäni hieno yhtye vielä Kuu kaakon yllä -levyllä, joka on kaunis äänitaideteos.

Sen jälkeen itseironia ja muu tarpeeton kotiteollisuus-perseily mariperankoskineen menikin täysin överiksi enkä ole jaksanut kuunnella yhtyettä sen enempää kuin kukaan jaksaa kiinnostua tästä avautumisestani.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Huoh, onpas jotenkin väsähtänyt juttu tämä Kaarle Viikatteen ja Marko Haaviston yhteislevy "Laulu tuohikorteista." Ikävystyttävä ja yllätyksetön levy, jossa tyydytään vaan apinoimaan Agentsia ja muita jotka on tälläistä musiikkia tehneet aikoja sitten ja paremmin. Kappaleet ei vaan ole erityisen hyviä. Levyn aloittavassa nimikkobiisissä oli hieman ideaa, mutta sen jälkeen tulee biisi biisiltä sellainen tunne, että loppuisi jo. Upeasta Viikatteen Kivi itkee vihreää -kappaleestakin on tehty todella irvokas laulettu versio tälle levylle joka ei toimi alkuunkaan. En oikein ymmärrä sitäkään, miten tuon Kaarlen laulaminen on mennyt noin falskin kuuloiseksi jopa rasittavaa koilotusta. Yrittäneekö liikaa ja sellaista mihin ei ihan rahkeet oikeasti riitä? Mene ja tiedä. Heikko albumi joka tapauksessa. En nyt mitään sinänsä odottanut, mutta ehkä jotain vähän omaperäisempää eikä tälläistä tuhnua tribuuttia.
 

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
En nyt ihan Tedin kaltaista täystyrmäystä levylle antaisi. Toki Agentsia ei ole itse tullut juurikaan kuunneltua, vaan ennemminkin tietysti K.Viikatteen johdosta tulee nyt tällaiseenkin musiikkiin tutustuttua paremmin, mutta siitäkin syystä mitään ennakkokäsityksiä tai -odotuksia en levylle asettanut.

M.Haaviston ja K.Viikatteen äänet tuntuvat soivan ja sopivan aika hyvin yhteen ja duetot ovat siinäkin mielessä varsin perusteltuja. Itse löydän huteja tältä levyltä lähinnä sävellyspuolelta tuon "häävalssin" (senkin sanoitus toimii) ja Kuningatarkaan ei ole ihan vielä kunnolla lähtenyt. Mutta kyllä esim. levyn avauskolmikko on erittäin toimivaa tavaraa jälleen kerran.

Ahkerasti tämä on pyörinyt soittimessa kilpaillen soittoajasta CMX:n ja Mokoman uutukaisten kanssa. Ainakin tällä hetkellä nostan vielä Laulun tuohikorteista näistä kirkkaimmaksi helmeksi.
 

Joukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Neljän tähden illallinen ja mukana Kaarle Viikate. En kyllä olisi uskonut tätä näkeväni.
Katsoin myös ohjelmaa juurikin Kalle takia. Tässä vielä Kallen Stam1nan Emilille ja Antille järjestämä Chilinsyöntikilpailu: https://www.youtube.com/watch?v=RLECalTO2BI. Kyllähän tuo Rokit kokit systeemi kokonaisuudessaan antaa uutta näkemystä kaikista ohjelmaan osallistuneista rokkareista.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Samoin, tuli tuo katsottua nimenomaan Kallen takia. Kokkihan herra taustoiltaan on, taidot voivat joskus kaikota.
 

Jussizip

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Porin Ässät, Chelsea FC
Vai että uusi sinkku: Viikate - Pelastus (Lyric Video) - YouTube

Kuvastaa jotenkin nykyistä musabisnestä. Ensimmäinen sinkku tuollainen radiopoppi.

No, hyvääkin löydän: sanoitus upposi.

Olen kova Viikatteen kuuntelija ja kaikki levyt löytyvät hyllystä ja keikoillakin on käyty. Siltikin pakko sanoa, että nyt valitettavasti taso biiseissä on laskenut. Kymijoen lautturit levy oli jo pienehkö pettymys aikaisempiin verrattuna vaikka hyvä sekin oli. Panosvyö levy ei sitten iskenyt lainkaan ja nyt tämä uusi sinkkukaan ei kyllä oikein kolahda. Ähkyä bändistä ei ole tullut sillä lähes päivittäin tulee kuunneltua noita kaikkia vanhempia levyjä. Jotenkin mennyt vähän kaupalliseksi tms.. vaikea selittää.

Annetaan uudelle levyllekin silti tietysti mahdollisuus, kun tulee pihalle!
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Vai että uusi sinkku: Viikate - Pelastus (Lyric Video) - YouTube

Kuvastaa jotenkin nykyistä musabisnestä. Ensimmäinen sinkku tuollainen radiopoppi.

No, hyvääkin löydän: sanoitus upposi.

Minäkin olen erittäin kova V-fani, mutta ei kun ei.. ei lähde. Olin vuosikausia vuorenvarma, että Viikatteeseen on mahdoton kyllästyä, mutta kyllä jo Petäjäveräjät antoi merkkejä pienestä otteen lipsumisesta ja Kymijoen Lautturit olikin sitten aivan valtava tasonpudotus ja ilmestymisvuotensa karmein pettymys. Ja pahasti näyttää siltä, että laskevalla käyrällä mennään yhä, sillä ei tuosta nyt kyllä jäänyt käteen niin mitään. Itse asiassa koko kappale menee jotenkin aivan "ohi", vaikka sen kuuntelisi monta kertaa putkeenkin..

Toki jätän oven ja mielen sikäli auki tulevan levyn suhteen, että lähes kaikilla V-levyillä ensimmäisenä sinkkuna julkaistu kappale on osoittautunut koko levyn ilmestyttyä sen lähes heikoimmaksi tekeleeksi (käytännössä ainoa poikkeus tähän sääntöön on Me Olemme Myöhäiset, joka oikeasti on Marraskuu kakkosen TOP-3 biisejä). Eli levyn ostan joka tapauksessa, en vain ihan jo periaatteesta voisi jättää ostamatta levyä jonka kannessa lukee Viikate :D
 
Viimeksi muokattu:

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Vähän ihmetyttää miksi Kaarle tuntuu nykyään jatkuvasti? fraseeraavan laulunsa, vanha koruttomampi ja suoraviivaisempi tyyli toimi aivan hyvin. Ehkä huomio vain kiinnittyy turhaan kun jotain uupuu.

Mainitut Marraskuun laulut taitaa olla tosiaan se huippukohta, joita on toki monta muutakin. Sellaisten jälkeen on vaan tietysti hankala enää motivoitua jos ei saavuta entistä tasoa, ikääntyminenkään ei tässä auta jos ei vaikkapa enää yhtä paljon edes Kouvola ahdista.

Ei tuo nyt toisaalta vaikka jotain Pohjoista viljaa heikompi aloitussinkku ole. Lyriikat myös jotakuinkin entistä tasoa.
 
Viimeksi muokattu:

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Mainitut Marraskuun laulut taitaa olla tosiaan se huippukohta, joita on toki monta muutakin. Sellaisten jälkeen on vaan tietysti hankala enää motivoitua jos ei saavuta entistä tasoa, ikääntyminenkään ei tässä auta jos ei vaikkapa enää yhtä paljon edes Kouvola ahdista..

Itse löysin Viikatteen jo vuonna 2002 (nyt vuonna 2015 voinee sanoa että "jo"), kun kuulin kappaleen Ei Ole Ketään Kelle Soittaa, ja olin heti aivan totaalisen myyty. Viikatteen todellinen kultakausihan on nimenomaan 2002-2007 välillä levyt Kaajärven Rannat, Surut Pois Ja Kukka Rintaan, Unholan Urut sekä molemmat Marraskuu levyt. Toki sitten myös Kuu Kaakon Yllä ei vielä hirveästi tälle viisikolle häviä, mutta sitä seurannut kolmen vuoden levytystauko ei tehnyt bändille enää niin hyvää..

Ei tuo nyt toisaalta vaikka jotain Pohjoista viljaa heikompi aloitussinkku ole.

Aloin oikein miettiä tuota ensisinkku asiaa. Jos unohdetaan viime viestissä mainittu loistava Me Olemme Myöhäiset sekä tuo EOKKS (joka on sekin oman levynsä parhaimpia vetoja) niin muutoin tilanne ensisinkkujen suhteen on tämä:

Kaunis Kotkan Käsi = levynsä toiseksi heikoin biisi
Pohjoista Viljaa = levynsä heikoin biisi
Ah, Ahtaita Aikoja = levynsä heikoin biisi (ja ylipäätään yksi koko yhtyeen historian surkeimmista tekeleistä)
Viina, Terva ja Hauta = levynsä toiseksi heikoin biisi
Sysiässä = levynsä toiseksi heikoin biisi
Oi Pimeys = noh, se nyt on sitä samaa tatinaa kuin koko muukin levy
 

Klose16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Die Deutsche Nationalmannschaft
Itsellä lähti Viikate heilahtamaan vuoden 2001 lopun loistavalla Vuoden synkin juhla -levytyksellä. Aloitin siis huipulta, eikä meno ole juuri synkempää tahi raskaampaa ollut.
Toki pian vanavedessä tuli myös Viikate-klassikko Noutajan valssi. Ah näitä aikoja.

Pian syksy menikin Kaajärven rantoja kuunnellessa. Mainio, erittäin vahva levy.
Tuota seurasi vieläkin vahvempi, Viikate-slangilla SPJKR:na tunnettu tuotos.
Vuosia myöhemmin Viikate löytyi vajan takaa uudelleen, Marraskuun laulujen kokoelmana. Tuo kokoelma on sarjassa näitä joita voisi kuunnella loputtomiin, niin on joskus käynytkin.

Tuossa siis lueteltuna se oma viiden kärki. Sitten tulevat EP:t ja sinkut joista moni on äärettömän vahva, tämä on aina ollut Viikatteen tavaramerkki. Välillä ne parhaat on julkaistu tahalleen vaikeammin saatavissa muodoissa! Kyllä K. V. on omissa kirjoissa nero.
 

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
Itsellä lähti Viikate heilahtamaan vuoden 2001 lopun loistavalla Vuoden synkin juhla -levytyksellä. Aloitin siis huipulta, eikä meno ole juuri synkempää tahi raskaampaa ollut.
Toki pian vanavedessä tuli myös Viikate-klassikko Noutajan valssi. Ah näitä aikoja.

Pian syksy menikin Kaajärven rantoja kuunnellessa. Mainio, erittäin vahva levy.
Tuota seurasi vieläkin vahvempi, Viikate-slangilla SPJKR:na tunnettu tuotos.
Vuosia myöhemmin Viikate löytyi vajan takaa uudelleen, Marraskuun laulujen kokoelmana. Tuo kokoelma on sarjassa näitä joita voisi kuunnella loputtomiin, niin on joskus käynytkin.

Tuossa siis lueteltuna se oma viiden kärki. Sitten tulevat EP:t ja sinkut joista moni on äärettömän vahva, tämä on aina ollut Viikatteen tavaramerkki. Välillä ne parhaat on julkaistu tahalleen vaikeammin saatavissa muodoissa! Kyllä K. V. on omissa kirjoissa nero.
Aika pitkälle juuri näin. Itselläni Viikate-kuuntelu alkoi Alakulotettuja tunnelmia -EP:stä ja kyseisestä nimibiisistä. Iski kuin metrinen koivuhalko samantien. Siitä sitten uskomattoman loistava albumijatkumo: Noutajan valssi, Vuoden synkin juhla, Kaajärven rannat, Surut pois ja kukka rintaan, Unholan urut, Marraskuun lauluja I & II ja vielä Kuu kaakon yllä. Petäjäveräjät oli vielä oikein toimiva, mutta Kymijoen lautturit jo aika heikko kokonaisuus ja Panosvyö ala-arvoinen, mutta viimeksi mainittua nyt en ihan oikeaksi Viikate-albumiksi laskekaan. Ja kun tosiaan matkan varrella on lisäksi julkaistu lukematon määrä näitä singlejen b-puolia sun muita, jotka eivät kalpene yhtään albumikappaleiden rinnalla (Mintun ja Vernerin häävalssi, Pakkasenpalvoja, Kouvostoliiton laulu jne. jne.), niin onpahan vaan uskomattoman hieno orkesteri. Kaiken tietysti kruunaa se, että lähes poikkeuksetta materiaali on julkaistu myös vinyyleinä ja jopa c-kasetteina, joilla alkupään levytyksissä vieläpä aina joku bonuskappale mukana. Nämä toki julkaistiin myös CD-formaatissa kokoelmana myöhemmin.

Nyt en vaan tiedä, mitä odottaa. Kymijoen lautturit tosiaan aika heikko ja ei tämä uusin singlekään nyt vielä kovin kummoisia lupaile. Toki albumi menee välittömästi ilmestyessään hankintaan vinyylimuodossa. Koska Viikate on Viikate.
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Kaunis Kotkan Käsi = levynsä toiseksi heikoin biisi
Pohjoista Viljaa = levynsä heikoin biisi
Ah, Ahtaita Aikoja = levynsä heikoin biisi (ja ylipäätään yksi koko yhtyeen historian surkeimmista tekeleistä)
Viina, Terva ja Hauta = levynsä toiseksi heikoin biisi
Sysiässä = levynsä toiseksi heikoin biisi
Oi Pimeys = noh, se nyt on sitä samaa tatinaa kuin koko muukin levy

Minusta nämä ovat hyviä biisejä. Pohjoista viljaa aikanaan oli se biisi, miksi innostuin bändistä enemmän ja nykyään se on ylivoimainen suosikki suomeksi laulavista yhtyeistä. Viikate on siitä jännä yhtye, että tykkään ihan yhtä paljon tästä radiohittiosastosta kuin siitä levyjen muustakin osastosta. Biiseissä on kuitenkin mukana se sama synkkä puoli, mikä bändissä minuun vetoaa. Kaunis synkkyys. Aikanaan Viikate tuli vähän muiden takana ja kuuntelinkin enemmän Kotiteollisuutta, CMXää ja Rautiaista. Nykyään en voi sietää noita bändejä. Eikä syy kotiteollisuudenkaan kohdalla ole mediahuoraus vaan yksinkertaisesti se, että biisit kuulostavat paskalle. En edes muista enään, mikä sen Minä olen albumin nimi oli, mutta se levy sysäsi minut syrjään, sitä aiemmat kotiteollisuudet kolahtavat edelleen. Bändi ei silloin edes vielä niin mainstream ollut, kun sen "hylkäsin".

Viikatteen kohdalla olette minun mielestäni aika ankaria, sillä itse en kuule valtavaa muutosta bändin tuotannossa negatiiviseen suuntaan viime vuosina. Suomeksi laulavan bändin, joka haluaa elättää itsensä musiikilla, kohtalo on tehdä biisejä, jotka kelpaavat näille Cityn ja Rockin musiikkipäälliköille, jotka eivät niissä hiteissä hyväksy mitään kieroutuneisuutta. Esimerkkinä vaikkapa Megadeth, jonka biisit ovat viime vuosinakin päässeet listoille, niin tuo viimeisin julkaisu ei päässyt, koska se ei ole perinteinen radiobiisi. Heti kun biisissä on jotain äkkiväärää nämä musapäälliköt olettavat, että kuuntelijat karkaavat kanavilta. Suomeksi laulava yhtye ei voi tällaisia riskejä ottaa, kun faneja ei ole ympäri maailmaa. Se on helvetin valitettavaa, mutta niin se vain on. Minusta viikate on tästä pakollisesta "huorauksesta" huolimatta onnistunut pysymään uskollisena perinteilleen ja onnistunut löytämään tasapainon, jonka ainakin minä olen pystynyt hyväksymään. Helvetin hieno yhtye.

Uusi biisi ei yllätä suuntaan tai toiseen. Ihan ok ja levy menee tottakai hankintaan.

Panosvyöstä sen verran, että en tykännyt yhtään, mutta tuskin tykkäsi radiohittiyleisökään.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Itsekin elättelen toivoa, koska tuo on valitettavan paljon nykypäivää, että ensin pitää tulla se radioon liiaksi sopiva hitti. Mietin tätä juuri Apulannan tuoreen levyn kohdalla (mikä ei tietenkään ole Viikate-musiikkiin verrattavissa). Heillä levy oli täynnä helmiä, melkein huonoimpana ensimmäinen radiohitti.

Kaunis Kotkan Käsi = levynsä toiseksi heikoin biisi
Pohjoista Viljaa = levynsä heikoin biisi
Ah, Ahtaita Aikoja = levynsä heikoin biisi (ja ylipäätään yksi koko yhtyeen historian surkeimmista tekeleistä)
Viina, Terva ja Hauta = levynsä toiseksi heikoin biisi
Sysiässä = levynsä toiseksi heikoin biisi
Oi Pimeys = noh, se nyt on sitä samaa tatinaa kuin koko muukin levy

Eli juuri tätä tarkoitin minäkin. Viikate-fani olen ja pysyn, sitä ei minusta pois saa pyyhittyä. Tosin tunnustan myös: Pohjoista viljaa oli hitti, joka minut sai penkomaan koko bändin historian läpi.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Väsynyt, väsyneempi, Viikate.

Nuo ajatukset nyt putkahti välittömästi mieleen kun kuuntelin tuon yhtyeen uusimmaisen: XII - Kouvostomolli

Eli jo jonkun aikaa vallalla ollut selkeä laskusuhdanne saa jatkoa. Tämä on todennäköisesti mitäänsanomattomin Viikate-julkaisu ikinä, ainakin varsinaisista albumeista (sitä Motörhead-coverilevyä en ole jaksanut edes kuunnella.) Oikeastaan voisi sanoa, että tässä ei ole yhtäkään oikeasti hyvää biisiä. Rasittavaa jollotusta sitäkin enemmän. Mikähän tolla Kaarlella on, kun tuo laulaminen on jatkuvasti muuttunut ärsyttävämmäksi ja mukana on tuollaisia ihme iskelmämusiikkimaneereita. Se hiukan ilmeettömämpi tapa mikä oli ennen, toimi paremmin. Mikään virtuoosi kun laulajana ei ole kyseessä. Menee yliyrittämiseksi olla jotenkin sielukas tulkitsija. Muutamia hyviä hetkiä soitannollisesti löytyy (mm. Allikko ja Musta, Metalli & Taivas), mutta biisit kokonaisuuksina ei yksikään nouse millään lailla klassikkokategoriaan tai edes oikeasti hyviksi biiseiksi.

Taitaa vaan olla, että juna tämän yhtyeen kohdalla on ainakin omalla kohdallani puksuttanut auttamatta ohi. Ideaköyhää tavaraa ja bändi alkaa kuulostaa parodialta itsestään ja se on vähän surkuteltava juttu.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
En suotta lainaa koko Ted Raikkaan viestiä.. koska aika pitkälle totuuksiahan hän puhuu

Tämä uutukainen ei parin kuuntelun perusteella ole aivan niin huono kuin Kymijoen Lautturit, mutta ongelma onkin se, että tämä on toden totta hyvin mitäänsanomaton. Kolmen ensimmäisen kappaleen jälkeen meinasin jo luovuttaa, koska niin totaalisen tyhjää tynnyriä kyllä kolisteltiin. Ja sama menohan jatkuu käytännössä pitkin levyä. Puolikulkijat on tyylillisesti erilaisena ihan onnistunut, vaikkei häikäisekään. Samoin edellä mainittu monipolvinen Allikko erottuu positiivisesti..

Kaarlen lauluun on totta tosiaan tullut kummallinen "näyttelemisen" sävy, hän ikäänkuin esittää iskelmälaulajaa. Tosin ei tämä bändin kiistaton alamäki siitä johdu, vaan koska Viikate kyntää omaa sarkaansa genrensä ainoana edustajana tasan samanlaisena vuodesta toiseen. Olen ollut fanipoika vuodesta 2002, enkä koskaan unohda sitä kun kuulin bändin musiikkia ensimmäisen kerran ja tajusin heti ettei tällaista kamaa voi tehdä kuin täysin suvereeni nero. Mutta onko nyt viimein pakko sanoa Kaarlelle, että olisiko pikkuhiljaa aika alkaa lopetella. Aika aikaansa kutakin, ei tämä tällaisena voi jatkua.. kyseessä on kuitenkin legendaarinen Viikate, ehkä jopa se paras yhtye minkä olen 2000-luvulla löytänyt
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, All Blacks
Omastakin mielestä Viikatteen kultakausi osui vuosien 2002-2009 välille, yksikään tuolla välillä ilmestynyt levy ei tuottanut pettymystä, itse asiassa kaikki ovat omalla tavallaan loistavia levytyksiä ja on todella vaikea sanoa, että mikä noista levyistä on paras. Lisäksi bändillä oli tapana piilottaa parhaita biisejään sinkkujen b-puolille tai minilevyille. Ei voi kuin ihmetellä kyseisen aikakauden tuotosten tasoa ottaen huomioon vielä tiuhan julkaisutahdin.

Petäjäveräjät aloitti pienoisen laskusuhdanteen, ei todellakaan huono levy, muttei yltänyt edeltäjiensä tasolle. Petäjäveräjät oli oikeastaan ensimmäinen kokopitkä Viikate-levy, joka tuotti ilmestyessään pienoisen pettymyksen. Kymijoen Lautturit oli sitten vielä pari astetta Petäjäveräjiä heikompi, mielestäni aika selkeästi bändin heikoin tuotos. Lauttureilla oli muutama hieno biisi, erityisesti Tervaskanto, mutta yleisesti biisimateriaali oli todella mitäänsanomatonta. Motörhead-coverlevy Panosvyö kyllä upposi itselle yllättävän hyvin. Vaikken levyltä oikein mitään odottanutkaan, niin Panosvyötä on tullut kuunneltua varmasti moninkertaisesti Kymijoen Lauttureihin verrattuna. Myös Kallen ja Marko Haaviston levytys oli ihan kiva välityö, vaikka siitäkin on kuulunut myös isompia soraääniä.

Mites tämä uusin sitten? En ole vielä levyä ehtinyt levyä ostaa, mutta Spotifysta on tullut pyöriteltyä vajaa kymmenen kertaa läpi. Kyllähän tämä parempi on kuin edellinen omaa materiaalia sisältänyt levy, muttei äkkiseltään yllä kuitenkaan kultakauden tuotosten tasolle. Propsit siitä, että bändi on yrittänyt hieman uusiutumista. Kallen ja Markon soololevyn mieleen tuova Puolikulkijat ja jopa Kingston Wall-tyylisiä vaikutteita omaava Allikko ovat piristyviä poikkeuksia normaaliin V-soundiin. Kappalemateriaali tuntuisi selvästi tasavahvemmalta kuin lauttureilla. Yksittäisiä ässäbiisejä ei ole ainakaan vielä esiin noussut, muttei myöskään skipattavia raitoja. Vähän veikkaisin, että seuraava sinkkulohkaisu lienee Kovaa Teetä. Ei missään nimessä bändin kärkipään julkaisu, muttei myöskään heikoin. Aika näyttää, että saako tämä levy vakiopaikan soittimesta vai jääkö hyllyyn pölyttymään. Täytyyhän tämäkin lätty levykaupasta kotiin hakea, niin kuin jokainen aiempikin bändin levy.

Livebändinähän Viikate on aina ollut loistava. Olen nähnyt bändiltä parikymmentä keikkaa, eikä joukossa ole ollut yhtään huonoa vetoa. Kalle on myös oivaltava sanoittaja, vaikka viimeisillä levytyksillä sanoitusten riimittelyt ja vertauskuvat menevät paikoin hieman yli. Bändi toistaa nykyisellään pakostikin hieman itseään, eikä viimeisimmät levytykset ole yltäneet parhaimmistoon, mutta siitä huolimatta suomalaisen musiikin kartta olisi valtavasti köyhempi ilman Viikatetta. Esimerkiksi Kaajärven Rannat-levyyn en ole kyllästynyt vielä neljäntoista vuoden jälkeenkään. Hattu pois päästä tyylikkäälle yhtyeelle, toivottavasti viikatemainen tyylikkyys säilyy jatkossakin.
 
Viimeksi muokattu:

Jussizip

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Porin Ässät, Chelsea FC
Joo-o mitenkähän sitä kiteyttäisi omat mietteet. Tylsää, mitäänsanomatonta eikä mitään särmää. Nämä lähinnä omat mietteet uusimmasta levystä, kun nyt on Spotifyn kautta kuunnellut. Mikähän hitto siinä on, että Viikate on todella puuduttavaa kuunneltavaa nykyään. Muidenkin mainitsema Kaarlen laulutyyli on muuttunut kyllä todella paljon huonompaan suuntaan ja muutenkaan kappaleista puuttuu "se jokin", jota vanhemmissa levyissä oli. Vaikeahan tätä on selittää järkevästi. Radiossa soitettu sinkku Pelastus antoi jo pelottavaa osviittaa siitä, että juna on lähtenyt raiteilta metsään.

Vanhemmat levyt ja vuoden 2007 albumit Marraskuun lauluja I ja II olivat ja ovat edelleen täyttä kultaa. Petäjäveräjät oli myös oikein kuunneltavaa mutta Kymijoen lautturit vaati jo useamman kuuntelukerran, ennen kuin biiseistä alkoi saamaan jotain irti. Panosvyö oli täyttä paskaa mutta se nyt ei ollutkaan "Viikatteen levy", joten ikäänkuin sivuutin sen kokonaan.

Odotuksia oli paljon tämän Kouvostomollin suhteen, mutta taitaa olla Panosvyön lisäksi levy, jota en kaupasta osta hyllyyn. Huono kokonaisuus.. valitettavasti.
 

Jj

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, FCB
Toisella yrittämällä sain kuunneltua Kouvostomollin läpi. Ensimmäinen kerta kariutui kieltämättä muutaman biisin jälkeen kyllästymiseen. No, eihän tämä(kään) hyvällä tahdollakaan ollut ihan nappiosuma muttei ihan niin paha mitä aluksi ajattelin. Uskon että muutamakin biisi toimii livenä ihan hyvin. Sitten jos keikatkin alkavat tuntua puulta niin eikun kiven kanssa soutelemaan. Siitä ei ole vielä onneksi ollut pelkoa.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kyllähän Viikate edelleen tällä uusimmallakin levyllään parasta suomalaista iskelmää on.. Noin puolenkymmenen kuuntelukerran jälkeen kohokohdaksi on nousemassa levyn raskain biisi eli päätöskappale Musta, metalli & taivas.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös