Siinä asiassa saatamme olla samaa mieltä, että näemme maailman eri tavalla, emmekä todennäköisesti ole juurikaan mistään samaa mieltä. Pahaa oloa en ole tänään tunnistanut itsessäni. Tänään on itse asiassa ollut mainio päivä. Asiat tuntuvat luistavan monella rintamalla.
Ei liity edelliseen, mutta Vihreillä on oikeasti käsissään ongelma, joka vaikuttaa heidän kannatukseensa kahdella tavalla. Nykyinen nuorten naisten identiteettipoliittinen fraktio on ottanut puolueessa suunnilleen kaiken keskeisen vallan, ja sen ilmenemismuodot mitä ilmeisimmin vaikeuttavat puolueen kannatuspohjan laajenemista olennaisesti. Toiseksi, vallan keskittyminen demografisesti ja aatteellisesti suht homogeniselle ryhmällä ei ole Vihreiden sisäisen eheyden näkökulmasta ollenkaan hyvä asia, etenkin kun nykyinen johtoklikki on aatteellisesti melko dogmaattista sorttia. Olen aistinut tämän johtaneen siihen, että Vihreiden perälauta on vuotanut viime aikoina jonkin verran mm. Vasemmistoliiton ja SDP:n suuntaan, mahdollisesti oikeasta reunasta myös Kokoomuksen suuntaan. Tai nukkuviin. Aluevaalien ja aiempien mielipidemittausten mukaan Vihreiden kannatuksessa on ollut havaittavissa hiipumista, eli mainitsemani ilmiöllä on faktiset perusteet.
Mainitsemasi oikeistolaisen laidan savustaminen Vihreistä korkeintaan homogenisoisi entisestään Vihreiden politiikkaa ja puolueen ulkoista mielikuvaa. Tämä todennäköisesti vain vahvistaisi mainitsemiani ongelmia puolueessa. Jos Vihreiden tarkoituksena on olla toinen mutta erivärinen Vasemmistoliitto, niin sitten ok, mutta en ymmärrä, mitä kilpailuetua Vihreät voisi tällä saavuttaa. Ymmärrän toki, että joku ilmeisen vasemmistohenkinen ajattelija tyydyttyy joka kerta, kun oikeistosävyistä porukkaa suljetaan jonkin minkä tahansa ulkopuolelle, mutta jos nyt ajatellaan pelkästään Vihreiden etua, niin tästä pitäisi olla saatavilla jokin payback. En näe sellaista. Vai luuletko, että jos Vihreät keskittyy olemaan oikein pontevasti ympäristödogmaattinen, feminismidogmaattinen ja vasemmistodogmaattinen, niin kannatus lähtee automaattisesti nousuun?
En uskonutkaan, että sinun kohdallasi oli kyse pahan olon purkamisesta, ja tuo on ihan hyvä kysymysmerkki, että kuinka pontevasti koko puolueen tulee seistä jonkin asian takana.
Kaikissa asioissa puolueen ei tietenkään tarvitse olla yksimielinen, eikä näin Vihreiden tapauksessa mielestäni olekaan, vaikka kärjistettyihin vastakkaisiinkin näkemyksiin törmää.
Jokaista kantaa tulisi tietenkin pyrkiä kuuntelemaan ja ymmärtämään, ei sulkemaan pois, mutta kyllähän tuollaisissa talouden ja ympäristön kaltaisissa suurissa asioissa kaipaisi myös selkeää linjausta puolueen sisällä, vaikka se sitten tarkoittaisikin, että se voisi ainakin aluksi näkyä kannatusluvuissa?
Jos mietitään aluksi talouskysymyksiä ja Vihreitä, niin sekä vasemmalta, että oikealta löytyy ennestään vakiintuneita puolueita, joten voisi kuvitella, että suurimmat äänisaaliit olisivat saatavilla juuri siten, että puolueen listoilta löytyy kumpaakin näkemystä, mutta minne asti sekään kantaa, ja kuinka sitten alkaa vaikuttamaan asioihin, jos puolueen sisälläkään ei ole yhteistä säveltä? Tietysti jos ei tule valituksi päättäviin asemiin, niin ongelmiahan sitä vaikuttamisen suhteen seuraa siitäkin. Pitäisikö kehittää kokonaan uusi näkemys?
Entäs tasa-arvokysymykset? Voiko maailmaa lähteä parantamaan joku ihmisryhmä edellä?
Ympäristökysymyksissäkin näkisin, että "Tää on viimeinen taisto", enkä osaa määräänsä enempää arvostaa kompromisseja asian tiimoilta.
Kumpi sitten tehokkaampaa vaikuttamista, kompromissien kautta saavutetut suuremmat äänimäärät vai ehdottomuus avainkysymyksissä? Aluevaaleissa, joissa ympäristökysymykset eivät olleet etusivulla, saattoi Vihreiden kannatukseen vaikuttaa myös tuo puolueen kahtia jakautuneisuus talouskysymyksissä. Se vei puolueelta ainakin minun ääneni.
Se mikä kenellekin puolestaan on avainkysymys, vaihtelee tietysti sekin.
Ei hätää, en odota mielipiteitäsi jokaiseen kysymykseeni, enimmäkseen tämä oli vain tällaista huvikseen heitettyä tajunnan virtaa :) Hyvät yöt!