Viestin lähetti vlad
Osaltaan, kuten eräässä viestissäni viittasin, tämä ihmishengestä piittaamaton hallintotapa muokkasi itärintaman taisteluista niinkin brutaaleja kuin ne olivat. Itärintamalla kohtasivat ali-ihmisiä tuhoava järjestelmä ja yksilön hengestä piittaamaton järjestelmä.
Tämä pitää paikkansa, hyvin sanottu sieltä. Ja kun tähän lisätään se tosiasia, että Saksan ylin johto (käytännössä vain ja ainoastaan Hitler) oli taktisessa neroudessa valovuoden päässä idän kollegastaan. Tai siis taktisessa neroudessa nimenomaan
sodankäynnissä, muutenhan Hitler osoittautui jäätävän kieroksi pelimieheksi kiivetessään vallan kahvaan. Liityi siihen toki väkivaltaakin, mutta enemmän kuin Stalin Hitler käytti kuitenkin politiikan keinoja ja kiistattomia puhelahjojaan. Näkisin, että Saksan alamäki alkoi niiltä hetkiltä, kun Hitler otti armeijan ylipäällikön viran vain itselleen.
Kumpikin olivat vainoharhaisia, mutta väitän, että Saksa olisi ollut nopeammin lirissä, jos Hitler olisi Stalinin lailla tapattanut lähes kaikki kenraalinsa. Siksi toiseksi kävihän Suomessakin niin, että eri suuntaukset löysivät toisensa, kun oli yhteinen vihollinen, ja näin kävi Neuvostoliitossakin. Nekin, jotka kärsivät Stalinin kourissa, eivät välttämättä hyväksyneetkään ulkoapäin tulevaa "vapauttajaa".
Lainaamaani vladin oivalliseen tekstiin laittaisin sen verran lisää, että vaikka Saksan pääsanoma oli tuhota kurjat slaavilaiset ali-ihmiset, itseäni on aina kauhistuttanut, ettei lopulta yksi armeijakunta (n. 300 000 miestä) merkinnyt mitään. Ja syynä oli
vain yksi kaupungin nimi. Saksan taktiikan jäätyä Hitlerin harteille he olivat käytännössä hävinneet sodan jo ennen Stalingradia. Kaiken älyttömyyden huippuna -ensin kiellettyä järkevän, SUUNNITELMALLISEN vetäytymisen, eikä edes kovin kauaksi- apukeinona komentaja ylennetään.
Mutta sitä saa, mitä tilaa. Beevorin teos Berliinin tapahtumista saa minut säälimään kyllä Saksan kansaakin aika lailla. He olivat päästäneet väärät miehet valtaan, ja maksoivat siitä aika kauheaa hintaa.
Loppuun laitan tämän pakollisen; nämä ovat subjektiivisia mielipiteitä. Ketjun varsinaiseen aiheeseen voisin kommentoida sen verran, että välillä tuntuu kuin jotkut poliitikoistamme vieläkin kävisivät vähintään viikottain olemassa rähmällään vanhaan Neuvostoliiton lähetystöön päin, oliko se nyt Tehtaankadulla. Eihän sitä nyt tahallaan ärsyttääkään kannata, mutta missä menee raja.