Älä suotta lähetä kymmentä etsintäpartiota erämaahan. Ihan helposti löytyi sillä Googlella:
HS:n tietojen mukaan vihreiden Jenni Pitko esitti ryhmäjohtajien Whatsapp-ryhmässä keskustelua perustuslakivaliokunnan neuvoksen ”roolista”, sekä tämän esimiehen läsnäoloa. Vihreiden toiminta on herättänyt laajaa suuttumusta.
www.hs.fi
Laitan tähän suoran lainauksen (vaikka se ei liene palstan sääntöjen mukaan suotavaa), jotta ei tarvitse lukea ja etsi koko jutusta -- etsimäsi asia alleviivattuna:
'HS:N TIETOJEN mukaan vihreissä on koettu, että perustuslakivaliokunnan valiokuntaneuvoksen omat näkemykset näkyvät liikaa mietinnöissä. Eräs vihreiden kansanedustaja on valitellut, että valiokunnan puheenjohtaja
Johanna Ojala-Niemelä (sd) ei saa valiokuntaneuvosta ”kuriin”.
Vihreät ovat jo aiemmin tänä vuonna arvostelleet valiokuntaneuvosta.
Kritiikki on liittynyt Euroopan unionin elpymisrahastoon. Vihreät ovat kokeneet, että valiokuntaneuvos ohjasi valiokuntaa kriittisiin lausuntoihin rahastosta.
Tiettävästi vihreät katsoivat, että lausuntoja valmistellessa valiokuntaneuvos edisti liiallisesti valiokunnan varapuheenjohtajan Antti Häkkäsen (kok) sekä muiden jäsenten kriittisiä näkemyksiä.'
Piti googlata tämänkin, kun en ole näitä tökeröitä vihjailuja aiemmin lukenut.
”Mietintöpohjat kirjoittavilla valiokuntaneuvoksilla on tässä eduskunnassa myös useimmiten valtaa määrittää enemmän tai vähemmän sitä lopputulosta, minkälaisiksi meidän mietintömme muodostuvat. Joskus tosiaan on kyse pienemmästä roolista, joskus isommasta roolista. Tämä on myös kiinnostava tutkimuskohde eduskunnassa ja myös semmoinen asia, josta on vähemmän puhuttu”, vihreiden kansanedustaja Mari Holopainen sanoi.
Itse en näkisi tuota tökerönä lainkaan, vaan hyvin kiinnostavana ja päätöksenteon läpinäkyvyyteen liittyvänä yleisenä kysymyksenä. Mikä on virkamiesten rooli demokraattisessa päätöksenteossa ja kuinka paljon heidän omat juridiset näkemyksensä vaikuttavat päätöksien muotoiluun. Tätä ja valiokuntien vaadittua yhtenäisyyttä en oikein osaa korottaa sellaisille jalustoille, etteikö asioista voisi keskustella ja niitä kyseenalaistaa, etenkin kun käytäntö on osoittanut, että sitä yhtenäisyyttä ei useinkaan ole.