Sellaisissa piireissä en liiku missä osa porukasta olisi kuollut tai vankilassa.
Ainakin jos on ollut hiihtäen liikkeellä, kuten epäiltiin, niin eiköhän siinä löytöpaikankin perusteella olla hiihdetty laivaväylään. Tänään juuri katselin Lauttasaaren siltaa kävellessäni, että aika lähellä väyliä siellä ihmisiä toikkaroi ja voi ehkä vauhdilla lähestyessä jäädä huomaamatta, missä reuna on.Helsingissä hukkunut kaveri on saattanut päätyä veteen vahingossakin. Mistä näitä tietää.
Oma tilanne... jos ei nyt vedä hiljaiseksi tai surulliseksi niin hämmentyneeksi ainakin. Syöpäketjussa lisää asiasta. Kuolema ei pelota vaan kuoleminen ja siihen liittyvät kivut jne. Paha oli kertoa eilen puhelimessa äidille ja pojalle. En ole vuosiin itkenyt mutta eilen lähti spontaanisti kun pojan kanssa juteltiin. Ehkäpä vapauttavaakin.
Oma tilanne... j.
Terapia vois olla ok vaihtoehto siinä vaiheessa.Yksinäisyys. Vaikka se onkin omien valintojen ja luottavaisuuden seurausta, niin ei se silti kivaa ole tehdä aina kaikkea yksin.
Kiitos vihjeestä, mutta ei ole mun juttu. Eikä se edes ratkaise sitä ongelmaa.Terapia vois olla ok vaihtoehto siinä vaiheessa.
Ei siellä sitä ongelmaa yritetä ratkasta, vaan saada sut ihmisten ilmoille. Vähän avautumaan ihmisille ja saada vähän tunnekontaktia muihin. Siitäpä se taitaa yksinäisyys isolta osin johtua.Kiitos vihjeestä, mutta ei ole mun juttu. Eikä se edes ratkaise sitä ongelmaa.
Oliko numeroa mihin voi lähettää viestiä?Lohjan auto-onnettomuuden vanhemmille on Brother Christmasin organisoima keräys. Varoja käytetään muun muassa hautajaiskuluihin. Osallistukaa, jos asia omalta tuntuu. Onnistuu esimerkiksi tekstiviestillä.
Yksinäisyys. Vaikka se onkin omien valintojen ja luottavaisuuden seurausta, niin ei se silti kivaa ole tehdä aina kaikkea yksin.
Yksinäisyys. Vaikka se onkin omien valintojen ja luottavaisuuden seurausta, niin ei se silti kivaa ole tehdä aina kaikkea yksin.
Yksinäisyys on melko pitkälti itseaiheutettu "sairaus". Yhtä lailla se yksinäisyydestä eroon pääseminen lähtee omasta itsestä. En tiedä käytkö tällä hetkellä töissä enkä mä sitä lähde arvostelemaankaan mutta ensi alkuun voisit esimerkiksi alkaa harrastaa jotain, missä pääset liikkumaan ihmisten ilmoilla. Ota vaikka yhteyttä vanhaan frendiin/tuttavaan ja pyydä silloin tällöin mukaan lenkeille tai jotain.
Yksinäiselle ihmisille se aloitteen tekeminen on totta kai hankalaa ja mä tiedän sen varsin hyvin sillä täysi-ikäisyyden kynnyksellä jäin lukion lopettamisen jälkeen pariksi vuodeksi käytännössä täysin yksin vailla mitään järkevää aktiviteettia, mitä nyt harvakseltaan bestistä tuli nähtyä.
Sen voin luvata, että ei se yksinäisyys kotisohvalta käsin miksikään muutu, joten päätit sitten kokeilla kontaktin ottoa johonkin sulle tuttuun ihmiseen tai mennä puhumaan ammattilaiselle, niin tärkein ensiaskel on että alat tekemään jotain. Kyllä se siitä pienin askelin paremmaksi muuttuu kunhan et jää rypemään itsesäälissä. Tsemii.
Tässä kyllä oikaistaan nyt taas mutkia aika suoriksi, vaikka varmasti hyvää tarkoitetaankin. Vähän samaa settiä kuin masentuneita kehotetaan ottamaan itseään niskasta kiinni, niin kyllä se siitä.
Erinomainen pointti. Mutta aina löytyy joku joka välittää. Kyllä kaikilla meistä on vähintään se yksi perheen ulkopuolinen ihminen jonka puoleen voi aina kääntyä tai jos ei ole niin sitten on kyllä kussut elämässä todella, todella pahasti. Uskon ja toivon että redlaten tapauksessa ei olla ajauduttu näin pohjalle..Yksinäinen voi olla myös silloin vaikka ympärillä olisi iso joukko ihmisiä.
Erinomainen pointti. Mutta aina löytyy joku joka välittää. Kyllä kaikilla meistä on vähintään se yksi perheen ulkopuolinen ihminen jonka puoleen voi aina kääntyä tai jos ei ole niin sitten on kyllä kussut elämässä todella, todella pahasti. Uskon ja toivon että redlaten tapauksessa ei olla ajauduttu näin pohjalle..
Kuten sanoin, tiedän varsin hyvin että yksinäisyydestä irti pääseminen ei ole mikään "walk in the park" mutta oman aktivoitumisen kautta asioilla on yleensä ajan kanssa tapana alkaa kääntymään parempaan.
Toki itse kunkin elämään osuu matkan varrelle niiden hyvin tyyppien vastapainoksi täysiä kusipäitä. Ja varmasti hyväksikäytetyksi tulleella ihmisellä menee kuukausia ellei vuosia ennen kuin hän alkaa uudelleen luottamaan ihmisiin. En tiedä redlaten tapausta sen tarkemmin kuin sinäkään joten en lähde sen suurempaa syväanalyysiä hänen yksinäisyytensä perimmäisistä syistä tekemään.Sen elämän voi olla kussut myös joku muu, jonka takia luottamussuhteen luominen toiseen ihmiseen on äärimmäisen vaikeaa. Sitten voi olla ihan tuurista kiinni ilmestyykö sellainen ihminen elämään. Toki nuo mainitsemasi asiat aina helpottavat yksinäisyydestä irti pääsemistä, mutta ei se monelle ihan noin sormia napsauttamalla tapahdu, jos tapahtuu koskaan.
Yksinäisyys. Vaikka se onkin omien valintojen ja luottavaisuuden seurausta, niin ei se silti kivaa ole tehdä aina kaikkea yksin.
Toki itse kunkin elämään osuu matkan varrelle niiden hyvin tyyppien vastapainoksi täysiä kusipäitä. Ja varmasti hyväksikäytetyksi tulleella ihmisellä menee kuukausia ellei vuosia ennen kuin hän alkaa uudelleen luottamaan ihmisiin. En tiedä redlaten tapausta sen tarkemmin kuin sinäkään joten en lähde sen suurempaa syväanalyysiä hänen yksinäisyytensä perimmäisistä syistä tekemään.
Mutta se nyt vaan on fakta että puhuminen auttaa aina ja on paras lääke yksinäisyyteen. Sikäli en ihmittele että täällä ehdoteltiin jo parinkin nickin toimesta terapiaa. Redlaten vastuksista kävi kuitenkin varsin selväksi että hän ei koe terapiaa itselleen hyödylliseksi keinoksi mennä eteenpäin, siispä ehdotin että voisi sitten olla kontaktissa vaikka tuttuihin. Toivottavasti hänellä on edes joku kenelle puhua. Yksinäisyyttä ei tarvi kenenkään yksin selättää. Ihminen on luotu kommunikoimaan.
Oon tosiaan valehtelematta erityisen kiinnostunut ihmisestä lajina sekä siitä miten meidän mielet toimivat eri ympäristöissä mut jos haluisin kouluttautua esimerkiksi jonkin sortin psykologiksi, pitäisi mun käydä ensin lukio aikuis/iltalukiona loppuun ja toivoa kahta ihmettä; että pääsisin yliopistoon ja toisekseen pärjäisin ja jaksaisin rutistaa siellä vuosia.Sun pitäs varmaan ryhtyä hoitoalalle kun tiedät paljon asioita eritoten ihmisistä.
Ilmeisesti tiedän, mistä puhut. Voimia! Elämä on usein kauniisti sanottuna aika mielenkiintoista. Siis täyttä paskaa. Neuvoja saat, mutta tukea et. Just tänään kuuntelin neuvoja, kun vitutti eli masensi. Tää Jatkoaika on siitä hyvä mesta, että vaikka täälläkin neuvojia piisaa niin on paljon muutakin.
Tämä on totta. Minullakin on aika sosiaalinen työ, on perhe, on suku, on kavereita ja harrastuksia. Välimatkaa lähipiiriin on omaa vaimoa ja lapsia lukuun ottamatta kuitenkin sen verran, että vuosiin ei ole arjessa ollut oikeasti ystävää. Yksinäisyyden kokemus on välillä todella voimakas. Arki on niin täyttä, että satunnaiset puhelinkeskustelutkaan eivät enää muutaman vuoden jälkeen juuri kiinnosta. Mukavahan se olisi joskus asioita kelata kimpassakin, ilman että se vaatii viikkojen tai kuukausien suunnittelua ja reissaamista toiselle puolelle Suomea. Sekin on sinänsä kivaa, mutta se on kuitenkin poikkeustila, eikä osa elämän perusvääntöä.Yksinäinen voi olla myös silloin vaikka ympärillä olisi iso joukko ihmisiä.
Oliko numeroa mihin voi lähettää viestiä?
