Veti surulliseksi / hiljaiseksi

  • 1 444 067
  • 4 840

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät

Valapatto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Hesarissa juttua kuinka viime uutenavuotena löytynyt asunnosta sammuneena isä, mummo ja raskaana ollut äiti sekä kaksi pientä lasta (jotka eivät olleet sammuneena)

Toivoa täytyy että penskoille on löytynyt joku hieman parempi kasvuympäristö. Virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ehdottomaan (johtuen rikostaustasta ja kun huomioimme ettei ihan parilla kepposella kovennuksia tule niin oletettavasti aikamoinen velikulta) tuomittu iskä taitaa olla kyllä ihan ehta ihmisperse, enkä jutun perusteella osaa hirveän hyväksi ihmiseksi äippääkään olettaa.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
...
Ei pysty kyllä ymmärtämään että tällainen käytös on lisääntynyt.
Kyllähän tuo hiljaiseksi vetää. Tuohon kysymykseesi heittäisin mutulla että ihmiset kun aikansa öyhöttävät ja "purkavat tuntojaan" netissä, niin olettavat että myös oikeassa elämässä on ihan ok länkyttää oikeista ihmisistä todella loukkaavaa ja suoraan sanottuna sairastakin paskaa. Ei sillä että se netissäkään olisi ok, mutta on sentään poissa kohteiden naamalta.
 

Captain Slow

Jäsen
Suosikkijoukkue
KR69, K11ng Perrin, Bratislavan mm-miehistö 2019
Jopesta oli juttua Iltalehden uutisissa viikolla. Vähän veti hiljaiseksi kun näki tuon kuvan viimevuodelta, miten herra on laihtunut:

Nyt voisi melkeinpä siteerata ex-standup-koomikko Pekka Jalavaa joka jossain setissään heitti olleensa abiristeilykiertueen jälkeen olleensa rentoutumassa poreammeessa laivan spa-osastolla "voi herranjestas että tuo Ruonansuu on kaameessa kunnossa"
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Jopesta oli juttua Iltalehden uutisissa viikolla. Vähän veti hiljaiseksi kun näki tuon kuvan viimevuodelta, miten herra on laihtunut:

Rankat hoidot kyseessä. Onhan tuo Jopen sairastama ruokatorven syöpä paperilla sellainen tauti, että ennusteet eivät kauhean hyvät ole. Tietenkään en Jopen tapauksesta mitään tiedä, ja aina välillä joku päihittää tilastot.

Myös tosi-tv -persoona Janita Lukkarinen osui iltapäivälehdistön uutisissa silmään. Uutisen mukaan kyseisen nuoren naisen syöpähoidot olisi lopetettu tehottomina, ja enää annettaisiin kipuja lievittävää hoitoa. Itse en näiden tosi-tv -persoonien uraa ole seuraillut, mutta aina se vetää surulliseksi, kun joku noin nuori sairastuu parantumattomasti.

Ja hiljaiseksi veti myös se, että kuulin eräällä tuttavalla epäiltävän syöpää. Kyse ei ole minulle mitenkään läheisestä henkilöstä, mutta olen kuitenkin tiennyt hänet todella kauan. Ikää hänellä on vasta hieman yli 30 vuotta.
 

ace

Jäsen
Tänään Helsingin Poliisin julkaiseman etsintäkuuluttaman miehen lähiomainen kuuluu kaveripiiriini. Etsityn miehen olen tavannut, mutta en tunne sen paremmin, isona yllättyksenä tuli kuitenkin.

En yhtään tiedä mitä on tapahtunut, mutta voimia läheisille, toivottavasti asia selviää.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP

lasaleiko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Outoa kirjoittaa ensiksi toiseen ketjuun positiivisia juttuja, ja tänne heti perään negatiivisia.

Kuulin eilen, että vanhempien koira alkaa olla piikkiä vaille valmis tapaus. Tuntuu pahemmalta kuin äkkiseltään kuulostaa. Nähdään nykyään ehkä 2-3 kertaa vuodessa, mutta aina se on yhtä iloinen ja palloa pitäs viskoa minkä itse jaksaa, koska se jaksaa.

Aikanaan alle vuoden iässä söi myrkkysyötin josta juuri ja juuri leikkauksen avulla selvisi, mutta se tais vaikuttaa elimistöön siinä määrin, että nyt viiden vuoden iässä ei enää lääkkeet auta ja koira oksentelee todella usein. On tuota pahoinvointia ollut koko elämnsä ajan siitä myrkkysyötistä lähtien, mutta aiemmin saatu jotenkin kuriin lääkityksellä.

Tähystys on vielä viimeinen oljenkortensa, jos jokin täsmähoito löytyisi. Eikä tietysti tiedä, onko semmoinenkaan hoito koiralle järkevää tehdä. Vetää mielen matalaksi jo etukäteen, vaikka mahdollisuus on. Pieni rotu kuitenkin eläisi vielä 5-10v pidempään helposti.
 

WildCore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Outoa kirjoittaa ensiksi toiseen ketjuun positiivisia juttuja, ja tänne heti perään negatiivisia.

Kuulin eilen, että vanhempien koira alkaa olla piikkiä vaille valmis tapaus. Tuntuu pahemmalta kuin äkkiseltään kuulostaa. Nähdään nykyään ehkä 2-3 kertaa vuodessa, mutta aina se on yhtä iloinen ja palloa pitäs viskoa minkä itse jaksaa, koska se jaksaa.

Aikanaan alle vuoden iässä söi myrkkysyötin josta juuri ja juuri leikkauksen avulla selvisi, mutta se tais vaikuttaa elimistöön siinä määrin, että nyt viiden vuoden iässä ei enää lääkkeet auta ja koira oksentelee todella usein. On tuota pahoinvointia ollut koko elämnsä ajan siitä myrkkysyötistä lähtien, mutta aiemmin saatu jotenkin kuriin lääkityksellä.

Tähystys on vielä viimeinen oljenkortensa, jos jokin täsmähoito löytyisi. Eikä tietysti tiedä, onko semmoinenkaan hoito koiralle järkevää tehdä. Vetää mielen matalaksi jo etukäteen, vaikka mahdollisuus on. Pieni rotu kuitenkin eläisi vielä 5-10v pidempään helposti.


Meidän viikon vajaa kymmenvuotias bichon frise lähti marraskuun kolmas viime vuonna ja vieläkin silloin tällöin (nyt) tuntuu pahalta. Ehkä se joskus helpottaa.
 

Liitteet

  • 8C102CA7-8374-4101-8DA8-908DEF4C95F1.jpeg
    8C102CA7-8374-4101-8DA8-908DEF4C95F1.jpeg
    257 KB · kertaa luettu: 245

lasaleiko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Meidän viikon vajaa kymmenvuotias bichon frise lähti marraskuun kolmas viime vuonna ja vieläkin silloin tällöin (nyt) tuntuu pahalta. Ehkä se joskus helpottaa.
Kyllä se varmasti ajan kanssa helpottaa. Varmasti vielä erilainen tilanne teillä, kun se on se oma koira, mistä on pitänyt luopua. Muistan kun edellinenkin perheen koira lähti. Silloin asuin ensimmäistä vuotta poissa vanhempien luota. Se koira oli kuitenkin ollut osa omaakin joka päiväistä elämää 10-vuotiaasta saakka. Silloin kyllä meni koko vklp täysin pilalle, kun uutinen tuli vielä aika yllättäen. Ja pitkään senkin jälkeen tietysti meni, että asia tuntui helpommalta. Muistaakseni hänelläkin oli ikää noin 8v ja oli muuten lähes "sama" rotu, bichon havanese (toki nykyään tunnetaan havannalaisena, ja oliko noissa aiemminkaan muuta samaa kuin osa nimestä?)

No, vielähän tuolla nykyisellä on se yksi oljenkorsi käyttämättä, jos se vielä voitoksi tuosta kääntyisi. Kuitenkin, tässä on tämän vuoden aikana ajoittain miettinyt itsekin koiran ottamista. Nyt taas tuon eilen kuullun uutisen myötä muistui se karu totuus mieleen, että joskus siitä on myös luovuttava. Tosin nytpä muuttuu elämäntilannekin taas sen verran, ettei se koiran ottaminen ole ajankohtaista taas hetkeen muutenkaan.

@Punamusta sanos muuta. Ei noita voi ymmärtää. Sen ymmärrän, jos joku ei niistä eläimistä välitä ja ehkä joitain ärsyttää sekin kun ohi kulkeva koira tekee tarpeensa siihen oman pihamaan rajalle. Mutta kyllä noi myrkytykset ym. vetää sanattomaksi, eivät ole mitenkään perusteltavissa. Se vielä ärsyttää, että niitä on todella vaikea saada kiinni tekemisistään.
 
Suosikkijoukkue
Turkoosi kevät 2024, Dallas Stars, Leksands IF
En tuntenut lainkaan tuota KHL-pakkia, jonka poismenosta oli eilen täällä jatkiksessa otsikko, mutta kyllähän nuoren henkilön menehtyminen syöpään vetää aina vähän hiljaiseksi. Etenkin kun tuokin sairaus olisi ollut todennäköisesti parannettavissa mikäli kasvain olisi havaittu ajoissa. Kepeät mullat hänelle.
 

DTremens

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Red Wings, PattU, Wolves, Patriots
Viikko sitten tuli tieto tutun itsemurhasta, tällä viikolla viikonloppua aloitellaan uutisilla kaverin vauvan kuolleena syntymisestä / synnytyksessä kuolemisesta (en edes tiedä kumpi, just nyt on ihan vitun sama). Voi vittu että vetää hiljaiseksi miten maailma ei oo reilu paikka.
 
Suosikkijoukkue
Turkoosi kevät 2024, Dallas Stars, Leksands IF
Kun tajusin aamulla, että nyt jopa San Jose Sharksilla on kasassa enemmän pisteitä kuin mun Dallas Starsilla, vaikka he hävisivät neljä ensimmäistä peliään säälittävään tyyliin. *soittaa surullisen virren maailman pienimmällä viululla*
 
Suosikkijoukkue
Susanna Pöykiö
Viikko sitten luin satunnaisista uutisista, notta joku oli jossain onnettomuudessa loukkaantunut. Seuraavana päivänä sainkin kuulla, että kyse onkin läheisestä/omaisesta. Vieläkin puistattaa se keskustelu.

Liian monia kysymyksiä on vieläkin auki, sillä kaveri ei ole vielä tajuissaan käynyt. Leikkauksia leikkausten perään, eikä tietoa millaiseksi toipuu, jos toipuu.

Siellä olisi ollut kohtalolle paljon parempiakin mistä poimia, ei saatana parikymppistä (vihdoinkin*) elämän alussa olevaa, (*)joka on vasta kahdesti syövästäkin selvinnyt.
 
Suosikkijoukkue
Turkoosi kevät 2024, Dallas Stars, Leksands IF
Viikko sitten luin satunnaisista uutisista, notta joku oli jossain onnettomuudessa loukkaantunut. Seuraavana päivänä sainkin kuulla, että kyse onkin läheisestä/omaisesta. Vieläkin puistattaa se keskustelu.

Liian monia kysymyksiä on vieläkin auki, sillä kaveri ei ole vielä tajuissaan käynyt. Leikkauksia leikkausten perään, eikä tietoa millaiseksi toipuu, jos toipuu.

Siellä olisi ollut kohtalolle paljon parempiakin mistä poimia, ei saatana parikymppistä (vihdoinkin*) elämän alussa olevaa, (*)joka on vasta kahdesti syövästäkin selvinnyt.
Ei oo kyllä elämä aina reilua ja tässä taas yksi osuva esimerkki siitä, kuinka kaikille ei jakaudu ne nallekarkit tasan. Kahdesti syövän selättäneelle nuorelle ihmiselle sitä toivoisi pikaisesti uutta alkua ja valoisampia aikoja. Toivottavasti hän selviää tästä(kin) koettelemuksesta. Toisaalta ihminen, joka on jo kahdesti taistellut terveeksi syövästä, luulisi olevan melko vahva sydän. Siispä voimia niin sinulle kuin sairaalassa makaavalle omaisellesi. Em. omat murheeni lempiseurani konttaamisesta ovat aika pientä ja harmitonta tällaisten tosielämän selviytymistaistelujen rinnalla.
 
Suosikkijoukkue
Susanna Pöykiö
Kahdesti syövän selättäneelle nuorelle ihmiselle sitä toivoisi pikaisesti uutta alkua ja valoisampia aikoja.
Sitä tuossa mietittiinkin, että kannattaako sittenkään laittaa kaverin puolesta lottoa vetämään, sillä sillä voisi olla katastrofaaliset seuraukset. On nimittäin käyttänyt jo kahdesti kaiken tuurinsa sen syövän kanssa, joten varmaan viisain jättää kaikki tuuri vetämään tästä selviämiseen. Onneksi sillä on tiukka ja välittävä ympyrä olemassa, jos ei tuuri ihan natsaakaan tällä kertaa.

PItipähän nyt heittää tuo tarina tänne huomiohuoraukseksi, kun ei oikein huolesta näytä irti pääsevän ilman sitä.
 
Suosikkijoukkue
Turkoosi kevät 2024, Dallas Stars, Leksands IF
PItipähän nyt heittää tuo tarina tänne huomiohuoraukseksi, kun ei oikein huolesta näytä irti pääsevän ilman sitä.
Eikä tässä ole mitään väärää, enkä itse ainakaan minään huomiohuorauksena tuota alkuperäistä viestiäsi pitänyt. Negatiiviset fiilikset on hyvä saada tavalla tai toisella ulos ettei ne jää sisälle vellomaan ja kytemään. Toivon oikeesti läheisellesi jos ei pikaista, niin vähintään edes hidasta toipumista. Hän on kuitenkin taistelija ja voittanut jo kahdesti sen ihmisen pahimman vihollisen, syövän.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Vanha rötöskaveri entisestä elämästä lähti paremmille metsästysmaille. Viimeks oltiin yhteyksissä n.3-4v sitten. Sain jonkun viidennen käden kautta tietää asiasta vaikka oltiin joskus hyvinkin "veljiä". Vittu, omaiset/tuttavat eivät voi ees kertoo mikä veljen vei, vaikka mulla on omat arvailuni. Toivosin ne tosin vääräksi.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Olen miettinyt että kirjoitanko tästä mutta nyt päätin vähän kirjoittaa. Isälläni on parkinsonin tauti. Täytyy kyllä sanoa että siinä on sairaus jota on vaikea tajuta. Isällä ei ole siis mitään dementiaa tai älyssä mitään vikaa. Asioiden tajuaminen vaan puuroaa pahasti, kaikki toiminta on hidasta ja vielä hitaampaa ja liikeradat on rajoittuneet yms. Koko mies vaikuttaa välillä olevan ihan ulalla mutta toisaalta hän on ihan ajassa kiinni. Äitini ei oikein jaksa miehensä hitautta ja saamattomuutta. Äitini on hiton säpäkkä muija ja hänen on vaikeaa kestää kun vastausta tai päätöstä ei tule heti eikä kohta... tai ei oikeastaan välillä koskaan. Se on yksi sairauden oire. Välillä tuntuu kurjalta ajatella niitä kahta joista toinen on hidastunut ja toinen haluaa että kaikki tapahtuu just nyt ja todella tapahtuu. Toivon äidilleni voimia tajuta ettei mikään nopeudu ja tapahdu nalkuttamalla vaan hänen pitää löytää rauha odottaa miehensä tahtia. Jo toivon myös että isä jaksaa äidin motkotuksen eikä menetä tulevaisuuden toivoa vaan jatkaa kuntoittavia jumppia. Parkinson... Paska sairaus. Vapinaa en ole edes maininnut. Kyllä sitä löytyy. Vasemmalla puolella enimmäkseen isälläni. Se oli ensi oire itkuherkkyyden lisäksi.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Kestämistä ja tsemppiä @Iisoppi:lle. Mitä nyt olen nähnyt lähipiirissä tuota Parkinsonia, niin se on tosiaan kyllä inhottava tauti. Kuten opiskelijakaverini, jolle se tuli noin 40-vuotiaana, sanoi, silmukka kaulassa kiristyy vähitellen. Jaksamista.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Sama juttu, omalla isälläni on myös tuo Parkinson. Toki tauti on suhteellisen alkutekijöissään vielä, koska diagnoosi tuli n. vuosi sitten. Kyllähän se jo näkyy ns. kaikessa tekemisessä, mutta lääkitys on ainakin toistaiseksi auttanut kaikkeen muuhun paitsi vapinaan. Hyvillä mielin hän kuitenkin tuntuu olevan taudista huolimatta, mikä on ainakin itselleni tärkeintä. Serkkujeni isällä eli tätini miehellä puolestaan todettiin vähän aikaa sitten ALS, ja siinä se kuulkaa vasta on paska tauti.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös