Kaikkea paskaa se pistää tekemään. Heille itselleenkin olisi huomattavasti hyödyllisempää keskittyä omien ongelmiensa hoitamiseen, mutta edelleen se pitää paikkansa, että venäläiset eivät välitä omista paskoista oloistaan ja haluavat samaa paskaa muillekin, kun taas järjellä varustetut ihmiset loisivat mieluummin jotain hyvää ympärilleen. Tuo on niin kaiken normaalin ajattelun vastaista, kun itsellä ei mene hyvin, niin ei saa mennä kenelläkään muullakaan. Roisto- ja roskavaltio, vaikka missä paistaisi.
Ihmisryhmän epäillään Venäjän turvallisuuspalvelun ohjeistuksesta syyllistyneen ilkivaltaan, muun muassa Viron sisäministerin auton vandalisointiin.
www.uusisuomi.fi
Tämä ajattelu vaatisi myös selityksen: venäläinen kateus on luonteeltaan sellaista, että käydään mieluimmin potkimassa naapurin uudempaa autoa kuin tehtäisiin töitä enemmän, jotta voitaisiin ostaa naapuria parempi auto.
Tämä kateus ulottuu myös naapurimaihin. Koska meillä on surkea järjestelmä, laitetaan myös muut kärsimään. Venäjältä on todella vaikea muistaa mitään sellaista aloitteita, jotka olisivat tähdänneet hyvän leviämiseen globaalisti. Ehdotukset ovat olleet luokkaa etupiirien määrittäminen kv. politiikkaan.
Toki on muistettava, että korruption poistaminen maasta on erittäin haasteellinen tehtävä. En tiedä, yrittikö Putin sitä tosissaan virkansa alussa. Mutta korruption hyväksyminen johtaa järjestelmän tehottomuuteen, innovaatioiden vähäisyyteen taloudessa. Miksi kehittää asioita kun voitoista pääsevät muut nauttimaan?
Gorba yritti sentään mm. saada kansaa raittiimmaksi. Sekään ei onnistunut, ymmärrettävistä syistä, tuollaisessa maassa elämiseen pullon kutsua on ylivoimaista vastustaa.
Koska talous on pysyvästi tehoton, silloin hallitsijan on tyydyttävä unelmiin eli dystopioihin. Hän ei voi tehdä paljoakaan talouden kohentamiseksi, joten hän keskittyy siihen, missä venäläiset ovat mestareita: disinformaatioon. Oma kansa pidetään propagandalle alistettuna, mutta tämäkään ei vielä riitä. Julistetaan sota maille, joissa asiat ovat Venäjää paremmin.
Sota on sisäisten paineiden ja ahdistuksien purkamista. On jotakin, mihin keskittyä, mitä seurata. Voidaan hehkuttaa venäläisyyden ideaa, voidaan olla hyviä jossakin. Pidetään asiat yksinkertaisina: kansan tehtävänä on kuolla isänmaan puolesta tai tukea sotaponnisteluja. Sota yhdistää ihmisiä, ulkoinen vihollinen pitää mielet valppaina ja fokusoituna suureen päämäärään.
Demokratia oli kaukainen haave, hyvä asia, jonka jätkät pilas. Jeltsinin kaudella siihen oli pieni mahdollisuus, mutta demokratia onnistuttiin totaalisesti pilaamaan maineeltaan. Ihmiset, jotka kommunismin aikoina olivat haaveilleet demokratiasta = paremmasta elintasosta, pettyivät. Tarjolla olikin vain mielipiteen vapauksia: miten sillä tulee arjessa toimeen? Kansa harvemmin piittaa demokratiasta, jos elintaso on kehno: demokratia on hyvä kylkiäinen, jos muuten menee hyvin.
Demokratia olisi pitänyt hyväksyä sellaisenaan, mutta siihen kansaa ei opastettu, ei johdettu. Enpä olisi yllättynyt, vaikka Venäjällä olisi ollut tahoja, jotka aktiivisesti sabotoivat kaikkia demokratian tarjoamia mahdollisuuksia ja käänsivät sen vastakohdakseen: kaaokseksi, epäjärjestykseksi. Jolloin Putin ilmestyi kuin pelastajana tarjoamaan vahvaa johtajuutta.
Putinille demokratia on vihollinen, se, jota vastaan hän taistelee aktiivisesti. Demokratia pitää häätää mahdollisimman kauas Venäjän rajoilta: mikä ymmärrettävästi on varsin vaikea tehtävä, vaikka suurin osa Venäjän rajanaapureista eivät olekaan demokratioita.