Palaan nyt hiukan tarkemmin tähän viestiisi, ja koetan myös kriittisesti tarkastella Ukrainan nykyisen hallinnon toimia ja osoittaa tiettyjä ongelmakohtia - joihin kiinnititkin huomiota.
No, minusta tähän asti ei olisi voitu toimia juurikaan nopeammin - taloudellisten pakotteiden suhteen EU:lla on avaimet, eikä EU yksinkertaisesti pysty nopeaan toimintaan tälläisissä turvallisuuspoliittisissa kriiseissä, mistä sitä on vaikea edes syyttää: se ei ole mikään yhtenäinen suurvalta vaan ulkopoliittisesti hyvinkin hajanainen demokraattisten valtioiden liitto. Mitä tulee turvallisuustakeisiin Ukrainalle ja jonkinlaiseen ennakkovarautumiseen tähän niin kysymyshän on vasta parista viikosta, että koko Ukrainalla edes on länsimyönteinen hallitus, jonka asema on vielä kaikkea muuta kuin vakiintunut. Vaikea on tälläiseen tilanteeseen varautua mitenkään kovin tehokkaalla suunnitelmalla.
Tässä suhteessa EU:lla on mielestäni selkeästi tehostettavaa informaation jakamisessa ja EU:n taholla tulisi selkeällä tavalla ymmärtää se millainen vaikutus yksittäisten poliitikkojen lupauksilla/sanoilla voi olla tällaisessa tilanteessa. Tuntuu nimittäin siltä, että läheskään kaikki EU-maiden poliitikot eivät ymmärrä sitä reaalimaailmaa jossa ukrainalaiset elävät, ikävä kyllä suurella osalla ukrainalaisista ymmärrys on sellainen, että yksittäisen EU-maan poliitikon ilmaistaessa tukevansa Ukrainan kansaa ja sen itsenäisyyttä, todella moni - miljoonat - ukrainalaiset mieltävät sen lupaukseksi jonka taustalla on muutakin kuin yksittäisen poliitikon mielipide ja linjanveto. Sikäläisen kansalaisen on todella vaikea ymmärtää sitä, että joku rivipoliitikko voi tehdä suuria linjanvetoja ilman, että taustalla on puolueen virallinen kanta tai jopa vieläkin merkityksellisempi taho, tai että yksittäinen poliitikko voi antaa lupauksen tuesta Ukrainan kansalle ilman, että taustalla on merkittävämpiä voimia.
Sikäläiset eivät usko omiin poliitikkoihinsa ja heidän lupauksiin - ne on nähty niin monet kerrat, mutta he ovat - kenties naiiveina - kuvitelleet ja uskoneet, että länsimaiset poliitikot omaavat moraalisen selkärangan eivätkä ryhdy antamaan tällaisissa asioissa katteettomia lupauksia. Ystäväni on korkeastikoulutettu, hänellä on muitakin ystäviä ulkomailla - Baltiasta Israeliin, mutta tästä huolimatta tiettyjen demokraattisten pelisääntöjen ymmärtäminen on hänelle tietyssä mielessä vaikeaa. Hänen on vaikea ymmärtää sitä, että miksi länsi voi olla näin heikko ja kyvytön toimimaan kun samalla yksittäiset poliitikot saattavat puhua muuta.
Toisaalta tiedotussodan seurauksena Krimin venäläisten lisäksi tilanne saattaa hyvin pian olla se, että myös Ukrainan itä- ja etelä-osien venäläiset kääntyvät Putinin puoleen, syynä on se, että Putin on uskottava ja hän tekee tekoja joista hän puhuu. Putin on luvannut puolustaa venäläisiä ja toistaiseksi hän on monien silmissä toiminut sanojensa mukaisella tavalla. (Toki tiedämme sen, että mitään venäläisten vainoamista ei ole olemassakaan tms. vaan kyse on propagandasta, mutta tässä "sodassa" Putin on jo voittaja. Hän on uskottava mitä EU ei ole).
Ukrainalla itsellään on ensimmäinen ja suurin vastuu suojella omia rajojaan - jos Krimillä oltaisiin ryhdytty edes symboliseen vastarintaan niin eikö se olisi heti lähettänyt signaalin Donetskin suhteen? Ja nyt kai on lähetetty toisenlainen signaali sen suhteen... Ellei Ukraina ryhdy puolustamaan rajojaan, miten länsi voisi sen tehdä? En osaa arvioida mitä tuleman pitää, mutta eihän tämä nyt kovin hyvältä näytä Donetskin suhteen. Voi olla että länsi asettaa rajan Ukrainan pääosien suvereeniteetin suhteen. Se voi tuntua hitaalta ja kömpelöltä toiminnalta jos vertaa Putinin järjestelmään, mutta juuri siksi se on hitaampaa ja rauhanomaisempaa, koska lännessä ei ole vastaavaa vastenmielistä pakkojärjestelmää. Ei kannata aliarvioida tätä hitaampaa ja vähemmän sotaista päätöksentekoa - Neuvostoliitto jo aliarvioi, ja missäs se nyt onkaan?
Voidaan oikeutetustikin kritisoida ukrainalaisten toimia Krimillä.
Toisaalta Venäjä toimi systemaattisesti ja äärimmäisen organisoidusti tilanteessa jossa Ukrainan asevoimien komentosuhteet olivat osittain jopa poikki eikä kukaan täysin tiennyt kehen voidaan luottaa ja toisaalta kehen ei voida luottaa. Siksi niin moni Ukrainan asevoimien yksikkö laski aseensa vastarinnatta ja luovutti tukikohtansa aseineen venäläisille ja separatisteille.
Ja toisaalta Kiovassa johto antoi signaalia aina eiliseen saakka ettei joukoilla ole lupaa käyttää aseita, jotta ei provosoitaisi venäläisiä voimankäyttöön. Tämä ohjeistus oli tavallaan ymmärrettävä, koska kaiken aikaa Moskova on antanut signaalia jonka mukaan voimankäyttöön vastataan voimalla ja Kiovassa on, kenties oikeutetusti, pelätty Venäjän marssittavan joukkonsa välittömästi maan itäosiin jos selkkaus muuttuu aseelliseksi konfliktiksi Krimillä.
Mutta nyt minusta Kiovassa tulisi tehdä selkeät suunnitelmat ja toimia niiden mukaisella tavalla. Enää ei voida sanoa, että rauhanomainen käyttäytyminen edesauttaa tilanteen ratkaisemista diplomatian keinoin, koska voimankäyttöön tähtäävät tukikohtien valoittamiset Krimillä ovat jatkuneet tänään siitä huolimatta, että oli olemassa jo aiemmin tehty sopimus tilanteen jäädyttämisestä Krimillä perjantaihin saakka. Sopimus ei enää ole pätevä, joten minusta on oikeutettua jos Ukrainan asevoimien yksiköt ryhtyvät käyttämään voimakeinoja hyökkääjiä kohtaan Krimillä ainakin niissä tapauksissa joissa pyritään valloittamaan tukikohta tms. asevoimien kohde.
Ja aivan samalla tavalla Ukrainan poliisin tulisi toimia maan itäosissa. Jokainen provokaattori Venäjältä tulisi pidättää ja lähettää välittömästi takaisin ja asettaa maahantulokieltoon määräämättömäksi ajaksi. Samoin tulisi toimia jokaisen väkivaltaisiin mielenosoituksiin osallistuvan Venäjän kansalaisen kohdalla - riippumatta hänen asuinpaikastaan. Perusteltuna syynä voidaan pitää "valtion turvallisuuden vastainen toiminta". Toistaiseksi idässäkin poliisit ovat toimineet "neutraalisti" ja pyrkien vain toimimaan erotuomarina ryhtymättä laajamittaiseen voimankäyttöön ketään kohtaan, tämäkin johtuu Venäjän uhkailusta ja Kiovassa pelätään voimankäytön seurauksena olevan vieläkin laajemmat mellakat sekä aseelliset yhteenotot ja lopulta Venäjän invaasio maahan.
Eikä tietenkään pidä unohtaa venäläissotilaiden asemaa maassa ts. Krimillä. Krimiä voidaan pitää menetettynä alueena mutta nyt tulisi toimia selkeällä tavalla jokaista venäläistä sotilasta sekä separatistien asemiestä kohtaan joka yrittää tunkeutua Ukrainan alueelle Krimiltä tai Ukrainan asevoimien tukikohtiin Krimillä. Venäjän asevoimien sotilaita ja separatistien militia-joukkoja, jotka yrittävät tunkeutua Ukrainan manneralueelle, tulee kohdella vihollistaistelijoina ja mikäli he eivät antaudu ei jää muuta vaihtoehtoa kuin käyttää voimaa heitä vastaan. Kiovan hallinnon on siis rakennettava selkeät rajat joita Venäjä ja venäläismieliset provokaattorit tai separatistit eivät saa ylittää, eikä näistä rajoista tule joustaa senkään uhalla, että selkkaus saattaisi johtaa laajempaan yhteenottoon. Nyt Kiovan on minustakin ryhdyttävä antamaan sellaista signaalia ukrainalaisille, että tarvittaessa maata on puolustettava voimalla puheiden sijaan.
On syytä pohtia, että onko kaikessa se hidaskaan toiminta paras mahdollinen tapa toimia? Venäjä voi tuhoutua omaan mahdottomuuteensa vuoden kuluttua tai kymmenessä vuodessa ja vastaavasti EU jatkaa olemassa oloaan mutta onko se lopulta aina sen arvoista?
En nyt tarkoita tällä, että olisin ihastunut EU:n toimintaan, mutta hieman ihmettelen sitä, että siltä voisi realistisesti odottaa sellaista nopeutta ja päättäväisyyttä kuin ulko- ja turvallisuuspoliittisesti keskitetyiltä valtioilta. Eihän se yksinkertaisesti vain kykene sellaiseen rakenteensa ja luonteensa takia. EU:n politiikka on Venäjän suhteen ollut perinteisesti hajanaista, koska sen keskeisillä jäsenillä on perinteisesti erilaiset edut ja näkökulmat Venäjään.
Tästä tulisi yksittäisten jäsenvaltioiden tehdä johtopäätöksiä ja Suomen vähintäänkin puolustuspoliittisiin päätöksiin liittyviä johtopäätöksiä. EU:ta kritisoidaan aiheesta, EU:ssa on myös hyvää - mitä en kiistä, kannatan edelleen EU:ta, mutta kenties olisi paikallaan rehellisyyden nimissä vääntää kansalle rautalangasta se tosiasia ettei se että Suomi on länsimaa ja EU-maa ole vielä tae mistään ja mihinkään suuntaan. Ukraina ei tietty ole länsimaa eikä EU-maa, mutta loppujen lopuksi mitä väliä sillä olisi saksalaisille siinäkään tapauksessa jos kaasu virtaa vaikka reilu viisimiljoonainen (suomalaiset) kansa nyt hiukan joutuukin kärvistelemään Venäjän kainalossa - kunhan meillä saksalaisilla mökit pysyvät lämpiminä.
vlad.