Oma faijani kuoli taannoin lähes 80 vuoden iässä. Alzheimerilla oli osuutensa asiassa, joskin papan lähtö johtui ensisijaisesti sydämen heikosta kunnosta. Pumppu remontoitiin 90-luvun alussa perusteellisesti, jonka ansiosta pappa sai lähes 20 vuoden jatkoajan. Ilman tuota remonttia edessä olisi ollut pikainen kanttuvei. Papan eläkevuosista kauniit kiitokset lääketieteelle ja osaavalle hoitohenkilökunnalle.
Isäni sai kokea leppoisaa vanhuutta pitkälle viime vuosiin saakka. Muistisairauden etenemisestä saatiin viitteitä 2000-luvun jälkipuoliskolla, kun arkisissa asioissa alkoi ilmetä erikoisia töppäilyjä. Pappa ajoi autoa vielä viimeisiin vuosiin saakka, ja vasta varsinainen alzheimer-diagnoosi vei ajokortin, kuten oikein olikin. Autoilun viimeiset pari vuotta olivat aika riskaabelia touhua, onneksi ei ikinä sattunut mitään.
Alzheimer on edetessään aika helvetillinen sairaus. Ihan varmasti potilas itse huomaa matkan varrella mihin suuntaa homma etenee. Oman isäni tapauksessa onni oli siinä, että suht korkea ikä ja muut sairaudet jouduttivat kuolemaa. Näin traagisin loppuvaihe jäi kokematta ja elämä päättyi ennen kun isä olisi ollut täysi kasviksena ja muiden armoilla. Viimeinen vuosi meni hänenkin tapauksessa laitoshoidossa.
Mikään nuorten sairaus alzheimer ei ole. Silti diagnoosi tehdään joskus selvästi nuoremmille kuin omalle isälleni, jolloin ikä ja muut sairaudet eivät välttämättä armahda potilasta loppuvaiheen kokemuksilta. Äitini totesi isää seuratessaan osuvasti tyyliin "on hullua että lemmikkieläimen saa tappaa kun elämä käy liian raskaaksi, mutta ihmisen täytyy kärsiä loppuun saakka".
Tapasin isäni viimeisen kerran tasan viikko ennen hänen kuolemaansa. Isäni oli varjo entisestä, mutta hän tunsi minut, vaimoni ja lapsenlapset suht hyvin, sikäli kun saatoin tulkita. Vanhat asiat olivat jääneet mieleen ja niistä puhuttiin kuten monet kerrat aiemmin, mutta viimeisten minuuttien tai tuntien tapahtumat olivat aika hämärän peitossa. Saman keskustelun aikana puhutut asiat unohtuivat pikavauhtia.
Sovittiin sitten että kokoan lapset 80-vuotisjuhliin ja tullaan seuraavan kerran porukalla kahville. Lämmin tiukka kädenpuristus ja pappa jäi vuoteelle makaamaan, toivotti kaikkea hyvää. Sanoi vielä että nyt on hyvä olla kun kaikki tärkeät asiat on tehty eikä velkaa ole kenellekään. Muutaman päivän kuluttua tie vei välttämättömään leikkaukseen, joka oli finaaliin asti edeneelle sydämelle lopulta liikaa. Hautajaiset pidettiin seuraavassa kuussa perhepiirissä.