@Ollakseni
Luonnonvaroiltaan rikkaimmat per henkilö sijoittuvat harvaan asutuille seuduille kanada, Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä ja Australia luonnollisesti. Toki päiväntasaajalla puut kasvavat hyvin ja viljakin kasvaa jos vain sataa tarpeeksi haihduntaan nähden. Aika monessa kohtaa ei sada, brasseissa sataa ja siksi sademetsää kaatuu.
Tuo on hieman väärä käsitys, että Suomi viljelyyn olisi erityisen huono maa kun on itseasiassa yllättävän kilpailukyinen. Se muu osa sitten ketjussa ei oikein olekkaan. Kuitenkin raaka-ainetta Suomesta yleensä siihen jalostukseen ketju saa halvemmalla vaikka mitä Virossa, Ruotsissa tai Saksassa. Samaa voi sanoa metsäteollisuudesta puun hinnat Suomessa ovat ihan euroopan pohjilla, ja ei tarvitse mennä kuin Viroon niin saa lyödä hintoihin aika paljon lisää mitä itse raaka-aineesta maksetaan.
Suomessa tosiaan on tietyt erityispiirteet kuten laivanrakennus, yksi Suomalainen erityisosaaminen josta syytä pitää kiinni, kuitenkin vaatii ajoittaisia tukia ja takauksia valtiolta eli ei tule itsestään. Uudenkaupungin autotehdas on hieno asia, jossa käytetty todella tehokkaasti automaatiota. Yhteinen nimittäjä molemmille on kuitenkin ollut läpi jatkuvan kilpailun tuoma ailahtelevuus, eikä kumpikaan ole mikään itsestäänselvyys vaan pidetty kasassa lähinnä yhteisen tahtotilan ansiosta. Nämä ovat erittäin tärkeitä asioita Suomelle, mutta vaativat jatkuvaa seurantaa ja ainakin ajoittaisia tukitoimia.
Se missä Suomi voi pärjätä on it ja sen hyödyntäminen etenkin kansainvälisen teollisuuden räätälöidyissä tarpeissa. Pitää erikoistua ja pitää kiinni markkinoista jotka eivät ole niin kilpaillut, eli räätälöityä tuotantoa, osaamista ja palveluita teollisuudelle meidän omien vahvuuksien pohjalta. Kovasti kilpailuille bulkkituotannon jalostamisen markkinoilla on niin kovaa kilpailua, voisiko sanoa tätä vaikka bulkkijalostamiseksi, että ei ole helppo tie ja lähes mahdoton.