Tuohan on ihan totta. Demokratiassa paljon vaivaa kuluu keskenään vänkäämiseen ja kompromisseihin, sekä myös siihen, että kansalle luvataan yhtä ja annetaan toista - tyhjien lupaamiseen sekä valehtelemiseen. Diktatuuri on huomattavasti tehokkaampi hallintomuoto, jossa tapahtuu nopeasti ja voi ajatella valtion parasta ilman sitä, että äänestäjät lyhytnäköisyydessään suuttuisivat - aspekti, joka on saanut esim. nykyhallituksen ottamaan koko ajan lisää velkaa kun mistään ei haluta luopua ettei äänestäjät suutu. Todella paljon menee aikaa ja resursseja oikeasti täysin turhiin asioihin, ja pitkän tähtäimen suunnitelmat on vaikeita ajaa maaliin kun joka neljäs vuosi hallitus vaihtuu. Toinen juttu on se, että päätöksentekijät valitaan rooleihinsa pitkälti poliittisen ideologian pohjalta, eikä kompetenssin.Ohjelmassa venäläinen ihan korkeakoulua käyvä nuori selitti kavereilleen, miten lännen valitsema demokratia ei valtiotasolla toimi, kun asioista ollaan päättäjien joukossa keskenään erimielisiä. Diktatuuri on parempi, kun luo pitkäjänteisen selkeän linjan, jota kaikki kunnioittaa - ei tarvitse riidellä sisäisesti.
Demokratia on mielestäni surkea systeemi, joka perustuu pitkälti äänestäjien höynäyttämiseen ja tyhjien lupailemiseen.
Diktatuurissa on omat ongelmansa, mutta hallintomuotona se on huomattavasti demokratiaa tehokkaampi. Jos olisi sellainen teoreettinen johtaja, joka ymmärtäisi maansa asukkaiden parasta tarkasti ja ajattelisi kaikkia ja jolla olisi taloudellista ymmärrystä ja suunnitelmallisuutta niin diktatuurilla näitä pystyisi toteuttamaan paljon tehokkaammin kuin demokratialla.
Yleensähän se juuri tässä iskee vastaan - johtajalla on jumalkompleksi ja luulee tietävänsä kaikesta kaiken. Kritiikkiä ei sallita ja sensuuri jyllää, ja yleensä myös köyhempiä sorretaan ja elintasoa pidetään alla, sekä aiheutetaan tarpeettomia sotia ja on ylipäänsä paljon valvontaa. Mutta mielestäni nämä ongelmat ei kuitenkaan ole välttämättä sidoksissa juuri diktatuuriin, eivätkä mielestäni diktatuurille pakollisia.
Ideaalisesti olisi johtaja, jolla olisi jokaisen alan asiantuntijoita neuvonantajina, jotka oikeasti ymmärtäisivät asioista hyvin, ja joiden arviointikykyyn hän luottaisi päätöksiä tehdessään. Ja jota valta ei korruptoisi. Sitten tämä noudattaisi pitkän tähtäimen ohjelmaa, joka maksimoisi maansa talouden ja kansansa hyvinvoinnin. Resursseja ei kuluisi valtaisiin määriin hallintohimmeleitä ja suojatyöpaikkoja vaan konkreettisten, kehittävien asioiden tekemiseen. Sekä kansan hyvinvoinnin että talouden saisi paljon tehokkaammin nousuun kuin demokratialla.