Minkään järjen mukaan ei ole parempi vaihtoehto antautua sille kansanmurhalle vapaaehtoisesti, jos on mitään mahdollisuutta taistella vastaan. Luonnollisesti länsimaailma on käytännössä pettänyt Ukrainan jankkaamisella ja itse-ehtoisella punalinjojen vetelyllä ja terroristiraiskaajien paapomisella, mutta toisaalta tähän asti tilanteen muututtua kriittiseksi, on lännessäkin tajuttu että ei oikeasti haluta terroristiraiskaajien voittoa operatiivisella (=Ukraina), saati strategisella (=globaali) tasolla, koska eihän nuo paskanaamarikolliset koskaan tyydy mihinkään, etenkään jos kokevat saaneensa rikoshyötynsä halvalla (mafiapäällikön katsantokannalta, sillehän ei alamaistensakaan kurjuus merkitse mitään niin kauan kun tyytyvät mutisemaan maakuopissaan).
Itse olen esimerkiksi ihan hyvilläni siitä että Suomi päätti taistella täysin ylivoimaista kansojen vankilaa (ja ikävä kyllä siinä sitten myös ukrainalaisia) vastaan, vaikka mitään palaa ei ollutkaan ennakoissa, eikä toki olisi lopulta ollut muutenkaan ja muun itäisen Euroopan kohtalolta säästi ainoastaan silloisten terroristiraiskaajien kiima päästä valloittamaan mahdollisimman laajoja alueita lebensraumia ja orjuutettavia kansallisuuksia mannermaalta.
