Venäjä on jo pitkään toteuttanut Euroopassa strategiaa, jossa se värvää korkean profiilin ex-poliitikkoja edistämään mm. Nord Stream kaasuputkihankettaan ja muita Venäjälle tärkeitä hankkeita. Tavoitteena on luoda Eurooppa riippuvaiseksi Venäjästä ja sitä kautta saada EU:ssa konkreettista poliittista vaikutusvaltaa.
EU on nostanut esille Suomesta mm. Paavo Lipposen, jonka omistaman konsulttiyhtiön todellisena toimialana on lobata Nordstream kaasuputkihanketta sekä Esko Ahon, joka toimii venäläisen Sberbankin hallintoneuvoston jäsenenä sen toisena ei-venäläisenä jäsenenä. Molemmat edellä mainitut omaavat kokemusta mm. Suomen pääministerin tehtävästä sekä pitkän poliittisen uransa ansiosta kattavan verkoston niin poliittisen kuin elinkeinoelämän huipulta. Toimiessaan Venäjän eduksi on Venäjällä käytössään välillisesti koko tämä verkosto ja sen sivuhaarat.
Samaa strategiaa Venäjä toteuttaa muidenkin EU-maiden osalta. Muita korkean profiilin, Venäjän ostamia ja sen puolesta lobbaavia eurooppalaispoliitikkoja ovat muun muassa Itävallan entinen ulkoministeri, Rosneftin hallituksen jäsen Karin Kneissl, Ranskan entinen pääministeri, öljy-yhtiö Zaroubejneftin hallituksen jäsen Francois Fillon, Saksan entinen liittokansleri ja nykyinen russofiili Gerhard Schröder, joka uupumatta lobbaa Venäjän kaasuputken puolesta ja laukoo kiusallisen myötäileviä kommentteja Venäjän agressiivisesta geopolitiikasta.
Tämän strategian lisäksi Venäjä rahoittaa äärioikeistolaisia liikkeitä ja puolueita Euroopassa. Räikeimpänä esimerkkinä vuonna 2019, jolloin Itävällan varakansleri, oikeistopopulistisen Vapauspuolueen Heinz-Christian Strache oli valmis päästämään Venäjän toimijoita vaikuttamaan Itävallan hallituksen päätöksentekoon ja mediaan. Kun asia tuli julkiseksi salaa kuvatun videon ansiosta (videolla Strache on ibizalaisella huvilalla illanvietossa. Nauhoille taltioituu, miten Strache tarjoaa venäläisoligarkin mahdollisen vaalirahoituksen vastikkeeksi erilaisia etuja kuten julkisia rakennushankkeita), nousi siitä valtava kohu jonka seurauksena Strache erosi tehtävästään. Tapaus osoittaa sen, että oikeistopopulistien suhde valtaan ja sen väärinkäyttöön on konkreettinen uhka europpalaiselle demokratialle. Läpi koko tämän vuosituhannen on Venäjä pyrkinyt luomaan suhteita ja rahoittamaan niin oikeistopopulisteja mutta etenkin äärioikeistolaista liikettä. Venäjän regiimiä ja äärioikeistoa yhdistää yhteinen tavoite, Euroopan horjuttaminen.
Näiden Venäjää lobbaavien ex-poliitikkojen avulla Venäjä on pystynyt systemaattisesti rakentamaan poliittista vaikutusvaltaansa EU:n sisällä sekä kasvattamaan sekä modernisoimaan asevoimiaan. Saamansa sekä poliittisen että taloudellisen hyödyn se on edelleen investoinut agressiivisen geopolitiikkansa toteuttamiseen.
Täydellisessä maailmassa EU:lla olisi verotusjärjestelmä, jonka kautta Venäjän valtionyhtiöitä lobbaavien, likaisten poliitikkojen saamat yritystensä tai halintoneuvostopaikoista saamansa tulot verotettaisiin raskaimman kautta. Verotuskäytännön rinnalla olisi lainsäädäntö ajan tasalla räikeimpien väärinkäytöksien osalta. Tällöin oman edun tavoitteleminen muuttuisi konkreettisesti tai ainakin hankaloittaisi sitä.
Nyt EU ja sen veronmaksajat joutuvat kustantamaan vastatoimet Venäjän sapelinkalisteluun pitkälti siksi, koska Venäjää lobbaavat korkean profiilin poliitikot ovat saaneet toimia täysin vapaasti.