No kyllä tosiaan voi vittu! En ole todellakaan tietoinen mikä noissa on ennuste (riippuu tietenkin koska havaitaan) mutta lasten syöpä on aina inhottava juttu ja hoidot varmaan raskaita. Täytyy toivoa parasta (vaikka tuo nyt valjulta kuulostaa mutta halusin tuon kirjoittaa)!Kaverin 10v tytöllä epäillän luusyöpää... Vittu.
Sain tänään kuulla, että lapsuuden ystävä on kateissa. Mitä ilmeisimmin tehnyt itsemurhan, mutta varmuutta ei ole vielä.
Helvetti että ahdistaa. Juuri hiljattain hänen vanhempien kanssa vitsailin miten tänä vuonna täytetään kaverin kanssa pyöreitä ja lähetin terveisiä.
Elämä on kyllä välillä kivuliasta. Sattuu kun ajattelen kaverin vanhempia ja sisaruksia.
Toivottavasti löytyy ja epätietoisuus päättyy.
Toivottavasti löytyy terveenä ja ehjänä. Aina surullista, jos päättää itse elämänsä.
Itse menetin serkkuni toissa vuonna itsariin ja vieläkin kalvaa ajatus olisinko voinut jotenkin auttaa enemmän. Asuin Lappeenrannassa ja soitettiin kuitenkin paljon, hänen äänestä kuuli, että ei ole kaikki hyvin vaikka muuta vakuutteli. Puhelin päätteeksi vielä sanoi hyvästit, mutta silti en tajunnut miten vakava ongelma oli..
Vielä pelkkiä kysymysmerkkejä paljon. Ainoa selvä asia on että luussa on iso kasvain. Kaikki vaihtoehdot on mahdollisia. Ja vaikka hyvät prosentit on myös täysin paranemisen puolesta niin voi se musta-pekkakin jäädä käteen. Syöpä on perseestä.No kyllä tosiaan voi vittu! En ole todellakaan tietoinen mikä noissa on ennuste (riippuu tietenkin koska havaitaan) mutta lasten syöpä on aina inhottava juttu ja hoidot varmaan raskaita. Täytyy toivoa parasta (vaikka tuo nyt valjulta kuulostaa mutta halusin tuon kirjoittaa)!
Valitettavasti nyt on tilanne se, että ruumista haetaan. Todennäköisyys sille että löytyy kunnossa on ihan minimissä.
Eikä pahinta ole edes itse se tuhon määrä vaan ymmärrys siitä, että olemme pitkälti aiheuttaneet tämän(kin) luonnonkatastrofin itse.Kyllä noi kuvat Austraaliasta vaan vetää hiljaseksi. Sääliksi käy ihmisiä ja elukoita joiden elämät tuolla tuhoutuu.
Jep. Luin jostain että Austraalia ois yksi maailman suurimmista saatuttajista, joten toivottavasti siellä nyt herättäs vähän funtsimaan asioita. Ei noi maastopalot jää viimesiksi Austraaliassa ja jos siellä vielä lämpötilat jatkaa nousemistaan niin ties vaikka sieltä kohta jengi muuttaa maanpakoon viileemille leveysasteille. Mutta taas oli aamulla muutama kuva kuvivuudesta ja maastopaloista kärsivän koalan ja kengurun Facebookin newsfeedissä, joten kyllä tässä mulla käy sääliksi noita elukoita kun saavat kärsiä tästä ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista.Eikä pahinta ole edes itse se tuhon määrä vaan ymmärrys siitä, että olemme pitkälti aiheuttaneet tämän(kin) luonnonkatastrofin itse.
Vaikka tämän on aina tiennyt olevan edessä, niin ikävä on nyt jo suunnaton ja vähän väliä alkaa itkettämään ihan älyttömästi.
Sain kuitenkin sekä lauantaina ja sunnuntaina sanottua äidilleni ne asiat, jotka olen aina halunnut sanoa. Lupasin, että hoidan tästä eteenpäin kaikkia asiat ja lupasin myös huolehtia isästäni. Ja onneksi molempina päivinä selvästi ymmärsi, mitä sanoin. Sanoin myös kiitoksen kaikesta, mitä on vuokseni tehnyt ja ollut aina tukena. Ja kerroin rakastavani enkä koskaan tule unohtamaan.
Tuli helpottunut olo, kun sai kaikki asiat sanoa, vaikka sekin oli todella vaikeaa kun oli todella iso pala kurkussa.
Kuolleiden eläinten määrän pelätään nousevan pahimmillaan jopa yli miljardiin. Ihan järkyttävä luku. Luin ton uutisen aamulla ja on oikeasti vaikea sen jälkeen kiinnostua mistään urheilu-uutiista ja jostain lätkästä höpöttäminen tuntuu ihan typerältä.Tämä todellakin vetää hiljaiseksi :(
Kyllä. Ja Australia maailman ainutlaatuisimpine eläimineen on kyllä viimeisimpiä paikkoja, missä tuollaista haluaa tapahtuvan.Kuolleiden eläinten määrän pelätään nousevan pahimmillaan jopa yli miljardiin. Ihan järkyttävä luku. Luin ton uutisen aamulla ja on oikeasti vaikea sen jälkeen kiinnostua mistään urheilu-uutiista ja jostain lätkästä höpöttäminen tuntuu ihan typerältä.
Osanottoni. Kaikki muut sanat ovat turhia.Lepää rauhassa äiti.
OsanottoniLepää rauhassa äiti.
Täältä myös osanottoni. Ikuinen olkoon hänen muistonsa!Lepää rauhassa äiti.
OsanototLepää rauhassa äiti.
Kiitos, itse koin tämän ensi kertaa n. 1,5 vuotta sitten. Olihan se vaikea ja äärimmäisen surullinen tilanne, mutta toisaalta taudin kuva huomioiden tulevaisuus oli jo jonkun aikaa tiedossa. Kyllä siinä siis ehti henkisesti asiaan valmistautua. En edes uskalla kuvitella mitä on läheisen menettäminen esim. äkillisessä liikenneonnettomuudessa. Voimia sinne, kyllä suru ja paha olo pikku hiljaa helpottaa, vaikka ikävä ei koskaan.Osanottoni kaikille teille, jotka olette vieneet vanhempianne hautaan. Tiedän että teitä on täällä. Minulla on tuo sama asia edessä, ja olen miettinyt, että se tulee olemaan aivan käsittämättömän vaikeaa. Elämäni pahimpia päiviä. Vanhempani ovat minulle todella rakkaita.
Kiitos, itse koin tämän ensi kertaa n. 1,5 vuotta sitten. Olihan se vaikea ja äärimmäisen surullinen tilanne, mutta toisaalta taudin kuva huomioiden tulevaisuus oli jo jonkun aikaa tiedossa. Kyllä siinä siis ehti henkisesti asiaan valmistautua. En edes uskalla kuvitella mitä on läheisen menettäminen esim. äkillisessä liikenneonnettomuudessa. Voimia sinne, kyllä suru ja paha olo pikku hiljaa helpottaa, vaikka ikävä ei koskaan.