Vuonna 2014 Krimin miehityksestä seurannutta kansallismielistä mielialojen nousua ja suoranaista euforiaa ei ”sotilaallisen erikoisoperaation” aikaan ole Venäjällä ollut nähtävissä, vaikka mielipidemittauksissa kansalaisten enemmistö jatkuvasti ilmaisee hyväksyntäänsä valtionjohdolle ja sotilasoperaatiolle.
– Se osoittaa, että ihmiset ottavat tämän tilanteen vaihtoehdottomana, kuuliaisesti, passiivisesti, ilman suurta innostusta, Gudkov kuvailee.
Hän mainitsee kuulemansa rinnastuksen: Neuvostoliitossa kansalaiset lähetettiin ajoittain kolhoosiin perunannostoon. Erityistä riemua se ei herättänyt, mutta ihmiset menivät kuuliaisesti.
Liikekannallepanon seurauksena yhteiskunnallisen ilmapiirin vallitsevaksi sävyksi nousivat nimenomaan närkästys, neuvottomuus ja masentuneisuus.
Jopa 700 000 venäläisen arvioidaan lähteneen maasta. Luvut ovat poikkeuksellisia.
– Sanoisin, että sekin on passiivinen reaktio, sopeutumista valtion toimiin kuten muutkin alistuneisuuden tavat, Gudkov sanoo.
Valtionjohdon kannatuksessa näkyi laskua, mutta lokakuussa luvut taas kohenivat suunnilleen entiselleen.
– Propaganda ja tyypillinen passiivinen kuuliaisuus toimi tässäkin tapauksessa, Gudkov sanoo.
Myös mielialat alkoivat taas kohentua
lokakuun kyselyssä(siirryt toiseen palveluun), jonka tulokset Levada julkaisi Gudkovin haastattelun jälkeen.
Jännittyneisyydestä ja ärtyneisyydestä puhuvien määrä laski 32 prosentista 27:ään, ja pelosta ja tuskaantuneisuudesta 15 prosentista 9:ään.
Gudkov muistuttaa, että Venäjälle on yli kahdeksan kuukauden aikana luotu lähes täysi sensuuri ja informaatiosaarto.
– Ihmiset tietävät vähän eivätkä halua tietää, koska se herättää hyvin vaikean joukon tunteita, Gudkov sanoo.
Keskenään riitelevät samaistuminen vallanpitäjiin ja konformismi, yhtäältä huono omatunto sodan laittomuudesta ja toisaalta pelko omien sotilaiden kuolemista rintamalla.
– Hyvin vaikeiden tunteiden, riippuvaisuuden ja kuuliaisuuden sekoitus värittää venäläisen yhteiskunnan psykologista tilaa, Gudkov kuvailee.
Eri ryhmät kokevat tilanteen eri tavalla. Sodan hyväksyntä on suurinta eläkeläisten, iäkkäiden ihmisten ja provinssissa, kylissä ja pienissä kaupungeissa asuvien parissa. Nuoriso tukee sotaa vähemmissä määrin ja sodanvastaiset mielialat kasvavat.
– Syyskuussa ja erityisesti lokakuussa olivat selvästi havaittavissa ensimmäiset merkit, ei niinkään väsymyksestä kuin pelosta ja haluttomuudesta osallistua sotaan, Gudkov sanoo.
Toivomukset sodan lopettamisesta alkoivat nousta ja sodan voitokkaaseen loppuun viemistä haluavien määrä laski.
