Ehkä ihan jokainen ei tiedä, mistä puhutaan kun puhutaan intersektionaalisesta feminismistä.
Meidän setämiesten mielestä intersektionaalinen feminismi on pähkähullu ideologia. Ja tämän vain osan setämiesten mielestä. Loput katsovat, että se on vaarallisella tavalla mm. kahtiajaon voimistamista. Yhä enemmän tähän näkökulmaan yhtyvät myös vasemmistolaiset liberaalit.
Vihreät kannattavat puolueena intersektionaalista feminismiä ja sisäministeri Ohisalo kertoi viime tai tänä vuonna, että intersektionaalinen feminismi tulee osaksi hallituksen ohjelmia.
Mistä siis on meidän mielestä kyse? No siitä, että jatkossa jos Vihreiden ja Marinin hallituksen tavoitetta toteutetaan, yhteiskuntaan luodaan tiukat kerrokset tai kastit. Siitä on jo merkkejä Suomessakin, kun Chisu pyyteli anteeksi pohjoismaisen historiallisessa mielessä perinteisen letityksen käyttöä luullen olevansa siihen oikeudeton.
Intersektionaalinen feminismi tarkoittaa sitä, että nainen on miehen alapuolella ja jos nainen on ei-valkoinen, hän kärsii lisää. Jos nainen on vammainen, ei-valkoinen, kärsimys kasvaa edelleen, ja hän on moninkertaisesti sorrettu. Tämä on viety niin pitkälle, että akateemisissa piireissä ei joko uskalleta sanoa mitään tai ymmärretä mitään. Eräs vasemmistotutkija nimeltä Helen Pluckrose kirjoitti täysin pimeitä artikkeleita tieteellisiin julkaisuihin, joissa miesten kouluttaminen koirina tai miesten sulkeminen yliopistolla osittain puheoikeuden ulkopuolelle meni sellaisenaan läpi.
Pluckrose toi onnistuneesti esille intersektionaalisen feminismin kahtiajakoa voimistavana. Se kun on kaukana tasa-arvosta ja vain pienen vasemmistovihreän ryhmän työkalupakissa.
Se kyllä huolestuttaa, että Suomen hallitus kuuluu tähän ryhmään. Jos ei saada viralta, periaatteita saatetaan toteuttaa Suomessa politiikasta tutulla tavalla. Virastoihin ja valtion yhtiöihin sekä kuntiin palkataan intersektionaalisen feminismin nimissä henkilö X:n korvaajiksi henkilö Y ja jotta työstä saataisiin aiempi tulos, myös henkilö Z. Näin hallitus voisi ylpeänä kertoa, että osana hallituksen ohjelmaa, Suomessa on otettu julkisella sektorilla intersektionaalinen feminismi käyttöön täydessä laajuudessaan.
