Voidaan myös kysyä toisinpäin, että miksi Venäjä haluaa ehdoin tahdoin laittaa kiilaa Suomen ja EUn väliin tietoisesti lähettämällä bannilistalla olevia henkilöitä edustamaan maatansa tuohon kokoukseen. Olisihan se nyt EUn ja muiden sivistysvaltioiden silmissä ollut aika helvetin iso kolaus maineelle jos nämä henkilöt olisi maahan päästetty. @Huerzo lta erinomainen viesti tuossa yllä.
Sitten taas tuohon ETYK-asiaan, ei voi muuta todeta kuin sen vanhan kunnon "saatanan tunarit". Milloin on Suomen poliittinen johto tullut niin suuruudenhulluksi, että se ehdoin tahdoin päättää heilutella keskisormea suoraan päin Putinin naamaa?
Suomen ei tarvitse noudattaa järjettömiä päätöksiä, voitaisiin ottaa hölmön idealismin sijasta esimerkkiä vaikkapa Ranskan ja Saksan harrastamasta reaalipolitiikasta. Suomen vittuilut Venäjälle eivät muuta mitään muuta tosiasiaa kuin, että ne huonontavat Suomen ja Venäjän välisiä suhteista, josta taas ei ole haittaa kuin Suomelle. Tämä suuruudenhulluus, jossa kuvitellaan Suomen jotenkin "opettavan" yhtään mitään Venäjälle on vaarallisen laajalle levinnyttä..
Mielestäni pikemminkin Venäjä tässä on vittuillut Suomelle ja oikein tuelta vielä. Venäjä tiesi tasantarkkaan, että lähettämänsä tyypit ovat EUn matkustuskiellossa. Venäjä olisi ihan hyvin lähettää porukan, jolla ei mitään kieltoja ole, ja näin taitaa nyt tehdäkin. Sanon edelleen, erinomaisesti toimittu Suomelta.
Suomalaisilla on yhä haluja palata kylmän sodan pelikirjaan, jossa Suomi oli (ainakin nimellisesti) puolueeton ja markkinoi itseään sillanrakentajana idän ja lännen välillä. Toimi silloin ja toimii nytkin? Mutta onko tähän yhä realistisia edellytyksiä, kun Suomi on siirtynyt NATO:n tuulikaappiin ja liittynyt EU:n jäseneksi? Miten me voisimme toimia samassa roolissa kuin ennen, kun toimintaympäristö on 25 vuoden aikana muuttunut eri asentoon?Jos taas sen sijaan Kremlissä itse asiassa on vallassa lähinnä omasta asemastaan huolissaan oleva klikki, joka etsii epätoivoisesti keinoja jatkaa valtakauttaan, on Suomella pienoisia mahdollisuuksia yrittää toimia sinä paljon pilkattuna sillanrakentajana. Georgian ja Ukrainan tielle ei ole mitään järkeä lähteä.
Yhä vieläkin täällä pukkaa viestejä, joissa eletään haavemaailmassa jossa Suomi "opettaa" Venäjää. Tosiasia on, että EU ei ole mikään muu kuin pulinakerho, josta aseiden alkaessa puhua tulisi korkeintaan vaikertelevaa kädenvääntelyä ja sympatiaa. NATO (siis USA) on ainoa todellinen vastavoima, joka Venäjällä on, eikä se lähde kolmatta maailmansotaa Suomen vuoksi aloittamaan.
Suomalaisilla on yhä haluja palata kylmän sodan pelikirjaan, jossa Suomi oli (ainakin nimellisesti) puolueeton ja markkinoi itseään sillanrakentajana idän ja lännen välillä. Toimi silloin ja toimii nytkin? Mutta onko tähän yhä realistisia edellytyksiä, kun Suomi on siirtynyt NATO:n tuulikaappiin ja liittynyt EU:n jäseneksi? Miten me voisimme toimia samassa roolissa kuin ennen, kun toimintaympäristö on 25 vuoden aikana muuttunut eri asentoon?
Jos opettamista on se, että Suomi noudattaa tehtyjä sopimuksia, niin mitä mahdollisuuksia meillä on adrenaliinipäissään heiluvan naapurina? Pienenä maana Suomen toivo on pitää sovitusta kiinni ja toivoa, että muutkin tekisivät tällä tavoin. Suurvallat kuten Saksa, Ranska ja Venäjä pelaavat omissa liigoissaan ja ne noudattavat pykäliä silloin kun se niille itselleen sopii. On tietenkin poliittinen valinta, tulkitseeko sovitusta poikkeamiset reaalipolitiikkana vai kakkoskanavan kutitteluna. Mutta reaalipolitiikkaa on sekin, että katsotaan asemamme nykypäivän eikä 25 vuoden takaisessa valossa.
EU pysyy pulinakerhona tasan niin kauan kun pienemmät jäsenmaat sooloilevat sinun ja Kremlin toivomalla tavalla. Kreml kokeili kepillä jäätä kokoamalla tuon valtuuskuntansa täysin tietoisesti noista matkustuskieltolaisista, räikeimpänä esimerkkinä mukana olisi ollut Krimin "senaattori" joka olisi ollut aika selkeä keskisormen näyttö lännelle. Mutta Suomi ei nyt suomettunutkaan ja Kremlissä tajuttiin että nyt ollaan maalattu itsemme todella pahasti nurkkaan ja siitä on seurannut reaktioita jotka ovat verrattavissa jalan polkemiseen maata vasten ja nyrkin heiluttamiseen.
Täysin samaa mieltä. On hupaisaa, että joku edes kuvittelee, että Suomi olisi missään asemassa, jossa se voisi vittuilla Venäjälle. Venäjä on ja pysyy meidän meidän tärkeimpänä kumppanina, jonka avulla pystymme pitämään tämän valtion talouden kunnossa, joten minkä helvetin takia meidän pitää vängätä asioissa heitä vastaan ja leikkiä EU:n hengessä solidaarista, vaikka tuostakaan liittosta ei meille hirveästi ole hyötyä ollut.Yhä vieläkin täällä pukkaa viestejä, joissa eletään haavemaailmassa jossa Suomi "opettaa" Venäjää. Tosiasia on, että EU ei ole mikään muu kuin pulinakerho, josta aseiden alkaessa puhua tulisi korkeintaan vaikertelevaa kädenvääntelyä ja sympatiaa. NATO (siis USA) on ainoa todellinen vastavoima, joka Venäjällä on, eikä se lähde kolmatta maailmansotaa Suomen vuoksi aloittamaan.
Mikäli Venäjällä on päätetty tosiaan ottaa haltuun itä-Eurooppa, on ihan se ja sama mitä me täällä Suomessa rypistellään. Ennemmin tai myöhemmin alkavat ydinohjukset lennellä ja se on siinä. Jos taas sen sijaan Kremlissä itse asiassa on vallassa lähinnä omasta asemastaan huolissaan oleva klikki, joka etsii epätoivoisesti keinoja jatkaa valtakauttaan, on Suomella pienoisia mahdollisuuksia yrittää toimia sinä paljon pilkattuna sillanrakentajana. Georgian ja Ukrainan tielle ei ole mitään järkeä lähteä.
Georgian ja Ukrainan tielle ei ole mitään järkeä lähteä.
Suomen NATO-jäsenyys olisi todellinen itsemurha, joka tulee katkaisemaan isomman yhteistyön Venäjän kanssa ja samalla myös syöksemään tämän maan perikatoon. Tätä ei tietenkään nähdä vielä pääkaupunkiseudulla tai sen länsipuolella olevissa kuplissa, mutta vaikutuksen huomaa kyllä itäisemmässä Suomessa oikein hyvin. Jos näitä pakotteita ja muita paskoja ei noudattetaisi, niin kyllähän olisi muuten vilinää itä-rajalla ja positiivista sellaista. Jollain NATO jäsenyydellä saadaan varmasti myös sitä vilinää, mutta joutuuko silloin vetämään maastokuviota vain päälle.
Meidän pitää olla Venäjän kaveri, vaikka kuinka se sattuisi. Nuollaan mielummin persettä kuin leikitään jotain mihin meillä ei riitä kompetenssi.
... Ennemmin tai myöhemmin alkavat ydinohjukset lennellä ja se on siinä...
...
Meidän pitää olla Venäjän kaveri, vaikka kuinka se sattuisi. Nuollaan mielummin persettä kuin leikitään jotain mihin meillä ei riitä kompetenssi.
Ei, vaan paras tapa sen itä-Suomen Venäjään liittämisen estämiseksi olisi olla Venäjää ärsyttämättä. Ei Ukrainasta liitetty Venäjään neliömetriäkään niin kauan kuin sen johto ei haihatellut NATO-jäsenyydellä.Mitähän ihan tarkalleen tarkoitat tällä Ukrainan tielle lähtemisellä? Että jos Venäjä nyt haluaa liittää esimerkiksi itä-Suomen itseensä niin ollaan ihan hiljaa vaan eikä vahingossakaan provosoida sitä ja toivotaan kädet ristissä että se jättää homman siihen.
Se, että Yhdysvallat on maailman mahtavin valtio ei muuta meidän geopoliittista asemaamme Venäjän naapurissa yhtään mihinkään.Minä olen varsin vakuuttunut, että jos ja kun aikanaan Euroopassakin syttyy jälleen iso sota, niin kukaan osapuolista ei silloinkaan käytä ydinasetta.
Kylmä sota - se alkuperäinen kylmä sota - loppui 25 vuotta sitten, mutta kauhun tasapaino on säilynyt. Mielestäni puhut vähän harhaanjohtavasti USA:sta Venäjän vastavoimana, todellisuudessa maailman ainoalle supervallalle ei ole vastavoimaa tällä planeetalla, mikäli sota syttyy. Toistelet Venäjän itsensä haluamaa värittynyttä ja vääristynyttä kuvaa, jossa he esittävät itsensä muka jonain jenkkien vastavoimana.
Sulaa hulluutta vetää näitä Tali-Ihantala-fantasioita enää nykypäivään mukaan. Älkää nyt hyvät ihmiset olko näin tyhmiä! Kehittyneissä maissa ei enää sotia käydä missään metsän siimeksessä ihmettelemässä, että missä se Häyhä luuraa, vaan nykyään Venäjän kaltainen supervalta pystyy kyllä tuhoamaan Suomen joukot ja tärkeät kohteet ihan omista komentokeskuksistaan.Olisiko näin pitänyt toimia jo syksyllä 1939?
Jos unohdetaan bullshit välistä, niin Suomen mahdollisuuksia puolustaa itseään Neuvostoliiton aggressiolta tuolloin pidettiin vielä paljon heikompana, kun asetelmia 2010-luvun Pohjois-Euroopassa.
Ne maat, jotka toteuttivat ohjeistuksessa mukaista politiikkaa ja jäivät Neuvostoliiton ikeen alle, he ovat vetäneet omat johtopäätöksensä: ei koskaan enää. Näistä maista 100% joko kuuluu Natoon tai hinkuu siihen mukaan.
Nyt laitat pahasti disinformaatiota. Ukrainassa ei kaavailtu mitään NATO-jäsenyyttä ainakaan siinä vaiheessa, kun Venäjä otti Krimin haltuunsa. Kunnon ukrainalaiset vain yksinkertaisesti nousivat Janukovitshin korruptoitunutta ja omaa lähipiiriä härskisti suosinutta hallintoa vastaan. Majdanin protestit alkoivat käytännössä siitä, kun Janukovitsh hylkäsi EU:n kauppa- ja yhteistyösopimuksen, joka tietysti oli myös Venäjän tahto. Kyllä Janukovitsh oli ihan tarkoituksella uittamassa Ukrainaa Venäjän syliin. Kun Janukovitsh luikki karkuun Venäjälle, niin Venäjä alkoi varsin nopealla aikataululla valmistella Krimin kaappaamista. Omat olympiakisat vain alta pois ja siten menoksi.Ei, vaan paras tapa sen itä-Suomen Venäjään liittämisen estämiseksi olisi olla Venäjää ärsyttämättä. Ei Ukrainasta liitetty Venäjään neliömetriäkään niin kauan kuin sen johto ei haihatellut NATO-jäsenyydellä.
Ei, vaan paras tapa sen itä-Suomen Venäjään liittämisen estämiseksi olisi olla Venäjää ärsyttämättä. Ei Ukrainasta liitetty Venäjään neliömetriäkään niin kauan kuin sen johto ei haihatellut NATO-jäsenyydellä.
... Kehittyneissä maissa ei enää sotia käydä missään metsän siimeksessä ihmettelemässä, että missä se Häyhä luuraa, vaan nykyään Venäjän kaltainen supervalta pystyy kyllä tuhoamaan Suomen joukot ja tärkeät kohteet ihan omista komentokeskuksistaan.
.