Jos kuuntelee tuota retoriikkaa niin eivät rajankorjaukset välttämättä tähän ainakaan omasta halusta jää.
Selvää on, että Venäjä koittaa kepillä jäätä alueiden suhteen, joihin sillä on edelleen kiinteä yhteys. Jos niiden asukkaat tahtovat Venäjään liittyä, niin sen jälkeen Venäjä tekee tarvittavan liittymisen mahdollistamiseksi. Näissä tilanteissa saattaa esiintyä aseellistakin nahistelua.
En kuitenkaan ymmärrä, miksi Suomen pitäisi tästä huolestua. Ajatus siitä, että Venäjä yhtäkkiä tekisi pistohyökkäyksen hyvin puolustettuun ja yleisesti maailmalla tunnustettuun länsimaahan on pelkofantasia, jolla ei ole reaalipoliittisia perusteluja.
Умом россию не понять, аршином общим не измерить - Venäjää ei voi ymmärtää järjellä, ei voi mitata tavallisin arsinoin. Ei sitä kuitenkaan tule myöskään ylettömiin mystifioida, sekin tajuaa reaaliteetit. Jos Venäjä sanoin kalskautteleekin länteen päin, niin täytyy ymmärtää, missä kulkee retoriikan ja toden raja, eikä ruveta myllyttämään mukana. Idän suuntaan Suomen kannattaa edelleen nöyristellä, kumarrella ja puhua paskaa. Se on hyväksi havaittu keino, johon Suomen itsetunnon pitäisi jo riittää.
Ulkopolitiikkaan vaikuttaa myös Putinin laskenut suosio. Laskun syynä on osaksi kansalaisten tyytymättömyys maan sosiaalisiin oloihin. Tämä on Putinin ykköshaaste, ei rajojen siirtely.
Suosittelen kuuntelemaan tämän ohjelman, haastateltava juttelee mukavasti kokemuksensa kautta.
Kalle Haatanen: Voiko Venäjää ymmärtää? | Radio | Areena | yle.fi