Ilmoitukset

Nimimerkki Salama15 pääsee viikon päästä kokeilemaan uudelleen, jos Trumpin ketjuun eksyisi pelkän nimittelyn ja sisällöttömän huutelun sijasta välillä vaikka jotain asiaakin.

Sulje ilmoitus

Nimimerkki Nynoamous jatkoi offtopicia ja turhaa vääntöä ketjunootin jälkeenkin, joten hän saa harjoitella viikon ajan luetun ymmärtämistä.

Sulje ilmoitus
  1. -OO- Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lukko
    Ihme bändi! Aina ne saatanat vaan jotenkin onnistuu tekemään jumalattoman hyvän levyn vaikka sitä kuvittelee että joskus sen tason on pakko alkaa laskemaan kun julkaisutahti on noinkin tiivis kuin Viikatteella.
     
  2. LannyMc Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    KalPa
    Helvetin kova lätty! Täynnä kauniita melodioita ja ehyitä biisejä.

    Laittoi naurattamaan Kaarlen mietteet Petäjäveräjä biisin yhteydessä:
    "Pääteema syntyi vitutuksesta, jonka aiheutti Ghost Brigaden viimeisimmän levyn liian kauniit melodiat. Ei ole heidän yksinoikeus soittaa kauneutta kitaroilla. ".

    Aika mallikkaasti purkautui vitutus kitaran kautta biisiksi :)
     
  3. kopo Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    TPS
    Lainaus:
    Mielestäni kovin Viikate-levy ikinä. Infernon nettisivuilta tullut kuunneltua useita kertoja ja joka kerralla vain paranee. Ei yhtään Kravattipakko-tyyppistä heikkoa lenkkiä vaikka tuo Kosmikud-versiointi (joka on ihan mieletön) ei olekaan levyllä mukana. Soundin kahden tähden arvostelu ihmetytti todella. Jokaisella on mielipide kuten se yksikin aukko tuolla takapuolessa...keikkoja odotellessa. Loistavaa.
     
  4. Köpi Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    JYP, Buffalo Sabres, Green Bay Packers
    Itse en näihin kehuihin Viikatteen parhaasta levystä tuon Infernon kautta suoritetun kuuntelun kautta pysty yhtymään.

    Itselle ei ole tässä vaiheessa kolahtanut oikein kunnolla kuin Tähdet varjelkoon ja Syysvedet, Sysiässä menee semmoisena ok kiintiöbiisinä (vrt.Viina, Terva ja Hauta) ja nimibiisi on rajatapaus, mutta muuten kyllä tämä jää selkeästi jälkeen Viikatteen top3-levyistä (Kaajärvi, Surut pois ja KKY).

    Päihittää nyt Marraskuun laulut 1:sen, mutta jää silti sinne heikompaan osastoon Viikatteen levyistä.
     
    Viimeksi muokattu: 27.03.2012 klo 13.43
  5. -OO- Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lukko
    Varsin mainio ralli on muuten tuo Sysisässä-sinkun B-puolelta löytyvä Kosmikud-coveri Kuinka tuli pimeys mun tupaan. On kuin tehty Viikatteelle tuo biisi.
     
  6. PataJaska Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Ässät, sympatiat HPK ja espoolainen kiekko
    Kymmenkunta vuotta sitten löysin itse Viikatteen.. muistan edelleen sen tuolloisen täydellisen tyrmistyneen fiiliksen, että tällaistakin voi olla olemassa. Että miten kenellekään on edes tullut mieleen alkaa tehdä jotain näin nerokasta. Vuosien saatossa olenkin vakaasti ollut koko ajan sitä mieltä, että pitäisi säätää laki jolla näin käsittämättömän hyvän musiikin tekeminen kriminalisoitasiin, etteivät kanssaihmiset suotta tuntisi alemmuutta :D

    Mutta nyt tämä uusi kama ei enää iske lainkaan täydellisesti. Alkaako sitten vain Viikate olla kupannut oman suonensa kuiviin? Tämä on ihan jees, mutta se vanha maagisuus puuttuu. Sysiässä oli sinällään ihan jees, jos kohta kovin laimeahko esitys, samoin videobiisi. Levylle on jälleen toki myös mahtunut sellaisia sukanpyörittäjiä että huh (ei millään mahdilla voi kieltää, etteikö esimerkiksi Kaitselmus olisi aivan loistava biisi), mutta kokonaisuus tuntuu tökkivän: Syysvedet kappaleessa ilmeisesti haetaan jonkinlaista tunnelmakuvausta, mutta biisi ei pääse edes lähelle vaikkapa Marraskuu kakkosella olevaa täsmälleen samanhenkistä, mutta sanoinkuvaamattoman upeaa Suruvaippaa. Sitten vaikkapa Työmies olisi paljon parempi, jos se olisi kaksi minuuttia lyhyempi. Hyviä hetkiä on (esimerkiksi kaksi ensimmäistä biisiä), mutta kokonaisuus on vain "ihan jees", ja se ei Viikatteen mittapuulla ole yhtään mitään, koska kyseessä on minulle lähes erehtymätön jumalbändi..

    Katsotaan muuttuko mieli, kun huomenna saa hakea ihan virallisen levyn kaupasta ja sitä rauhassa pyöritellä..
     
  7. mice Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara, Flames, Juventus, Parma
    Vinyyli tuli haettua tänään kotiin ja pariin kertaan tuo on pyöräytetty. Enempään ei ole aikaa, sillä Axel Rudi Pellin samana päivänä julkaistu uutukainen vaatii myös tilansa ja aikansa.

    Petäjäveräjät alkaa komeasti kappaleella Tähdet varjelkoon. Levyn paras raita on sijoitettu siis pelinavaajaksi. Se on kivi-iskelmää! on aika lailla perinteinen Viikate-ralli ja Sysiässä näin levymuodossaan kuulostaa jopa singleä paremmalta. Levyn nimikappale ei ole itselleni ilmeisessä hienoudessaan oikein vielä auennut ja jostain syystä Kaitselmuksesta ei ole kahden kuuntelukerran jälkeen minkäänlaista mielikuvaa. Tarkoittaako tämä sitten sitä, että kyseinen kappale kestää kuuntelua ja paranee vanhetessaan, mene ja tiedä.
    Syysvedet on hieno kappale, mutta ei nouse Viikate-asteikolla ihan huipuksi. Jos tätä tosiaan vertaa teemaltaan ja tunnelmaltaan samantyyliseen ML2:n Suruvaippaan, kalpenee uudempi tekele selkeästi. Syysvedet kuulostaa enemmän tekemällä tehdyltä, kun Suruvaippa taas putsasi pöydän uskomattoman hienolla tunnelmallaan. Jos pitäisi valita loppukesän mökki-illan laiturinnokan tunnelmapala, on se näistä kahdesta ehdottomasti Suruvaippa.
    Itkijänainen on ihan ok, muttei mitenkään erikoinen. Työmies taas varmaan huonoin Viikate-kappale, jonka maa päällään kantaa. Olisiko ollut Infernon jutussa, jossa Kaarle jopa vihjaili tulevaisuudessaan suuntaavansa enemmän tähän suuntaan. Kiitos, mutta ei kiitos.
    Taivas kielletty nousee levyn parhaimmistoon, mutta eipä tämäkään ole vielä ihan sataprosenttisesti iskenyt. Hieno kappale kuitenkin.

    Tutut elementit tässä on mukana, mutta keveintä Viikatettahan tämä on, varsinkin sanoituksiltaan. Tällaiselle alusta asti Viikatteen matkassa kulkeneelle petäjäveräjät eivät ihan heti aunneet, mutta sitkeys todennäköisesti palkitaan.
     
  8. Vuokralainen Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Kerho!
    Todella paljon pidän tästä uudesta levystä ihan kokonaisuutenakin.
    Harmi, kun tuo jo muutaman mainitsema Kosmikud-laina on jäänyt levyltä pois. Ansaitsee biisinä todellakin erityismaininnan, kuten myöskin Kosmikud.
     
  9. teroz Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
    On muuten Sysiässän väliosa lievästi samaa maata AC/DC:n Fire Your Gunsin pääriffin kanssa, sama kuvio toistuu hieman muuteltuna säkeistönkin taustalla. Sattuipa vain osumaan korvaan.
     
  10. Sic Jäsen

    Kyllähän tämä uusin lätty sitä neljän aiemman levyn tyyliä noudattelee. On tuttuja Viikate-maisia sointukulkuja joskin hiuksenhienoja uusia juttuja on pyritty ottamaaan mukaan, mutta sitä tuttua ja turvallista 2000-luvun Viikatettahan tämä on. En tiedä vielä nouseeko tämä noiden neljän aiemman levyn edelle (Marraskuun Laulut ovat kirkkaimpana suosikkina itselläni) kun mukana ei ole sellaisia hienoja vetoja kuten Iäisyys tai Kerran, mutta ensivaikutelmat tästä lätystä ovat silti "ihan hyvät", arvosanaa laskee hieman tuo levyn loppupuoliskolla tapahtuva tason lasku. Yhdynkin aikalailla tähän Imperiumin arvioon levystä: Levyarviot: Viikate - Petäjäveräjät :: Imperiumi.net
     
    Viimeksi muokattu: 30.03.2012 klo 11.01
  11. UnenNukkuja Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Turun jengit, yksilöinä Rantanen ja Kakko
    Jo on levy kyllä. Soinut monta kertaa jo läpi, enkä osaa vieläkään päättää, onko siinä jotain superhyvää biisiä vai ei. Yleensä kun joku biisi levyltä nousee suosikiksi. Ehkä kertoo kyllä lähinnä tasaisesta pläjäyksestä, kun yksi ei ylity eikä alitu. Kallen laulu ja ääni mielestäni kyllä paranee levy levyltä. Hyvä niin!

    Mun suosikit taitaa löytyä siltikin Marraskuun lauluista ja KKY:n Korpi-biisistä. Jotenkin niissä ne rytmikkäät veisut on muhun menevämpiä. Simon rumpukompit... Mutta odotan innolla keikkaa, täällä Viikatteen vedot aina toimii. Taas eräs ilta, jonka tietää menevän liian nopeasti.
     
  12. mice Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara, Flames, Juventus, Parma
    Nyt on levyä kuunneltu sen verran, että suosikit alkavat erottua. Tähdet varjelkoon pysyttelee edelleen levyn ehdottomassa parhaimmistossa, mutta varsinkin Se on kivi-iskelmää! on noussut kuuntelukertojen myötä loistoonsa. Todella menevä ja hieno Viikate-ralli. Sysiässä täydentää komean avauskolmikon, mutta sen jälkeen taso laskee. Petäjäveräjät ei vaan toimi, kuten ei Kaitselmuskaan lakonisia "vie minut kotiin"-lausahduksia lukuunottamatta. Syysvedet on hieno tunnelmapala, mutta Itkijänainen jää turhan keskitasoiseksi Viikate-veisuksi ja Työmies onkin sitten se kautta aikojen heikoin tekele Viikatteelta. Onneksi Taivas kielletty nostaa levyn taas takaisin tasolleen hienolla lopetuksella.

    Eli A-luokkaa: Tähdet varjelkoon, Se on kivi-iskelmää!, Sysiässä, Syysvedet, Taivas kielletty
    B-luokkaa: Petäjäveräjät, Kaitselmus, Itkijänainen
    Alle arvostelun: Työmies

    Ei tämä Viikatteen paras albumikokonaisuus ole, ei lähellekään. Mutta onhan tässä puolet levystä taas hemmetin hienoa tavaraa, joten ei tätä pettymykseksikään oikein voi laskea.
     
  13. UnenNukkuja Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Turun jengit, yksilöinä Rantanen ja Kakko
    Ehkä parista biisistä juu löytyy jo enemmän sanottavaa.

    Tähdet varjelkoon ja Taivas kielletty on minulle jotenkin koukuttavia biisejä. Niiden melodioissa, soittimissa ja laulussa on vaan sitä jotain. Samalla ne on ne, jotka helpoimmin jää soimaan päähän. Kaitselmus on ehkä jollain hyvällä tapaa erottuva myös. Työmies on sellainen on/off... Kun se itse juttu lähtee käyntiin, niin biisi on jopa loistava. Viikate ei radiosoitosta kärsi ja siksi Sysiässä saa kyllä meikän jalat vipattamaan vaikka kuinka soisi ja missä.

    Pari biisiä levyllä on sellaisia, että uskon toimivan paremmin livenä kuin stereoissa. Viikatteella kun on todella monta tuollaista veisua. Kivi-iskelmä ei vielä tunnu niin huipulta kuin isoveljensä Uurastaja. Uurastaja kun kuuluu bändin varsinkin keikkaparhaimmistoon.
     
  14. oiler99 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
    Viikate tuli nähtyä lauantaina ensimmäisen kerran livenä, ja olihan se kyllä mahtavaa menoa! Uusi albumi Petäjäveräjät oli hyvin edustettuna, toisaalta tuntui että pari vanhempaa kappaletta olisi voinut korvata ainakin kaksi uuden levyn kappaletta setissä. Mutta taattua Viikatettahan se oli, eikä tarvinnut lähteä keikalta pettyneenä. Keikan aloitusaika oli jo ennestäänkin suhteellisen myöhäinen (kello 23.00) ja pieni miinus menee 15 minuutin viivyttelystä. Itselleni keikan kohokohtia olivat vanhemmat biisit, koska ei tuota uutta levyä vielä hyllystä löydy. Varsinkin Ei ole ketään kelle soittaa oli nannaa, sillä siitä lähti itselläni Viikate-diggailu aikanaan käyntiin. Kuten Kaarlekin sanoi, hieno ja lämminhenkinen ilta oli kaikin mahdollisin puolin! Lisäksi lämppäribändi El Supernaut veti setissään instrumentaaliversiona Pohjoista viljaa-coverin, joka alkoi rautalankakompilla ja päättyi Viikate-kompilla. Jopa Kaarle äityi myöhemmin kehumaan, että soittivat sen paremmin kuin Viikate itse.

    Setti (ei järjestyksessä):

    Sysiässä
    Yökunnaat
    Ei ole ketään kelle soittaa
    Syysvedet
    Itkijänainen
    Eräs kaunis päivä
    Taivas kielletty
    Se on kivi-iskelmää!
    Tähdet varjelkoon
    Kaitselmus
    Kaunis kotkan käsi
    Unholan urut
    Pohjoista viljaa
    Viina, terva ja hauta

    Encoret:

    Hautajaissydän
    Petäjäveräjä
    Tanssi
    Kuu kaakon yllä
     
  15. Benny Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Byllistys
    Lainaus:
    Mikä on lievästi samaa maata Whole Lotta Rosien kanssa
     
  16. U2 Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara & anyone against russia...
    Hyvä lättyhän sieltä ulos tuli. Noin tusinan kuuntelukerran jälkeen tällä hetkellä eniten omaa korvaa miellyttävät Se on kivi-iskelmää, Sysiässä, Petäjäveräjä ja Itkijänainen. Työmies on outo tapaus: alkuosa on aikamoista kalevalahuttua, mutta loppu soi jo komeasti. Lopuille erikseen mainitsematta jääneille kappaleille hyväksyvää nyökyttelyä tässä vaiheessa.

    Huomenna sitten Tullikamarille katsastamaan herrojen keikkakunto!
     
  17. Ted Raikas Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    SaiPa, HIFK
    Petäjäveräjät nyt kuunneltu ja hyvä levyhän se on. Varmaa Viikatetta. Itseasiassa pidän tästä enemmän kuin edellisestä lätystä, joka jotenkin on jäänyt etäiseksi vaikka muutama oikein hieno vetäisy löytyykin. Tässä on kokonaisuudessaan otettu askel parempaan suuntaan. Ei tässä nyt tietysti pyörää uusiksi keksitä millään lailla ja kyllä ne Viikatteen parhaat ajat tuntuisi auttamattomasti olevan takanapäin (Kaajärven rannat-Surut pois ja kukka rintaan-Unholan urut), mutta kuitenkin ei olla romahdettu minnekään ynnä muut tasolle kuitenkaan.

    Positiivinen levy, kyllä tätä toistekin tulee kuunneltua. Aika näyttää onko kestokuunteluun.
     
  18. mice Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Tappara, Flames, Juventus, Parma
    Tänään sitten ilmestyy Viikatteen järjestyksessään kymmenes(!) albumi; Kymijoen lautturit. Kommenttia sitten, kun levy on kuunneltu muutamaan otteeseen läpi,
     
  19. Yuppi Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Lukko, Jokke Heinänen
    Lainaus:
    Itse hain omani jo edellispäivänä. Oli käynyt ilmeisesti pieni kämmi jollekin onnettomalle sittarin työntekijälle...

    Tuntuisi olevan kova levy taasen, kuten Viikatteelta nyt yleensäkin. Ehkä hieman tutun ja turvallisen oloista, mutta toisaalta se on myös hyvä asia. Välisoitot on tosin aika turhan oloisia. Myrkynvihreää iski heti ekalla kerralla... lisää kuuntelua.
     
  20. Ted Raikas Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    SaiPa, HIFK
    Levyyn en ole ehtinyt tutustua luonnollisestikaan, mutta uusin musavideo "Tervaskanto" on kyllä taattua Viikate-laatua. Hersyvää huumoria ja parodiaa. Bändin kaikilla jäsenillä on kyllä koomikonlahjoja ja A.Hyyrynen kyllä Suomen parhaita musavideoitten ohjaajia, ellei paras. Ja onhan se biisikin hyvä, hiukan rauhallisempaa ja perinteisempää rautalankaa.
     
  21. Vuokralainen Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Kerho!
    Spotify on ystävä ja on tuonut uuden levyn kuunneltavaksi.

    Ihan Viikatteeltahan tämä kuulostaa eikä todellakaan tarjoa mitään yllätyksiä, mutta miksi pitäisikään.
    Kolmisen kertaa olen levyn kuunnellut ja korvat haluavat lisää. Vaikuttaa siis hyvältä. Paha mitään analyysiä levystä vielä sanoa, sillä vaatinee useamman kuuntelukerran.
    Kitarat soivat jälleen Viikatemaisen hienosti.
     
  22. Zolomy Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    SaiPa
    Levy on kuunneltu muutaman kerran läpi ja olen kyllä vähän pettynyt. Ehkä minuun on iskemässä jonkinlainen V-ähky, mutta uusi levy tuntuu liiankin tutulta ja turvalliselta, eikä biiseistä oikein löydy samanlaisia koukkuja kuin Kuukaakolta tai Pettuveräjiltä. Lisäksi levy ei tunnu yhtä ehyeltä kokonaisuudelta kuin kaksi edellistä, johtuen ehkä osittain turhanoloisista instrumentaaleista. Ei minulla sinänsä ole mitään instrumentaaleja vastaan, mutta uuden levyn yksilöt eivät jääneet oikein millään tavalla mieleen, toisin kuin vaikkapa Surut pois ja kukka rintaan -albumin hieno Kivi itkee vihreää. Kymijoen lauttureilta mieleen jäi lähinnä mykistävä avausraita, nuo sinkkubiisit, Pakkasapostoleiden menevä kitaravingutus ja Myrkynvihreää.
     
  23. Ted Raikas Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    SaiPa, HIFK
    Spotifysta kuulosteltu pari kertaa ja täytyy kanssa sanoa, että ei tämä ihan tunnu tarttuvan. Jokunen tosi hyvä biisi on, mutta muuten tosiaan vähän turhankin tuttua joo, mitä nyt on ehkä vähän räyhäkkäämpää paikoin mitä viime levyillä. Silleen rokimpaa, jynöy. Aloitusbiisissä on jopa vähän jotain Kotiteollisuusmaista.

    Noh, kenties tuo tuosta voi avautuakin, mutta äkkiseltään en oikein usko, että tulee kulumaan kuuntelussa vanhempien klassikoiden tapaan.
     
  24. Musta Nuoli Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
    Lainaus:
    Ei levy minullekaan oikein samalla tavalla kolahda kuin aikaisemmat, vaikka kuinka levyä on yritetty kuunnella, eikä siinä teknisesti ole minkäänlaista vikaa.

    Tämä on monien liian pitkään ja liian samalla kaavalla levyttäneiden bändien vääjäämätön ongelma. Kun levyjä tulee liikaa ja yhtyeen luonnollista elinkaarta pitkitetään, niin lopputuloksena on se, että yhtyeet kyllä tekevät ns. ammattimaisesti biisejä ja ovat varmasti soittajinakin varmempia kuin uransa alussa, mutta yhtyeen suurimmat innovaatiot, luovuus ja parhaat paukut on jo nähty.

    Yleensä yhtyeellä kuin yhtyeellä uran alkupään levyt ovat ne parhaat, sen jälkeen alkaa joko puutuminen, luutuminen ja tietty kaavoihin kangistuminen tai sitten sarja hyvinkin hämäriä irtiottoja täysin erityyppisiin musiikkityyleihin (jotka taas saattavat kuulostaa hyvinkin väkinäisiltä ja jotka voisi olla alun perinkin parempi levyttää jollain toisella nimellä).

    Toki on poikkeuksia eli yhtyeitä, jotka yhtäkkiä rykäisevät lukuisten perustason kiekkojen ja heikompien hetkien jälkeen vielä mahtilevyn uransa ehtoopuolella. Ja on myös yhtyeitä, jotka vuosien harharetkien jälkeen palaavatkin siihen tyyliin, jonka he parhaiten osaavat ja tekevät hyvän "paluun juurille".

    Olen kuunnellut Viikatetta bändin varhaisista Mcd-julkaisuista alkaen ja nähnyt bändin sen ensimmäisistä Turun keikoista alkaen joskus vuodesta 2000, ja monta vuotta yhtye teki aina vain parempia levyjä ja oli yksi kotimaisia suosikkejani. Sitten vain kävi niin, että levyjen tekninen taso kyllä oli korkealla, mutta ne eivät enää vain millään kolahtaneet, vaikka niiden toivoi kolahtavan ja niille antoi mahdollisuuden. Uudemmissa levyissä ei vain ole ollut samaa potkua ja särmää mitä vanhemmissa, vaikka niitä miten yrittää kuunnella. Bändillä on nyt 10 albumia kasassa, ja siinä alkaa olla jo muutama liikaa, ei sille vain mitään voi.

    Vika voi toki olla minussakin, mutta sama ilmiö pätee mielestäni suurimpaan osaan artisteista. Jos pitää valita vaikkapa Slayerin, Metallican, Megadethin tai Iron Maidenin viisi ensimmäistä studiolevyä tai näiden bändien viisi tuoreinta levyä, niin homma on jokaisen bändin kohdalla selvä (siitä huolimatta, että vaikkapa Megadethin tuoreet kiekot ovat olleet varsin hyviä).

    Olen vuosien myötä tullut siihen tulokseen, että iso osa yhtyeistä voisi lopettaa uransa paljon nykyistä aikaisemmin tai ainakin jäädä vuosien tauolle ja katsoa sen jälkeen, mitä syntyy. Suurimmalla osalla yhtyeistä on paukkuja muutamaan hyvään levyyn, sen jälkeen moni voisi rohkeammin lopettaa ns. huipulla sen sijaan, että jatkaisi samojen kuvioiden kierrättämistä minimaalisin uudistuksin. Toki ymmärrän, että taloudellisesti on järkevää tehdä uusi levy kahden vuoden säännöllisin välein ja ylläpitää jo kertynyttä mainetta, jotta voi sitten kiertueilla soittaa pari uutta biisiä vanhojen hittien lomaan, mutta taiteellisesti katsottuna tämä ei aina ole paras ratkaisu.

    Jos Viikate olisi jostain syystä pistänyt pillit pussiin vaikkapa Marraskuun laulujen jälkeen, niin sen jälkeen olisi toki jäänyt julkaisematta jokunen erinomainen yksittäinen biisi, mutta kaiken kaikkiaan bändin musiikillinen perintö olisi ollut ihan yhtä vahva kuin mitä se nykyäänkin on.
     
  25. Ted Raikas Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    SaiPa, HIFK
    Mustalta Nuolelta taas oikein osuva kirjoitus. Voin oikeastaan allekirjoittaa joka sanan tuosta. Hyvin kiteytetty.

    Juu, ei nämä viimeisimmät levyt lainkaan huonoja ole yksikään ja Petäjäveräjät oli jopa jonkinlainen yllätys, mutta ei näistä sellaista leveää hymyä tule huulille mitä aikoinaan tuli. Marraskuun Lauluja II on ehkä itselleni se viimeinen oikeasti suuri Viikate-albumi.

    Livenä kyllä yliveto ja hauska edelleen ja nuo musiikkivideot hykerryttäviä kerta toisensa jälkeen. Seuraavan kerran Viikatteen kisakunto tulee tarkastettua tasan viikon päästä Itämeren aalloilla Radio Rock -risteilyllä.