Osanottoni. Saattaa olla kyseessä sama henkilö kuin aiemmassa viestissäni RIP- ketjussa. Ikä ja aika ainakin täsmäävät sekä oma hölmöys tilanteessa. Tyttäreni poikaystävä, joka oli menossa inttiin ensi kuussa.
Niin no, Suomi on ollut tuolla katsantokannalla katsottuna "itsenäinen" vuodet n. 1919-1939 (ja erittäin suurin varauksin n. 91-93), että hukkaan meni taistelut jo oletusarvoisesti. Paljon vähemmän perseellään on sentään asiat kuin esimerkiksi suuren ja mahtavan satelliittina.
Totta. Täällä on asiat helvetin hyvin. Silti aina voisi olla paremminkin. Infra jos toimii, mutta kansalaiset voi huonosti, niin jossain on vika.
Tottahan se on tuokin luonnollisesti, mutta hyvin mielenkiintoisen pohdinnan aihe tavallaan. Yhteiskunta on useimmilla mittareilla parhaassa kuosissa ikinä, mutta silti kasvava kansanjoukko tuntee jäävänsä osattomaksi/ulkopuoliseksi ja siitä seuraa sitten monenlaista oireilua. Kärjistäen voisi keittiösosiologisoida että aikaisempi fyysinen kurjuus pakotti pitämään sosiaalisia verkostoja yllä ja sosiaalisuus on puolestaan erittäin syvälle perimään evoluution kautta iskostunut. Nykyisin ei sinänsä ole pakko turvata niihin lähipiirin verkostoihin kun helpompaa on elää tuilla, joita saadakseen ei sosiaalista kanssakäymistä juuri vaadita. Eikä sen puoleen että työsskäyvätkään automaattisesti pääsisivät sosiaalisia tarpeitaan tyydyttämään.
Voi itku. Harmittavasti meillä on yksi maailmanhistorian kokonaisvaltaisimmin hyvinvoivimmista yhteiskunnista kasassa täällä pohjolassa, mutta kyllä olisi kannattanut jättää puolustamatta. Neekereitä ja muita pakolaisia on rajojen sisällä ja EU määrää kaikesta. Kyllähän siinä mieli järkkyy vahvemmallakin. Kyllä mieluummin eläisin yhteiskunnassa, jossa väestö olisi valkoista ja vain suomea puhuvaa, akat olisivat hiljaa ja lapsia saisi lyödä ilman että herrat kaikkeen puuttuu, saatana!
Parasta toivoen äidillesi. Äitini oli myös juuri pitkän tovin sairaalassa ja pääsi eilen kotiin, mutta remppaa on kyllä ruumiissa jos jonkinlaista. Kuten vaimoni isä sanoi yli 80-vuotiaana: vanheneminen ei ole arkajaloille tarkoitettua puuhaa.
Minun ukkini sanoi joskus noin 75-vuotiaana, että nuoruus menee nuorilla hukkaan. Olin silloin ehkä viidentoista enkä ymmärtänyt mitä ukko höpäjää, mutta nyt tajuan.
www.hs.fi