Sun pitäs varmaan ryhtyä hoitoalalle kun tiedät paljon asioita eritoten ihmisistä.
Oon tosiaan valehtelematta erityisen kiinnostunut ihmisestä lajina sekä siitä miten meidän mielet toimivat eri ympäristöissä mut jos haluisin kouluttautua esimerkiksi jonkin sortin psykologiksi, pitäisi mun käydä ensin lukio aikuis/iltalukiona loppuun ja toivoa kahta ihmettä; että pääsisin yliopistoon ja toisekseen pärjäisin ja jaksaisin rutistaa siellä vuosia.
Oon valitettavasti moisen ammattisuuntauksen suhteen opiskelemassa ihan väärälle alalle ja itseasiassa ei ihmismielten yksilöllinen ratkominen ehkä kuitenkaan ole se mun juttu. Enemmän haaveilen ammatiksi jotain luovaa, tehokasta mutta myös nykyaikaista.
Nuorena tuli tuhlattua turhankin monta vuotta tyhjäntoimittajana mutta tällä hetkellä mulla on ihan selkeät tavoitteet hakea ja päästä ensi vuoden syksyksi AMK:hon opiskelemaan kunhan olen vihdoin saanut sen ammattitutkinnon jonka pohjalta voin lähteä rakentamaan tulevaisuutta ja työuraa.
Huh, johan mentiin sivuraiteille ketjun aiheesta. Noh sanotaan nyt vaikka että ehkä se vetää hieman surulliseksi miten monta vuotta tuhlasin elämästäni aikaa tekemättä mitään järkevää, niin saadaan tuo äsköinen tekstinpätkä edes jotenkin rinnastettua siihen mistä tässä ketjussa on tarkoitus puhua.
Ilmeisesti tiedän, mistä puhut. Voimia! Elämä on usein kauniisti sanottuna aika mielenkiintoista. Siis täyttä paskaa. Neuvoja saat, mutta tukea et. Just tänään kuuntelin neuvoja, kun vitutti eli masensi. Tää Jatkoaika on siitä hyvä mesta, että vaikka täälläkin neuvojia piisaa niin on paljon muutakin.
Onhan tää elämä välillä sellasta vuoristorataa että melkein menee pää pyörälle kuin vain miettiikin. Vaikka just nyt vituttaisi ja masentaisi niin muista että jossain kohtaa on niitä hyviäkin hetkiä ja fiiliksiä taas luvassa. Välillä on kavuttava läpi paskasta, se kuuluu ihmiselämän luonteeseen. Sillon ku on vaikeeta ni on vaan pakko koittaa jaksaa puurtaa eteenpäin ja hiljakseen nousta ylös sieltä vitutuksen ja harmauden keskeltä.