Vihreä liitto

[molari]

Ohisalosta tosiaan on jäänyt aika mieto vaikutelma, asiantuntemusta on muttei särmää. Ville Niinistö oli pj:nä sangen mulkku, pelasi jatkuvasti pikkusikaa, mutta oli tehokas.

Aikaisemmin äänestänyt Vihreitä muutaman kerran, kun luonnonsuojelu tärkeää ja Vihreät tuntui siihen hyvältä vaihtoehdolta, ja toki siellä oli fiksuja henkilöitä (Soininvaara, Paloheimo). Nyttemmin tullut puolueesta kuva, että häärätään vähän siellä ja täällä, halutaan päteä ja syyllistää niitä, jotka ovat eri mieltä.

 

[Huerzo]

Vihreät tarvitsisi tosiaan puheenjohtajan, jolla olisi Ohisalon asiantuntemus, mutta haastaisi muita puolueita aktiivisemmin ja ovelammin.

Soininvaara kirjoittaa vaalikampanjahavaintojaan:

Tämä aika näyttää vaativan aivan toisenlaista poliitikkotyyppiä kuin ennen. Onneksi ymmärsin jättää politiikan ajoissa. On huolestuttavaa, että poliitikon tärkein ominaisuus on sujuva esiintyminen – sanomalla ei ole merkitystä vaan sillä, miten se sanotaan. Minulla ei olisi enää mitään käyttöä.

Hän laittaa Ohisalon samaan kategoriaan. Asialinjalla ei menesty, vaan sisältö pitää osata tuotteistaa oikein.

Nyt vihreät taisi jäädä SDP:n puisto-osastoksi ja demareilla oli tarjolla sellaista "bossladya", jota Ohisalo ei osaa olla.

Näillä ajatuksilla vaalivalvojaisiin

www.soininvaara.fi

 

[Konalan Kettu]

Vihreiden edustajien raju naisenemmistö 17-3 on varmasti yksi syy kannatuskäyrille. Olisi kiva nähdä Taloustutkimuksen ja puolueen omaa dataa, mutta ihmettelisin jos nimenomaan miesäänestäjiä ei olisi tämän hallituskauden aikana kadonnut.

Sitten on vielä se pikku juttu, että ne ympäristöasiatkin ovat taka-alalla. Aina välillä niistä puheenjohtajan suulla puhutaan ilmeisesti sitten, kun joku on asiasta älähtänyt. Kuitenkin loppupeleissä pää agenda on vasemmistoa ja se ei kaikkia mielytä.
Lisätään tähän nyt asian ydin: Meillä on vasemmisto sitten on vasemmisto-SDP ja lopuksi vasemmisto-vihreät. Kaikilla vielä about saman ikäinen naispuheenjohtaja... on se ihme, että kaikille ei riitä ääniä.

 

[Jämerä]

Vihreiden suurin ongelma on potentiaalisen äänestäjäsegmentin kapeus. Vähän jos kärjistetään niin vihreät on viimeistään kuluneella vaalikaudella muuttunut lopullisesti nuorten vihaisten vasemmistolaisten naisten puolueeksi. Ei mitään nuoria naisia (vihaisiakaan) vastaan, ongelma vaan on että samoista äänestäjistä kilpailevat myös vasemmistoliitto ja erityisesti demarit Marinin johdolla.

Vihreiden kannattaisi mennä itseensä ja pohtia ihan tosissaan että miten tästä eteenpäin. Ohisalo varmaan menee vaihtoon, mutta jos eivät Harjannetta valitse niin meno demareiden puisto-osastona jatkuu. Ja totuuden nimessä Harjanne on sen verran heikko esiintyjä että tuskinpa hänenkään johdolla vihreät nousuun lähtisivät, vaikka politiikkansa huomattavasti vihreiden valtavirtaa järkevämpää onkin.

 

[teroz]

Joko nyt sitä reset-nappia painetaan? Aika nopeaan pitäisi tehdä johtopäätöksiä, katsotaan.

 

[Stonewall]

Käsittämättömän kova tulos, kun on kuitenkin ollut Suomelaa, Ohisaloa ja muita hölmöjä. En ymmärrä suomalaisia, kun palkitsivat näinkin suurella kannatuksella - vai hesastako ne kaikki äänet tulivat? Oppositio ilmeisesti kutsuu.

 

[sunnuntai]

Kauas on vihreät tulleet menestykset ajoista. Eikö ne olleet lähes 15% puolue ja tavoitteet/puheet vieläkin korkeammalla?

Varmaan joutuvat vähän miettimään palatako alkulähteille vai yrittää nykyisellä linjalla.

Eikö vihreissä ollut oikeistoakin joskus?

 

[Ann Arbor]

Ei siitä ole toden totta kuin reilut puoli vuosikymmentä, kun Vihreistä spekuloitiin jopa pääministeripuoluetta ja mitä taannoisesta pöhinästä on jäljellä? Vihreät ovat risteyskohdassa.

 

[Ann Arbor]

Fatim Winshett El Habib Diarra s. 1986, Helsinki

Vaikka Vihreiden vaalitappio oli ennakoitavissa jo hyvän aikaa ennen vaali-iltaa, allekirjoittaneen mielenkiinto kohdistui Vihreiden nousevan tähden Fatim Diarran äänisaaliiseen. Diarran voinee mieltää jo kunnallispoliitikkona olleen polarisoiva poliitikko. Ns. Sähköpyörägate ja kohua herättänyt Facebook-kommentti maaseudulle muuttamisesta nostivat Diarran otsikoihin jo politiikan "pikkutekijänä", mutta aikaansaavan naisen tähti on ollut nousussa. Vihreiden varapuheenjohtajaksi Diarra valittiin 2019 ja puheenjohtajana hän on toiminut niin ikään Naisasiainliitto Unionissa.

Vaikka Vihreät kärsivätkin tuntuvan tappion tämänkertaisissa eduskuntavaaleissa, Fatim Diarra oli yksi puolueen menestyjistä. Riittääkö 6736 ääntä ääniharavan statukseksi lienee määritelmäkysymys, mutta Pekka Haaviston ja Maria Ohisalon jälkeen kolmanneksi suurimmalla vihreällä pääkaupunkilaisella äänisaalilla Diarran voi sanoa nousseen suoraan politiikan tekijäkaartiin.

Sijoittaudun poliittisessa nelikentässä itse oikeistoliberaaleihin, enkä henkilökohtaisesti lukeudu Diarran "faneihin" varsinaisesti, mutta mielenkiintoista joka tapauksessa nähdä, mitä tuore kansanedustaja saa aikaan Arkadianmäellä.

Areena on teidän. Mitä ajatuksia Fatim Diarra saa aikaan?

 

[rpeez]

Näin ei-vihreänä kyllä tuo Ohisalo oli omiin silmiin liian kiltti ihminen vaaleine pellava tukkineen, että olisi pystynyt Marinia haastamaan vaikka olisi halunnutkin.

Toiseksi kriisit sai ihmiset arvottamaan kovemman talouden puolesta kun lähitulevaisuuden vaaraksi konkretisoitui sähkön loppuminen ja muu köyhyys ilmaston puolesta.

Pisteeksi i:n päälle pääministerivaalit.

 

[Dino]

Tämä Vihreiden surkea tulos näissä vaaleissa on ollut kyllä jo nähtävissä pitkään, joten tämä ei isosti yllättänyt. Niinistö nosti Vihreät lähes potentiaaliseksi ilmasto-/ympäristöhenkiseksi yleispuolueeksi, mutta Niinistön jälkeen puolueessa vallan ottanut nuorten naisten klikki on vienyt puoluetta koko ajan takaisin hyvin kapean joukon puolueeksi, joka ei kovin isosti puhuttele esim. miesäänestäjiä ja kaupunkien ulkopuolilla asuvia.

Yksi syy Vihreiden huonoon vaalitulokseen oli myös se, että Marin heitti komeasti hallituskumppaninsa bussin alle oman edun vuoksi. Ja Ohisalo teki ison virheen siinä, ettei lähtenyt haastamaan Marinia yhtään. Nyt tuota liikkuvaa äänestäjää siirtyi todennäköisesti kohtalaisen paljon SDP:n taakse jarruttamaan Persujen ja oikeiston vaalimenestystä.

Tämän päivän maailmantilanne ja energiatilanne ei myöskään oikein anna Vihreistä hyvää kuvaa, kun monet muistaa edelleen Vihreiden vaatimukset puolustusvoimien rajuista leikkauksista, ydinvoiman vastustamisen jne. Ja kun energian hinnat on olleet ennätyskorkealla, polttoaineiden hinnat todella korkeat ja Vihreiden asenne em. asioita kohtaan ollut suorastaan ylimielisen tuntuinen, niin kyllä tuo väistämättä vaikuttaa äänestyspäätöksiin, vaikka sinänsä kannattaisikin Vihreiden linjaa esim. luonnonsuojelun suhteen. Minä olen aina kritisoinut Vihreitä epärealistisesta unelmahöttöpolitiikasta, ja nyt kun tässä 2020-luvulla monenlaiset realiteetit on hakanneet ihmisten päihin oikein kunnolla, niin tuollaiselle utopiapuolueelle ei välttämättä ole nyt oikein tilausta.

 

[Dino]

Kun asuu täällä "metsässä" ja on siis automaattisesti myös insestin kannattaja, niin täytyy sanoa että Fatim Diarra ei erityisemmin puhuttele. Kyllähän Diarran kaltaiset poliitikot varmasti pk-seudun kasvavaa maahanmuuttajaväestöä ja idealistisia nuoria puhuttelee, mutta minä näkisin että Diarran kaltaisten poliitikkojen nousu puolueen hierarkiassa kaventaa puolueen imagoa ja liikkumavaraa entisestäänkin. Ja kun en Vihreiden faneihin muutenkaan kuulu, niin en voi väittää että pitäisin tuota huonona asiana.

 

[Pipolätkä]

Sanoisin, että Diarra ottaa Suomelan/Karin paikan Vihreiden ääri-identiteettipolitiikan ja sellaisen "hyvepaasauksen" edustajana. Vihreille olisi ollut jopa parempi, että näistä pahimmista "öyhöttäjistä" oltaisiin päästy eroon.

 

[Red Machine]

Vihreille olisi ollut jopa parempi, että näistä pahimmista "öyhöttäjistä" oltaisiin päästy eroon.

Vihreiden eräs suurimmista ongelmista on se, ettei nämä uudetkaan valitut juuri puhuttele liikkuvia miesäänestäjiä. Ei mitään saumaa puolueella nousuun ilman kyseistä ryhmää.

Sinänsä ihan sama onko se Suomela/Diarra/Kari paasaamassa. No ehkä Karin menetys kuitenkin eniten puolueeseen koskee kokemuksensa puolesta.

E. Typot kiireessä kännyllä.

 

[Pipolätkä]

Tämä Vihreiden surkea tulos näissä vaaleissa on ollut kyllä jo nähtävissä pitkään, joten tämä ei isosti yllättänyt. Niinistö nosti Vihreät lähes potentiaaliseksi ilmasto-/ympäristöhenkiseksi yleispuolueeksi, mutta Niinistön jälkeen puolueessa vallan ottanut nuorten naisten klikki on vienyt puoluetta koko ajan takaisin hyvin kapean joukon puolueeksi, joka ei kovin isosti puhuttele esim. miesäänestäjiä ja kaupunkien ulkopuolilla asuvia.

Vihreille nämä vaalit olivat kova oppitunti, miten käy kun alistutaan jonkin toisen puolueen apupuolueeksi ja annetaan sen puolueen vielä "nöyryyttää" tätä kertomalla, miten Vihreitä äänestämällä et voita mitään.

Tuon SDP:n vaalitaktikoinnin alkaessa olisi koko puolueen pitänyt kaivaa ne tykit kohti SDP:tä. Nyt Vihreät ja Ohisalo vain alistuivat Marinin henkilökultin alle ja tyytyivät kohtaloonsa.

Mutta Vihreillä on nyt tosiaan mietinnän paikka haluaako se jatkaa tuota identiteettipolitiikkaansa vihreällä höystöllä vai palata oikeasti aikoihin, jotka tekivät siitä varteenotettavan puolueen?

 

[Kimmo_Ahteri]

Näin ei-vihreänä kyllä tuo Ohisalo oli omiin silmiin liian kiltti ihminen vaaleine pellava tukkineen, että olisi pystynyt Marinia haastamaan vaikka olisi halunnutkin.

Toiseksi kriisit sai ihmiset arvottamaan kovemman talouden puolesta kun lähitulevaisuuden vaaraksi konkretisoitui sähkön loppuminen ja muu köyhyys ilmaston puolesta.

Pisteeksi i:n päälle pääministerivaalit.

En jaksa uskoa että Marinin kovempi haasto olisi tuonut muutosta äänisaaliiseen. Siis siten että saatu 7% kannatus olisi muuttunut esim. 9% kannatukseksi. Saarikko sitä yritti ja turpaan tuli silti. Ylen maaliskuinen kannatusmittaus näytti vihreille 9% kannatusta. Jos tarkastelee mitä puolueiden kannatuksille tapahtui maaliskuun (Yle gallup) ja vaalipäivän välissä, kokoomus nousi +1%, PS +0,5% ja SDP +1%. Ja vihreät siis tippui -2%, vas -2%, mutta keskusta +0,5%. Toki gallupin virhemarginaali on 2,0% mutta trendi näyttäisi olleen että lopussa että äänet keskittyi kolmelle suurimmalle.

Taktinen äänestäminen söi pienten puolueiden äänet, joten vihreiden "menestystä" pitäisi verrata muiden karsintasarjan puolueisiin. Karsintasarjassa vasemmistoliiton ja keskustan tappio on suhteellisesti pienempi vihreisiin nähden. Jälkikäteen Ohisalon olisi pitänyt haastaa vasemmistoliittoa, koska harva varmaan keskustan vahvoilla alueilla mietti vihreiden ja keskustan väliltä äänestämistä. Vaikka Ohisalo olisi onnistunut Anderssonin haastossa, se olisi näkynyt kannatuksessa prosentin kymmenyksinä, tuskin kokonaisena prosenttina. Ja kääntäen, Andersson onnistui hyvin vaalitenteissä, silti viimeisen kuukauden aikana kannatus tippui alemmaksi mitä gallupit ovat vasemmistolle viimeisen 4v aikana näyttäneet. Ehkä puheenjohtajan vaikutus ei ole niin suuri mitä voisi kuvitella?

Seuraavat kuntavaalit ovat vaalit jossa ei taktikoida kuka on seuraava PM. Toki voidaan taktikoida kuka on seuraava pormestari. Kuntavaaleissa nähdään onko vihreät menettäneet Helsingin äänet kokonaan, vai onko paluuta taistelemaan Helsingin herruudesta. Ehkä pienessä mittakaavassa voidaan vetää jokin johtopäätös tulevista kuntavaalien tuloksesta kuinka paljon taktinen äänestäminen maksoi kun verrataan Helsingissä vihreille annettuja ääniä näissä eduskustavaaleissa tuleviin kuntavaaleihin.

Enemmänkin vihreiden ongelma oli viestissä, ei niinkään puheenjohtajassa. 4v sitten keskiössä oli enemmän ympäristöteemat, nyt talous. Pienenä puolueena vaatiteemoja ei pysty valitsemaan, joten olisi parempi jos vihreät onnistuisivat yhdistämään ihmisoikeudet, talouden ja ympäristöteemat. Tulevassa hallituksessa tuskin tulee kovin vahvasti ympäristöteema olemaan esillä.

 

[ijuka]

Keskustaliberaalille puolueelle olisi varmasti kysyntää, ja olisi mielestäni paljon loogisempaa kuin vihervasemmiston äänistä kilpaileminen SDP:n ja Vasemmistoliiton kanssa. Sinänsä aika vaikea käsittää tällaistakaan ratkaisua, koska mielestäni sataa vaan esim. SDP:n laariin ja on Vihreiltä itseltään pois. Koska ei Vihreillä tuolla sektorilla ole tarjota mitään erityistä, jolla erottuisivat tarpeeksi merkittävästi.

Joo, vihreät on vähän liberaalimpi kuin SDP ja vähän vähemmän vasemmistolainen kuin vasemmistoliitto, mutta aika samassa nipussa ollaan. Ja jos Ohisalo ajaa tuota vihervasemmistolaista politiikkaa, niin eikö kannattaisi puoluejohtajaksi sen sijaan hommata jotain, joka sen sijaan ajaa keskustaliberaalia politiikkaa? Vähän vaikea ymmärtää sellaisia puolueita, jotka tunkevat itsensä aivan jonkun toisen puolueen sektorille, kun tyhjääkin tilaa olisi.

 

[alwahla]

Douglas Adamsia lainatakseni: "enimmäkseen harmiton". Näin koen Diarran. En tule äänestämään häntä missään vaiheessa, koska ajatusmaailmamme on niin kaukana toisistaan, mutta ymmärrän kyllä niitä ihmisiä, jotka häntä äänestävät. Valtakunnallisella tasolla hän pyrkinee samaan kuin mitä hän on tähän mennessä tehnyt täällä Stadissa ja uskon, että aivan kuten täällä isossa kaupungissa, myös valtakunnallisesti hän tulee jakamaan mielipiteitä.

 

[aurora borealis]

Enemmänkin vihreiden ongelma oli viestissä, ei niinkään puheenjohtajassa. 4v sitten keskiössä oli enemmän ympäristöteemat, nyt talous. Pienenä puolueena vaatiteemoja ei pysty valitsemaan, joten olisi parempi jos vihreät onnistuisivat yhdistämään ihmisoikeudet, talouden ja ympäristöteemat. Tulevassa hallituksessa tuskin tulee kovin vahvasti ympäristöteema olemaan esillä.

Tätä ongelmaa kommentoi myös paluun eduskuntaan tekevä Oras Tynkkynen:

Vihreiden tulisi Tynkkysen mielestä lisätä uskottavuuttaan politiikan muilla osa-alueilla ilmastokysymysten lisäksi. ”Näiden vaalien aikana etenkin talous on hallinnut paljon keskusteluja. Silloin on hyvä kysyä, minkä takia vihreät eivät ole olleet keskeisemmässä roolissa talouskeskustelussa? Tässä on vihreille kyllä kotitehtävien paikkaa.”

Tynkkynen haluaa omalla toiminnallaan edistää etenkin kestävyysratkaisuja, joiden puolesta hän on toiminut jo yli 25 vuoden ajan. Kestävyysratkaisuja ovat muun muassa ilmastokriisin, luontokadon ja luonnonvarojen ylikulutuksen ratkaiseminen. ”Se on vihreä lanka, joka on kulkenut koko poliittisen työurani lävitse. Sillä tiellä aion varmasti jatkaa.”

Lisäksi hän haluaa pitää talousteemoja pinnalla.

Eduskuntaan palaava Oras Tynkkynen haluaa tehdä vihreistä vahvan talouskysymyksissä

Pirkanmaan vaalipiirin edustaja Oras Tynkkynen (vihr.) on palaamassa eduskuntaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Hänen mukaansa vihreillä on vaalituloksen jälkeen itsetutkiskelun paikka.

www.aamulehti.fi

 

[Pipolätkä]

Vihreiden eräs suurimmista ongelmista on se, ettei nämä uudetkaan valitut juuri puhuttele liikkuvia miesäänestäjiä. Ei mitään saumaa puolueella nousuun ilman kyseistä ryhmää.

Etenkin kun nämä uudetkin "suomelat" ovat niin näkyvässä asemassa puolueessa. Näiden öyhöttäminen sitten syö happea näiltä muilta ns. tolkun ihmisiltä.

 

[Pete Malmi]

Etenkin kun nämä uudetkin "suomelat" ovat niin näkyvässä asemassa puolueessa. Näiden öyhöttäminen sitten syö happea näiltä muilta ns. tolkun ihmisiltä.

Voisitko esitellä esimerkkejä tästä öyhöttämisestä, kun sitä niin kovasti jaksat toistella? Vai onko tämä nyt se yksi varsin osuva kommentti jostain vuosien takaa, mikä tuntuu edelleen olevan piikkinä lihassa?

 

[msg]

Ilmeisen onnistunut kampanja, kun tännekin oikeiston täyttämälle palstalle saa ainoana(?) Vihreiden edustajana ihan oman ketjunsa? Vai vieläkö mennään sillä yhdellä mauttomalla heitolla vai sponssihelkamallako tänne poljettiin?

 

[msg]

Onnistumisen määre lienee kuinka paljon vastakaikua ehdokas kerryttää, miten on niin persumainen kaiku tuossa..

Niin onkin ja ihan tarkoituksella sellaiseksi kirjoitettu.

 

[Nahkasohva]

Sanoisin lyhyesti, ettei Diarran ja hänen tyyppistensä edustajien mukanaolo vihreiden edustajistossa ainakaan lisää haluani palata puolueen äänestäjäksi.

 

[finnjewel]

Fatim Winshett El Habib Diarra s. 1986, Helsinki

Vaikka Vihreät kärsivätkin tuntuvan tappion tämänkertaisissa eduskuntavaaleissa, Fatim Diarra oli yksi puolueen menestyjistä. Riittääkö 6736 ääntä ääniharavan statukseksi lienee määritelmäkysymys, mutta Pekka Haaviston ja Maria Ohisalon jälkeen kolmanneksi suurimmalla vihreällä pääkaupunkilaisella äänisaalilla Diarran voi sanoa nousseen suoraan politiikan tekijäkaartiin.

Siitä pienet pisteet Fatimalle, että esiintyi haastattelussa sopivan happamasti puolueensa kokeman tappion takia - eikä hymyssä suin iloinnut henk.koht. menestyksestä ja kiitellyt vuolaasti äänestäjiä luottamuksesta.
Kuten edellä on todettu, niin asettunee puolueessa samoille linjoille kuin Ohisalo.