Mutta mitä ihmettä ne "konkreettiset toimet" voisivat olla? Mikä realistinen päätös länneltä olisi, mikä pysäyttäisi mahdollisen Donetskin alueen miehityksen? Ydinsodalla uhkaaminenko? Ja miksi tälläinen olisi lännen edun mukaista ja miten realistista olisi odottaa tätä? Mitä konkreettista sinun mielestäsi pitäisi nyt tapahtua ja kenen toimesta?
Ennen kuin vastaan niin kysyn, että mitä sinun mielestä länsi olisi voinut tehdä toisin tässä tilanteessa ja että tuleeko hyväksyä se lähes vääjäämätön tosiasia, että Ukrainasta tullaan miehittämään jatkossa lisää osia loppujen lopuksi kenenkään muun kuin ukrainalaisten kykenemättä siihen puuttumaan?
Nyt tilanne on jo niin pitkällä ettei lännellä (lähinnä EU:lla) ole edes mahdollisuutta toimia riittävän päättäväisesti, Putin on vienyt EU:n johtoa ja jäsenmaiden johtoja kuin kuoriämpäriä ja tulos on tässä.
EU:n ja länsimaisen yhteisön olisi pitänyt jo alun alkaen toimia jämäkämmin ja selkeämmin ja luoda yhteinen toimintastrategia jota toteuttaa sen sijaan, että tässä tapauksessa omat taloudelliset intressit - mikä toki on ymmärrettävää - ajoivat päättäväisen toiminnan edelle. Kuten aiemminkin niin jälleen kerran tuli osoitettua se tosiseikka, että EU on kykenemätön toimimaan yhtenäisesti ja jämäkästi tilanteessa jossa kriisi on EU:n porteilla.
Keskusteluissa olisi tullut ottaa huomioon jo alusta pitäen "mitä jos"-skenaario ja rakentaa toimintamallia sen pohjalta, sen sijaan haksahduttiin kuvitelmiin Putinin "mielipuolisuudesta" tms kuin osoittaakseen ettei vastapuolen toiminta ole tästä päivästä, mutta tuntuu siltä ettei kovinkaan moni ainakaan julkisesti todennut sitä, ettei sen edes pidä olla tästä päivästä koska se ei sitä ole, Putin puhuu ajatuksista joita ymmärtääkseen on ymmärrettävä taustoja ja huomioitava ne ja rakennettava niiden pohjalta toimintamalli. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että edelleen löytyy poliitikkoja jotka ovat valmiit selittämään Putinin viimeisimmän puheen parhain päin ts. myönteisessä valossa ja rakentamaan sen pohjalta kuvan, että kriisi olisi jollain tapaa sivistyneesti ratkaistavissa.
Niin, en kannata ydinsodalla uhkaamista tai muutakaan aseellista väliintuloa, koska nyt se on käytännössä myöhäistä (ydinsodalla uhkaaminen nyt ei missään tapauksessa olisi tullut milloinkaan kyseeseen) - tappiot tulisivat olemaan liian suuret eikä yksikään länsimaa halua uhrata miehiään/naisiaan ukrainalaisten tähden, tämän tiedostan ja tämän ymmärrän. Sen sijaan en olisi pistänyt pahakseni sitä jos kriisin alkuvaiheissa olisi selkeästi ilmoitettu tuettavan Ukrainaa aseellisesti (aseavun myötä) jos Venäjä jatkaa offensiiviaan Krimin ulkopuolelle. Tai olisi hetimmiten tehty päätöset laajoista sanktioista, nyt näperrellään ja se nyt ei taatusti Putinia pelota tippaakaan tai saa häntä ottamaan taka-askeleita Krimin ja Ukrainan suhteen.
Samaten nyt on ensiarvoisen tärkeää se, että NATO antaa signaalin Venäjälle - kuten on tehnyt - ettei ole sallittua edetä NATO-maiden alueelle ja että NATO pyrkii suojelemaan jäsenvaltioitaan ulkopuolisilta aggressioilta.
90-luvulla todettiin Venäjän olevan Euroopan sairas mies - nyt katseeni alkaa kääntyä vääjäämättömästi Brysselin suuntaan.
Missä mielestäsi kulkee raja jossa vaadit länsimailta ja NATO:lta ehdottomia toimia puheiden sijaan? Ukraina se ei ymmärääkseni ole, entäpä jos muutaman vuoden kuluttua Baltiassa tilanne kärjistyy ja Venäjä on valmis lähettämään "vihreitä miehiä" Baltian maiden alueelle turvaamaan venäläistä vähemmistöä fasistien hyökkäyksiltä? Ja millaisia toimien äärimmilleen vietyinä tulisi olla jos esim. Baltia joutuu kokemaan saman minkä Ukraina tänään? (Tämä spekulaationa muistaen kuitenkin maiden NATO-jäsenyyden). Vai onko "hyväksyttävä" se, että Venäjä liittää alueisiinsa "kansanäänestyksillä" itsenäisiä valtioita tai niiden alueita?
***
Tämä kriisi Ukrainassa toisaalta osoittaa sen kuinka arvottomia kv. sopimukset lopulta ovat, Venäjä* pyyhkii niillä nyt persettä sopimuksen muiden allekirjoittamaiden kykenemättä tekemään yhtään mitään. Voidaanko siis vast' edes vaatia muiltakaan mailta ehdotonta sopimuksissa pitäytymistä ja toisaalta jos joku maa haluaa laajentaa turvatakuitaan hankkimalla ydinaseen niin sen perusteella mitä Ukrainassa on nähty, alkaa olla varsin hankala kieltää maiden varustautumista ydinasein.
*: Toisessa tilanteessa joku toinen maa vähän välittää tällaisista sopimuksista, se on toki huomioitava, mutta tässä aiheessa tämä konkretisoituu Venäjän toimiin ja toisaalta Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian toimimattomuuteen.
Looginen askel Suomen kannalta olisi ilmoittaa vetäytyvänsä Ottawan sopimuksesta muuttuneiden uhkakuvien seurauksena.
vlad.