Viikate

[kopo]

Hyvä levy. Hiljainen on aivan mahtava biisi, tykkään myös erityisesti noista menevämmistä (Haamukirjoitus ja Korttitalo). Hyvinkään keikalle tuli juuri piletti hommattua.

 

[Jj]

Ensikuuntelu menossa, Vihreäkantisen ja pienjulkaisujen ystävänä tämähän on ihan oiva levy. Ei nyt mitään Öljyvärejä tai Yönseutua ole tullut vastaan mutta yleispoljento viehättää.

 

[Waluigi]

Hieno levy kaikkinensa. Hyvin erilainen kuin pari aiempaa ja sitä myöten vertailu tuntuu hölmöltä. Itselle kolahtaa parhaiten sinkkukolmikon ohella erittäin iskelmäinen ja lavatanssitunnelma pursuava päätösbiisi Yö Yksin Suutelee. Sanoitukset mallia hämmentävät, mutta samalla naurattaa ja saa jalan vipattamaan.

Klovni Mortem on jonkinlainen outo lintu. Useampaan kertaan tullut biisin kohdalla alkuun sellainen "äh, tämäkin on tässä" -kutina ennen kuin on aina kitaroinnin alkaessa ottanut mukaansa. Vähän kaikuja Korpi-rallista, joskaan ei ehkä aivan yhtä toimiva. Silti hyväksi laskettava.

 

[tyoton]

Valitettavasti en saa käännettyä näitä uusia levyjä hyviksi, vaikka miten yrittäisin. Tämän jälkeen kävi täsmälleen samalla tavalla kuin jokaisen levyn kohdalla viimeistään Petäjäveräjien jälkeen eli tulee vaan palattua vanhan Viikatteen pariin. Nytkin on tullut viikko kuunneltua aika lailla päivittäin vanhoja ralleja.

Siinä missä vanhoilta levyiltä on jäänyt lukemattomia kappaleita säännölisesti toistettavien joukkoon niin näiltä uusilta en ole löytänyt ainuttakaan, jonka haluaisin kuunnella niinä päivänä/viikkoina, kun Viikate pyörii omilla soittolistoilla.

Ennen levyjen sanoitukset olivat todella nerokkaita. Näiden myötä Viikate onkin suosikkibändini edelleen ja sitä tulee myös kuunneltua eniten. Uudet biisit ovat mielestäni suorastaan huonoja varsinkin sanoituksiltaan. Tuntuu, että sinne vain heitellään kivalta kuulostavia sanoja sinne tänne, kunhan vähän rimmaavat.

Piepposestakin olisi kehkeytynyt alkuaikoina varmasti huippu kappale. Aihe sopii Viikatteelle kuin nyrkki silmään ja tuossa olisi ollut kaikki ainekset suorastaan mestariteokselle. Eihän tuossa kappaleessa ole kuitenkaan päätä eikä häntää. Suorastaan luokaton tarina ja sanoitukset tuosta aiheesta. Sen jälkeinen Korttitalo on lähtenyt vahingossa soimaan pariin-kolmeen kertaan. Heikommaksi vaan menee.

Haluaisin tykätä ja innolla taas odotin, josko tällä kertaa iskisi, mutta pettymykseksi tämäkin paljastui.

 

[UnenNukkuja]

Valitettavasti en saa käännettyä näitä uusia levyjä hyviksi, vaikka miten yrittäisin.

Itsellä hieman hassukin tilanne mitä tulee tähän levyyn. Vaatii oikeasti omaa aikaa ja matalampaa mielialaa, että jaksan kuuntelemalla kuunnella. Bändin merkitys alkaa minulle olla se, että puran pahaa oloa näiden biisien avulla. Olen ilmeisesti liian tyytyväinen elämääni tällä hetkellä.

Mutta samoin, vanhaa matskua näiltä kaivan paljon. No, ehkä ennen keikkaa olen onnistunut renkuttamaan tämän levyn vähän keskittyneemmin. Muistaakseni Petäjäveräjissä näkyi tuo, että elämässäni silloin vallinnut ketutus pisti minut kuuntelemaan tuon monia kertoja, keikalla sitten osasikin melkein kaikki biisit jo.

 

[Joukka]

Reilu tunti ja pääse tutustumaan tähän Hiljaisempaan Viikatteeseen. Ekaa kertaa heidän keikalleen ilman isompia odotuksia settilistassa. Kuten aiemmin mainitsin niin Syysvedet olisi todella hienoa kuulla livenä. Pian ollaan viisaampia tämän asian suhteen.

 

[Joukka]

Ehdottoman erilainen. Uuden levyn biisit ovat live-kamaa, huomattavasti parempia, kun tunnelma on kohdillaan. Kannattaa käydä katsastamassa tämä setti ja avoimin mielin. Kouvostomolli soi jopa hieman iloisestikin, kun vanhojakin biisejä oli sovitettu uusiksi teemaan sopiviksi. Syysvedet jäi kuulematta, mutta ilta oli silti täyden kympin arvoinen.

 

[mice]

Oli kyllä huikea ilta myös Helsingissä lauantaina. Itselle kohokohdat olivat Suruvaippa ja Iäisyys. Hienoa päästä kuulemaan nuo Viikate-mestariteokset livenä.

 

[Joukka]

Nyt on käyty kaksi keikkaa Hiljainen-kiertueelta kuuntelemassa, eka Tampereella ja toinen viime sunnuntaina Porin Teatterissa. Miljöö oli mitä mahtavin kyseiseen tapahtumaan ja bändi tauon jälkeen mahtavassa vedossa.

Parin sattuman siivittämänä käteen lävähti vielä liput huomiselle Seinäjoen keikalle, joten talven pimein aika soljuu Hiljaisesti kohti kevättä.

 

[Jaatis]

Viikatteella on aina erityinen paikka sydämessäni. Kaverini kuoli aikoinaan syöpään ja se rakasti viikatetta. Kuunneltiin sen kanssa syöpäosastolla on aivan sama biisiä, josta itse piti. Tämä on jäänyt ikuisesti mieleen, sen lisäksi että sanoi "olisihan tämä paremminkin voinut mennä". Olin hieman yllättynyt kuolevan ihmisen sanoista, mutta ehkä kukin rauhansa löytää erilailla. Hieno bändi muutenkin.

 

[Moto]

Bändin uusissa promokuvissa on mukana myös Päivi Federley ja Ohto Pallas, niin olisiko nuo nyt korotettu virallisiksi jäseniksi? Viikate-nimiä ei taida vielä olla? Ohto on aika viikatemainen jo sellaisenaan...

Lähiseutujen Hiljainen-päivät ovat osuneet ikävästi sellasiin saumoihin, että on ollut muuta menoa, mutta ensi perjantaina Sellosalissa vihdoin tärppää.

 

[UnenNukkuja]

Eilinen Turun keikka oli kyllä kokonaisuutena täynnä ahaa-elämyksiä, tai jotain sinnepäin.

Itse keikka oli tyylikäs, huomasi koko salin kuuntelevan musiikkia ja keskittyvän tuohon. Ei siinä kaikkia biisejä tarvinnut ennestään tunteakaan, kun se fiilis sai kuuntelemaan niitä. Joitain ehkä kaipasi settiin (toivelistalla oli oikeasti Työmies, sori spoilaus), mutta hyvinhän kokonaisuus meni. Spessun hetken koin, kun Arvokin sai kunnon soolohetkensä ja Kalle poistui taustalle. Rumpali Ohtoa seurasin jotenkin enemmän mielenkiinnolla nyt, kun hänet näki kunnolla. Tuokin niitä istumakatsomon plussia.

Kaupungilla ennen keikkaa Kaarlen bongasin Hospodassa. Hän relasi nappaamalla shotin, oluen ja pelaillen rahapelejä. Teatrolle saapui samaan aikaan minun kanssa, piti minulle ovea auki ja kiittelin.

 

[Joukka]

Kyllähän tämä konsepti toimii mielestäni todella hyvin. Uuden levyn biisit ovat valmiiksi sovitettu tähän sopivaksi ja vanhoista kappaleista on löydetty teemaan sopivia harvinaisuuksia. Ja pari vanhempaa on sovitettu uusiksi. Kyllähän Viina, terva ja hauta-biisin uusi sovitus sai jälleen hymyn huulille. Itseironia huipussaan, vakavasti tehtynä, mutta ei hampaat irvessä.

Yleisö ja bändi olivat eilenkin samassa tilassa ja se välittyi ainakin itselleni lämpönä ja ilona. Tuollaista fiilistä ei onnistu bändi luomaan, jos ollaan vain väkisin soittamassa keikka alta pois.

Kesän festareillahan tämä ei välttämättä toimi, kun yleisön fokus ei kohdistu täysin yhteen esiintyjään, mutta toivottavasti joku festarikävijöistä löytää tämän tyylin ansiosta Viikatteen ja suo itselleensä mahdollisuuden nauttia Kouvostomollista.

 

[Jj]

Itse keikka oli tyylikäs, huomasi koko salin kuuntelevan musiikkia ja keskittyvän tuohon.

Hyvä jos niin, minun lähelläni oli ehkä jokin isät ja pojat -seurue. Oli höpötystä ja välillä katseltiin driftinkivideoita ja sometettiin. Ei tainnut olla levyn teemaa ihan sisäistetty. Eikä etikettieroa konsertin ja keikan välillä.

Itse olisin halunnut settilistaan aiemmin mainitsemani lempparibiisini Öljyvärejä, olisi minusta sopinut kyllä.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=5FwAKSRj0uo

 

[UnenNukkuja]

Hyvä jos niin, minun lähelläni oli ehkä jokin isät ja pojat -seurue. Oli höpötystä ja välillä katseltiin driftinkivideoita ja sometettiin. Ei tainnut olla levyn teemaa ihan sisäistetty. Eikä etikettieroa konsertin ja keikan välillä.

Ohoh, auts. Mitään näin häiritsevää en lähellä omaa paikkaani huomannut. Enkä ollut ihan edessä. Olisin varmaan katsonut pahalla. Toisella puolella vieressäni huomasin vaan, kuinka pari herraa olisivat halunneet singahtaa ylös ja taputtaa, koska olivat niin fiiliksissä. Kieltämättä minunkin oli vaikea pidätellä jotain itselle tyypillistä liikehdintää.

 

[Blue F]

Neitsyyttä tärykalvoille tarjoili eilisessä Sellosali-setissä Syys. Vasta ensimmäistä kertaa sain kuulla kappaleen LIVEnä.

Syys.
Mikä ihana Syys.

Olen luonut W:ltä 27 kappaleen soittolistan. Tietynlaisen mollin aikamatkan. Setti käynnistyy kappaleella Syys, mikä mielestäni kuvastaa yhtyettä ja sen antia aika hyvin. Syys on mainos, mikä kertoo kolmessa minuutissa, mitä seuraavaksi pariksi tunniksi on luvassa. Jos muistan oikein, niin Syys oli kappale, joka ensimmäisenä sai minut hengittämään Viikatetta. "Makeeta!", oli fiilis kun kappaleen ensikertaa kuulin. Syys sopisi sisääntuloteemaksi Haaskalinnut Saalistaa sijaan!?

 

[Moto]

Neitsyyttä tärykalvoille tarjoili eilisessä Sellosali-setissä Syys. Vasta ensimmäistä kertaa sain kuulla kappaleen LIVEnä.

Syys.
Mikä ihana Syys.

Olen luonut W:ltä 27 kappaleen soittolistan. Tietynlaisen mollin aikamatkan. Setti käynnistyy kappaleella Syys, mikä mielestäni kuvastaa yhtyettä ja sen antia aika hyvin. Syys on mainos, mikä kertoo kolmessa minuutissa, mitä seuraavaksi pariksi tunniksi on luvassa. Jos muistan oikein, niin Syys oli kappale, joka ensimmäisenä sai minut hengittämään Viikatetta. "Makeeta!", oli fiilis kun kappaleen ensikertaa kuulin. Syys sopisi sisääntuloteemaksi Haaskalinnut Saalistaa sijaan!?

Syys. Aiheestakin yksi Kaarle Viikatteen suosikkisanoituksista, kuten sanoi Sellosalissa. Arveli myös Kivi itkee vihreää-biisin ansaitsevan Juha Vainio -palkinnon. Niille, joille ei ole tuttuja biisejä niin kerrottakoon... että ne on instrumentaaleja.

Ensikerran kuulin minäkin nuo molemmat mainitut biisit livenä. Viikatteella on muutenkin kiitettävän paljon kierrätystä settilistoissa kiertueiden välillä, että melkein joka kerta kuulee jotain ensikertaa - muitakin kuin uusimman levyn biisejä. Onnistunut Motörhead-käännös 1916 oli myös hienoa kuulla ensikertaa.

Ensimmäinen kerta kun näin nuo konserttisalissa ja toimi noinkin. Viikatteen keikoilla on kyllä yleensä niin äänet kuin valaistukset viimeisen päälle kohdillaan ja konserttisalissa tuo oikein korostui.

 

[Joukka]

Kyllä elämä on ihanaa! Olemme vaimon kanssa käyneet kolme keikkaa tältä kiertueelta ja olemme kyllä nauttineet jokaisesta vedosta. Tytär kävi tänään syömässä ja oli vähän sillä mielellä, että olisi myös halunnut nähdä yhden keikan. Onneksi olen ratkaisukeskeinen ihminen ja näin meille kolmelle on ostettu liput lauantain keikalle Mikkeliin. Vielä kerran Hiljainen viikonloppu.

 

[Joukka]

Niin se hyväkin sitten aikanaan loppuu. Kiertueen viimeinen keikka oli kyllä riemukasta ilotulitusta ja bändi oli hyvässä vedossa. Muutaman sanan kävin keikan jälkeen bändin kanssa vaihtamassa. Kiittelin hienosta kiertueesta ja olivat kiinnostuneita meidän kokemuksista, kun kävimme useammalla keikalla. Mahtava fiilis jäi tästä kokonaisuudesta ja nyt vain annetaan bändin huilata hetki ja jatketaan keikoilla käymistä, kun kesän riennot alkavat.