Edellisellä sivulla oli keskustelu siitä, käyttäisikö Venäjä laajamittaisen sodan syttyessä ydinaseita vai ei. Siihenhän tuskin kukaan tietää vastausta, mutta jos englanninkielistä tekstiä jaksaa lukea, niin tämä
Voxin pitkä ja kattava artikkeli kannattaa lukea.
Jutussa pohditaan monelta eri kantilta, miten ja missä Venäjän ja lännen välinen sota voisi syttyä ja voisiko se kärjistyä ydinasein käytäväksi. Kuten nimimerkki
@Kampeaja edellisellä sivulla sanoi, niin Venäjän ydinasedoktriini on tyystin erilainen kuin Neuvostoliitolla oli. NL jakoi lännen kanssa ajatuksen kauhun tasapainosta ja ydinsodasta, jossa ei ole kuin häviäjä. Venäjällä sen sijaan maan viralliseen puolustusdoktriiniin on 2000-luvun alusta asti liitetty ajatus rajatusta ydinaseiden käytöstä, jolla sota voitettaisiin. Ideana on se, että esim. Viron kulmilla odottelevien NATO-joukkojen pyyhkiminen pienellä, taktisella ydiniskulla pysäyttäisi lännen joukot tilanteen eskaloitumisen pelossa. Ajatus voi kuulostaa rajulta, mutta artikkelin mukaan se on osa Putinin hallinnon ajattelua.
Tuossa jutussa ykkösvaihtoehdoksi kriisin räjähtämiselle tarjotaan muuten Viroa. Venäläisten käynnistämä hybridisodankäynti Virossa asettaisi koko NATO:n uskottavuuden heti kriisin alussa vaakalaudalle. Jos Pohjois-Atlantin sotilaisliitto ei onnistuisi määrittelemään missä kohtaa sota on oikeasti syttynyt ja sitä myöten toimeenpanemaan viidettä artiklaa, niin koko sotilasliiton uskottavuus romahtaisi, ja itäisen Euroopan maat luisuisivat jälleen Venäjän vaikutuspiiriin.
Venäläisten näkökulmasta sen sijaan kriisin eskaloitumisen ykkösvaihtoehtona pidetään Ukrainaa. Venäjällä yleinen konsensus on se, että Ukraina on aina ollut, on ja tulee aina olemaan osa Venäjää (jos nyt ei ihan virallisesti osa Venäjää, niin ainakin satelliitti). Tästä ajatuksesta Venäjä tulee myös pitämään kiinni, eivätkä sen joukot siis tule vetäytymään Donetskin ja Donbassin alueilta missään tapauksessa, ukrainalaisten länsimyönteisyydestä tai demokratiapyrkimyksistä huolimatta.