Pakotteita kiertäville tai suoraan rikkoville yksilöille kunnolliset rangaistukset, eli vaikkapa se klassinen maanpetturuus nyt alkuun. Sen perseilyn kun saisi loppumaan, niin oltaisiin jo pitkällä.
Suuri osa pakotteiden piiriin kuuluvien tuotteiden päätymiseen Venäjälle kulkee monimutkaisten peiteyritysten tai yritysjärjestelyiden kautta. Venäjä oli ennen Ukrainan sotaa rakentanut määrätietoisesti valtavan lobbausverkoston länteen, jonka häntiä täällä Suomeessa on mm. paavolipposten ja eskoahojen kaltaiset ruplaselkärankaiset poliitikot ja lukuisat pienemmän profiilin poliitikot, joiden avustuksella Venäjä on hankkinut omistukseensa mm. kiinteistöjä strategisten alueiden lähistöltä ja erilaisin keinoin edesauttaneet Kremlin vaikutuspiirissä olevien yritysten perustamista ja toimintaa. Tämän verkon purkaminen ottaa aikansa, mutta se purkautuu päivä päivältä enemmän kuin Kremlin hämähäkit ehtivät sitä kutoa.
Venäjän strategiana oli valjastaa Euroopan maista profiilipoliitikkoja omien valtionyhtiödensä hallituksiin tai muulla tavoin edistämään Kremlin suunnitelmaa alistaa Eurooppa energiariippuvaiseksi Venäjästä. Näitä eri maiden profiilipoliitikkoja ei valittu siksi, että heillä olisi erityistä substanssiosaamista hallitustyöskentelyssä vaan siksi, että saivat samalla näiden verkostot käyttöönsä. Näitä porsaanreikiä mm. pakotteiden piiriin kuuluvien tuotteiden päätymisestä Venäjälle tukitaan niin paljon kuin ehditään ja löydetään. Kaikkea on mahdotonta estää. Ukrainan sota on kulutussotaa ja nykyaikaisessa sodankäynnissä teknologia näyttelee yhä suurempaa roolia kuten tiedetään. Siksi lännessä on alettu tukkimaan sellaisten komponenttien vientiä, joilla on Venäjän aseteollisuuden kannalta elintärkeä merkitys. On turha alkaa käyttämään resurseja siihen, päätyykö joku Oltermannin juustokiekko pietarilaisen perheen aamupalapöytään vaan resurseja kohdistetaan nimenomaan sellaisiin tuotteisiin, joilla on kulutussodan kannalta merkitystä. Edelleen niitä putoaa viemäriverkostoon, mutta yhä tehokkaampia siivilöitä asennetaan yhä nopeammin. Ja kun kyse on kulutussodasta niin pienilläkiin asioilla on osaansa suurempi merkitys.
Samalla on paikallaan muistaa, että Venäjä lähti sotaan melkoiselta etumatkalta länteen. Koko sotaa oli vuosikausia, todennäköisesti jopa vuosikymmeniä suunniteltu ja Venäjä oli mm. sijoittanut lännestä saamiaan energiatuloja kultavarantonsa kasvattamiseen. Tästä syystä lännen on toistaiseksi pakko toimia usealla sektorilla samaan aikaan tukkimalla vientikanavia ja tukemalla Ukrainaa varustein, asein, ammuksin ja taloudellisesti. Kaiken tämän yhteensovittaminen byrokraattisessa lännessä vie aikaa.
Kolmanneksi, lännessä kyllä vallitsee laaja konsensus siitä, että Ukrainan sota määrittelee Euroopan turvallisuuden tulevaisuuden. Vain joitain vuosikymmeniä sitten Eurooppa oli jaettu kahtia. Toinen puoli eli vapaudessa ja toinen puoli ei. Nämä maat, jotka Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vapautuivat ja liittyivät geopoliittisesti länteen eivät halua lähteä lusimaan uudestaan. Entisen Neuvostoliiton alusmaat muistavat historiansa, se koskettaa siellä edelleen jokaista. Siellä tiedetään mitä venäläinen imperialismi käytännössä tarkoittaa. Ja siksi lännellä ei ole varaa hävitä ja siksi se ei myöskään tule häviämään.